Olen törmännyt useammassakin paikassa nyt kirjoituksiin, joissa ihmiset ovat kauhuissaan, rakentavat kotivaraa ja pelkäävät.
Tunnen itseni jotenkin vaillinaiseksi, puutteelliseksi ja kummalliseksi, koska en tunne mitään noista edellämainituista tunteista.
Surua? KYLLÄ. Minusta on hirveää ja surullista, että idän pieni idiootti katsoo oikeudekseen noin vain päättää, että naapurikansa kuuluu oikeastaan hänen vallan alle. Ja realistisesti ymmärrän, että sama voi tapahtua meillä täällä vaikka vielä tänään.
En silti saa itseäni ajattelemaan tuota mahdollisuutta niin paniikissa, että alkaisin tehdä asialle jotain. Mitä sitä paitsi edes voisin tehdä? Pakata laukkuni ja ostaa lentolipun pois? Pakata tavarani autoon ja lähteä jo valmiiksi ajamaan kohti länsinaapuria?
Mitä tulee muuhun valmisteluun, meillä on jonkinlainen kotivara olemassa.
Ruuan ja polttoaineen hinta tulee kallistumaan ja se tulee vaikuttamaan meidän elämään suoraan. Valmiiksi pännii, mutta minkäs teet.
Tänne meidänkin paikkakunnalle tulee Ukrainasta porukkaa. Runsaat alueen maanviljelijät ovat jo vuosia heitä majoittaneet, ja todennäköisesti pystyvät tänä keväänä majoittamaan työntekijänsä perheineen. Onneksi.
Tottakai on äärimmäisen ikävää, että joutuvat pakenemaan kotoaan. On ihan kohtuutonta ja epäreilua, ettei mikään taho ole pystynyt vielä saamaan aikaan jotain niin radikaalia, että tuo pienimunainen nuija joutuisi pois päättävältä paikalta.
Mutta en silti pysty tällä hetkellä ajattelemaan, että asia koskettaisi minua henkilökohtaisesti. Tiedä sitten pidetäänkö minua tunnevammaisena tästä hyvästä, mutta en usko olevani ainoa, joka jatkaa omaa elämäänsä ja toivoo parasta.
Olen toki lahjoittanut keräyksiin, useampaankin.
Olen myös pohtinut valmiiksi mitä käyttötavaraa pystyisin lahjoittamaan noille tänne muuttaville.
Mitä muuta minun odotetaan tekevän?
Auttaako se, että pukeudun säkkiin ja ripottelen tuhkaa päälleni?
Menenkö itkemään julkisesti kadulle? Voivottelemaan suureen ääneen? Marssinko täältä Helsinkiin kyltti pään päällä?
Julkaisenko someen trollikuvia ja muokattuja vitsikuvia tuosta idiootista?
Pankki lähetti heti sodan alettua viestin, että "ethän nosta talletuksiasi vaan jatkat suunnittelemallasi säästölinjalla". Toki. Tuskin rahojen siirto tilille mitenkään auttaa, eivät ainakaan kasva senkään vertaa korkoa....
Tosin ehdin kyllä pohtia sen verran, että pakon sanelemassa tilanteessa pystyn lunastamaan ne liput sitten koko laajennetulle perheelleni ja siirtymään heidän kanssa jonnekin lännemmäs.
Tähän vaihtoehtoon en vaan mitenkään pysty uskomaan.
Politiikkaan en sekaannu, mutta jospa vihdoin olisi korkea aika ottaa se askel, mistä on vuosikymmeniä pelleilty, eli liittyä siihen Natoon.
En jaksa uskoa, että ryssää hirvittää, kun Suomen pojat huutelevat rajan yli, että "hah haa, meilläpä on OPTIO"....
Tuo on sinun mielipiteesi ja toisilla on toiset mielipiteet. Kukin reagoikoon haluamallaan tavalla eikä niistä mikään ole oikein tai väärin.
VastaaPoistaEn ainakaan ryhtyisi nimittelemään itänaapurin johtohahmoa (tai ketään muutakaan) "pieneksi idiootiksi tai pienimunaiseksi nuijaksi".
Historia toistaa itseään; jo 2014 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
▪ Länsimaat tuomitsivat Venäjän toimet Krimillä ja asettivat maalle talouspakotteita
▪ Venäjä perusteli toimiaan siten, että se katsoi Krimin ja Venäjän Sevastopolin laivastotukikohdan kuuluvan itselleen historiallisista syistä ja myös otti ne
Olet onnekas, kun pystyt ottamaan nämä asiat ilman suuria tunteita ja pelkoja. Mulla oli ne alkupäivät ihan kauheita, pelotti aivan sikanaan. Ja edelleen välillä tulee niitä uutisia, missä naapurin käppänä uhoo, että "jos Suomi ja Ruotsi liittyy natoon, ne tulee kokemaan sotilaallisia ja poliittisia toimenpiteitä" tms. Ja mua kyllä se todella kauhistuttaa.
VastaaPoistaOn nähty, että mitä äijä "lupaa", sen se myös tekee. Valitettavasti. Eli kyllä se on vakavasti otettava, niin kauan kuin on vallassa. Sen takia nato-kysymys on niin sairaan vaikea. Olishan siitä turva - toivon ainakin niin!! - mutta mikä mahtaa olla se luvattu kosto??? Me asutaan täällä Kaakkois-Suomessa, sijaintikin siis vaikuttaa pelkoihin.
Samaa oon ihmetellyt, että miten siellä ei porukka saa tyypistä tarpeekseen ja joku tee jotain radikaalia... mutta se on toisaalta hyvin ymmärrettävää, koska kosto voi olla sitten hengen menetys, oman tai perheen. Ihan karmiva maa kyllä, tai paremminkin karmiva johto siellä maassa!!
Toivotaan rauhaa. Mieluiten todella pian.
En seuraa uutisia päivittäin esim. TV:stä. Todennäköisesti en edes tiedä kaikkea, vaikuttanee.
PoistaJa kyllä, minäkin uskon, että mahdollinen Natoon liittyminen olisi ikäänkuin kutsu "tulla kylään", mutta toisaalta en usko, että se on (vielä) niin sairas/tyhmä/hullu, että aloittaisi kolmannen maailmansodan, koska se siitä seuraisi. Toisaalta mitäpä minä tiedän.
Joo, ehdottomasti eniten käy surku niitä normaaleja ihmisiä tuossa maassa. Joutuvat moisen diktaattorin ja itsevaltiaan pelossa, kaiken puhtaan paskanjauhamisen keskellä, asumaan, ilman oikeutta tietää edes missä mennään. Karmiva maa on just se, miten itsekin ajattelen.
Jospa neuvottelut tuottaisivat tulosta.
Itselläni on vähän fatalistinen pelko, että Ukraina on mennyttä. Ryssä tuskin neuvottelee ennenkuin ovat liittäneet vanhaa Neuvostoliittoa takaisin - ja sitten saadaan pelätä mikä on seuraava kohde.
Sama! Olen antanut rahaa lipaskeräyksiin ja seuraan tilannetta, mutta en edes päivittäin. En jaksa panikoida ja olla ihan hirveän huolissani. Ja se ei todellakaan tarkoita, ettenkö välittäisi! Jotenkin tuntuu hieman "jeesustelultakin" joiltakin osin nyt tämä ylitsepursuava auttamisen halu. Missä se oli silloin, kun Syyriasta pyrki ihmisiä sotaa pakoon? Meidän kunnassa oli ainakin vahva "nimby" aate, mutta nyt porukka huutelee somekanavilla, että vastaanottokeskus pitäisi avata. Joo, tilanne on nyt lähempänä ja tulijat pääasiassa lapsia ja naisia, eikä nuoria miehiä, kuten aiemmassa tapauksessa. Mielestäni tasa-arvoa pitäisi noudattaa auttamisessakin! Ja nyt on kansalta löytynyt pätäkkää Ukrainan koirien auttamiseen suuret summat. Miksei sitä rahaa ole aiemmin löytynyt kotimaisten eläinsuojeltahojen ahdinkoon? Tuntuu, että monet ruokkivat auttamisellaan omaa itsetuntoaan, tyyliin "vähistäni annan" Joo, olen ehkä hieman kyyninen ihmistyyppi ja huomannut vain elämässäni, että yksin täällä on saanut olla sairauksiensa ynnä muiden ongelmiensa kanssa. Ei ole paljon apuja tarjottu! Joten, olen tässäkin asiassa hoitanut omat asiani siihen malliin, että ei ensimmäisten joukossa hätä tule. Tämä on minun mielipiteeni ja muut on muiden. Jokainen suhtautuu asioihin tavallaan ja nekään ei minua kyllä heilauta suuntaan, jos toiseenkaan.
VastaaPoistaMinäkin koiraihmisenä olen ollut hivenen jopa huolissani siitä, että ihmiset on kiinnostuneempia auttamaan niitä koiria kuin ihmisiä.
PoistaAinoa konkreettinen asia, jonka tämä on saanut aikaan, on lisännyt kiinnostusta pohtia mitä ruokaa voisin kasvattaa itse. Omavaraistelu ei kuulosta yhtään huonolta suunnitelmalta näinä aikoina.
Ei näitä asioita voi järjellä ymmärtää. Seuraan liiankin tiiviisti näitä Ukrainan tapahtumia. En tiedä sitten onko se hyvä vai paha asia. Kotivaran hankkimista olen miettinyt. Tosin uskon että tuo suositeltu 72 tuntia meillä selvittäisiin ihan näillä ruokavaroilla joita kotona tälläkin hetkellä on.
VastaaPoistaNato-kysymys on myös hankala, mutta kallistun kuitenkin enemmän siihen liittymisen puoleen.
Se on totta, että järki on tästä kaukana.
PoistaNiin, minäkin olen pitkään ollut sitä mieltä, että "ei päästetä niitä jenkkejä hääräämään tänne", mutta totuus kuitenkin on, että me ollaan aika yksin ja pieni maa tässä ikävän isoveljen vieressä, niin ne leveämmät hartiat kaverina on aika kiva juttu.
Eli rehellisesti puuttinin typeryys sai minut kääntämään kelkkani.
Ajatuksesi olivat kuin suoraan minun päästäni. Toki olen surullinen Ukrainan tilanteen puolesta, ja on hyvä, että ihmiset yrittävät auttaa, mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi ruveta varautumaan jonkin sellainen varalta, mitä ei suurella todennäköisyydellä koskaan tule tapahtumaan. En jaksa panikoida enkä ole menettänyt yöuniani tämän(kään) kriisin takia, vaan olen jatkanut elämääni ihan niin kuin ennenkin, ja – hyvänen aika sentään, kehtaako tätä edes myöntää – ollut jopa onnellinen. Olen tuntenut jopa jonkinlaista huonommuutta sen takia, kun elämäni ei ole järkkynyt Ukrainan sodan takia millään tavalla, ja siksi on ihana tietää, että on olemassa joku muukin, joka ajattelee samalla tavalla. <3
VastaaPoistaIloa viikkoosi!
Joskus tuntuu hyvältä saada vertaistukea - jopa niinkin hassussa asiassa kuin oikeudessa olla onnellinen juuri tällä hetkellä!! =D Juuri näin.
Poista