Sitten kun minä olen poissa....

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan jo vuosia sitten. Ei silti, sitä ei kukaan alan ammattilainen näe, että jos haluat sellaisen tehdä, ota siitä printti ja toimita hoitavaan sairaalaan ja muihin yksiköihin, jotta voidaan skannata papereihin. Toi Omakanta on vähän typerä palvelu sikäli, että siellä on vaikka mitä, ja se kaikki vain "omaan käyttöön". Harva meistä hoitotahdon kyseessä ollessa siinä kohtaa on kertomassa ja avaamassa sitä itse.... 

Jep, tämä on sellainen.

Trendijuttu: japanilainen juustokakku.

Yllätti sillä, miten hyvää oli.

Mutta tein siis viikonloppuna kuolinsiivouksen listauksen omia tulevia hautajaisia koskevista asioista. Ennenaikaista, toivottavasti, mutta pakko nämä asiat on hoitaa silloin, kun on vielä oikeustoimikelpoinen ja siihen pystyy. Rehellisyyden nimissä jokaisen pitäisi tämä tehdä ja vielä avoimesti keskustella lähiomaisten kanssa. Asia, joka ei ole ihan kevyt ottaa puheeksi päiväkahvilla....

Pojalle ostettu jo 1,5 vuotta sitten, koko 120 cm. 

Kehyksissä vihdoin heillä seinällä. 

Joka tapauksessa, aloitin kirjoittamaan ohjeita:
Sitten kun minua ei enää ole.....    .... juhlikaa ankarasti! 

Listasin toiveita ihmisten käytöksestä, pukeutumisesta, kukista, musiikista, tarjoilusta jne,
(Ei mustia vaatteita, haluan iloisia värejä ja juhlan tuntua, ei solmioita ja pukuja vaan rentoa vaatetta, yksi kukka, ei kukkalaitteita, ei pönöttämistä.... 
Haluan myös, että omissa hautajaisissani tarjoillaan skumppaa alusta loppuun, muistellaan iloisia asioita, nauretaan ja juhlitaan elämää!)

Vajaa viisi vuotta sitten muuttoa tehdessä pankissa tuli puheeksi edunvalvontavaltuutus. Tuolloin raha-asioita suorittaessa tehtiin myös edunvalvonnat meille kummallekin. Näistä tiedotettiin muksuille säällisessä järjestyksessä ja tietävät olevansa vastuussa, jos jotain sattuu. 
Voi olla, että nikottelivat vähän tahoillaan tästä kuullessaan, mutta aikuisina ymmärsivät, että valitettavasti joskus vaan on niin, että vastuu siirtyy seuraavalle sukupolvelle. 

Tästä meni niin iso herne nenään, ettei se heti sieltä irtoakaan.

Oma ehdotukseni vastapalloksi on:
Lopetetaan kaikenlaisten erektio-ongelmien hoitaminen,

koska ne ovat vähäisiä kohdistuessaan vain miehiin.

Tämä maailma on mennyt niin oudoksi, ettei vanha tahdo mukana pysyä. Jotenkin tekisi mieli pistää silmät kiinni, olla seuraamatta mitään uutisointia ja keskittyä vain elämään omaa elämäänsä. Mutta kun muiden päätökset vaikuttaa omien lähiomaisten elämään, jotenkin ei uskalla sitäkään.

Iltalukeminen....  ♥

Enää ei tiedä uskaltaako unelmoida mistään ja ylipäänsä suunnitella mitään tulevaisuuteen, koska jotenkin koko tulevaisuus on älyttömän epävarmaa. 
Näin jossain meemin, jossa sanottiin, että Suomi voisi "aloittaa sodan Norjaa vastaan ja antautua heti parin minuutin taistelun jälkeen siten, että Norja saisi haltuunsa maat ja kansalaiset...." 

Nauratti, mutta tajusin heti, mikä etu siitäkin voisi olla....   Minä voisin hyvin olla jatkossa norjalainen. No problem! 

Yhteenveto 2025

Vuodesta 2025 tulee ensimmäisenä mieleen jäätävä väsymys, uupumus ja satoja tunteja ylitöitä, jotka aiheuttivat siis ensin mainitun. Tuloverolistausta lukiessa ei lämmitä hirveästi tietää, että on 25 % tienesteistä tehnyt oman selkänahan kustannuksella.

Toki niillä rahoilla mahdollistettiin monenlaista. Oliko se sitten sen arvoista, sitä sopii pohtia.

Sain melko lailla viestejä tietyiltä ihmisiltä, jotka huomasivat jossain kohtaa somessa, että alkoi olla takki tyhjä monessakin mielessä. Kiitos jokaisesta viestistä!

Uusi vuosi tulkoon ja olkoon toisenlainen.

Kauheita asioita tapahtuu

Olen törmännyt useammassakin paikassa nyt kirjoituksiin, joissa ihmiset ovat kauhuissaan, rakentavat kotivaraa ja pelkäävät.
Tunnen itseni jotenkin vaillinaiseksi, puutteelliseksi ja kummalliseksi, koska en tunne mitään noista edellämainituista tunteista. 

Surua? KYLLÄ. Minusta on hirveää ja surullista, että idän pieni idiootti katsoo oikeudekseen noin vain päättää, että naapurikansa kuuluu oikeastaan hänen vallan alle. Ja realistisesti ymmärrän, että sama voi tapahtua meillä täällä vaikka vielä tänään.

En silti saa itseäni ajattelemaan tuota mahdollisuutta niin paniikissa, että alkaisin tehdä asialle jotain. Mitä sitä paitsi edes voisin tehdä? Pakata laukkuni ja ostaa lentolipun pois? Pakata tavarani autoon ja lähteä jo valmiiksi ajamaan kohti länsinaapuria?

Idästä ei muuta hyvää tule kuin auringonnousu.

Vanha totuus, joka pitää edelleen paikkansa.

Mitä tulee muuhun valmisteluun, meillä on jonkinlainen kotivara olemassa. 
Ruuan ja polttoaineen hinta tulee kallistumaan ja se tulee vaikuttamaan meidän elämään suoraan. Valmiiksi pännii, mutta minkäs teet.

Tänne meidänkin paikkakunnalle tulee Ukrainasta porukkaa. Runsaat alueen maanviljelijät ovat jo vuosia heitä majoittaneet, ja todennäköisesti pystyvät tänä keväänä majoittamaan työntekijänsä perheineen. Onneksi.

Tottakai on äärimmäisen ikävää, että joutuvat pakenemaan kotoaan. On ihan kohtuutonta ja epäreilua, ettei mikään taho ole pystynyt vielä saamaan aikaan jotain niin radikaalia, että tuo pienimunainen nuija joutuisi pois päättävältä paikalta. 
Mutta en silti pysty tällä hetkellä ajattelemaan, että asia koskettaisi minua henkilökohtaisesti. Tiedä sitten pidetäänkö minua tunnevammaisena tästä hyvästä, mutta en usko olevani ainoa, joka jatkaa omaa elämäänsä ja toivoo parasta.

Olen toki lahjoittanut keräyksiin, useampaankin. 
Olen myös pohtinut valmiiksi mitä käyttötavaraa pystyisin lahjoittamaan noille tänne muuttaville.

Mitä muuta minun odotetaan tekevän?
Auttaako se, että pukeudun säkkiin ja ripottelen tuhkaa päälleni?
Menenkö itkemään julkisesti kadulle? Voivottelemaan suureen ääneen? Marssinko täältä Helsinkiin kyltti pään päällä?
Julkaisenko someen trollikuvia ja muokattuja vitsikuvia tuosta idiootista?

Pankki lähetti heti sodan alettua viestin, että "ethän nosta talletuksiasi vaan jatkat suunnittelemallasi säästölinjalla". Toki. Tuskin rahojen siirto tilille mitenkään auttaa, eivät ainakaan kasva senkään vertaa korkoa....

Tosin ehdin kyllä pohtia sen verran, että pakon sanelemassa tilanteessa pystyn lunastamaan ne liput sitten koko laajennetulle perheelleni ja siirtymään heidän kanssa jonnekin lännemmäs.
Tähän vaihtoehtoon en vaan mitenkään pysty uskomaan.

Politiikkaan en sekaannu, mutta jospa vihdoin olisi korkea aika ottaa se askel, mistä on vuosikymmeniä pelleilty, eli liittyä siihen Natoon.
En jaksa uskoa, että ryssää hirvittää, kun Suomen pojat huutelevat rajan yli, että "hah haa, meilläpä on OPTIO"....