Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu...