Kuukausikuvat: vuosi 2023""

Onneksi keräsin näitä kuvia läpi vuoden, koska todennäköisesti ne eivät olisi tallessa enää missään siinä vaiheessa, kun havahtuisin ajatukseen "piti tehdä vielä yhteenveto koko vuodesta".

Valikoituja paloja myös vuosittaisesta joulukirjeestämme vähän modattuna.

Vuosi 2023 oli kaikinpuolin kiva ja toivon toki seuraavasta vielä parempaa. Kuvat tylsiä, koska sama maisema eri aikoina.

Vuoden kierto omalta etuovelta katsottuna:

Tammikuu oli näköjään lumeton.

Tammikuu oli hyvästien aikaa. Jo neljäntenä päivänä pojan tyttis lensi Hanoihin ja poika pakkaili kamppeitaan, kuljetteli niitä kierrätykseen, kaatikselle sekä luonnollisesti meille jemmaan, ja lensi perässä 24. päivä. 

Onni on hyvin aktiivinen perhe WhatsApp, joka alkoi pian kilistä kuulumisia suuresta miljoonakaupungista ja samoin meidän kuulumisia sinnepäin. 

Nuorempi tytär muutti pojalta jääneeseen asuntoon ja siitä tuli uusien huonekalujen ja toisenlaisen järjestyksen mukana hyvin erilainen nuoren naisen asunto.

Ensimmäinen ajatus näin loppuvuodesta:

oliko meillä tosiaan näin vähän lunta vielä helmikuussa?

Helmikuun lopulla poika päätyi tekemään viisumijuoksun (visa run) Bangkokiin, koska Vietnam antaa vain 30 päivää yhdellä saapumisella. Meillä kotona suunniteltiin kaikenlaista ja alettiin pikkuhiljaa puuhailla mm. yläkerrassa remontin merkeissä. Arki sujui painollaan.

Maaliskuun upeat hanget.

Toinenkin viisumijuoksu tarvittiin. Lentokentät kun on tunnetusti erikoisen halpoja paikkoja syödä ja juoda (NOT!!!) niin poikaa suorastaan riemastutti käydä lounaalla Bangkokissa toistamiseen. Koska erinäisiä talvilomia on sinne lennetty, totesi, ettei Suvarnabhumi ole kovin kummoinen paikka eikä kaipaa sinne vähääkään takaisin. Onneksi työrintamalta kuului hyviä, ja saatiin aluilleen hirvittävä show kaikkien koulutodistusten ja työtodistusten virallistamisessa.

Sivumennen sanoen: Vietnam ei tunne käsitettä posti. Kukaan ei postita mitään minnekään.

Kaikki leimatut, allekirjoitetut ja satoja euroja maksaneet paperit piti siis toimittaa maahan kuriirilla, ja sekin tuntui olevan hivenen arpakauppaa, löytyykö koskaan perille. Onneksi valittiin työpaikan osoite.

Kotona aloitettiin yläkerran tapetointiremontti ja siihen samaan syssyyn sitten askarreltiin vähän puustakin mm viinipullotelinettä/pöytää jne.

Kevään järjettömän hienot ulkoilukelit ja

uskomaton auringonpaiste huhtikuussa ☼

Vanhemman tyttären kotona oli vesivahinko, mistä syystä alkoi hillitön asunnonetsintä. Ehdittiin juurikin muuttaa heidät numeroa isompaan kerrostalokämppään Turussa ja sain puhumalla itselleni palkattoman vapaan toukokuun alkuun voidakseni viettää päivän Hillan kanssa, kun tyttärelle puuhattiin elektiivistä sektiota. Mutta pikkunappulahan ei malttanu odotella, vaan herättiin vapun aatonaattona uutiseen, että terve poika on syntynyt. ♥

Kotona laitettiin siemeniä multaan ja alettiin toivoa suuren suurta satoa mm. chileistä, pak choi kaalista sekä kurpitsasta.

Koirat aloittivat harrastuskauden haistelemalla ensimmäiset koejäljet ja oltiin kovin tyytyväisiä. Myös jotain koiranäyttelyitä kevääseen mahtui.

Toukokuusta muistan eniten sen, että oli kylmää.

Olin huolissani miten taimien käy, kun pakkasyöt estivät viemästä kasvihuoneeseen.

Toukokuussa sitten vauvan ihmettelyä ja lisää koiratapahtumia.

Taimethan itivät hyvin, mutta kylmyys pidätteli viemästä niitä pihalle. Hiukan jännitti miten kävisi. Toukokuulla oli vielä pakkasöitä, joten nuo etelän hetelmät eivät kyllä kestäisi. Mitään autolämmitintä en halunnut kasvihuoneeseen viritellä.

Ihan kuun lopulla todettiin, että kestää minkä kestää tai sitten ei. 

Kesäkuun alussa kolmen viikon hillitön helle. 

Lämpötilat koko ajan +30 luokkaa.

Mehän olimme juuri sen hellekauden reissussa. Viisi-vuotis-suunnitelma, joka vihdoin toteutui: lähes kahden viikon reissu Jenkkilän länsirannikolle huippuseurassa ja paikan päällä 100v juhlat.

Kotiin juhannukseksi ja jussin jälkeen töihin.

Heinäkuu taas sateinen ja viileä.

Tässä kohtaa pohdin kasvihuoneen olemassaolon tarkoitusta.

Mikään ei kasvanut kylmyyden vuoksi.

Oli sopiva aika olla töissä tämä kesä. Mies kiskoi käsiinsä lapasia "heinäkuun helteillä", kun aamuisin pisti nollaan vielä puolivälissä kuuta...

Muina juttuina kivoja iltoja kesäteattereissa, oli jokirantakävelyä Turussa, stand up iltaa ja eksyttiinpä vielä DBTL:n kun työnantaja piffasi liput. 

Elokuu ei paljon heinäkuusta parantunut.

Lisää askarteluja puusta: vaatehuoneen ladonovi, TV-tasoa ja muuta. Kasvari antoi yllättäen satoa kuitenkin kun muisti vettä kantaa. Ja vettähän riitti....

Tyrniä tuli ennätys paljon. Sitä kutsuttiin naapureita myöten noukkimaan, ettei jäisi puskiin ja keitin itse ensi kertaa tyrnihilloa, joka oli järjettömän hyvää. 

Taitaa pensailla olla vaan sellainen tapa, että suuren sadon jälkeen menee muutama vuosi hengähtäessä ennen seuraavaa. Joten vastaavaa määrää ei tarvinne toivoa tälle vuodelle.

Syyskuukin on kuvassa vielä surkea.

Muuten oli jo kohtuullisen ilmat.

Kiva viikko Sallatunturissa ystävien kanssa. Patikointia, peli-iltoja, saunaa ja rauhallista oleskelua. Läskifillarointi puraisi kovaa. Ja mikä parasta: pohjoisessa oli huippukelit ulkoiluun. 

Ajan milloin tahansa tuon 13 tunnin pätkän päästäkseni tuonne rauhaan. Sielu lepää.

Lokakuu on.... no, lokakuu.

Töissä kaikki normaalia. Loppukuusta aloitettiin rokotukset allekirjoittaneen laskeskeltua menekkiä jne. Päästiin ihan uutisiinkin, kun alueiden terveyskeskuksista oltiin ainoa, joka ehti ja pystyi rokottamaan kaikki riskiryhmään kuuluvat määrätyssä ajassa. Säästettiin vielä rokotteissakin, kiitos vallan mainion porukan! 

Huikeita uutisia Vietnamin suunnalta: tulisivat ainakin viikoksi Suomeen joulun alla! ♥

Marraskuisen aamun pimeys.

Ilman joka-aamuista koiralenkkiä en varmasti jaksaisi herätä. Kiitos noiden personal trainereiden, hommassa on vähän järkeä. Arki rullaa.

Marraskuinen päivä ei merkittävästi valkene....

Koko marraskuu 6-päiväistä viikkoa, kun rokotukset oli joka sunnuntai. Järjettömän hyvin organisoitu juttu. Koko kiitosta en voi itselleni ottaa, tuolla on toteutettu homma niin monena vuonna, että riitti kun hoiti lääkkeet paikalle. 

Mutta toki takki oli aika tyhjä kun viisi viikkoa oltiin menty. Minähän hölmönä otin vielä muutaman muunkin vuoron siihen päälle.

Joulukuun alussa on jo niukasti lunta maassa.

2022 oli sama juttu, että joulun alla oli lumi maassa ja juuri ennen joulua luvattiin nollaa ja loskaa.  Joulukuu oli sään puolesta helppo kuukausi. Koirat ei juurikaan kuljeta kuraa sisälle ja toisaalta petivaatteiden tuuletus jne oli helppoa kun on raikasta. Onneksi ne suojakelit eivät sulattaneet kaikkea pois ja lunta tuli lisää vielä joulun alla. Valkoinen joulu siis 2023.

Jouluvaloja katseltiin ja omaan pihaan levitettiin käsittämätön määrä lamppua.

Myös muun jouluamisen kanssa annoin itseni lähteä ihan reiluun nousukiitoon. Se on vain kerran vuodessa.

Joulu tosiaan etupainotteisesti loistavalla fiiliksellä, ja Tapaninpäivänä kerättiin jo koristeet sisältä pois.

Uudenvuoden aattona aloitin päivällä repimään WC:stä tapetteja ja päätin vuoden iltavuorossa keikkatöissä sekä ystävien luona ihanalla iltapalalla töiden jälkeen. Puolenyön aikaan kotiin ja vähän tapettien repimistä ennen nukkumaanmenoa. Uusi vuosi alkaa siis tyypillisesti remontilla. Mitäpä sitä pitkittämään, kun asiasta on puhuttu ja tarvikkeet löytyy kotoa valmiina.

Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Arkea, pentuarkea, syksyä

Niputin otsikkoon (mielestäni) kaiken oleellisen juuri tähän hetkeen. 
Sarjassamme sekalaista soppaa siis.

Pentuarki on alkanut kivasti. Koirat tulevat hyvin juttuun, tutustuminen kesti n. 30 sekuntia, ja varsinkin tuo junnu on ikionnellinen saatuaan "oman vinkulelun". Nuo nuorimmat vääntävät päivittäin joka käänteessä, leikki on aika ajoin äänekästäkin, mutta Merlin on kyllä luonteeltaan niin taitava ja puhuu koiraa aivan täydellisesti. 

Sanoinkin trimmaajalle, että jos saisin valita (ja mahtuisi, ja, ja, ja....), ottaisin Merlinin jälkeläisen heti, jos voitaisiin taata, että sen luonne periytyy 100%. Sen emä oli oma suosikkini kasvattajan koirista ja se on leikittänyt aikanaan täti-koirana meidän Bonon ja sen jälkeen useammankin pentueen ennen näitä omia pentujaan, eikä suotta.

Myös setäkoira-Bono on ihan ok penskan suhteen. Heiluttaa häntää ja lähtee joskus vähän leikkiin, mutta on kuitenkin se arvokas vanha setä, joka vaan lähinnä katsoo päältä kun nuoriso riekkuu.

Mies kävi pienessä suunnitellussa päiväkirurgisessa operaatiossa ja on nyt saikkarilla muutaman viikon. Penskan muutto osui sikäli hyvään aikaan, että ehditään vähän rauhassa siirtää sitä harvempaan ruokailuun (4 → 3) koska työvuorojen takia kukaan ei täällä päivisin ehdi käymään....

Sisäsiisteyteen pyritään, mutta sen suhteen eletään jälleen aikaa, jolloin pyyheliinoja on lattialla ja niitä pestään alvariinsa.

Mun vauvat ♥

Vanhempien luvalla myös kuva Hillasta

Boogie the Wookie

(Alunperin nimeksi piti tulla Chewbacca...)

Parhaat kaverit

Pihalla olen saanut jotain aikaiseksi. Miehen operaation takia täysi ponnistelukielto, joten mitään raskaampaa ei voi teettää. Mutta pystyy sitä itsekin, vaikka tämä vanha merenpohjan savi tässä pihamaassa ei tosin ole niitä helpoimpia.

Kukkapenkkeihin ostin muutaman kukkasipulin....  siis lähti ihan lapasesta, kun Tokmannilla oli isoja säkkejä halvalla. Sulo Vilen minussa lähti lentoon ja totesin kotona, että sipuleita on sellaiset 500 kpl.... (Osa on hyvin pieniä, kuten krookuksia ja lumikelloja, skilloja yms.) 
Joten kevättä odotellessa! Viime keväthän vähän aiheutti pettymyksen, kun pihassa ei kasvanut kirjaimellisesti yhtään mitään. Ensi keväälle vähän muuta.... (paitsi jos myyrät ja kanit ja peurat...)

Tilasin alkukesällä punaisen viiruhelpin ja elefanttiruohon. Ne elivät purkeissa kesän ja havahduin (liian myöhään), että ne kuuluisi istuttaa syksyllä maahan, jotta ehtivät juurtua ja talvehtivat. 

Sain useita varoituksia olla laittamatta niitä minnekään pihalla, koska kuulemma leviävät kuin rutto.

Jää nähtäväksi.

Helpi päätyi aidan viereen. Tein tarkoituksella ison kuopan, jotta sillä olisi tilaa levitä, ja varsinkin, että siellä olisi kunnon multaa juuristolle sitä talvehtimista ajatellen. 

Minusta tuo punainen väri oli kaunis. Meillä oli vihreä viiruhelpi aikanaan edellisessä kodissa, mutta se ei oikein ottanut kasvaakseen. Siihen taisi päästä liikaa nurmikkoa kilpailemaan elintilasta, koska en osannut suojata sitä. Eihän tätäkään sen kummemmin ole suojeltu, mutta ainakin tuo kate vähän hidastaa tavisruohon leviämistä.

Kuten sanottu, mies on ponnistelukiellossa, ja allekirjoittanut meinasi jo hermostua kun kaikki asiat on kesken ja tekemättä.
Joten kuinka monta äreää ämmää tarvitaan kaivamaan saveen kuopat portin pylväille? 
No, aika badass-fiilis siitä tuli, kun totesin, että minähän pystyn. 😁

Hirmuinen mittailu oli pylväskuoppien suhteen, koska portin mitat ovat yhtä, ja totuus itse asiassa toinen. Portin mitoissa ei oltu otettu huomioon saranoita tai keskelle tulevaa lukitusta. Nehän leventävät yllättäen yli 15 cm kokonaisleveyttä. (Mikä oli hyvä juttu huomioiden, että muuten olisi pitänyt alkaa sirkkelöimään asfalttia....)

Tadaa!!!

Kun portit on valettu ja saadaan aidan linjaus tuohon vasemmanpuoleiseen tolppaan, istutan elefantin siihen pylvään juureen. Ajattelin tehdä samalla tavalla kuin helpin kanssa, että iso kuoppa ja runsaasti katetta. Siinä nurmikon reunassa se sitten saakin levitä, pystyyhän ne pitämään kurissa leikkurilla...

Kesänaapurit, eli kyyttölehmät ovat olleet ilonamme tuolta heinäkuun alusta lähtien. Alussa niitä näkyi lenkkipolun varrella, olivat aika arkoja ja ihan yhdessä kasassa.
Sittemmin rouvat tottuivat ympäristöön ja alkoivat vaeltaa enemmän ruuan perässä, ja niitä oli meidän tontin perällä olevan joen toisella puolen. Yhteensä lehmiä oli ehkä 25-30 ja kulkivat aamulla yhteen suuntaan syöden, ja hakeutuivat sitten vähän takaisin aina märehtimään ja levolle.

Hassuinta oli heinäkuun lopulla ja elokuussa huomata, miten vasikat olivat kirjaimellisesti kesälaitumilla. Ne eivät välittäneet sähkölangasta, vaan painelivat sen alta viereiselle kaurapellolle.....  pari äitilehmää meni sittemmin perässä.

Tunsin itseni toki naapurikyttääjäksi, kun katselin lehmiä aika ajoin jopa kiikareilla. 😁

Sittemmin lehmien omistaja kävi ohjaamassa niitä laitumella eteenpäin ja ovat nyt pois meidän tontin kohdalta, mutta aamulenkin varrella oli muutama rouva ihan hiekkatien vieressä.

Ihanan sosiaalisia ja uteliaita ovat, tulivat välittömästi langan viereen, kun kuljin siitä ohi eivätkä välittäneet koiran haukkumisesta mitään.

Toisen naapurin heppaset ovat myös tulleet lenkkireitin varrelle. Pari shetlanninponia ja luulen tuon isonkin olevan poni. Kauniita, uteliaita ja reippaita. 

Näitäkin on valitettavasti haukuttu, ja itseäni huvittaa eniten tässä se, että me muutettiin maalta kaupunkiin ja nyt naapurit ovat tällaisia! Selkeää kaupunkilaisporukkaa.

Jotain muuta

Ettei nyt pelkästään lähdetä valittamisen alhoon ja vaivuta syvyyksiin, on tässä sentään kaikenlaista hauskaakin sattunut.

Erittäin hyvin suunniteltu (sellaiset 5 vuotta....) ja lopulta myös hyvin tehty, eli roskis ja komposti saivat vihdoin (osittain valmiin) katoksen. Koiralenkeillä olen kyttäillyt pihoihin ja koettanut miettiä minkälainen katos olisi meille toimiva. Roskiskatos sinänsä olisi pieni ja soma, mutta koska meillä on tuo kompostori ruokajätteelle, haluan senkin kivasti saman katon alle. Se taas tiesi sitä, että koko rakennelma pitää olla kokoluokkaa suurempi....

Alku on aina hankalaa.

Rinnepihassa mikään ei ole suoraan mihinkään toiseen nähden.

Että nuo perustukset näytti hassuilta.

Mökki siitä kuitenkin näyttäisi syntyvän.

Bono olisi halunnut Vinhan punaisia merkkejä

ja olin pikkusieluinen enkä suostunut.

Oma tehtäväni tässä projektissa oli olla maalari

- ja katsoa kun se maali kuivuu.....

Mies oli fiksusti jo pohtinut käytettävyyttä, eli kun roskis tulee tuohon laatoille, se käännetään niin päin, että kahva eli takapuoli on tänne tielle päin. Niin roskakuskin on se helppo vetää siitä pois ja tyhjentää ja samoin laittaa takaisin.
Me taas voimme tuolta kompostin puolen "ovesta" kävellä sisälle ja käyttää roskispurkkia siltä puolen loogisesti ilman, että tarvitsee avata porttia ja tulla pois pihasta.  Nokkelaa!!!

Välipuuhun kiinnitetään pätkä verkkoaitaa, ettei koirat pysty karkaamaan pihasta tuon rakennelman läpi.

Edelleen suunnittelemme vielä loppuja ristikoita ja kulmalaudoituksia yms. (Lisää kuvasaastetta tulossa siis.....)
Katto tuntuu olevan kovin hankala juttu: peltifirmasta, mistä haluaisimme sen tilata, ei puhelimeen olla vastattu heinäkuun aikana. Mutta jospa se tästä helpottuisi, kun kesälomat alkaa olla kohta lomittu.

Muuten pihaan kuuluu myös kivoja asioita: tänä vuonna kasvillisuus on siitä parin viikon hellejaksosta toipunut kiitettävästi ja yllätyksiäkin on tullut vastaan.

Postilaatikon takaa löytyi valtava puska keltaista vadelmaa.

Kukaan ei tunnu tietävän mistä se sinne on tullut,

mutta marjat ovat puhtaita ja suuria.

Naapurin huviksi olen seisoskellut postilaatikoilla minuuttitolkulla syöden....

Luulevat takuulla, että kyttään.  =)

Kasvihuonekurkku on mukava kasvatettava, 

mutta voisiko se tehdä nuo syötävät vähän rauhallisempaan tahtiin?

Kurkkua tulee niin, ettei meinaa ehtiä syödä.

Viime vuotiset chilistä otetut siemenet itivät hyvin

ja lopputulos odottaa vielä punastumistaan.

Otan siemenet talteen tänäkin vuonna.

Kesäkurpitsaa, aaaahhh!!

Voisin elää keitetyllä kukkakaalilla ja

paistetuilla kesäkurpitsaviipaleilla.

Iltapalaksi voileipäkeksejä,

Oltermanni-viipaleita ja yksi kokonainen kurkku viipaleina.

Myös tavallinen vadelma tekee kiitettävästi satoa.

Herukatkin alkavat kypsyä.

Kasvihuoneessa on tosiaan saanut käydä päivittäin kantamassa vettä. Chilit ovat yllättävän juoppoja.

Ja vieläkään en osaa kasvattaa tomaattia. Sen taidon vielä haluaisin oppia.

Ehkä ostan suosiolla jatkossa vaan pensastomaatin. Jostain syystä tuo kirsikkatomaatti tekee hirveän pitkät roikot varsia, vaikka typistelen niitä, ja ihan satunnaisia kukkia ja tomaatteja.

Kesäkurpitsa ja avomaankurkku istutettiin lavakauluksiin, joihin siivilöitiin kompostimultaa. Siis vanhasta kompostista, jonne on sekoitettu ruokakompostin vuoden kompostorissa maatunut jäte ja puutarhajätettä. Koska meillä on sitä karhunkiertoa vai mikä sen rikkaruohon nimi lie, kuristajakasvi... kaikki multa, mikä otetaan käyttöön, pitää siivilöidä.

Mutta vaikka olikin työlästä, siinä mullassa tuntuu olevan ytyä. Ainakin kurpitsa tuntuu tykkäävän kovin. Nyt joudunkin miettimään miten usein se tarvitsee vaihtaa uuteen, että pysyy kasvatusvoima kohdillaan.

Kesän kukkia

Koska aurinko on muistanut meitä nyt pitkään lämmöllä, innostuin kuvailemaan omalla pihalla.

Orvokit ovat siementäneet itsekseen.

Rikkaruohotkin voivat olla näin kauniita.

Sain vihdoin aikaiseksi myös laittaa kasvihuoneen kuntoon ja siellä nyt pari kirsikkatomaattia ja pari kasvihuonekurkkua toivon mukaan tekee satoa kesän mittaan. Koska viimevuotisista chileistä otetut siemenetkin itivät, myös chili toivon mukaan ehtii tehdä jotain edes.... 

On siellä jo ihan pienet alut, joista tulee kukka.....  =D

Tämän virallista nimeä en koskaan muista.

Nimitän sitä kurkkuyrtiksi ja varjele se leviää..... 

Kevätesikko on myös siementänyt aidan viereen valtavan ryppään.

Laitoin kameran linssin aidan raosta ja nappasin kuvan.

Ihanat keltaiset!

Omenapuutkin ovat aloittaneet.

Viime keskiviikkona ei ollut vielä mitään,¨

lauantaina olivat täydessä kukassa.

Olisipa pörriäisiä!

Kaktusten kesäkoti

Kun terassi saatiin öljyttyä, nostin myös hyllyn takaisin ja kaktukset pääsivät kesäksi pihalle.

Kastelin ne ensin laittamalla isolle lautaselle ja kaadoin runsaasti (5 cm korkeudelta) vettä.

Imivät sitten useamman tunnin mitä imivät.

Seuraavan kerran kastelu ehkä heinäkuussa.

Sammalleimu tuijan juurella

Aamu, jolloin 22 km pyörälenkin jälkeen oli hyvin kevyt olo.

Saskatoon kukkii jo täysillä talon edessä.

Koska olemme nyt kaksistaan, olen pyrkinyt keksimään jotain ruokia, joita voisi tehdä isomman satsin kerralla ja syödä lisukkeena useamman päivän. Tai vastaavasti pakastaa kerta-annoksiin, jolloin olisi mitä ottaa.

Kehittelin jälleen tätä arkivuokaa.

Juureksia ja kasviksia, heitin joukkoon pari purkkia papuja ja kuorrutin

salaattijuustolla, joka itse asiassa ei näy tässä kuvassa.

Ihana lisuke mille tahansa, vaikka pelkästään.

Niitä pakastettavia herkkuja: täytetyt paprikat.

Karitsan jauhelihaa ja riisiä sisällä mausteineen,

pari siivua Oltermannia päälle.

En kypsentänyt mitenkään pitkään, kunhan juusto suli.

Tykkään paprikasta vähän rapsakkana ja pysyy ehkä

vitamiinit vähän paremmin.

Näitä paprikoita oli kiva laittaa pellillä pakkaseen ja jäätyneinä sitten pussittaa. Siitä nappaa helposti vaikka vasta aamulla mukaan. Yleensä meillä on jotain salaattivihanneksia sen verran, että saa muutaman kurkkupalan ja pikkutomaatteja edes, tällainen siinä vieressä on lopulta ihan ateria.

Ideoin, että seuraavat voisi tehdä härkis-riisi täytteellä tai vastaavalla kasvisideologialla. Paprikat ovat nyt halpoja, niin pitäisi tehdä pakkaseen iso satsi. Säilyvät sitten sen, minkä vaatii, kunnes on eväinä syöty.

Muita suunnitelmia alustavasti on: tyttären lakkiaisjuhlat lauantaina 4.7.

Laitoin isolla jakelulla vähän kyselyä tekstiviestinä sukulaisille, että uskallattekos lähteä, jos paiskaan juhlat kasaan. Ihanasti koko suku oli sitä mieltä, että kun ei meitä lopulta niin montaa edes ole, ja tuollaiset juhlat ovat yleensäkin pihalla, totta kai olemme tulossa!