Halloweenista kohti pikkujouluja

Tämä lienee se raskain aika Suomen syksyssä. Kun lähtee töihin, on pimeää. Kun palaa töistä, hetken päästä on pimeää.
Toistaiseksi on kuitenkin ollut melko kuivaa ja sikäli kivoja ulkoiluilmoja pimeässäkin.

Meillä ei sen kummemmin Halloweenia, jos toki ei pyhäinpäivääkään, juhlita. Naapurit oli laittaneet hauskoja juttuja pihalleen, samoin pari kiinnostavaa Halloween-kävelyä tähän kaupunkiin on tehty, mutta itsellä koristeet jää muutamaan hassuun kynttilään ja pariin muovi- ja keramiikkakurpitsaan.

Eniten taisin ilahtua tuon oranssikukkaisen lyhtykoison kasvuunlähdöstä, kun siirsin sen uuteen kohtaan keväällä. Nyt meillä vihdoin tulee noita oransseja "kukkia", joista voi esim. valosarjan kanssa saada hauskan koristeen pöytään.

Paimion kaupungilla on kyseenalainen kunnia olla paikallisen S-ketjun eniten robottikuljetuksia käyttävä kaupunki. (Tästä oli ihan juttu lehdessä.) Täällä on siis kaupalla tällä hetkellä 7 robottia, jotka ovat jatkuvasti tien päällä. Minusta ne on tosi hauskoja ja nyt kun kulkevat meillekin portille saakka, tilaan melko usein puolen viikon - viikon ostokset robolla, jotta vältän kaupassa retkeilyn, joka ei kuulu suosikki-kotitöihin.

Kävin aamulla hakemassa kaupalta jotain evästä töihin ja kieltämättä tulin heti hurjan hyvälle tuulelle, kun näin ne parkissa vilkuttelemassa valojaan. Ihan kuin juttelisivat siinä muina robotteina.

Yhteen robottiin mahtuu kaksi ISOA muovikassillista ruokaa. Kun mietin omaa toimintaani, tuo on jopa ekologisempaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää, kuin että lähtisin autolla täältä ajamaan kauppaan, kiertäisin ja tekisin samalla heräteostoksia, ja ajaisin takaisin. Sen sijaan samassa ajassa kaupan henkilökunta pakkaa tavarat ja passittaa robon retkelle. 35 min ja se pysäköi meidän portille, josta noukin ostokset. Voin suunnitella kauppalistaa valmiiksi ja sitten vaan painaa "tilaa". Robo-kuljetuksen hinta on ihan mitätön 1,90 eur. Sillä hinnalla ei paljon kannata autoa käynnistää. (Lisäksi, koska ne heräteostot jää tekemättä, meiltä säästyy pitkä penni turhina kaloreina....)

Meillä on naapurustossa kolme pienten lasten taloutta ja me kaksi taloutta aikuisten voimin. Taidamme olla yhdet suurimmista kuljetusten käyttäjistä. Ainakin robotti vierailee tällä kadulla viidessä talossa joka viikko ja parhaana useamman kerran. 😂

Halloween-Robo

Viime viikonloppuna mies oli kavereilla talkoissa tekemässä maansiirtohommia tulevan pihasaunan tieltä. Minä tilasin keittojuureksia, maidot, piimät jne viikoksi, nappasin kassit portilta ja valmistin meille sopan, ja lähdin myös kavereille kahville kutsusta. 

Ihanaa, kun kotiinpalatessa oli puolen viikon ruuat valmiina ilman kaupassakäynnin tarvetta. Kun töihin joutuu kuljettamaan eväitä (kummallakaan ei ole minkäänlaista työpaikkaruokalaa), on ruokapolitiikka mietittävä aina valmiiksi.

Samoilla maansiirtourakoilla miehet kuljettivat meidänkin pihalle joutomaata yhden pienen kukkapenkin verran. Tosin se näyttää tällä hetkellä lähinnä hautakummulta (mikä sopii ajankohtaan ja tilanteeseen...) Jospa saan siihen keväämmällä kunnon multaa kerroksen ja joitain kukkia. Tällaista pihatietä rajaavaa penkkiä olen havitellut jo pitkään, mutta jäänyt tekemättä, lähinnä siitä syystä, että tuollaista maata ei ihan pussitavarana viitsi lähteä ostamaan...

Jos ei heilaa helluntaina niin

ei hautaa Halloweenina....

Nyt kun kärvistellään marraskuu, alkaakin vihdoin pikkujoulusesonki. Vähän laitoin pihavaloja, koska pimeys on sitä luokkaa, ettei eteensä näe kun kotiin tulee.

Ihan vielä ei viitsi alkaa muita virittelemään, mutta toki kaikenlaisia jouluvirityksiä on jo mielessä. 😃

Työpaikan pikkujoulut on juuri ennen itsenäisyyspäivää. Sitten kutsuimme ystävät syömään 8.12. joten silloin julistan virallisesti joulusesongin meillä avatuksi ja laitan täysillä kaikki koristeet esille. Olemme joulun pois kotoa suunnitellusti, mutta toisaalta meillä on siihenkin totuttu. Joulu on enemmän mieletila kuin tietty päivä kalenterissa. Juhlimme joulua lasten kanssa todennäköisesti joko ennen tai jälkeen.... 

Onni yksillä, kesä kaikilla

Kiva kesä!!
Minulla on sopinut se hellejakso ja toisaalta nautin kyllä myös siitä, että sai laittaa hupparin päälle lenkille. Pidän lämpimästä, mutta kieltämättä olen toimeliaampi vähän viileämmässä. Eihän täällä pohjolassa ole totuttu puuhastelemaan oikein kuumassa. Selvästi huomaa, että se helle vetää sellaisen loma-moodin päälle, kuin makailisi vaan rannalla lukemassa. Perin hankalaa, että pitää raahautua töihin... 

Heti alkukesästä tilasin rautakaupasta kotiinkuljetuksella mielestäni hirveän määrän puutavaraa, harkkoa, ruuveja yms. Viime kesänä aloitettua terassiprojektia piti jatkaa, terassi oli määrä suurentaa yms.

No, yksi asia johti toiseen. Yhden viikonlopun aikana aseteltiin harkkoja muka terassin pohjaksi, ladottiin siihen puolihuolimattomasti lautoja ja katseltiin. Ja todettiin: ei. Ei ollut sittenkään hyvä. Eikä tarpeellinen. Ja kohdistus oli hankalaa. Ja mihin kaksi ihmistä tarvitsee 150 neliötä terassia?

Joten pakattiin laudat ja harkot takaisin ja pohdittiin lisää.

Sen sijaan mies aloitti minusta kesän parhaan projektin eli portaisen uusimisen. Kuten kerroin aiemmin, nuo kivirappuset oli toimivat, mutta vaaralliset, koska ylin taso on sen kokoinen, että ovi avautuessaan tulee koko tasanteen yli. Siinä joutui tasapainoilemaan kauppakassien kanssa välillä tosissaan.

Tähän oli tuleva muutos......

Alkukesän tilauksiin kuului myös inkkarigrilli. Tämä on varsin kiva!

Omalla tavallaan toki epäkäytännöllinen, mutta meillä ei sinänsä kaivata grilliruokaa satunnaisia makkaroita lukuunottamatta. Itse nautin suuresti grillatusta ruisleivästä, jossa välissä juustoa ja tomaattia. Sen kun kietoo folioon ja paistaa niin olen onnellinen. 

Mutta tunnelmanluojana tämä malli on äärettömän kiva!!

Upeita iltoja!

Kesäkuussa tuli juostua muutama koiranäyttelykin. Tässä ollaan paluumatkalla kotiin. Pikkupojista kumpikaan ei menestynyt erityisemmin, kivat arvostelut ja lettuja uimisen perään jossain taukopaikalla.

Lapsi kotiutui palveltuaan 347 päivää. Nyt talven yli jotain ja mahdollisesti suunnitelmia uudestaan PV:n mukana. Puhuu mahdollisesta lähdöstä joukkoihin Libanoniin, mihin äitinä tietenkin suhtautuu vähän hirvitellen. Toisaalta ihailen rohkeutta edes pohtia moista, toisaalta jopa kadehdin kun kaikki on edessä avoinna. 

Mene, Ipana, minne vaan. Pärjäät takuulla ♥

Juhannuksena pieni Hilla oli kylässä. ♥

Uima-allas testattu, minusta kylmässä vedessä, ja päiväunet rattaissa varjossa.

Kesänaapurit.

En tiedä lehmienhoidosta mitään. Nämä ovat käsittääkseni nuoria lehmiä, hiehoja eli eivät ole vielä poikineet koskaan. Niitä pidetään tuossa meidän joen toisella puolen hoitamassa jokirannan maisemaa. Siinä sontiessaan saavat jotenkin sekä kuohkeutettua maata että lannoitettua sitä niin, että jotkut tietyt kasvit ja sitä kautta perhoset/öttiäiset viihtyvät ja biodiversiteetti paranee.

No, olipa sitten päivä, jolloin toinen lauman vasikoista jäi vaan makaamaan ruohoon muun lauman kulkiessa eteenpäin. (Naapuriryhmän WA kertoi tämän klo 12:30.)
Emolehmä ammui ja huusi surkeana koko päivän. Lopulta, kun oletetulle omistajalle (toisella paikkakunnalla) oli soitettu useita kertoja, hän tuli paikalle. Näin itse, että vasikalle juotettiin jotain (17:30) ämpärituttipullosta ja siihen se jäi makaamaan. Oli takuulla kuuman päivän aikana jo kuivunut pahasti. Lisäksi tietenkin pohdin onko sitä purrut käärme, onko loukannut tms. 

Kyttäilin vasikkaa makailemassa tuossa meidän kohdalla vielä iltayhdeksältä. Puoli kympiltä se oli kadonnut.

Yöllä emolehmä ammui taas kolmen jälkeen hirveästi. 

Nyt laumassa on näkynyt vain yksi vasikka. 😢

Tämä jäi vähän vaivaamaan. Jos kaupunki antaa luvan tuoda eläimiä yhteiselle maalle, kai niistäkin pitää jotenkin huolehtia? Ei kai tuollaisia tuotantoeläimiäkään saa vaan jättää ja unohtaa? Viisi tuntia esim. loukkaantuneena on tosi pitkä aika.... 

Boogie testaa uima-allasta kuuman päivän iltana.

Niiden ei voi antaa uida yksin, koska kynnet repisivät muovin reunasta rikki.

Saunan lauteita laajennettiin vähän kulmaan. 

Nyt mahdutaan kaikki viisi kerralla hyvin.

Kuten sanottua, mies aloitti tekemällä tuohon keittiön ikkunan eteen "laiturin". Siitä tehtiin nopealla aikataululla portaat alas, koska pudotusta oli reilu metri.

Sitten haettiin vielä toiset porrastuet ja laitettiin raput myös terassille päin. Näin, jos kuljettaa vaikka astioita, ei tarvitse kiertää tuolta laatoituksen kautta. 

Rima-aidat tehtiin sekä terassille että partsiin. 

Vielä rimasta kaiteet ja tuo on kyllä tosi kiva.

Ilta-aurinko paistaa suoraan joten istumme siinä lähes joka ilta juomassa teetä ja lukemassa tai vaan katselemassa maisemaa. Tosi rauhoittavaa, hyvin suojaisa paikka.

Hilla kävi ja tehtiin retki kaupungille.

Jokaisenhan pitää olla tyylikäs ja pistää aurinkolasit pään päälle kauppaan mennessä.

Koska puutavaraa tuli paljon, sitä on myös rohkeasti käytetty. Mies teki kukkalaatikoita, joilla kuvittelen pelastavani kaikki savimaan tappamat kasvit.... Tai siis estämästä savimaata tappamasta niitä uudelleen.

Tähän grillin taakse rimoitukseen sain vuosia toivomani tuoksuköynnöskuusaman. Edellisessä kodissa sille ei ollut mitään järkevää paikkaa, tässä toivon sen selviävän.
Myös sisääntulon viime vuonna harkoista tehdyt kukkapenkit uusittiin tekemällä niihin kukkalaatikot. Niistä tuli mahdottoman muhkeat, vähän jo mietin onko jopa liian jykevät, mutta ainakin siihen/niihin mahtuu kunnolla multaa ja toivon mukaan kasvit selviävät. 

Olen tosin selvitellyt itsekseni kaikenlaisia talvisuojaustapoja mm. vettä imemättömän turpeen avulla, joten saatan sellaista hakea säkkitolkulla ja levittää joka paikkaan. 

******

Uusi työpaikka, tuttuhan se jo oli, on kiva. Viihdyn ja nautin tosi kovin mahdollisuudesta fillaroida töihin. Puhumattakaan vireystilasta, joka on päällä töihin päästyä, kun on saanut 3,2 km raitista ilmaa. Jep, tämä on kiva kesä!

Kesä tulee pihallekin

Ja sitten yhtäkkiä tuntui olevan kesä. 🌞

Lähtöjään harmitti kuin sitä pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Talvi teki hyvin runsaasti tuhojaan ja tämä vanha merenpohja viimeisteli loput. Eli viime kesänä istutetuista hyvin niukasti mitään selvisi. Kun tietää laittaneensa niihin kiinni kymppejä ja työn, saa oikeasti kyllä harmittaa.
Mutta leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Onneksi jotain yllättävää selvisi. Nimittäin koirien syömät (samperin pikku puutarhurit! En huomannut sitä ajoissa syksyllä, että olisi ehtinyt aidata....) herukat.

Mustaherukka oli pureskeltu ihan maata myöten 

ja sieltä se ponnistaa ♥

Valkoherukassa oli pureskeltuja varsia, jotka leikkasin.

Ja kas, sieltä puskee vihreää! 

Kukkapenkit on tosiaan laitettava suunnilleen alusta asti uusiksi. (Tähän kaivattaisi vähän motivaatiota, koska ei se merenpohja tuosta kohdalta minnekään ole kadonnut....)

Yksi pioni tuntuisi nostavan päätään varovasti, hortensiat on ilmeisesti jäätyneet kokonaan, mikään ruoho (viiruhelpi tai elefanttiheinä) ei tuntunut selviävän ja myös kuulemma ikuinen kestävä lyhtykoiso ei näytä merkkejä ylösnoususta. Kuunliljoja en välttämättä odota vielä nousevankaan, mutta eipä kyllä tunnu nousevan noista syksyllä istutetuista sipuleista kuin ehkä 20/300. 

Onneksi sentään hevoskastanjan taimi selvisi, niin pienestä kuin sekin mokoma ponnisti.
Kultasateet ovat vielä kysymysmerkkinä, rungot taimissa ikään kuin vihertää, mutta eivät ole puskeneet mitään silmua lehteen vielä. 

Yritän malttaa. Nyt on vasta toukokuu ja kevät on ollut kylmä ja pitkä. 

Grillauskausi päästiin avaamaan.

Ostin uuden grillin ja tykätään tästä inkkarinuotio-mallista kovin.

Oma uusi grilliherkkuni on tomaattijuustoruisleipä.

Molemmat leipäpalat voidellaan, väliin paljon juustoa ja tomaattiviipaleita.

Kääritään folioon ja paistellaan lämpimäksi kunnes juusto sulaa.

Ensimmäinen ajatus muuton jälkeen oli, että ei meille kyllä enää kasvihuonetta taideta laittaa.

Niinpä.
Oltiin pohjoisessa (siis viime heinäkuussa) ja selailin jotain kuvastoa, jossa myytiin kasvihuoneita aivan sikahyvällä alennuksella. Sulo Vilen minussa otti vallan ja kas, meillä on tuplat isompi kasvihuone, kuin vanhassa paikassa.  Blondin logiikka voi olla omintakeista.

Mies teki isäni kanssa päivän työn kasaamalla rungon.

Viimeistelyyn pääsin itsekin vähän mukaan,

lähinnä työkalujen ojentajaksi.

Sisälle tulee kolme kasvulavalaatikkoa, joihin tänä kesänä

perunaa, kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa ja ehkä jotain.....

Chilit (joita tekihengitän) ja paprikat (sama) pidän ruukuissa.

Tuon lavan päälle hankin kasvusäkin ja pari kurkkua.

Tilasin pitkään havittelemani wisterian ajatuksella istuttaa se terassin ympäri tehtävään kukkalaatikkoon ja olin jo tehnyt suunnitelman, miten syksyllä otan varret alas ja peittelen ja ja ja.... 

Googlailu opetti, että se ei todennäköisesti silti selviäisi talvesta näilläkään leveysasteilla. Ja huomioiden tosiaan tämän penteleen merenpohjasaven ja kylmyyden/märkyyden yhdistelmän, luovuin ajatuksesta ja pistin sen isoon ruukkuun. Viedään kellarin portaisiin talveksi.

Sama syyssyrikälle, joka ilmeisesti voisi talvehtia täällä (kasvuvyöhyke I käsittääkseni), mutta pelaan nyt varman päälle. Kivojahan nuo ruukutkin ovat sikäli, että niitä voi sitten siirtää....

Keijunmekko ja pelargonit ovat hienossa kasvussa.

Otin ne nyt jo ulos harjoittelemaan ilmojen kanssa....

Kyllä tuntuu ihanalta  välillä voida mennä ulos ilman erillistä pukeutumista. Ainakin auringossa tarkenee T-paidalla ja capreilla. Eilen illalla tosin metsän siimeksessä oli jo hiukan viileää niissä tamineissa ja varovainen pitää olla. Yleensä onnistunut vilustuttamaan itseni aina jossain vaiheessa kevättä, kun pitkäkalsarikausi on loppu... 

Uuden pihan muodot

Keväällä kun pakkasin, selvittelin myös somen ihmeellisestä maailmasta, että ilmeisesti uudella paikkakunnalla ei olisi lehtokotiloita. Näin ollen päätin, etten edes harkitse tiettyjen pihakasvien siirtämistä muuton yhteydessä, koska kotilo-ongelmaa ei vaan kannata tuoda tullessaan.

No, aika on todistanut muuta. Ihan samoin niitä täällä jaloissa pyörii ja kadulla murskaantuu kuin entisessäkin paikassa.

Kaksi asiaa siirsin. Syksyllä ihmettelin hevoskastanjan pähkinää/kastanjaa, ja istutin sen purkkiin. Olin jo itse asiassa vähän unohtanut koko tyypin, kun keväällä mies kävi leikkaamassa vanhan pihan nurmikon ja kertoi kasvulavasta nousevan aikamoisen taimen. Wuhuu!! Se oli itänyt. 

Hevoskastanja. 

Oman vanhan kastanjan "pentu".

Minähän istutin myös kultasateen siemeniä syksyllä, ja kun taimi oli kasvanut syyskuuhun mennessä jo aika hyvin, pelkäsin sen kuolevan sisätiloissa talven aikana ja kuoppasin yhteen kasvulaatikkoon. (Tämäkin näkyy tuossa viime syksyn kirjoituksessa...)
Kun viimeksi kävin vanhalla pihalla kesäkuun alussa, se oli reippaasti siellä tehnyt uudet lehdet ja näytti olevan hyvässä kasvussa. Saa nähdä hoksaako uusi omistaja sen jättää vai riipiikö irti rikkaruohona. 

Keväällä kävin kuitenkin itse irrottelemassa isosta kultasateesta muutamia siemenpalkoja, jotka olivat talven yli roikkuneet pakkasessa. Istutin monta siementä ja ilokseni pari niistä iti. Nekin siirsin tullessani, koska näiden mukana ei tulisi mitään vieraslajeja.... 

Kultasateita kaksi.

Olin tuon alkuperäisen kultasateen aikanaan tilannut jostain siemenkaupasta ja siemenestä kasvattanut. Siksi tuntui erityisen kivalta tietää, että sen suku jatkuu nyt uudella pihalla meidän ilona. Minusta tuo on tosi kaunis puu, erityisesti kukkiessaan. Se, miten iso houkutin ja herkku se on paikallisille bambeille ja pupuille, on sitten täysin toinen juttu.... 

Uuden kodin pihahan on yhtä "peltoa", siis suoraa nurmikkoa, jossa kasvaa pelkästään yksi 10 metrin pätkä sireeniaitaa. Näin ollen pääsen aloittamaan alusta. 
Haaveita on kaikenlaisia, ja saatoin ihan liikaa innostua keväällä kaikenlaisista kasveista.....  Seuraava juttu onkin nyt lähteä mittailemaan pihalle ihan oikeasti järkevää ja sopivaa paikkaa kukkapenkeille. Haluan niin mielelläni ikivihreitä eli havuja ja niiden oheen sitten hortensiaa ja pionia vähän väriksi. Lisäksi ehkä (epäilemättä) jotain perusperennaa, joka saa talveksi kadota näkyvistä ja keväällä taas ilahduttaa kasvullaan.

Havittelen värikästä pihaa. Haluaisin kaikki penkit jollain tavoin koholle ja olenkin pohtinut pitäisikö niille muurata "allas" kivistä vai tyytyäkö käyttämään jotain reunusnauhaa tukemaan multaa. Nopeasti se asettuu ja siihen voi reunaan laittaa vaikka luonnonkiviä tukemaan, mutta lähinnä se, että reunan leikkaaminen ruohonleikkurilla tulisi olla nopeaa ja helppoa, ettei reunassa kasva metrinen heinä äkkiä... 

Tällaiset, kuvankaltaiset puusta tehdyt altaat muistuttavat minusta jotenkin liikaa kasvulaatikoita. En oikein lämpene niille kukkapenkkeinä, vaikka varmasti muuten toimisivatkin. Tässäkin esimerkissä on kivasti nuo laatat reunan alla, jolloin ruoho ei ehkä kasva heti kiinni reunaan.... 

Mutta kun siihen istuttaa jotain tänä kesänä, menee useita vuosia, ennen kuin kasvit kasvavat reunan yli roikkumaan ja peittävät laatikon näkyvistä. Siksi laatikko itsessään saisi olla nätti.... 

Huoh, olenko vaikea?? Olen!

Kuva netistä

Luonnollisesti iso autio piha huutaa puoleensa myös uutta terassia, mikä on suunnitelmissa vasta ensi vuonna. Siihen pyritään ainakin upottamaan pieni matala uima-allas (30 cm syvä) koirille ja tulevalle lapsenlapselle. Lisäksi hiekkalaatikko olisi myös mahdollista upottaa vaikka toiseen reunaan. Heittipä joku idean Muumitalostakin leikkimökkinä... mutta jos nyt aloitettaisiin vähän pienemmällä.

Ja kuten Marketan kanssa pikkasen ehdin vitsailla, tokihan se on mahdollista, että meidänkin pihaa jonkun vuoden päästä koristaa trampoliini yms, koska lapsenlapsi....

(Sivumennen: Jenkkisiskollani oli valtava (6 m) tramppa takapihalla ja se oli nokkelasti tehty niin, että oli upotettu maahan. Siis runkoa varten oli kaivettu "allas" ja itse trampoliini oli siis maan tasalla. Ruoholta astuttiin suoraan kumimatolle. Melko turvallista sikäli, ettei sieltä kukaan putoa korkealta, vaikka menisi matosta yli. 
Toki tuollainen järjettömän kokoinen vaatisi kaivinkoneen kaivamaan sitä koloa, mutta idea oli kiva.)

Suuruudenhulluus minussa toki lähti jo toviksi kuvittelemaan isoa, ihan oikeaa uima-allasta, niitä pyöreitä tms metalliputkirunkoisia. Mutta itseni tuntien, vesi pitäisi lämmittää n. 30 asteeseen, että sinne pulikoisin. 

Ihmislihakeitto taas ei ole koskaan ollut itselleni se juttu, joten palju ei sikäli kiinnosta. 

Verkkokauppa.com

Hauska näitä on pohtia. Malttamattomana haluaisin tietenkin, että olisi jo valmista. Mutta aika on rajallista ja priorisoida pitää.

Se on hyvä, että taloudessa asuu tuo järki, koska muuten tunteet ottaisivat vallan. 😁