keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)


Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 
Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.


Ihan etualalla ehkä joku pasta.
Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 
Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"
Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

4 kommenttia:

  1. Haikeita hetkiä, mutta viisas ystäväsi antaa hyvän neuvon. <<3

    VastaaPoista
  2. Herättää varmasti ristiriitaisia tunteita. Toisaalta on haikeaa, kun lapset lähtevät (ilmeisesti kauaskin?), mutta toisaalta voi tuntea syvää ylpeyttä, kun pärjäävät omillaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä!! Kun voi olla niin samperin leuhka siitä, että on saanut kasvatettua ne veronmaksajiksi, jotka pärjää. Ja sitten ne pakkaa laukkunsa ja lentää..... Vietnamiin. Ylipäänsä jonnekin toiselle puolen maapalloa.

      Poista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Pieni loma, Las Palmas

Oli tosiaan vähän tavanomaista rankempi työputki päällä ja takki alkoi tyhjetä. Onneksi olimme jo sopineet työnantajien kanssa palkattomista...