Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)

Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 

Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.

Ihan etualalla ehkä joku pasta.

Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 

Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"

Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

Mitä jään kaipaamaan?

Alkaa olla aika sanoa hyvästit, ainakin suurelta osin, vanhalle kodille.
Vaikka hyvin paljon tavaraa on vielä pakkaamatta ja siirtämättä, suurin osa kodista, ja varsinainen elämä, siirtyy nyt jo uuteen osoitteeseen.

Lievää haikeutta tuntien kuljen pihalla. Oma piha viimeiset 22 vuotta. Siihen aikaan mahtuu paljon.

Oi niitä aurinkoisia päiviä, kun uusi terassi oli juuri valmistunut. 

Tai niitä ensimmäisiä kesäpäiviä, kun lapset oli pieniä ja nykyään keskimmäinen keräsi valtavan kimpun voikukkia iloiten siitä, että "pihassa kasvaa niin paljon kukkia"....   2 veen vaatteet oli hurjan näköiset niiden leikkien jälkeen. 😀
Marjapensaat ja ensimmäiset herukat omista pensaista. 
Ensimmäisen syksyn omenat ja jossain määrin se kauhistus, miten paljon niitä tuleekaan.... 
Suunnitelmat omasta perunapenkistä. Siinä oli ollut ilmeisesti komposti ja maa oli niin ravinteikasta, että perunanvarret ylettyivät monta senttiä yli silloin 4-vuotiaan pojan. Perunatkin olivat toki valtavia.  Ja ah, miten hyvälle ne maistui.

Pihalla paistetut letut. 
Isovanhemmat kylässä ja kahvihetki lettukesteineen. 
Lasten ja koirien yhteiset kilpajuoksut ympäriinsä. 
Nuorin vaunuissa keväällä varhain omenapuun varjossa kun itse haravoin lehtiä maan sulettua.
Retket lähimetsiin. 
Päivittäiset koiralenkit sittemmin ja havainnot, miten kivasti joka paikkaan pääsee kävellen.
Teijon kansallispuiston läheisyys ja helppous lähteä retkelle.

Meillä on ollut todella hyvä elämä vanhalla paikkakunnalla.

Toisaalta muuton jälkeen uudessa kodissa ensimmäisenä päivänä rajanaapurit tulivat tervehtimään aidan yli ja päivää myöhemmin vastapäiset toivottivat tervetulleeksi skumppapullon voimin. Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä, antaneet vinkkejä ulkoilureiteistä, nähtävyyksistä ja muista asioita, joita saattaisi tarvita. Wau. 
Luulen, että tästä tulee uusi hieno seikkailu.