Hyvästien jättö on haikeaa

Lauantai iltapäivä: treffit Turun keskustassa, mennään porukalla syömään sinne "kuuluisaan" Pincho Nationiin, jossa siis tilataan appsilla....  (Säilytin appsin puhelimessa pikkujoulujen jälkeen, koska ajattelin, että tuo voisi olla hauska paikka käydä perheen kanssa purtavalla. Moitteista huolimatta ihan lystikäs paikka.)

Ravintolan paras puoli: melko meluisa, joten oma keskustelu jää todennäköisesti kaikilta kuulematta. 

Toisaalta aivan liioitellun täynnä, tilauksen tekemisestä sen aloittamiseen menee 20 min ja siitä valmistumiseen toiset 20 min. Ehtii oikeasti jo tulla nälkä.

Syödään tapaksia, tilataan listalta läjä kaikenlaista ja jokainen maistele mitä haluaa. Ruoka on pitkälle uppopaistettua ja rasvaista, mutta maukasta. Mausteissa ei ole säästelty ja annokset on kauniita ja jopa huvittavia pienissä leikkimökin astioissa.

Ihan etualalla ehkä joku pasta.

Takana puulevyillä kaksi Ndujaa, sitten skagen-vohveli ja valkosipulileipä ja katkaravut.

Meitä on neljä syömässä, me ja poika ja nuorin tytär. Yhteensä kiskotaan menemään 40 annosta tapaksia (pitää sisällään jokaiselle kaksi jälkiruokaa.... jotka tuli ennen kuin viimeinen ruokatilaus...) ja lisäksi neljä juotavaa. Vettä upotetaan kitusiin muutama pullollinen.

Hellän haikeaa! Kaikilla tosi kiva fiilis. Juttu lentää pöydän ympärillä kuin milloin tahansa, nauretaan paljon....

Muutama päivä myöhemmin poika ajaa auton pihaan, kantaa kitarat, vahvistimen, tietokoneet yms sisälle. Pihassa halataan! ♥  Mies lähtee viemään poikaa vielä muutamaksi tunniksi kotiin. Lähtö olisi yöllä, lentokenttäbussi 2:30.

Seuraavana päivänä saan töihin viestin, että Frankfurtin kenttä on ihan luuseri paikka, pieni ja epäkäytännöllinen ja toiminnot kuin suoraan itä-Saksasta... sitten seuraan loppupäivän Flightradar24 sovelluksesta, miten kone nousee ja missä se lentää.......  Tirautan pienet itkut koiralenkillä illalla. 

Yöllä on tullut hyväntuulinen viesti "miksei kukaan vastaa viesteihin", "Ai juu, teillä onkin yö"

Lopulta kuvaa uudesta asunnosta, viestiä että kaikki on hyvin, matka meni rauhallisesti ja täällä ollaan.

Seuraavan yön nukun kuin tukki!

Mies on ollut muuttamassa Ipanaa edellisen illan. Aika ronttaaminen kamoissa, vaikka periaatteessa asunto oli muuttoa vaille valmis.

Ystävä laittaa viestin: älä huoli, elämä kantaa kun on saanut hyvän pohjan. Ja itken taas.

Sitä sun tätä

Isäni halusi viedä meidät syömään, koko perheen, sisältäen pojan tyttöystävän.
Lauantaina siis isolla porukalla ja voihan että olikin hyvää.

Ensinnäkin: mieletön nautinto ylipäänsä päästä syömään tällä sakilla.

Valmiiseen pöytään,

Valkoiset pöytäliinat, kristallit, hopeat, kynttilät ja kukat.....

Minä olen kala-alkupalojen suurkuluttaja. Voisin syödä pelkästään niitä.

Maistoin myös Nallen (a.k.a. B. Wahlroos) tilan fasaanimoussea (ei kovin kummallista).

Vähän vaivihkaa piti kuvata. Siellä kun oli muitakin ihmisiä.

Kaloja. NAMII!!

Riimihärkä (toinen alhaalta) oli myös taivaallista.

Koko lasillinen punaviiniä ruuan kanssa.

Olin menossa yövuoroon suoraan täältä joten mahdottomasti ei voinut....

Caesar-salaattia ja vielä vähän lisää kalaa.

Sokeri-suola-graavattu siika oli niiiiin hyvää. Aivan uskomatonta.

Seurahuoneen jälkiruokakaappi.

Olisin halunnut noita juustoja, ei mahtunut. Ei vaan pystynyt.

Pari marenkia (ruskea oli tosi hyvää) ja söpö pikkupurkillinen puolukka- tai karpalomoussea.

Täydellistä kahvin kanssa.

****

Jatkoin tosiaan suoraan ravintolasta yövuoroon ja tänään aamulla palasin kotiin toisen jälkeen. Eiliset unet meni ihan metsään, karvan päälle 3,5 tuntia ja siitä samoilla silmillä viime yö. No, tämä on tätä.

Tänään heräsin puoliltapäivin ja sovitusti keitettiin kahvit ja lähdettin herättelemään minua Teijolle patikoimalla Matildajärven ympäri (n. 6 km).

Kahvia, ne pakolliset suklaakeksit (kts. edellinen postaus), pari iloista huiskahäntää ja niille purutikut. Muuta ei paljon tarvita.

Lempipaikkani maailmassa.

Tästä purosta voisi vaikka juoda. Ihminenkin.

Tällä nuotiopaikalla koirat oli jo tosi toiveikkaita, että "joko nyt syödään"...

mokomat opportunistit.  =)

Puhuin matkan varrella, että näinköhän ne haistavat nuotiopaikan ja yhdistävät sen hajun ihmisten taukoon ja olettavat, että siihen pysähdytään. Nimittäin tarjosivat näitä pysähdyksiä vähän joka laavulla ja nuotioalueella. Tai sitten yrittivät vaan vedättää. 

Vicksbäckinlahdelle asti piti päätyä ennen kahvia.

Maisemat on niin kauniita myös tällaisena päivänä.

Harmaan sävyjä.

Ajattelin laittaa saunan päälle, loikoa siellä kintut kattoa kohti ja painua sänkyyn oikein hyvissä ajoin.

Pari magnesiumia otin jo: jalat kramppasi ensimmäisen kerran joskus nukkuessani aamulla ja nyt huomaan, että molemmissa jaloissa tuntuu. Valvominen sitä kuluttaa kropasta, mutta syömällä lähes koko ajan olen onnistunut välttämään ne ärsyttävät rytmihäiriöt, joita myös seurasi mg-puutteesta pari syksyä sitten....

Huomenna menen aamulla koiralenkin jälkeen optikolle.

Tein havainnon, että en näe pimeässä. Olen siis ihan lepakko ja se on pelottavaa. (Edellisestä optikkokäynnistä alkaa olla "pari vuotta". Saattoi olla viime vuosisadan puolella....)

Kävin viime viikolla varaamassa ajan ja samalla alustavasti vähän sovittelin pokia. Karmea homma. Olen sitä mieltä, että yhdetkään ei sovi tähän päähän..... *huokaus*

Jää nähtäväksi. Kirjaimellisesti.

(Tyhmä sanaleikki. Tarkoituksella. Heko heko.)

Myyjä vielä kehtasi käyttää sanoja "nuorisonäkö" sekä "ikänäkö" samassa lauseessa ja väitti, että todennäköisesti saan siis multiteholasit.

Kysyin voisiko niihin samalla päivittää tuon sairaanhoitajien röntgenkatseen sekä kristallipallon. Huomenna keskustellaan mitä se sitten maksaisi.....