Maaliskuu, kevätkuukausi

Edellisessä postauksessa mainitsin mustarastaan. Meidän aamulenkkireitin varrella olevassa metsässä on jotain lintuja. Tarvitsee selvittää mikä se on, joka huutelee. Niitä on useampi, ja aamuisin metsästävät (ilmeisesti), ja huutelevat toisilleen melko korkealla äänellä. Olen luullut sitä pöllöksi, mutta kuunnteltuani pöllöjen ääniä, ei ole mikään niistä. Jäinkin pohtimaan onko niiden soidinääni eri kuin esim. metsästysääni? Nimittäin luontosivustot tarjosivat soidinääniä... 
No, oli mikä oli, niin kiva ääni sillä kuitenkin on.

Tällä viikolla saunaan mennessä illalla kuului ilmiselvä "Hu-huu" muutaman kerran matalasti. Tiedän, että metsästä on verkotettu ja rengastettu sarvipöllö, jonka äänivalikoimaan tuokin ääni kuuluu. Tosin myös huuhkajia on tässä lähimetsissä nähty.

Aamulenkiltä palatessa aurinko nousee jo, 

tämä siis aamulla 6:05

Jokin lintu siis laulelee meille alkumatkan metsästä ja mustarastas aloittaa toisen tien toisesta metsästä. 😀 Erityisesti mustarastaan livertely saa minut aamuisin tosi iloiseksi. Siinä äänessä on jotain kodikasta ja valoisaa. Kevään ääni.

Maaliskuun alussa vietimme miehen kanssa molemmat syntymäpäivää, olemme peräkkäisinä päivinä syntyneitä, joten menee kertarysäyksellä. Ei mitään tasavuosia, ei mitään varsinaista juhlittavaa. Mutta hyvät kahvit keitettiin ja vähän pullankyrsääkin oli tarjolla.  Mies taas yllätti iloisesti:

Kukkia ja palapeli omasta kuvasta.

Siinä on kolmihäntäneuvottelu meneillään...

Koska talvi on ollut vähintäänkin outo ilmaston suhteen, pääsin aloittamaan fillarikauden maaliskuussa. Toki pyöräilen ajoradalla, koska niistä osa on jo harjattu. Pyörätiet ovat edelleen kuin pienen kivilouhimon vuosituotannon esitteinä. Hymy on kuitenkin ollut herkässä siitä lähtien, kun pyörällä on töihin päässyt. Tänään (to 13.3.) jäi fillaripäivä väliin, koska aamulla oli 10cm loskalunta tiellä ja töissä piti odottaman iso pussillinen tölkkejä ja pulloja palautettavaksi.... Nooh, ne olikin nokkela siivooja napannut mukaansa illalla, vaikka ovat meidän työpaikan kioskin palautusrahoja. 

Mitä tästä opimme? (Emme yhtään mitään...) Että laita aina lappu päälle, kun jätät jotain/mitä tahansa jonnekin odottamaan huomista päivää....

Hymy oli herkässä potta päässä.

Meillä on fysioterapeuttien kuntosali talossa ja sitä saa käyttää virka-ajan ulkopuolella. Otin nyt kännykkään ohjelman ja olen käynyt pari viikkoa kolmesti viikossa reuhomassa rautaa. Kädet on kuin riisipussit, ei tietoakaan mistään lihaksista, mutta tuntuu hyvältä tehdä jotain ja väsymys on sellaista terveellistä ja hyvän tuntuista. 

Kuntosalista tulee hyvä mieli ja ehkäpä esim. selkälihakset pysyvät sillä lailla kunnossa. Muutama kollega on siellä aktiivisesti myös, joten saadaan purkaa rautaa nostamalla työjuttuja toisillemme ja henkisestikin tekee hyvää.
Pyöräily ottaa vähän hartioihin näin alkuun. Huomaan jälleen hakevani sitä hyvää ajoasentoa. Ahteri ainakin otti koville ensimmäisillä ajoilla.... 😄

Stressi töissä ei ainakaan vähentynyt kun meillä alkoi uusi potilastietojärjestelmä, joka on suunniteltu varaston hallintaan. Tokihan se terveydenhuollon tarpeisiin taipuu.... (NOT!!)

Mutta, näillä mennään mitä on annettu.

Viikonloppuna juotiin ensimmäiset pihakahvit. Hämmästyin suuresti, kun kukkalaatikossa oli jo krookuksen kukkia pari....

Terveystietoja en jaa sen enempää, mutta totean lyhyesti, että reilun vuoden olen tsempannut ja pyrkinyt oikeanlaisiin rasvoihin jne, mutta päätin tammikuussa vihdoin suostua lääkärin suositukseen ja aloittaa kolesterolilääkityksen. Benecol-jutut tekivät ihan hyvää alkuun, mutta niiden hinta on kallis eikä näköjään toimineet kaksisesti enää vuoden jälkeen.
Ainakin alku on sujunut yhteistyössä. Pieni annos eikä mitään ongelmia. Uskon päätyväni tuplaamaan annoksen kontrolliverikokeiden jälkeen ja se on OK. Mieluummin pilleri päivässä kuin infarktia kokeilemaan, kun perheessä rasvavikaa on. Sukutausta on vahva ja isäni iloisesti kuittasi "rakkaani, sähän olet suunnilleen 15 vuotta myöhässä tässä jo" kun kerroin aloittavani statiinin. Eli kiitti, iskä, kannustavaa.... 😃

Edelleen tarvinnee seurailla mitä ja miten suuhunsa laittaa. Ei se pilleri ihmeitä tee.

Iltojen auringonlaskut ovat toinen toistaan kauniimpia.

Ihan pian suurin loiste osuu tuohon sunttiin, 

eli näkymä on suoraan meidän pihaan. ♥ 

Maaliskuun harrastuksiin ja hupeihin kuuluu ensikokeilu baletin maailmassa. Vanha tuttumme koirapiireistä on tehnyt elämäntyönsä Helsingin kaupunginoopperassa, laulanut siis. No, satuin näkemään jonkinlaisen jutun oopperan baletista ja saimme heidän kauttaan erittäin edulliset liput, joten lähdemme tutustumaan moiseen kulttuuriin. Jännittävää!

Aurinko näyttäytyi jälleen tänään parin päivän pöperö-kelin jälkeen. Lumi vähän harmitti sikäli, että nyt on taas paikka paikoin tosi liukkaita kohtia omalla tiellä, joten kaksirenkainen jää toistaiseksi tauolle. Luunmurtuma ei houkuttele.

Ihanaa keväänjatkoa!