Maaliskuu, kevätkuukausi

Edellisessä postauksessa mainitsin mustarastaan. Meidän aamulenkkireitin varrella olevassa metsässä on jotain lintuja. Tarvitsee selvittää mikä se on, joka huutelee. Niitä on useampi, ja aamuisin metsästävät (ilmeisesti), ja huutelevat toisilleen melko korkealla äänellä. Olen luullut sitä pöllöksi, mutta kuunnteltuani pöllöjen ääniä, ei ole mikään niistä. Jäinkin pohtimaan onko niiden soidinääni eri kuin esim. metsästysääni? Nimittäin luontosivustot tarjosivat soidinääniä... 
No, oli mikä oli, niin kiva ääni sillä kuitenkin on.

Tällä viikolla saunaan mennessä illalla kuului ilmiselvä "Hu-huu" muutaman kerran matalasti. Tiedän, että metsästä on verkotettu ja rengastettu sarvipöllö, jonka äänivalikoimaan tuokin ääni kuuluu. Tosin myös huuhkajia on tässä lähimetsissä nähty.

Aamulenkiltä palatessa aurinko nousee jo, 

tämä siis aamulla 6:05

Jokin lintu siis laulelee meille alkumatkan metsästä ja mustarastas aloittaa toisen tien toisesta metsästä. 😀 Erityisesti mustarastaan livertely saa minut aamuisin tosi iloiseksi. Siinä äänessä on jotain kodikasta ja valoisaa. Kevään ääni.

Maaliskuun alussa vietimme miehen kanssa molemmat syntymäpäivää, olemme peräkkäisinä päivinä syntyneitä, joten menee kertarysäyksellä. Ei mitään tasavuosia, ei mitään varsinaista juhlittavaa. Mutta hyvät kahvit keitettiin ja vähän pullankyrsääkin oli tarjolla.  Mies taas yllätti iloisesti:

Kukkia ja palapeli omasta kuvasta.

Siinä on kolmihäntäneuvottelu meneillään...

Koska talvi on ollut vähintäänkin outo ilmaston suhteen, pääsin aloittamaan fillarikauden maaliskuussa. Toki pyöräilen ajoradalla, koska niistä osa on jo harjattu. Pyörätiet ovat edelleen kuin pienen kivilouhimon vuosituotannon esitteinä. Hymy on kuitenkin ollut herkässä siitä lähtien, kun pyörällä on töihin päässyt. Tänään (to 13.3.) jäi fillaripäivä väliin, koska aamulla oli 10cm loskalunta tiellä ja töissä piti odottaman iso pussillinen tölkkejä ja pulloja palautettavaksi.... Nooh, ne olikin nokkela siivooja napannut mukaansa illalla, vaikka ovat meidän työpaikan kioskin palautusrahoja. 

Mitä tästä opimme? (Emme yhtään mitään...) Että laita aina lappu päälle, kun jätät jotain/mitä tahansa jonnekin odottamaan huomista päivää....

Hymy oli herkässä potta päässä.

Meillä on fysioterapeuttien kuntosali talossa ja sitä saa käyttää virka-ajan ulkopuolella. Otin nyt kännykkään ohjelman ja olen käynyt pari viikkoa kolmesti viikossa reuhomassa rautaa. Kädet on kuin riisipussit, ei tietoakaan mistään lihaksista, mutta tuntuu hyvältä tehdä jotain ja väsymys on sellaista terveellistä ja hyvän tuntuista. 

Kuntosalista tulee hyvä mieli ja ehkäpä esim. selkälihakset pysyvät sillä lailla kunnossa. Muutama kollega on siellä aktiivisesti myös, joten saadaan purkaa rautaa nostamalla työjuttuja toisillemme ja henkisestikin tekee hyvää.
Pyöräily ottaa vähän hartioihin näin alkuun. Huomaan jälleen hakevani sitä hyvää ajoasentoa. Ahteri ainakin otti koville ensimmäisillä ajoilla.... 😄

Stressi töissä ei ainakaan vähentynyt kun meillä alkoi uusi potilastietojärjestelmä, joka on suunniteltu varaston hallintaan. Tokihan se terveydenhuollon tarpeisiin taipuu.... (NOT!!)

Mutta, näillä mennään mitä on annettu.

Viikonloppuna juotiin ensimmäiset pihakahvit. Hämmästyin suuresti, kun kukkalaatikossa oli jo krookuksen kukkia pari....

Terveystietoja en jaa sen enempää, mutta totean lyhyesti, että reilun vuoden olen tsempannut ja pyrkinyt oikeanlaisiin rasvoihin jne, mutta päätin tammikuussa vihdoin suostua lääkärin suositukseen ja aloittaa kolesterolilääkityksen. Benecol-jutut tekivät ihan hyvää alkuun, mutta niiden hinta on kallis eikä näköjään toimineet kaksisesti enää vuoden jälkeen.
Ainakin alku on sujunut yhteistyössä. Pieni annos eikä mitään ongelmia. Uskon päätyväni tuplaamaan annoksen kontrolliverikokeiden jälkeen ja se on OK. Mieluummin pilleri päivässä kuin infarktia kokeilemaan, kun perheessä rasvavikaa on. Sukutausta on vahva ja isäni iloisesti kuittasi "rakkaani, sähän olet suunnilleen 15 vuotta myöhässä tässä jo" kun kerroin aloittavani statiinin. Eli kiitti, iskä, kannustavaa.... 😃

Edelleen tarvinnee seurailla mitä ja miten suuhunsa laittaa. Ei se pilleri ihmeitä tee.

Iltojen auringonlaskut ovat toinen toistaan kauniimpia.

Ihan pian suurin loiste osuu tuohon sunttiin, 

eli näkymä on suoraan meidän pihaan. ♥ 

Maaliskuun harrastuksiin ja hupeihin kuuluu ensikokeilu baletin maailmassa. Vanha tuttumme koirapiireistä on tehnyt elämäntyönsä Helsingin kaupunginoopperassa, laulanut siis. No, satuin näkemään jonkinlaisen jutun oopperan baletista ja saimme heidän kauttaan erittäin edulliset liput, joten lähdemme tutustumaan moiseen kulttuuriin. Jännittävää!

Aurinko näyttäytyi jälleen tänään parin päivän pöperö-kelin jälkeen. Lumi vähän harmitti sikäli, että nyt on taas paikka paikoin tosi liukkaita kohtia omalla tiellä, joten kaksirenkainen jää toistaiseksi tauolle. Luunmurtuma ei houkuttele.

Ihanaa keväänjatkoa!

Haipakkaa, mutta fillarikausi korkattu

Onnistuin toimittamaan pyörän huoltoon juuri ajoissa ennen pahimpia kevätkiireitä. Fiksuna ihmisenä sen olisi voinut huollattaa jo keskellä talvea, mutta milloinkas sitä ajoissa olisi?

Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 
Ajoin pyörän huoltoon juuri päivää ennen sitä lumikaaosta, mikä yllätti pari viikkoa ennen pääsiäistä. Olin liki tippa linssissä, kun ajattelin, että mun pyörä vie huoltomiehen tallissa turhaan tilaa, mutta en uskaltanut sitä poiskaan ajaa. 
Ja fiilis, kun pääsi taas hyppäämään kyytiin oli kyllä mieletön! ♥

Auton mittarinlukema oli hauska siinä kohtaa, kun siirryin taas

työmatkapyöräilijäksi. Nauratti jättää se "seisomaan".

Mulla oli viime syksynä hyvin epämiellyttävä ja epäsopiva pyöräilykypärä, ja sitäKÄÄN en saanut aikaiseksi uusia talven aikana. Nyt oli kuitenkin pakko, koska periaatteesta haluan pitää pottaa päässä ajaessani.

Ja senhän siis oli oltava keltainen. Koska mun kumisaappaat. (Joita toivottavasti en joudu käyttämään....)

Tokmannin sivusto kertoi, että meidän lähimyymälässä olisi YKSI keltainen kypärä. Sinne siis. 
No eihän ollut. Seitsemän muuta oli laatikoineen pinoissa, ja keltaista ei löytynyt kuin rakennuskypärä-mallistosta. Onneksi paikalle sattui kiva ja reipas miesmyyjä, joka kävi vähän varastoa penkomassa ja toi sen ainokaisen. 

Laitoin Tokmannin sivuston kautta palautetta, miten hienosti homma hoidettiin, koska keski-ikäiset täti-ihmiset voi joskus olla hankalia, kun ne saa päähänsä, että sen on oltava jotain tiettyä. 

Potta on oltava!

Pääsiäisen pyhät meni kivasti. Otin lauantaiksi keikkatöitä vanhassa paikassa ja tosi kivalla fiiliksellä tein illan vanhojen kamujen kanssa.

Muut pääsiäisen päivät meni rattoisasti pihahommissa. Kovin paljon ei vielä pysty tekemään, koska maa on roudassa, mutta lettuja saatiin sentään ulkotulella jo paistettua ja tulevan kesän koirahoitaja istui pitkään kahvilla ja letuilla meidän kanssa. Meillä on niin uskomaton mäihä käynyt ihmisten suhteen täällä, olen edelleen siitä hyvin otettu. On siis ihmisiä, joiden kanssa synkkasi samantien ja tosiaan on puolin ja toisin apua ja seuraa. 

Hississä matkalla töihin.

Pihalla on suuresti ilahduttanut se, että vihdoin näyttäisi istutukset alkavan tuottaa tulosta. Viime syksynä istutetut sipulit, ainakin hyvin iso osa niistä, näyttäisi nousevan pintaan, ja tosiaan kasvihuoneen kyljessä olevassa laatikossa krookukset peräti kukkii jo. ♥

Tähän viikonloppuun on sitten osunut vanhemman tyttären muutto. Nyt ollaan siis tämän kevään aikana muutettu jokainen lapsi kertaalleen. Toivottavasti saadaan pitää jonkin verran taukoa ennen seuraavaa settiä. 

Tyttären perhe muutti muutaman kilometrin vähän isompaan asuntoon ja päivän verran kannettiin tavaraa ja pyrittiin ainakin jotain laittamaan paikalleen. Tytär oli hakenut vauhtia päivystyksestä aamutuimaan (viimeisillään raskaana) ja jouduin emoilemaan ja patistamaan häntä olemaan reuhomatta muuttokuormien kanssa. 

Asunto on tosi kiva, ja kun haettiin pikku-Hilla iltapäivällä uuteen kotiin, oli kiva, että sängyt oli paikallaan ja pedattuna ja sohva kasattuna. Saivat jäädä kaksistaan sinne viettämään iltaa, kun tyttären mies oli iltavuorossa. Oli kuulemma löytänyt kotiin illalla. 😃

Ihana kevät!! Päivälämpötilat on jo tosi kivat, joskin aamuisin on aika viileää kun lähtee koirien kanssa lenkille.

Fillaroidessa onneksi tarkenee. Lapaset tosin on pakko olla.

Loman loppua kohti, seuraavaa odotellessa

Täällä jatkuu elo nyt syyskuun lopulle melko arkisena. Pienen poikkeuksen tekee elokuun puolivälissä saapuva toinen Jenkkisiskoni (joka ei sivumennen todennäköisesti ehdi Ipanaa tavata ennen kuin oman reissunsa jälkeen.)  Katsotaan mitä seikkailuja ehdin heidän kanssaan sitten tehdä. Mukana on alta 2-vuotias, joka asettaa omat rajoituksensa.

Hankimme tuollaisen majakan heinäkuun alussa. Alunperin se oli tarkoitus päätyä anoppilaan, mutta olosuhteista johtuen emme sinne menneetkään, ja se kyllä istuu meidänkin pihaan varsin kivasti. Ei sillä, että sammakot ja vesiliskot tarvitsisivat valoa kotiin löytääkseen.....
Luulen silti, että laitamme siihen valon talveksi. Se voi sitten valaista tietä kotiin.

Parasta kesässä on ollut mahdollisuus lähteä koirien kanssa aamulla varhain lenkille, tulla kotiin aamupalan ääreen, ottaa kahvikupillinen terassille, mahdollisesti kirja....
Näköjään omat tyytyväisyyden aiheeni ovat kohtuullisen vaatimattomia.

Ihanaa, että Pappakoira-Edu on vielä niin hyvässä hapessa, että kävelee aamulla seiskan jälkeen helposti 5-7 kilsan lenkin.

Tiedän, että monia ihmisiä nämä helteet ovat alkaneet ottaa pataan raskaamman kautta.
Minä taas kylven edelleen ilossa ja auringossa.
Olen 10 vuotta maksanut perheeni jonnekin aurinkoon joka vuosi, joten nyt saan sitä ilmaiseksi ja omalla pihalla. Tuskin voisi olla parempaa!!

Bono on mäyräillyt. Ensin se kaivoi hillittömän kuopan terassin alle varjoon, ja nyt lötköttelee siellä aina kun ihmettelemme minne koira on joutunut. Mahtaa olla viileää ja mukavaa!
Ainoa huono puoli on, että maa on savista ja sen korvat on jatkuvasti pienessä savisotkussa.

(Onneksi ei kaivanut metriä enemmän tästä katsottuna oikeaan: siinä on salaoja ja tuo syvyys olisi voinut viedä sen finnfoamiin asti.)

****
Tämä on ollut jonkunmoinen liikuntaloma. Paitsi, että mittaan nuo kävellyt kilsat muutenkin läpi vuoden, olen tämän loman aikana liikkunut vähän extraakin eli fillaroinut. Mukavaa puuhaa ja viima viilentää edes hiukan.

Ainakin yhdelle reissulle sain miehenkin puhuttua mukaan, kuten kuva todistaa.  =)
15 kilsan kohdalla pidettiin juomatauko, koko lenkki oli 30 km.

Muuten loma on ollut edelleen vähän sarjaa "eka kerta".
Tehtiin visiitti Somerniemen kesätorille. Ilmeisesti tapahtuma, jonne tullaan kauempaakin. Ja kyllä siellä sitten autoja olikin rivissä jo satoja....

Hyvä ystäväni ompelee lasten vaatteita ja oli siellä myymässä. Moikattiin Sanna ja pällisteltiin ihmisten menoa.
Mielettömiä juttuja osalla myynnissä. Voi kun olisi miljonääri, jolla olisi loputtomasti tilaa....

Kirpparimyyjien puoli

Täytyy sanoa, että jengi kyllä hinnoittelee osan kamoistaan kummallisesti.

Jos saan Prismasta täysin uuden Mariskoolin johonkin hintaan, 

tuskin maksan siitä kymppiä kalliimpaa hintaa siksi, että se on jonkun vanha. *roll*

Juotiin kahvit ja ihmeteltiin.

Ostin pari tuoretta kukkakaalia (olisi pitänyt ostaa useampi!!)

sekä kreikkalaista leipää.

Torilla soitti hauska ukulele-orkesteri.

Vanhoja hyviä 70-80-luvun kotimaisia viisuja,

ukulelen/ukuleleiden säestyksellä.

Koska olimme niillä kulmilla, halusin vielä piipahtaa tutustumassa Hiidenlinnaan. Siellä on jonkinlainen seikkailupuisto, ja ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoinen paikka vierailla kun tuo toinen sisko saapuu Suomeen.

No, jäi kyllä vierailu sitten tähän kuvaan. Alueelle olisi pitänyt maksaa 12 eur/nekku sisäänpääsyä ja sillä rahalla olisi sitten päässyt esim. kahvilaan.

Laitoin palautteen netissä, että menettivät heti pari asiakasta enkä kyllä aja sinne parin viikon päästä useammankaan kanssa.

Jos menisin sinne esim. kouluikäisten lasten kanssa katsomaan, miten muksut kiipeilevät seikkailupuistossa, enpä haluaisi siitäkään mitään sisäänpääsyä maksaa, koska esim. siihen Turun Flow Parkkiin pääsi täysin ilmaiseksi pällistelemään ja vaikka viettämään koko päivän.

Tuskin tuolla NIIN IHMEELLISET kahvilapalvelut on, että kannattaa maksaa sisään päästäkseen ostamaan sitä pullaa.... 

No, valintoja toki.
Kenties tuolla keskellä korpea ainoa tapa elää on pyytää rahaa kaikesta. Vaikka sitten sen kustannuksella, että joku viitsii kääntyä portilta pois.

Hassu viitasammakon poikanen kellutteli kuono pinnalla. Kun se näytti räpistelevän siihen tahtiin, että haluaisi kuivalle maalle, otin pikkukiven ja nostin sen kanssa toisen vähän haukkaamaan happea. Kauan se ei siinä kiikkunut, vaan loikki menemään ja päätyi takaisin altaaseen.
Hauskoja.

Meidän piha-altaassa tuntuisi olevan kaksi vesiliskoa. Toinen on ihan valkoinen, toinen enemmän vihertävä/tumma. Jäin miettimään onko se ehkä jokin ikä-juttu? Mahtaako ne kasvaessaan vaihtaa väriä?

Viikon varrelta

Huh huh, jopas on ollut viikko.
Lauantaina siis miehen auto sanoi sopimuksen irti, mutta saatiin tekohengitettyä takaisin elämään akun vaihdolla.

Maanantai ja tiistai menivät omalla painollaan töissä lääkevuoroissa.

Keskiviikkona vapaa ja Bonolle varattuna trimmi. Tehtiin pitkä aamulenkki ja sen jälkeen vein pojan kylpyyn. Tuollainen vanha vauvan amme on tosi hyvä: sen mahakarvat ja tassujen koristekarvat likoaa laimeassa shampoovedessä suht pitkään ja tulee valkoisiksi, samalla saan varta vasten ostetulla kuupalla loiskittua vettä sen päälle ja siten pestyä myös selän päältä. Toiselle kierrokselle huuhtelun jälkeen vielä hoitoaine ja poika oli valmis. Kylpytakin kanssa kuivattelua pari tuntia, siinä välissä itselle kahvia ja pohdintaa syödäänkö viikolla vielä jotain......

Illan suussa trimmiin. Täältä ajaa sinne 45 minuuttia ja se on kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, ihan korvessa. Trimmi oli nopea ja koirasta tuli nätti. Startti kotiin ja hups.... 50 metrin jälkeen auton kojelautaan syttyy joulukuusen valot, jokin anturi alkaa kiljua kuin viimeistä päivää, joten vedän sivuun ja sammutan. Uusi startti ja sama toistuu.  PRKL!

Ohjekirjan selaus kertoo, että jarrusysteemi on todennäköisesti sökö. Varoitellaan ajamasta pitkästi.... mutta onko tässä vaihtoehtoja? Huristelen kotiin ja totean, että jarrut toimii siinä kohtaa kun on pakko. Toivon toki hartaasti, ettei yhtään metsänelävää loiki eteen.

Loppuviikko yritetään järjestää huoltoa. Temppu ja kuinka se tehdään. On se samperi.
Lopulta merkkihuolto suostuu ottamaan vastaan perjantaina, kun lähes nyyhkytän jo puhelimessa....
Ja kas kummaa: sulakkeen vaihdolla tilanne hoituu. Tosin varoittavat, että edelleen se herjaa jotain ABS:iin liittyen, eli vähän jää vaivaamaan, tapahtuuko jotain, jos tulee äkkijarrutustilanne.

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

****
Perjantaina normi aamuvuoro venyy pitkäksi ja teen vielä lääkevuoron siihen perään suuren hälytysrahan toivossa. Onneksi perhe on tottunut....

Lauantaina on vihdoin vapaapäivä!!!

Kello soi silti 5:57. Olemme jo hyvän matkaa menossa, kun se on vartin yli kuusi.... koirien aamulenkki, sitten itselle aamupala, lehti, teetä ja lähtö sairaalan tyhy-retkelle Örön saarelle.
Bussi ottaa kyytiin ihan tästä läheltä, joku 45 min myöhemmin ollaan Kasnäsin satamassa ja noustaan kippoon.

Merimatka kestää toiset 45 min ja on upea!!!
Aamulla tosin oli pakko laittaa päälle vähän takkia, viima oli sen verran rapea.

m/s Sissel

Päästivät sentään liikkumaan alueella,

unohtivat kontrolloida henkkarit!  =D 

Nauroin tätä kylttiä, että kun on ollut intti-käytössä, 

eivät halua vanhoja partoja paikalle ollenkaan....

Vuokrasimme fillarit ja poljimme ns. 12-tuuman reitin (8,8 km)

Tämä tykki on vähän pienempi, olisiko 6-tuumainen?

Meidän ajama reitti meni tuonne kartan yläreunaan pohjoisrantaan.

Oikein hieno paikka!! Jos mahdollisuuksia on, suosittelen todella käymään.
Meillä oli tosi lyhyt aika eli kolmisen tuntia varattuna saarella oloon, piti jo sisällään syömiset. Pari tuntia lisää olisi mahdollistanut vielä paremmat maisemienkuvaamiset.

Tosi hienoa, että tuollainen vanha armeijan alue on vapautettu kokonaan yleiseen käyttöön, se on nykyään kansallispuisto. Kaksi eri patikkareittiä kulkee hyvin opastettuna, alueella on hotelli, ravintola ja kiva vierasvenesatama.

****
Niin, miksi Bono sitten puunattiin?
Koska sunnuntaina on näyttely ja poika on jälleen kehässä. Ensimmäinen startti nuorten luokassa.

Olisihan ihan tavatonta, jos kerran olisi viikonloppu vapaana ilman aivan koko ajalle suunniteltua ohjelmaa. *silmien pyörittelyä*