tiistai 29. heinäkuuta 2025

Pieni loma täynnä tohinaa

Rakas ystäväni oli muinoin au pairina New Yorkissa. He ovat pitäneet yhteyttä perheen kanssa ever since ja nimenomaan tämän perheen luona olimme reilu pari vuotta sitten Seattlessa. Tänä kesänä oli sitten heidän vuoronsa tulla Suomeen, ja olin pyytänyt muutaman lomapäivän tuohon viikkoon voidakseni olla "seurustelija" kun ystäväni oli auton kuljettaja. Tarkoitus oli siis esitellä heille Suomea eri puolilta hyvin lyhyellä visiitillä.

Keskiviikkona ajoin kohti Naantalia, jossa kävimme suloisessa vohvelikahvilassa. Tuolla on ajoittain kaksi basset hound -rotuista koiraa "töissä" viilennysmanttelit päällään, mutta sattuivat olemaan lomareissulla juuri meidän piipahtaessa paikalla. Vohvelit olivat hurjan hyviä, suosittelen ja aion itsekin mennä paikalle vielä toisen kerran.

Naantalin vanhaa kaupunkia piti tietenkin ihmetellä, myös pressan läsnäolo oli Kultarannassa tiedossa lipun ollessa salossa (ei taida näkyä kuvassa). Muumit ovat asia, jota en varsinaisesti ymmärrä yhtään. Jenkit kuitenkin ovat ihastuneet Muumeihin, joten myös niitä ihmeteltiin lähinnä putiikeissa. Muumimaailmaan emme sentään menneet...


Illaksi he ajoivat vielä toisen tuttavaperheen luokse. Tämä pariskunta tyttärineen oli tuolloin reissussa mukana, joskaan eivät asuneet meidän kanssa samassa kämpässä vaan omassa AirBnb:ssä. Minä palasin tuolta ajoissa kotiin, koska kesälomalle oli laskettu muutakin tehtävää....

Torstaina lähdimme ajoissa liikkeelle kohti Uuttakaupunkia. 
Noh, Uki on Uki. Kaunis kesäkaupunki mutta eipä siellä juuri mitään spesiaalia ole sen jälkeen, kun sen on nähnyt. Söimme hyvin ja ajelimme esittelemässä muinaisia asuinpaikkoja ym (Olemme siis tavanneet ystäväni kanssa Ukissa joskus syksyllä 1990....)

Ukista jatkoimme Kustaviin, jossa upea keramiikkapaja sekä lasinpuhaltamo "Paratiisipaja" toimivat.



Nämä lasit olivat aivan valtavan kauniita ♥

Perjantaina vuorossa oli saaristo eli käytännössä Nauvo sekä Korppoo. 
Nauvossa on täysin käsittämätön Länsi-Afrikkalaista (Benin) tekstiilitaidetta tekevä suomalainen taiteilija ateljeineen ja myymälöineen. Vaatteet olivat uskomattomia, seinätekstiilit myös, ja paikka on niin syrjässä kaikesta, että onneksi paikallisopas oli asiasta maininnut etukäteen. 

Illaksi tulimme meille pihalle saunomaan ja grillaamaan. Heillä on Seattlessa kaksikin saunaa ja toinen niistä on parhaillaan remontissa. Tuli puhe alakerran saunasta ja siinä ikään kuin rakensimme senkin jo uudestaan. Eihän sitä tiedä, voisihan sitä matkustaa sinne oikeasti vielä rakentamaan kun itsellä siitä kokemusta on..... 

Lauantaina minut noukittiin kyytiin aamulla ja suuntasimme kohti Porvoota. 
Pysähdyimme matkalla Lohjan ABC:lle ja täytyy sanoa, ettei itse osaa edes ajatella sitä hämmästyksen määrää, että kyse on kuitenkin "vain huoltoasemasta". Onhan siellä niin paljon kaikenlaista, että olivat ihan innoissaan huoltsikasta.

Porvoo nyt on aina kiva. Söimme hyvin kevyen lounaan, koska illaksi oli suunniteltu päivällinen.


Kerro käyneesi Porvoossa 
kertomatta, että kävit Porvoossa....


Vanha kaupunki oli kiva. Kirkko oli harmi kyllä kiinni, joten sisältä emme sitä nähneet. Ulkopuolelta on kuvattu runsaasti ja tässä vaiheessa viikkoa meidän kummankin aivot olivat jo sen verran sekaisin kielistä, että totesimme yhteen ääneen ihan hiljaa toisillemme "joku puhuu täällä suomea...." ja tajusimme samantien missä olemme ja repesimme nauruun.

Porvoosta ajoimme Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään, koska siinä on suomalainen merkkituote, josta ulkomailla tiedetään ja jonka laatu tunnetaan. (Itsellä on vähän kyllä epäilyksiä tämän suhteen, taitavat tehdä Kiinassa nekin tätä nykyä.....)
Helsingissä annoimme heidän kirjautua hotelliin, ajelimme vähän ympäriinsä ja päädyimme syömään Löylyyn, joka on maisemaltaan varsin erilainen ja koska sää oli ollut mainio, tosi upea paikka ruokailulle.


Viikko, tarkemmin neljä päivää, meni tosi vauhdikkaasti. 
Sunnuntaina lähdimme miehen kanssa lenkittämään koiria ja aloitin selittämään jotain, kunnes tajusin, että mies naureskelee ja tuijottaa.... 
Sanoin "What?" ja hän repesi, että "saa puhua ihan kotimaista"....  joten jatkoin sitten ihan omalla. 


Löylyn lyömä,
katolta maisemaa


Jenkit jatkoivat sunnuntaina matkaansa kohti Reykjavikia ja kotiaan. Me ajelimme rauhassa kotiin illalla ja totesimme, että oli kiva viikko.
Ei käynyt työasiat mielessä kertaakaan. Sikäli tehokas loma.

Sunnuntaina oli ystävien tyttären konfirmaatio, joten pääsimme iltapäivällä juhliin. 
Maanantaina oli vähän voipunut olo. Unen määrä jäi vähän minimiin viikon aikana ja koska en kestä näitä helteitä oikein hyvin, tässä on muutama viikko jo nukuttu huonommin. Luotan kuitenkin siihen, että syksy ja viileys saapuu liiankin pian, joten mennään kesä torkkumalla jos on pakko.

maanantai 21. heinäkuuta 2025

Heinäkuun helteitä

Johan sitä tässä iässä uskaltaa olla oma itsensä eikä niin miellytä aina muita. Vai olisiko edellinen lause pitänyt aloittaa "jokohan"?

Oli miten oli, parin edellisen viikon aikana olen huomannut omaavani muutamankin tyypillisesti epäsuositun mielipiteen:
- pidin kesäkuun 2025 säästä enemmän kuin näistä kahden viikon helteistä (arvostan nukkumista, nyt on valvottu yli viikko...)
- en ymmärrä olutta/oluita (tuoksuu hyvälle kiukaalla, siihen käy 0%)
- jos menen ostamaan karkkia, en koskaan osta suklaata. Koskaan.
- suklaa suklaana tarjottaessa menee, mutta leivonnaisissa, jäätelössä tms: hyi. En ota.

Meillä on 65 päivää loman alkuun. 65!! Se on saakeli sentään yli kaksi kuukautta vielä. 
En ehkä selviä sinne saakka. 😒
Aivan järjetön ruumiillinen väsymys ja henkinen uupumus siihen, että olen saanut pysähtyä viimeksi kesäkuun ekan viikon pohjoisen reissulla, sen jälkeen joka ikinen päivä on ollut jollain tavoin ohjelmoitu ja täynnä tekemistä ja tapahtumaa. Kivatkin asiat alkaa tökkiä isosti, kun ei saa nollata olemalla.

Lomaa odotan mutta samalla vähän hirvittää: siellä tulee olemaan juuri näin kuuma, joten valvonko vielä senkin reissun? Sitten en kyllä talvesta selviä....

Niin paljon kuin työstäni tykkäänkin, kieltämättä kolmivuorotyössä oli puolensa: arkivapaat ja ylipäänsä vähän enemmän vapaapäiviä.

Luin lähes koko Jennifer Weinerin suomennetun tuotannon. Osa aika kivojakin, mutta osassa alkoi tuntua, ettei juttu lähde mitenkään eteenpäin vaikka oli sata sivua jo kahlattu.
Pitäisi opetella tapa, että elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen ja jättää kesken. Tätä opettelen vielä.
Kirjaston varauksia odotellessa nyt kun edellinen 10 kirjan pino on taklattu. Nyt ei olekaan kuin muutama enää varauksessa. Suosituksia otetaan vastaan. Osassa jonotan numerolla 342 joten ihan tälle kesälle ei tule.

Kasvihuone ilahduttaa tomaattisadollaan. Lisäksi tänä vuonna ananaskirsikat ovat kasvaneet "pensaiksi" kahden edellisen vuoden köynnösten sijaan. Ja kukkivat. Saattavat siis ehtiä tehdä satoa. *toiveikas*

Ensimmäiset chilit ovat punastuneet ja olen saanut kerättyä ihanan määrän persiljaa ja lipstikkaa jo kuivumaan.
Myös veneperunoita on otettu ylös ja maisteltu. Hyviä ovat. 


Osan edellisten 9 yön valvomisesta selittää myös stressi. 
Boogiella kävi tyttöystävä ja pentuja nähtiin rtg-kuvassa sitten aivan hirvittävä määrä.  Viikko sitten maanantaina, ihan tarkalleen laskettuna päivänä, pennut alkoivat syntyä. Valitettavasti yksi jäi synnytyskanavaan jumiin ja päädyttiin hätäsektioon....  ja yöllä emä alkoi hiipua ja menehtyi. 😢

Sain tiedon tiistaina kun kasvattaja soitti töihin. Näin nimen puhelimessa ja vastasin innokkaana.... kuullakseni kun toinen itkee luurin päässä. Hetken ajan tilanne oli paha: 8 pentua ilman emää ja todennäköisyys sille, että menetetään nekin, oli laskennallisesti suuri. 
Onneksi lyhyen matkan päästä löytyi sijaisemo, jolla oli omat pennut ja suostui ottamaan "käenpoikasia" hoteisiinsa. Emo hyväksyi vieraat pennut, antoi niiden imeä ja alkoi hoivata eli pestä samantien. Toisena aamuna jokainen pennuista oli saanut lisää painoa, pienenkin jo 10 g. 

Nyt tilanne on lapsukaisten osalta vakaa. Osa pennuista on siirretty toiselle varaemolle, koska 12 pentua yhdelle on melko suuri määrä. Pennut todennäköisesti selviävät kaikki. Kasvattaja on aivan hajalla ja itselläni on jostain syystä vähän syyllinen olo. Olisinko voinut tämän estää? Olisiko pitänyt sanoa, ettei astuta sitä narttua? 

Voi kun olisi se kristallipallo, mistä katsoa tulevaisuuteen.....

Matka Ruotsiin - ja kuinkas sitten kävikään...

Työnantajan vaatimus on, että tietty määrä lomapäiviä pitää käyttää lomakaudella. Oma kesälomani on suunniteltu suurimmalta osin lomakauden ...