Pieni loma täynnä tohinaa

Rakas ystäväni oli muinoin au pairina New Yorkissa. He ovat pitäneet yhteyttä perheen kanssa ever since ja nimenomaan tämän perheen luona olimme reilu pari vuotta sitten Seattlessa. Tänä kesänä oli sitten heidän vuoronsa tulla Suomeen, ja olin pyytänyt muutaman lomapäivän tuohon viikkoon voidakseni olla "seurustelija" kun ystäväni oli auton kuljettaja. Tarkoitus oli siis esitellä heille Suomea eri puolilta hyvin lyhyellä visiitillä.

Keskiviikkona ajoin kohti Naantalia, jossa kävimme suloisessa vohvelikahvilassa. Tuolla on ajoittain kaksi basset hound -rotuista koiraa "töissä" viilennysmanttelit päällään, mutta sattuivat olemaan lomareissulla juuri meidän piipahtaessa paikalla. Vohvelit olivat hurjan hyviä, suosittelen ja aion itsekin mennä paikalle vielä toisen kerran.

Naantalin vanhaa kaupunkia piti tietenkin ihmetellä, myös pressan läsnäolo oli Kultarannassa tiedossa lipun ollessa salossa (ei taida näkyä kuvassa). Muumit ovat asia, jota en varsinaisesti ymmärrä yhtään. Jenkit kuitenkin ovat ihastuneet Muumeihin, joten myös niitä ihmeteltiin lähinnä putiikeissa. Muumimaailmaan emme sentään menneet...

Illaksi he ajoivat vielä toisen tuttavaperheen luokse. Tämä pariskunta tyttärineen oli tuolloin reissussa mukana, joskaan eivät asuneet meidän kanssa samassa kämpässä vaan omassa AirBnb:ssä. Minä palasin tuolta ajoissa kotiin, koska kesälomalle oli laskettu muutakin tehtävää....

Torstaina lähdimme ajoissa liikkeelle kohti Uuttakaupunkia. 
Noh, Uki on Uki. Kaunis kesäkaupunki mutta eipä siellä juuri mitään spesiaalia ole sen jälkeen, kun sen on nähnyt. Söimme hyvin ja ajelimme esittelemässä muinaisia asuinpaikkoja ym (Olemme siis tavanneet ystäväni kanssa Ukissa joskus syksyllä 1990....)

Ukista jatkoimme Kustaviin, jossa upea keramiikkapaja sekä lasinpuhaltamo "Paratiisipaja" toimivat.

Nämä lasit olivat aivan valtavan kauniita ♥

Perjantaina vuorossa oli saaristo eli käytännössä Nauvo sekä Korppoo. 

Nauvossa on täysin käsittämätön Länsi-Afrikkalaista (Benin) tekstiilitaidetta tekevä suomalainen taiteilija ateljeineen ja myymälöineen. Vaatteet olivat uskomattomia, seinätekstiilit myös, ja paikka on niin syrjässä kaikesta, että onneksi paikallisopas oli asiasta maininnut etukäteen. 

Illaksi tulimme meille pihalle saunomaan ja grillaamaan. Heillä on Seattlessa kaksikin saunaa ja toinen niistä on parhaillaan remontissa. Tuli puhe alakerran saunasta ja siinä ikään kuin rakensimme senkin jo uudestaan. Eihän sitä tiedä, voisihan sitä matkustaa sinne oikeasti vielä rakentamaan kun itsellä siitä kokemusta on..... 

Lauantaina minut noukittiin kyytiin aamulla ja suuntasimme kohti Porvoota. 
Pysähdyimme matkalla Lohjan ABC:lle ja täytyy sanoa, ettei itse osaa edes ajatella sitä hämmästyksen määrää, että kyse on kuitenkin "vain huoltoasemasta". Onhan siellä niin paljon kaikenlaista, että olivat ihan innoissaan huoltsikasta.

Porvoo nyt on aina kiva. Söimme hyvin kevyen lounaan, koska illaksi oli suunniteltu päivällinen.

Kerro käyneesi Porvoossa 

kertomatta, että kävit Porvoossa....

Vanha kaupunki oli kiva. Kirkko oli harmi kyllä kiinni, joten sisältä emme sitä nähneet. Ulkopuolelta on kuvattu runsaasti ja tässä vaiheessa viikkoa meidän kummankin aivot olivat jo sen verran sekaisin kielistä, että totesimme yhteen ääneen ihan hiljaa toisillemme "joku puhuu täällä suomea...." ja tajusimme samantien missä olemme ja repesimme nauruun.

Porvoosta ajoimme Herttoniemeen Marimekon tehtaanmyymälään, koska siinä on suomalainen merkkituote, josta ulkomailla tiedetään ja jonka laatu tunnetaan. (Itsellä on vähän kyllä epäilyksiä tämän suhteen, taitavat tehdä Kiinassa nekin tätä nykyä.....)

Helsingissä annoimme heidän kirjautua hotelliin, ajelimme vähän ympäriinsä ja päädyimme syömään Löylyyn, joka on maisemaltaan varsin erilainen ja koska sää oli ollut mainio, tosi upea paikka ruokailulle.

Viikko, tarkemmin neljä päivää, meni tosi vauhdikkaasti. 
Sunnuntaina lähdimme miehen kanssa lenkittämään koiria ja aloitin selittämään jotain, kunnes tajusin, että mies naureskelee ja tuijottaa.... 

Sanoin "What?" ja hän repesi, että "saa puhua ihan kotimaista"....  joten jatkoin sitten ihan omalla. 

Löylyn lyömä,

katolta maisemaa

Jenkit jatkoivat sunnuntaina matkaansa kohti Reykjavikia ja kotiaan. Me ajelimme rauhassa kotiin illalla ja totesimme, että oli kiva viikko.

Ei käynyt työasiat mielessä kertaakaan. Sikäli tehokas loma.

Sunnuntaina oli ystävien tyttären konfirmaatio, joten pääsimme iltapäivällä juhliin. 

Maanantaina oli vähän voipunut olo. Unen määrä jäi vähän minimiin viikon aikana ja koska en kestä näitä helteitä oikein hyvin, tässä on muutama viikko jo nukuttu huonommin. Luotan kuitenkin siihen, että syksy ja viileys saapuu liiankin pian, joten mennään kesä torkkumalla jos on pakko.

Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Helmikuun stressi, ja kuuluihan siihen nyt jotain kivaakin

Tämä on ollut jokseenkin hirveä kuukausi tähän saakka. Olen tyytyväinen, kun se joskus loppuu.
Maaliskuun alussa alkaakin ihan uudenlainen stressi sitten. 😣

Otin naurettavan määrän ylitöitä tammikuun loppuun - helmikuun alkuun. Olinhan ostanut ne lentoliput syksylle ja luottokorttilaskun haluan kuitata heti pois, koska hätkähdin siinä ilmoitettua 15% vuosikorkoa!!!! No, tulihan tehtyä. Lasku on kuitattu pois ja seuraavat ylityöt saavat odottaa taas hetken.

Samaan aikaan omissa töissä porukasta puolet on kouluttautumassa uuteen potilastietojärjestelmään (joka on sivumennen sanoen varastonhallintaohjelma, jonka Varha viisaudessaan on valinnut, koska halpa, meille jatkossa käyttöön... siis aloitus maaliskuussa.), joten kiirettä on riittänyt. Samoin stressikertoimet on olleet kohtuullisen korkealla.

Esimies-taso ei tunnu ymmärtävän, ettei me huvikseen potilaita oteta vastaanotoille, mutta silti ainoa millä tuntuu olevan väliä, on puhelin. "Se on lakisääteinen, että kaikki puhelut hoidetaan päivän aikana". Joo, näin on, mutta jätetäänkö me sitten tikit poistamatta, haavat hoitamatta, korvat katsomatta ja istutaan ihmettelemässä kun puhelut on hoidettu? Kun mitään edellämainittuja ei siis pitäisi varata etukäteen.

Se siis valittamisesta. Tiedostan kyseessä olevan se kuuluisa eettinen stressi. Haluaisin tehdä työni hyvin, ja koen, ettei siihen anneta mahdollisuutta. Aika ajoin toivoisin voivani olla samalla tavalla kyyninen, kuin muutama työkaveri, joiden mukaan potilaan myöhäinen ajanvaraus on "heidän henkilökohtainen helvettinsä".... kun niitäkään asioita ei voi jättää hoitamatta.

Ja tämä on ehdottomasti vain väliaikainen tilanne. Joskin asiakkailta tulee runsaasti palautetta, jossa Varhaa nimitetään mm. Turhaksi tai Harhaksi, jotka molemmat ovat melko osuvia nimityksiä. Sama tilanne lienee kaikilla hyvinvointialueilla. Se ei kuitenkaan stressiin vaikuta vähentävästi.

Sään puolesta on ollut outoa. Viimeisen kuukauden on voinut kulkea lenkkareissa, koska lunta on korkeintaan sen verran kuin kuvassa. Tämäkin eiliseltä, tähän saakka on ollut täysin kuiva ja musta maa. 

Selkä on kiittänyt. Kovapohjaiset kengät vetää aina ruodon jumiin, joten vähän helpommalla on päässyt lenkkien kanssa. Tosin runsaat ylityöt lyhyessä ajassa, ja valvotut yöt perään, vetivät viikko sitten koko kropan ihan hassuun tilaan. Aamulenkki ei vaan lähtenyt kulkemaan ja suunnitellun reippaan mittaisen lenkin sijaan oli pakko palata kotiin vähän vähemmillä kilsoilla. 

Keskiaikaista ranskalaista kylää tässä.

Pullapuoti sisältä.

Tämän orkidean oikeastaan haluaisin.

Paikallinen kyläyhdistys järjesti Lego-tapahtuman. Porukka siis rakensi Legoista kaikenlaista ja vei esitteille. Paikalla oli upea ranskalainen kylä pullapuoteineen linnoineen. Kaikki rakennukset oli tämän parikymppisen nuoren miehen toimesta kuitenkin myös sisustettu. Kerrokset sai erilleen ja joka kerroksessa oli oma ideansa. Hän esitteli meille linnaa, jossa ruokasalissa oli upeat kipsireliefit seinällä, kristallikruunu katossa jne. Koska hän oli ajatellut linnan olevan turistinähtävyys, myös yleiset WC-tilat oli rakennettu ruokasalin lähelle. Mieletöntä mielikuvitusta, aivan upeaa toteutusta!

Heti eteisessä oli noin metrinen Eiffel-torni.

Pidätin henkeä, kun taaperoikäiset kulkivat 

melko huolettomasti heilutellen siitä ohi....

Tällainen Star Wars fani tietenkin ilahtui suunnattomasti, kun työkaverin 9v poika toi paikalle omat settinsä avaruutta ja hahmoja.... ♥

Star destroyer

Star Trooper

Koska arki on ollut tietyllä tavalla rankkaa, olemme lämmittäneet saunaa monta kertaa viikossa. Koko porukka relaa ihan eri tavoin saunan lämmössä kuin muuten.

Saunan jälkeen olemme katsoneet Areenasta Peltsin ja Osmon ja tästä ihastuneena myös Peltsin Lappi -nimisen sarjan. Olemme huonoja seuraamaan mitään sarjoja muuten. Areena on kätevä, kun voi katsoa useamman jakson peräkkäin. 
(Sarjojen katsomisen huonoudesta kertoo sekin, että meiltä jäi Konfliktista viimeinen osa näkemättä, koska oltiin sinä lauantaina jossain.... Mitään maksullista kanavaa meille ei hankita ja vielä sitä ei maksuttomasta näe.)

Tarjousteet.... eipä lopu hetkeen.

Nuo Peltsin sarjat olivat varsinaisia hyväntuulen ohjelmia ja saivat Lappi-kaipuun jälleen ihan uusiin mittoihin. Ollapa mahdollisuus lähteä vaikka vuodeksi.

Lapin kaipuuta helpottamaan olemme ystävien kanssa suunnitelleet kesälle tulossa olevaa reissua kartan ja reittien ällistelyllä. Kyllä yksi parhaista lomista on se, jota voi suunnitella, sitten elää sen läpi ja vielä jälkeenpäin muistelle. Varsinkin hyvällä porukalla.

Loppuun vielä elävää kuvaa yläkerrasta. 
"Kerro, että sinulla on koira kertomatta, että sinulla on koira".... 

Sohva oli jonkin aikaa niin päin, että sen selkänojalta pääsi hyvin kurkistelemaan pihalle. Ja yläkerrasta näkee kauas, joten takuulla päivisin on ollut paljon vahtimista ja haukkumista.

Kunhan vähän lämpenee, pesen ikkunat ja nuo nenänjäljet. Nauratti, kun ne tässä aurinkoisena päivänä olivat silmien alla. 

Kuvan surullisen näköinen puu on persikka. Se pudotti, ja pitikin pudottaa, lehtensä pitkin talvea. Nyt on mahtavan kokoiset silmut jo, ja toivon, että se vielä pitää vähän aikaa taukoa ennen kuin alkaa puskea uutta. Persikka kukkii valitettavasti jo maalis-huhtikuussa, joten jos haluan hedelmiä, joudun tämänkin suhteen olemaan itse pienenä pörriäisenä vesiväripensselillä. Niinhän sitruunat on pölytetty jo monta vuotta.

Alkukesän harjoitteluloma

Työnantaja vaatii, että kesäkuukausien aikana on pidettävä tietty määrä lomapäiviä pois, ellei erittäin painavasta syystä niitä suunnittele pidettäväksi syksyn kuukausilla. No, eipä tässä erikoisempia suunnitelmia ole, joten pistin kesäkuulle yhden neljän päivän lomapätkän käyttöön, koska varsinainen loma on suunniteltu myöhäisimpään lomakauteen.

Aloitimme loman tekemällä pienen päivä Visbyssä retken. Tästä on puhuttu useita kertoja, mutta kovin harvoin Suomesta yksikään laivayhtiö tekee niitä, ja itse asiassa ne myydään tosi äkkiä loppuun. Näin mainoksen jossain varhain keväällä ja nappasin kiinni. Tietämättä mitään kesän aikatauluista, totesimme, että silloin on mentävä kun matka järjestetään. Onneksi koirahoitolassa oli noille kahdelle yölle tilaa...

Aloitimme päivän kävelemällä laivasta keskustaan ja kahville.

Pöydän ääressä oli kiva tutkia karttaa ja pohtia mitä, missä ja minne.

Kaupungin reunalla lähellä rantaa on kasvitieteellinen puutarha, jonne on ilmainen käynti. Portit olivat kutsuvasti auki, joten sinne. Tosi kaunis puutarha. Tuolla lienee varsin sopiva ilmasto monille vähän eksoottisimmillekin kasveille, koska esim. oliivipuut rehottivat valtavina, eikä niitä takuulla siirretä sisätiloihin talveksi.

Visby on vanha Hansakaupunki, sitä ympäröi 3,5 km mittainen muuri, ja siellä on taisteltu ankarasti muutama vuosisata sitten.  Muurin ulkopuolella kulki viehättävä hiekkapolku, jota pitkin nähtävästi paikalliset ulkoilevat ja mekin kiersimme kaupungin ulkopuolelta ennen palaamistamme pikku kujien ja ruusujen kaupunkiin.

Päivä oli onneksi tosi kaunis. Ei liian kuuma, koska kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli ihan kivakin, että mereltä käy pieni vilvoittava tuuli. Kaupunki on pieni, hyvin paljon esim. vanhan Tallinnan kaltainen: suloiset mukulakivikadut, pieniä vanhoja taloja, todella viehättäviä ikkunoita ja pihoja, ja Visbyn erikoisuutena: joka puolella runsaasti ruusuja.

Itsehän hullaannuin ajatukseen tuollaisesta vähän köynnöstävästä ruususta rakennuksen seinustalla, ja kävin hankkimassa (metsän reunasta) vanhan, älyttömän helposti leviävän, Valamonruusun ja kaivoin sille kuopan autotallin seinustalle. Jos se ei siihen asetu, sitten ei. 

Kuljin tuolla nenä puskasta toiseen, tuoksu oli hurmaava.

Tutustuimme myös paikalliseen kirkkoon, joskin en vieläkään pysty päättämään oliko se minusta todella ruma vai ihan ok. Jotenkin odotin tuollaisessa paikassa hyvin vanhaa kivistä kirkkoa, ja tuo moderni tyyli jotenkin iski silmään....  No, katsokaa itse.

Lasimaalaukset olivat upeita ja 

kirkko itsessään sisältä tosi hieno.

Päivä kului nopeasti kävellessä ympäriinsä. Vähän olisin halunnut myös ehtiä kaupungin ulkopuolelle, mutta erilaiset retket, joita tuolta tehdään, olisivat vieneet puolet päivästä, joka kuitenkin on itsessään jo lyhyt (8 h).

Esitinkin laivayhtiölle toiveen sellaisesta kiertomatkasta, jossa auton saisi ottaa pois laivasta, jäädä saarelle majoitukseen esim. yöksi tai kahdeksi, ja vähän tutkia Gotlannin saarta enemmän. 

20 km päässä kaupungista olisi ollut tippukiviluola, jonka haluaisin joskus nähdä. Lisäksi saarella vietetään dekkariviikoa heinäkuussa, Ruotsalaiset dekkarikirjailijat käyttävät kaupunkia tapahtumissa kirjoissaan. Myös pyöräilemällä saareen olisi kiva tutustua. (Tämähän siis onnistuu vaivatta, jos matkustaa Ruotsiin, ajaa Tukholmasta vähän etelään ja ottaa paikallisen lauttayhteyden... vie vain ajallisesti taas enemmän siirtymisten vuoksi.)

Jalkoja kastelematta niin pitkälle kuin pääsi.

Selän takana jossain Ruotsi.

Ainoa miinuspuoli koko matkassa oli älyttömän pitkä laivamatka, koska laiva kulkee Helsingistä.

Kun se yöllä pysähtyi Maarianhaminassa klo 3, siitä olisi niin näppärä 5-6 tunnin matka Turkuun....

Onneksi meillä oli kiva hytti ja nukuimme kuin possut.

Saavuimme kotiin alkuviikosta, ja pyöritimme normaaliarkea. Vähän rakennusprojektin tapaista, eli roskiskatos työn alle, lisäksi maalasin kävelyportin, joka oli surullisessa kuosissa sään oltua sille kova jo vuosia.

Juhannuksena fillaroimme ystävien kanssa Littoistenjärven rantaan piknikille. Meiltä siis n. 28 km sinne, koska pyörimme vähän menomatkalla reittivalintojen vuoksi. Pidimme hyvän tauon ja fillaroimme takaisin (26 km). Tämän jälkeen ystävät tulivat meille, ja grillasimme, söimme ja viihdyimme pihapuuhien (tikanheitto yms) kanssa. Saunakin tietenkin lämpeni ja jatkoimme iltaa istuen kun aurinko ei laskenut ollenkaan eikä siis tajuttu ajan kulua. 

Tänään mietin aamulla milloin olen viimeksi ollut juhannuksen täysin vapaalla suunnitellusti. Varmaan viitisen vuotta sitten, kun olimme pohjoisessa niin, että palasimme kotiin aattona. Normaalisti olen pyhät kiinni, mutta tässä normityöajassa on kyllä puolensa.

Ylihuomenna sitten takaisin sorvin ääreen ja seuraava pidempi vapaa vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Syysloma, vihdoin

Tämä kesä on ollut jotenkin vauhdikas. Osin kivalla tavalla, mutta jotenkin olen ollut varsin paljon puhti pois ja vetämätön, ja aloin olla itsellenikin huonoa seuraa muutamien valvottujen öiden jälkeen, joten pieni loma tuli totisesti tarpeeseen.

Valvoin tietenkin myös sen lähtöä edeltävän yön, joten ihan freeseimmilläni ei rattiin menty. Onneksi meitä on kaksi kuskia, niin pystyi Tampereella vaihtamaan, ja nukahdinkin hanttarin paikalle heti ja nukuin jonkin 50 km, minkä jälkeen kahvi virkisti niin, että alkoi jo suorastaan hymyilyttää. (Naama olikin ollut aika vakava koko viikon julmetun väsymyksen vuoksi....)

Matkalla jossain Himoksen suunnalla.

Aurinko ja kahvi ♥

Pidimme mennessä yhden pidemmän tauon jossain Iisalmen tienoilla. Siellä on kiva ulkoilualue, jossa koirat sai pienen 2,5 km lenkin. Puuduttavaa se on niillekin vain makailla liikkuvassa autossa.

Poronhoitoalueelle saavuttu

Menomatka otti sen 12,5 tuntia suunnilleen. Kahdella pidemmällä ja parilla lyhyemmällä pysähdyksellä. Kuusamossa käytiin kaupassa noukkimassa puolen viikon ruuat valmiiksi.

Sen verran jaksoi, että käveltiin 7 km lenkki verryttelyksi kun kamat oli kannettu sisälle. Sitten vain teetä ja vähän iltapalaa ja oltiin valmiit kaatumaan punkkaan. Koirat oli aika levottomia ensimmäisen yön. Ne ihmettelevät aina minne on tultu ja hakevat paikkaansa.

Maaruska oli aika mieletön. Sallan korkeudella pääasia lehtipuista on koivua, jonka lehti muuttuu keltaiseksi, ei juurikaan muun väriseksi. Joten sikäli ruskaa oli vähemmän, mutta maasto soisena on todella upeaa varsinkin niissä paikoissa, joissa pakkanen on päässyt puraisemaan.

Ystävät ajoivat perässä seuraavana päivänä. Me ehdittiin käydä tekemässä yksi patikka aamulla ja sen jälkeen valmistella ruokaa pariksi päiväksi, ja illalla otettiin pieni verryttely heidän kanssaan ennen kuin jälleen kaaduttiin punkkaan. 
Aamulla herätyksen jälkeen sitten nuuskimaan maisemia. He eivät ole käyneet ennen noin pohjoisessa, eivätkä ylipäänsä ole harrastaneet patikointia. Käytännössä meillä meni viikko niin, että tehtiin aamupalan jälkeen jonkinlainen lenkki, yleensä juotiin kahvit reissun päällä ja tultiin kämpille syömään, ja sitten ehkä toinen hyppely myöhemmin iltapäivällä. Raitis ilma tainnutti koko porukan heti kympin uutisten jälkeen, saunalla tai ilman.

Yksi pidempi keikka tehtiin alkuviikosta, eli kierrettiin kahden tunturin kierros, yhteensä 20 km. Siihen varattiin koko päivä ja lisäksi lämpimät ruuat matkalle. Pussiruokaa se toki on, mutta antoi sen verran kaloreita, että reissun pärjäsi, ja illalla olikin kiva käydä Keloravintolassa pizzalla suihkun jälkeen.

Kylmäheteen päivätupa oli jokseenkin mielettömän hieno, ja

aika hienolla paikalla. Kuva otettu tuvan ikkunasta.

Tiistaille oli sovitusti vuokrattu fillarit. Erityisesti miehen työkaveri on kova pyöräilemään ja kulkee joka paikkaan aina kaksirenkaisella. Minä en ole koskaan ajanut muuta kuin tavallisia fillareita ja niitäkin pääasiassa pyörätiellä (asfaltilla), joten kokemus maastoajosta oli mielenkiintoinen, vähän pelottavakin alkuun.
Salla Ski vuokrasi kivat e-läskit ja niinhän siinä kävi, että allekirjoittanut koukuttui samantien. 

Läskit läskeilemässä

Suunniteltiin vähän "helpompi" lenkki alkuun. Kuviteltiin siis ajelevamme lähinnä metsäautoteitä pitkin, mutta kun reittikartasta noudatettiin ohjeistettua reittiä, päädyttiin melko äkkiä poluille, pitkoksille ja melkoiseen metsään.... Mikä ei onneksi tahtia haitannut. Me rouvat ajelimme rauhallisesti pitkoksilla, miehet antoivat pikkupojan itsessään ottaa vallan ja roiskivat kurat selkään pitkin suota. Tai jämähtivät suohon....  Sitä naurun määrää!!

Sähköapu oli näppärä eritoten erittäin jyrkissä ylämäissä, joskin niissä piti nojata vahvasti eteenpäin, ettei keulinut pystyyn. Tuon pyörän ainoa huono puoli on sen älytön painavuus. 40 kg fillaria ja meikäläinen joutui jumppaamaan ihan tosissaan....

Tehtiin se muka-helppo lenkki ensin aamulla, 20 km, ja käytiin kämpillä syömässä ja kahvilla. Sitten napattiin renkaat ja ajeltiin varsinainen tekareiden/amalgaamien kilistely-lenkki kivikossa, ja päädyttiin vielä Pienen Pyhätunturin eli laskettelurinteen huipulle, minne ei sivumennen kukaan ajaisi ilman sähköapua. 

Alastulo sieltä olikin ikävää, kädet alkoi krampata 2 km matkalla huolella, sen verran sai jarrua painaa, kun rinne kuitenkin on jyrkkä. Loppu hyvin kuitenkin. Kukaan ei kaatunut, kukaan ei loukannut ja aivan valtavan hauska päivä takana. 

Toivoisin, että oma työnantajani havahtuisi tosiasiaan, että on työntekijän ja työnantajankin etu järjestää jonkinlainen työsuhde-etu työmatkapyöräilyä ajatellen. Erityisesti Turussa on järjettömät pysäköintiongelmat päivittäin ja jos osa henkilökunnasta voisi helposti kulkea esim. pyörällä, se vapauttaisi paikkoja.  

Miehellä on sellainen etu, että he voivat hankkia minkälaisen tahansa pyörän ja työnantaja hoitaa palkasta pidätyksen ja maksaa frmalle. Tavallaan siis osamaksusopimus, mutta kun puhutaan tuhansien eurojen fillarista, ja toisaalta tuo on koroton vaihtoehto, minusta hyvinkin kiinnostava vaihtoehto. Ottaisin heti.

Viikko hupeni reippaasti. Iltaisin pelasimme Rummikubia, saunoimme ja juoruilimme. 
Nyt on akut ladattu monella tapaa.