Aivan mielettömän hauska sunnuntai. Herättiin ajoissa ja koirien kanssa metsään. Bonolla oli mantteli päällä ja siitä näki, ettei palellut. (Jätin manttelin laittamatta edellispäivänä ja silloin sillä oli kiire kotiin... aluskarvattomuus ei paljon lämmitä.)
Kotona join kahvia ja pohdin päivän ohjelmaa. Ipanan kanssa kauppareissu, koska tarvitsen kantajan. Muistettiin onneksi Ipanan tuleva viisurin poisto ja ostettiin pehmeitä ruokia.
Jälleen yksi niistä päivistä, jolloin jälkeenpäin harmittaa, etten viettänyt koko päivää kamera kaulassa seikkaillen ja kuvaillen.
Tulossa kontrollikuvat ja lääkäri. Siinä samalla voisi viedä jotain herkkuja vähän kiitoksena polin tytöille. Tiedän, ettei kukaan niitä odota, työtäänhän ne tekivät. Mutta kollegaa on kiva huomioida!
Kotiinkin olisi kiva saada vähän jotain hyvää.......
Outi Pakkanen on julkaissut jossain kirjassaan Anna Laineen taivaallisen kaurakeksireseptin. Sen parempaa ei ole. En vaan löytänyt ohjetta mistään. Onneksi pikainen nettiselaus auttoi. Niitä siis.
Tai näin kuvittelin. Totuus: en pystynyt edes sekoittamaan taikinaa, koska olen vaan niin oikeakätinen, etten vasemmalla saanut kuin huiskittua kaurahiutaleita lattialle. Onneksi on perhe.
Lopputulos kuitenkin kiitti. Puolitoista isoa dynollista aivan älyttömän hyviä ja rapeita kauralastuja.
Tosin myönnettäköön, että ilman muuta perhettä nämä olisi jääneet haaveeksi.
Pelkkä pellin nostaminen uuniin oli temppu ja kuinka se tehdään. Pellin poisottaminen niin, että sain liu'utettua sen leivinpaperin pöydälle yhdellä kädellä oli täysin tekemätön paikka. Ensimmäisen otin ja pelti putosi käsistä (onneksi vasta kun keksit oli pöydällä), koska oikea ei vaan kestä.
Koska on koneet, sekoittelin vielä pikaisen muffinssitaikinan. Makuna vaniljaa ja joukkoon kokonainen Pandan suklaalevy rouhittuna.
Säästän osan kotiväelle ja kiikutan osan sairaalanmäkeen.
****
Kontrollissa alles klar eli kaikki hyvin.
Magneettikuvat oli mielenkiintoiset! En ole tainnut ennen nähdä sellaisia. Radiologi on nuolilla merkinnut murtuman linjat, ilman sitä en olisi kyllä kuvasta osannut sanoa yhtään mitään. Edelleenkään varsinaisesta röntgenkuvasta ei murtumalinjaa pystynyt löytämään, edes tietämällä missä se on. Olisiko kuvakulma vaan sellainen? En osaa sanoa, vai onko magneettikuva jollain tavoin kolmiulotteinen? Metkaa yhtä kaikki.
Tärkeintä, että toipuminen on alkanut hyvin ja jatkunee samalla tavalla.
