Nyrjähdyksiä ja kolotuksia

VAROITUS: Seuraa kärjistävää naukumista!!

Urheileva ihminen ei tervettä päivää näe.
Ja sen jälkeen kun tuli 40 mittariin, kaikki on mennyt yhtä alamäkeä.

Alkuvuoden murtunut olkapää hyvin vielä muistissa. Ja taas.
Nelisen viikkoa sitten oltiin porukalla keilaamassa ja onnistuin palloa paiskoessani jotenkin reväyttämään ilmeisesti hamstring-jänteen vasemman jalan takareidestä. Siis kuka sitä nyt lämmittelisi tai venyttelisi ennen keilaamista?? Sehän on tuollaista kevyttä, ei edes urheiluksi laskettavaa.....

Onneksi vamma on kuitenkin suostunut toipumaan hyvin. Ylämäet ja portaat ylös on edelleen ajoittain hankalia, mutta muuten lenkit sujuvat. Nyt sitten näiden uusien töppösten kanssa voi olla, että löytyy uusia jännittäviä lihaksia, mitkä kipeytyy.....

Tämä kuva on siis pakko jakaa. Heli hehkutti kesällä näitä Vibram-pohjaisia Merrellin tossuja/paljasjalkakenkiä (jotka nimesin heti Fukushimaksi, oikea nimi taisi olla Furoshiko...) ja kun töihin tuli kenkäesittely, tulikin yllättävän kallis työpäivä ihan ilman parkkisakkoa. Tilasin nimittäin myös lenkkarit näiden sukkatossujen lisäksi. Hi hii!!

Ainakin jalkaterän lihakset tuntui illalla lenkin jälkeen. Minähän en tietenkään voinut mitään älyä käyttää, vaan pingoin menemään heti normaalin reilu 7 km lenkin.  *roll*  Mutta yllätyksekseni edes yöllä ei tullut mitään pohjekramppia tms vaikka illalla nimenomaan penikat ja pohkeet tuntui vähän tiukemmilta noiden jalkaterän lihasten lisäksi.

Tossut sitten, seuraa mielipidettä: kivat jalassa. Toki havaitsin heti ensi tepastelulla, että toden totta, näissä ei sitten ole yhtään mitään suojaa kosteutta vastaan, eli pohja on tosi ohut ja jos polulla on sammalta tms mikä on yhtään märkää, niinpä hulvahtaa kosteus sukkaan.... Onneksi oli kuiva reittivalinta. Kaikki kivet, juuret ja muut kohoumat toki huomaa ja jalkoja tarvitsee nostaa!! Yhden kerran varpaat tömähti johonkin niin, että vähän sattui. Samoin huomasin, että näillä en sitten hölkkää yhtään. En kertakaikkiaan osaa askeltaa oikein paljasjalkakengillä. Aiemmat vähän vastaavat on olleet paljon tossumaisemmat ja niilläkin juokseminen on vaikeaa, näillä mahdotonta. Minä en siis sinällään juokse, mutta aika ajoin tulee otettua joku sata metriä hölkkäaskeleita, kun Bonon vauhti on reipas.

Lumilenkillä

Olipa menneellä viikolla pari vähän rapsakampaa päivää.
Hiukan hirvitti, kun herätessä mittarissa luki -18,4°C ja lehteä hakiessa oli oikeesti kylmä (pyjamassa).

Herra Hännäkäs oli kuitenkin lenkille lähtiessä sitä mieltä, että mehän ei mamoilla. Tarjosin nimittäin kylän-ympäri-lenkkiä (2-3 kilsaa, vähän riippuen reitistä) kun ajattelin, että tassut palelee mutta tämä suuntasi hyvin määrätietoisesti metsään ja minä perässä. Ei Edu olekaan koskaan oireillut kylmästä, Karo oli meillä se, jonka varpaat nimenomaan paleli, ja sterkattu turkki ei lämmittänyt.

Metsälenkki olikin itse asiassa hyvä ratkaisu. Siellä ei tuullut yhtään ja pakkanen ei päässyt pahasti puraisemaan, paitsi poskia yhdellä aukealla missä viima iski. Kuljin satakunta metria lapaset naamalla....

Reilu vitosen keikka meille tuli. Koira ja emäntä molemmat tosi tyytyväisenä kotiintulon jälkeen kun saatiin kahvi tulelle ja takka sytytettyä.

Samana iltana menin iltavuoroon ja kotiintullessa vedin normaalisti käsijarrun päälle autokatoksessa. Sehän riivatun systeemi naksahti jostain irti, jäi siis käteen.  (Jep, tiedän, ettei kässäriä suositella käyttämään talvisin. Ominaisuus, josta on vaikea päästä eroon, kun sen käytön on selkärankaansa oppinut.)

Menin sisälle nolona, että "taisin rikkoa jotain autosta" ja mies siihen nauroi, että "ei sitten yhtään enää habatreeniä kun noin reippaasti jo lähtee".....

Koska oli niin hiivatin kylmä, sovittiin, ettei sitä jarruvaijeria tarvi lähteä paljain käsin kohnaamaan heti, vaan että menisin miehen autolla töihin seuraavana päivänä pitkään päivään.

No, seuraavana iltana lähdin töistä ja totesin joutuvani vähän skrapaamaan ikkunaa auki. En löytänyt oven sivutaskusta kuin parkkikiekon.... ja...

Se habatreeni todellakin jää nyt!! 

Onni onnettomuudessa: jarruvaijeri on kiinnitetty uudelleen ja kiekonkin sai paikattua jesarilla.

Vähän toki oli sellainen olo yövuoroon lähtiessä, että mitähän seuraavaksi rikkoisi.... mihinkään kovin arvokkaaseen ei parane koskea. Onneksi töissä ei harrasteta kristallimaljakoita tms.

Kun pakkaset lauhtui, alkoi puskea lunta.

Ei nyt mitään metritolkulla, mutta sen verran, että maa on valkoinen. Ihanan valoisaa. Täytyy myöntää, että ne sukset tuli jo mieleen. Jos kaivaisi vähän varastoa tulevien vapaiden varalle.

Eilen aamulla lähdettiin sitten lumilenkille.

Joku (monikin) minua viisaampi vaihtaisi jo suosiolla kunnon talvikenkiin, mutta arvatkaas mitä: mulla on koreittain kuivia sukkia ja nyt vielä hyväkuntoinen selkä kun en niihin kovapohjaisiin ole vaihtanut!! Ähäh!

Noissa "off-road" tossuissa on tosi karkea kuvio, joten en edes hurjasti lipsunut.

Edun mielestä lumi oli kivaa. Hurjan kovalla äänellä nuuskien edettiin ensimmäinen puoli kilsaa. Siis 30 sentin välein pysähdellen haistelemaan.

Metsässäkin oli kaunista. Tosin tassuihin toi nuoskalumi pakkautuu, ja siitä oli vähän harmia sitten loppumatkasta.

Lumi on satanut päälle, ei hankittu kierimällä.

Tassut oli aika paakuissa, mutta nopeasti nekin sai purtua puhtaaksi ja jätettyä lumet eteisen matolle sulamaan.

"Oma putkimiehemme" teki muinoin meille oheisen kuivauspatterin eteiseen.

Rumahan se on kuin synti, mutta toimii järjettömän hyvin nimenomaan tähän aikaan, kun lumisia vaatteita pitää saada seuraavalle lenkille valmiiksi. Mitoitus tehtiin mun kenkien mukaan (pienimmät) ja sakaroihin saa näppärästi pipot, lapaset yms.

Lenkin varrella oli muuten hauskoja maisemia. 

Harmi kyllä kännykän kamera jotenkin korjaa värejä. Aurinkoinen taivaanranta oli nimittäin todella punainen, tässä vain vähän plassu...

Ja toisessa kohtaa pohjoisen puolella taas oikein tummanpuhuvan harmaansininen, ihan lumisadetta enteilevän näköinen. Vaan tässä hailakka. Höh!

Koiraperheen talvi + varusteet

Kun talossa on eläimiä, edellyttää ne jonkunlaista ulkoilua ihmisiltä ihan joka päivä läpi vuoden, tuli sitten vaakatasossa vaikka vanhoja ämmiä.....

98% ajasta tykkään älyttömästi siitä, että taloudessa on personal trainerit, koska olo on parempi myös sen räntäsadelenkin jälkeen. Vaikka olisin kironnut kuin mustalainen lähtiessä, kotiin tulen yleensä aina paremmalla tuulella.

Sää on pukeutumiskysymys. Klassinen sanonta, joka on enemmän kuin totta koiraperheessä.

Kesällä lenkille lähtö on helppoa kuin heinänteko: heität tossut jalkaan, (vyölaukun vyötärölle) ja pistät koirat remmiin ja tie on auki. Kuljen yleensä aina vapaa-ajan muutenkin sellaisissa kamppeissa, ettei tarvitse erikseen vaihtaa mitään lenkkivaatteita. Vähän siistimmätkin shortsit nimittäin voi pestä, kun lenkillä hikoilee.  (Omistanko muka siistejä shortseja???)

Kesäaikaan käytän vyölaukkua. Mikä katastrofaalinen 80-luvun kauhistus!!! 

Mutta miten käytännöllinen: sinne sujahtaa nenäliinat, koirien karkit, puhelin ja avaimet. Käännän laukun pyllyn päälle selkäpuolelle ja siellä se kulkee mukana eikä häiritse ketään. Eikä taskuissa kilise, kolise tai purista. Tai koirien karkit sotke rasvallaan vaatteita.

Sivumennen: nykyään myydään ihan kohtuullisen tyylikkäitä laukkuja, joissa on paikka vaikka pullolle. Pitkällä lenkillä helteellä ei sekään niin kurja asia.

Vinkki vitonen: säästä muutama kahvipussi, huuhtele ja kuivata. Käännä reuna alas suunnilleen 1/3 korkeudesta ja voila, sulla on näppärä, rasvankestävä pussukka koiran karkeille lenkkiä varten. Kestää muuten pitkään ennen kuin kuluu puhki.

Syksyn tullen vaatevalikoimiin tulee olosuhteiden pakosta vähän lisää. Ensin jokin pitkähihainen. Fleece-takki on kiva. Koska siinä on taskut, ei vyölaukkua tarvita. Voi olla, että jossain vaiheessa housunpuntin pituus kasvaa, vähintään capriin....
Tänä syksynä kuljin pitkään capreissa ja T-paidassa, siinäkin vaiheessa kun eräät lenkkikaverit tulivat aamulla vastaan käsineiden kanssa ja pohdin kuka tässä pukeutuu hullusti..... minun nimittäin ei ollut kylmä.
Hanskat on myös kivat olla olemassa. Yleensä palellutan sormiani muutaman lenkin ennen kuin alan muistaa.

Ihana ihminen teki tällaisia kynsikkäitä vuosi sitten ja myi minulle yhdet.

Kiitos vieläkin, Riikka!

Talvi on sitten oma operaationsa. Suurin muutos seuraa aina sitä viheliäistä kellojensiirtoa, koska sen jälkeen kaikki iltapäivälenkit tehdään aina niin pimeässä, että on pakko varustautua siihen erikseen.

Koirilla on heijastinliivit. Ihan hyvä, jos koira kulkee sivuttain vastaantulijaan nähden.

Malli todella nauttii mallina olosta....  

Lenkki oltiin jo tehty ja toinen oli aivan onneton, että "joko taas tää typerä vaate"

Tällä kylällä ei ole kiusaksi asti jalkakäytäviä, vaan asuinalueella kuljetaan vaan tien reunaa. On kiva, jos koirat ja itse näkyy. Joten ostin joitain vuosia sitten Leuchtien valopannat. Erityisesti kun koirat on irti, valon väristä erotan kumpi on missäkin. Ne oli kalliit, mutta esim. tässä Edun pannassa on edelleen alkuperäiset patterit. Valo sammuu kun sen ripustaa pois kaulasta.

Pannoista koirat ei juurikaan välitä erikoisemmin, liiviä ne inhoavat. Tuulitakkimainen materiaali ilmeisesti tekee karvasta sähköisen, ja sitä todellakin hinkataan jokaiseen puuhun ja milloin mihinkin, välillä piehtaroiden, ja pyritään riisumaan.

Käytän tuollaista typerän näköistä tielaitos-liiviä itsekin. Henkikulta mielummin kuin tyylikkyys. Ei se tuulipuku loppujen lopuksi niin tyylikäs ole, että kannattaisi auton alle jäädä, jotta se näkyisi. Ja kukapa minua tuolla pimeässä edes näkee, vaikka pukeutuisin Armaniin?

Ostin myös tänä vuonna pari led-valoa, jotka nipistetään kiinni. Koirien remmeissä ne ei oikein toimineet, nahka oli sen verran tukevaa että klipsi irtosi. Oman takin hihataskussa se on oivallinen, mutta tasku on väärässä (vasemmassa) kädessä. Toisaalta näkyy se valo siitäkin. Ja ennen kaikkea se on siinä aina mukana. 

Sen voi näppärästi siirtää esim. pipon otsaan, jolloin pimeässä metsässä on mukana otsalamppu. Tällaista suosittelen!!  (Claes Ohlsson myi näitä ihan just tyyliin ota 3 maksa 2. Pitäisi itsekin hakea lisää.)

Otsalamppuja meillä on ollut useita vuosia. Ne lienee koiranulkoiluttajien vakiokamaa. Aina toivottu joululahja. Samoin erilaiset kalsariasut. Tekniset pitkät alusvaatteet on ehdottomat. Ja mitä useammat, sitä helpompi niitä on kerrospukea pakkasen lisääntyessä. Käytän muuten sujuvasti myös teknistä T-paitaa kaikkein alimpana. Se siirtää kosteuden seuraavaan kerrokseen ja selkä pysyy kuivana. Ei huono asia pakkasella.

Vuosia sitten mainitsin nuorimmalle lapselle meneväni vaihtamaan kalsariasuun töiden jälkeen, ja hän totesi kuivasti "ai niinku Superman vai?" (Harmi, ettei talosta löydy puhelinkoppia. Heh!!)

Sitten mukavia pipoja, käsineitä, housuja, takkeja, huiveja (tykkään itse tuubihuiveista yli kaiken, laitan kaksi trikoista päällekkäin). Kerrospukeutuminen on hyvästä. 

Itse kuljen käytännössä läpi talven kevyissä tuulipuvuissa, koska puen sinne alle riittävästi. Näytän takuulla Michelin-äijältä kulkiessani. Edelleen: kukapa minua katsoisi?
Viime talven (tammikuu 2016) pakkasissa vaihdoin toppavaatteisiin, mutta kävelen aina reippaasti, ja kun lenkillä tulee kuuma, tulee myös liian äkkiä kylmä jos jää jonkun kanssa suustaan kiinni tai muuten pysähtyy. Joten mielummin olen ihan vähän viileä kuin yhtään liian kuuma.

Ja piikkikengät. Ei ole niiden voittanutta. (Paitsi meidän terassin mielestä....)

Ilman mainospalkkioita: Icebugit vaan toimii. (Paitsi jäisellä asfaltilla, peilijäällä, yleisesti täällä Varsinais-Suomalaisessa kurjassa talvessa... mutta paremmin ne toimii kuin olla täysin ilman.)
Koska kevytmetallinastat on kengissä kiinteinä, ei mitään pelaamista sellaisten remmien kanssa, jotka kiinnitetään kengän päälle.

Minähän siis kuljen niin pitkälle, kuin fyysisesti (ennen kuin varpaat kertakaikkiaan jäätyvät) kestää, lenkkareissa. Mutta vaihdan noihin kun liukkauden vuoksi on pakko. Huonoa ei ole sekään, että ne on sen verran korkeat, ettei jokainen mustikanvarvusta putoava lumi kastele sukkaa tai nilkkaa.

Omista Bugeistani alkaa olla iso osa nastoista irronnut. Se on se harmi kun käyttää niitä asfaltilla. Valitettavasti nastoja ei voi uusia, vaan edessä olisi uusien kenkien osto. Katsotaan sinnittelenkö vielä tämän(kin) talven noilla.