lauantai 5. marraskuuta 2016

Koiraperheen talvi + varusteet

Kun talossa on eläimiä, edellyttää ne jonkunlaista ulkoilua ihmisiltä ihan joka päivä läpi vuoden, tuli sitten vaakatasossa vaikka vanhoja ämmiä.....


98% ajasta tykkään älyttömästi siitä, että taloudessa on personal trainerit, koska olo on parempi myös sen räntäsadelenkin jälkeen. Vaikka olisin kironnut kuin mustalainen lähtiessä, kotiin tulen yleensä aina paremmalla tuulella.

Sää on pukeutumiskysymys. Klassinen sanonta, joka on enemmän kuin totta koiraperheessä.

Kesällä lenkille lähtö on helppoa kuin heinänteko: heität tossut jalkaan, (vyölaukun vyötärölle) ja pistät koirat remmiin ja tie on auki. Kuljen yleensä aina vapaa-ajan muutenkin sellaisissa kamppeissa, ettei tarvitse erikseen vaihtaa mitään lenkkivaatteita. Vähän siistimmätkin shortsit nimittäin voi pestä, kun lenkillä hikoilee.  (Omistanko muka siistejä shortseja???)

Kesäaikaan käytän vyölaukkua. Mikä katastrofaalinen 80-luvun kauhistus!!! 

Mutta miten käytännöllinen: sinne sujahtaa nenäliinat, koirien karkit, puhelin ja avaimet. Käännän laukun pyllyn päälle selkäpuolelle ja siellä se kulkee mukana eikä häiritse ketään. Eikä taskuissa kilise, kolise tai purista. Tai koirien karkit sotke rasvallaan vaatteita.


Sivumennen: nykyään myydään ihan kohtuullisen tyylikkäitä laukkuja, joissa on paikka vaikka pullolle. Pitkällä lenkillä helteellä ei sekään niin kurja asia.

Vinkki vitonen: säästä muutama kahvipussi, huuhtele ja kuivata. Käännä reuna alas suunnilleen 1/3 korkeudesta ja voila, sulla on näppärä, rasvankestävä pussukka koiran karkeille lenkkiä varten. Kestää muuten pitkään ennen kuin kuluu puhki.

Syksyn tullen vaatevalikoimiin tulee olosuhteiden pakosta vähän lisää. Ensin jokin pitkähihainen. Fleece-takki on kiva. Koska siinä on taskut, ei vyölaukkua tarvita. Voi olla, että jossain vaiheessa housunpuntin pituus kasvaa, vähintään capriin....
Tänä syksynä kuljin pitkään capreissa ja T-paidassa, siinäkin vaiheessa kun eräät lenkkikaverit tulivat aamulla vastaan käsineiden kanssa ja pohdin kuka tässä pukeutuu hullusti..... minun nimittäin ei ollut kylmä.
Hanskat on myös kivat olla olemassa. Yleensä palellutan sormiani muutaman lenkin ennen kuin alan muistaa.


Ihana ihminen teki tällaisia kynsikkäitä vuosi sitten ja myi minulle yhdet.
Kiitos vieläkin, Riikka!

Talvi on sitten oma operaationsa. Suurin muutos seuraa aina sitä viheliäistä kellojensiirtoa, koska sen jälkeen kaikki iltapäivälenkit tehdään aina niin pimeässä, että on pakko varustautua siihen erikseen.

Koirilla on heijastinliivit. Ihan hyvä, jos koira kulkee sivuttain vastaantulijaan nähden.


Malli todella nauttii mallina olosta....  
Lenkki oltiin jo tehty ja toinen oli aivan onneton, että "joko taas tää typerä vaate"

Tällä kylällä ei ole kiusaksi asti jalkakäytäviä, vaan asuinalueella kuljetaan vaan tien reunaa. On kiva, jos koirat ja itse näkyy. Joten ostin joitain vuosia sitten Leuchtien valopannat. Erityisesti kun koirat on irti, valon väristä erotan kumpi on missäkin. Ne oli kalliit, mutta esim. tässä Edun pannassa on edelleen alkuperäiset patterit. Valo sammuu kun sen ripustaa pois kaulasta.




Pannoista koirat ei juurikaan välitä erikoisemmin, liiviä ne inhoavat. Tuulitakkimainen materiaali ilmeisesti tekee karvasta sähköisen, ja sitä todellakin hinkataan jokaiseen puuhun ja milloin mihinkin, välillä piehtaroiden, ja pyritään riisumaan.

Käytän tuollaista typerän näköistä tielaitos-liiviä itsekin. Henkikulta mielummin kuin tyylikkyys. Ei se tuulipuku loppujen lopuksi niin tyylikäs ole, että kannattaisi auton alle jäädä, jotta se näkyisi. Ja kukapa minua tuolla pimeässä edes näkee, vaikka pukeutuisin Armaniin?



Ostin myös tänä vuonna pari led-valoa, jotka nipistetään kiinni. Koirien remmeissä ne ei oikein toimineet, nahka oli sen verran tukevaa että klipsi irtosi. Oman takin hihataskussa se on oivallinen, mutta tasku on väärässä (vasemmassa) kädessä. Toisaalta näkyy se valo siitäkin. Ja ennen kaikkea se on siinä aina mukana. 

Sen voi näppärästi siirtää esim. pipon otsaan, jolloin pimeässä metsässä on mukana otsalamppu. Tällaista suosittelen!!  (Claes Ohlsson myi näitä ihan just tyyliin ota 3 maksa 2. Pitäisi itsekin hakea lisää.)



Otsalamppuja meillä on ollut useita vuosia. Ne lienee koiranulkoiluttajien vakiokamaa. Aina toivottu joululahja. Samoin erilaiset kalsariasut. Tekniset pitkät alusvaatteet on ehdottomat. Ja mitä useammat, sitä helpompi niitä on kerrospukea pakkasen lisääntyessä. Käytän muuten sujuvasti myös teknistä T-paitaa kaikkein alimpana. Se siirtää kosteuden seuraavaan kerrokseen ja selkä pysyy kuivana. Ei huono asia pakkasella.


Vuosia sitten mainitsin nuorimmalle lapselle meneväni vaihtamaan kalsariasuun töiden jälkeen, ja hän totesi kuivasti "ai niinku Superman vai?" (Harmi, ettei talosta löydy puhelinkoppia. Heh!!)

Sitten mukavia pipoja, käsineitä, housuja, takkeja, huiveja (tykkään itse tuubihuiveista yli kaiken, laitan kaksi trikoista päällekkäin). Kerrospukeutuminen on hyvästä. 

Itse kuljen käytännössä läpi talven kevyissä tuulipuvuissa, koska puen sinne alle riittävästi. Näytän takuulla Michelin-äijältä kulkiessani. Edelleen: kukapa minua katsoisi?
Viime talven (tammikuu 2016) pakkasissa vaihdoin toppavaatteisiin, mutta kävelen aina reippaasti, ja kun lenkillä tulee kuuma, tulee myös liian äkkiä kylmä jos jää jonkun kanssa suustaan kiinni tai muuten pysähtyy. Joten mielummin olen ihan vähän viileä kuin yhtään liian kuuma.

Ja piikkikengät. Ei ole niiden voittanutta. (Paitsi meidän terassin mielestä....)



Ilman mainospalkkioita: Icebugit vaan toimii. (Paitsi jäisellä asfaltilla, peilijäällä, yleisesti täällä Varsinais-Suomalaisessa kurjassa talvessa... mutta paremmin ne toimii kuin olla täysin ilman.)
Koska kevytmetallinastat on kengissä kiinteinä, ei mitään pelaamista sellaisten remmien kanssa, jotka kiinnitetään kengän päälle.

Minähän siis kuljen niin pitkälle, kuin fyysisesti (ennen kuin varpaat kertakaikkiaan jäätyvät) kestää, lenkkareissa. Mutta vaihdan noihin kun liukkauden vuoksi on pakko. Huonoa ei ole sekään, että ne on sen verran korkeat, ettei jokainen mustikanvarvusta putoava lumi kastele sukkaa tai nilkkaa.

Omista Bugeistani alkaa olla iso osa nastoista irronnut. Se on se harmi kun käyttää niitä asfaltilla. Valitettavasti nastoja ei voi uusia, vaan edessä olisi uusien kenkien osto. Katsotaan sinnittelenkö vielä tämän(kin) talven noilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...