Nyrjähdyksiä ja kolotuksia

VAROITUS: Seuraa kärjistävää naukumista!!

Urheileva ihminen ei tervettä päivää näe.
Ja sen jälkeen kun tuli 40 mittariin, kaikki on mennyt yhtä alamäkeä.

Alkuvuoden murtunut olkapää hyvin vielä muistissa. Ja taas.
Nelisen viikkoa sitten oltiin porukalla keilaamassa ja onnistuin palloa paiskoessani jotenkin reväyttämään ilmeisesti hamstring-jänteen vasemman jalan takareidestä. Siis kuka sitä nyt lämmittelisi tai venyttelisi ennen keilaamista?? Sehän on tuollaista kevyttä, ei edes urheiluksi laskettavaa.....

Onneksi vamma on kuitenkin suostunut toipumaan hyvin. Ylämäet ja portaat ylös on edelleen ajoittain hankalia, mutta muuten lenkit sujuvat. Nyt sitten näiden uusien töppösten kanssa voi olla, että löytyy uusia jännittäviä lihaksia, mitkä kipeytyy.....

Tämä kuva on siis pakko jakaa. Heli hehkutti kesällä näitä Vibram-pohjaisia Merrellin tossuja/paljasjalkakenkiä (jotka nimesin heti Fukushimaksi, oikea nimi taisi olla Furoshiko...) ja kun töihin tuli kenkäesittely, tulikin yllättävän kallis työpäivä ihan ilman parkkisakkoa. Tilasin nimittäin myös lenkkarit näiden sukkatossujen lisäksi. Hi hii!!

Ainakin jalkaterän lihakset tuntui illalla lenkin jälkeen. Minähän en tietenkään voinut mitään älyä käyttää, vaan pingoin menemään heti normaalin reilu 7 km lenkin.  *roll*  Mutta yllätyksekseni edes yöllä ei tullut mitään pohjekramppia tms vaikka illalla nimenomaan penikat ja pohkeet tuntui vähän tiukemmilta noiden jalkaterän lihasten lisäksi.

Tossut sitten, seuraa mielipidettä: kivat jalassa. Toki havaitsin heti ensi tepastelulla, että toden totta, näissä ei sitten ole yhtään mitään suojaa kosteutta vastaan, eli pohja on tosi ohut ja jos polulla on sammalta tms mikä on yhtään märkää, niinpä hulvahtaa kosteus sukkaan.... Onneksi oli kuiva reittivalinta. Kaikki kivet, juuret ja muut kohoumat toki huomaa ja jalkoja tarvitsee nostaa!! Yhden kerran varpaat tömähti johonkin niin, että vähän sattui. Samoin huomasin, että näillä en sitten hölkkää yhtään. En kertakaikkiaan osaa askeltaa oikein paljasjalkakengillä. Aiemmat vähän vastaavat on olleet paljon tossumaisemmat ja niilläkin juokseminen on vaikeaa, näillä mahdotonta. Minä en siis sinällään juokse, mutta aika ajoin tulee otettua joku sata metriä hölkkäaskeleita, kun Bonon vauhti on reipas.

Muuttoja ja lenkkejä

Ja niin se on, että kun kuukausi vaihtuu, meidän perheestä jo kaksi lasta riekkuu ulkomailla. Poika nimittäin siirsi opintonsa Irlantiin, Corkin kaupunkiin, täksi syksyksi. Vähän niinkuin viimeinen mahdollisuus, koska keväällä pitäisi pokata valmistumispaperit.

Kuva netistä

Haettiin miehen kanssa autokuormallinen tärkeimpiä ja arvokkaimpia kamoja jemmaan tänne kotiinkotiin, pojan asunto kun alivuokrataan. Kivempi, että kalliit kitarat ja tietokoneet ja värkit on täällä.
Jollain tavoin vähän haikeaa, toisaalta jälleen kerran tosi voitonriemuinen fiilis: ne pärjää, ne osaa, ne uskaltaa!! Elämä kantaa!

Vielä ei tiedetä tarkkaan paluupäivää. Corkin yliopiston tenttipäivät ovat joko juuri ennen joulua tai melko lailla uudenvuoden jälkeen, joten vähän jännitystä ilmassa siltä osin. Suotavaa tietenkin olisi saada poikanen kotiin jouluksi, koska yksinäinen joulu siellä kuulostaa karulta vain muutaman tentin tähden.

Kuva netistä

Onneksi Ipanainen palaa kotiin kuun lopulla. Sisko ja sen veli eivät nyt tapaa toisiaan sitten melkein puoleen vuoteen. Hurjaa! Onneksi poika oli heinäkuulla meillä pari päivää ihan kunnolla niin saivat hölöttää ja pelleillä.

Ipanan reissu on ollut hyvin urheilupainotteinen.

Pitäisi liikunnanopettajan ainakin olla tyytyväinen!

Sitten melko heti Ipanan paluun jälkeen tehdään vielä yksi muutto: vanhempi tytär poikaystävineen on löytänyt itselleen uuden, isomman asunnon ja mennään tekemään heille muuttoa! Sinänsä harmi, että poika on silloin pois, siitä olisi ollut paljon apua kantamisessa....

Muutosten tuulia siis tälle syksylle jonkin verran!!

****
Ihanaa kun ilma on sen verran viileämpi, että voi taas pitää takkia. Kesä menikin vyölaukkua kantaessa ja se hiostaa.
Kuljetan aina mukana avaimia, kännykkää ja koiran nameja joten vähän taskua ne vaativat.

Syksy on ollut kaunis.
Olen niin täysin näiden käkkärämäntyjen lumoissa, voisin kuvailla pelkästään niitä ja niiden runkoja ja latvuksia. Ihan oma sielunpuuni.

Kun olet tilanteessa, että eteisen kaapin siivoaminen voidaan tehdä vain miehen ollessa pois kotoa (ettei se näe, miten sulla on esim. kuusi (6!!!) paria lenkkareita), joudut harmiksesti toteamaan työkavereille hauskoja mainoksia lukiessa, ettet todellakaan voi ostaa enää yhtään ainutta paria kenkiä....

Ja sitten ihana ihminen, rakas työkaveri, kiikuttaa töihin maiharit, jotka on joskus ostanut ja jotka ovat juuri sen kriittisen numeron verran liian pienet. Tökkää ne käteen ja käskee sovittaa.
Olen kohta 15 vuotta kulkenut aivan identtisissä, mutta eri värisissä, ja nämä Meindlin maiharit on ehkä parhaat mitä tälle selälle nyt ylipäänsä voi sopia. Pehmeää nahkaa, vedenpitävät, tukevat ja kuin luotu kulkemaan....

Näyttää siltä, että olen yhden elämän velkaa eräälle!

Ihan tuli Marketta mieleen näistä. Koska kutsun tällaisia sieniä kuukunoiksi....  =) 

Hauska kylänen oli näistä rakentunut yhden metsäautotien ruohikkoon.

Zilga tekee tänä vuonna todella kookkaita rypäleitä. Sikäli yllättävää, että on ollut tosi kuivaa ja kuumaa eikä meillä olla kyllä vettä kannettu yhdellekään perennalle tai pensaalle....

Harmi kyllä, rypäleiden koon kasvaessa kasvavat myös siemenet. Edelleen nämä on turkasen inhottavia syödä, koska pureskelee lähes pelkästään siemenmössöä.

Haluaisin oppia tekemään rypälehilloa. Vinkkejä kellään??

Erään lenkin varrella oli hyvin iso pahka, joka näytti jopa vähän kasvoilta männyn rungossa.

Omppuja on tosi paljon. Onneksi mies on samalla tavalla kiinnostunut säilömisestä kuin minä. Tulee jotain tehtyäkin, kun työvuorot on hullut molemmilla.
Hän oli reippaana pilkkonut ja höyryttänyt kaksi vadillista omenanlohkoja, ajanut ne soseeksi ja pakastanut. On taas talveksi hilloa lettujen ja pannarin päälle.

Minun pitäisi vielä tehdä muutamia omenapiirakoita pakkaseen. Se on tavoite itselleni joka syksylle. Olisi kiva, kun pakkasessa olisi vierasvaraa.

Toistaiseksi rouvaan on iskenyt laiskamato ja lorvikatarri yhdessä. Foliovuuat on ostettu, mutta täytettä ei ole itsekseen ilmestynyt.... outo juttu.