Tämä viikko.
Su-ma yön nukuin huonosti. Niin se on aina kun vapaalta menee aamuvuoroon. Joku ihmeellinen alitajuinen "kiire" ja "huoli" ettei kello soittaisi. (Eikä se ole
ikinä jättänyt soittamatta.... Puhelinta en käytä herätyskellona vaan ihan oikeaa kelloa. Puhelin nimittäin on kerran jättänyt herättämättä, Ruotsissa, mutta se on ihan toinen juttu.) Silmät melko hiekkaisina siis uuteen viikkoon.
Maanantaina vanhempi tytär palautti auton kaupunkiin ja mies lähti sitä oman iltavuoronsa jälkeen vielä työkaverin kyydillä hakemaan. Päätyen kotiin vasta puolenyön jälkeen, jolloin olin torkkunut muutaman tunnin, mutta heräsin tietysti kunnolla siihen tuloon....
Viimeisen kerran katsoin kelloa 02:15, jolloin fiilis alkoi olla jo epätoivoinen, kun tiesin, että riivatun auringonnousu nousee taas jo 05:05.
Liskojen yö vol II siis.
Tiistain olin kuitenkin töissä yllättävän pirteä eikä silmien hiekkaa kummempaa ollut.
Tytär ratsastaa maanantaisin ja tiistaisin, ja miehen iltavuorosta johtuen oli Mama's Taxi -vuoro.
Tunnin aikana ehdittiin Bonon kanssa tehdä hauska hyppely läheisellä sänkipellolla.
Auringonlasku oli kyllä aivan upea, tuo pelto värjääntyy niin kullankeltaiseksi.
Vähän vihreälläkin.
Nuo valuma-alueet on kivoja kävellä, mutta
enpä taas muistanut miten paljon siellä kasvaa jotain virnaa,
mistä koiran turkkiin irtoaa niitä kivoja vihreitä pikkupalloja,
jotain takiaisen sukua....
Koira ei arvostanut kampaamista seuraavana päivänä suuresti.
Siinä kasvaa Suomalaista Ruokaa!!
Arvostan näiden maajussien työtä aivan erinomaisen paljon.
Jos pellolta löytyy vettä tai kuraa,
on aivan satavarma, että sen löytää myös koira.
Tuosta "kosteikosta" se myös nosti elämänsä ensimmäisen sorsan ylös.
Työ, jota cockerin kuuluukin tehdä sitten kun metsästykseen koulitaan.
Aijai miten ylpeä olin!! ♥
Puolivälin viikosta, siis ke-to, olin iltavuorossa, joten aamut menivät lenkillä ja ruokaa tehdessä. Perusarkea!
Ipana hoiti koirat hienosti, kun molemmat vanhemmat oli illat kiinni. (Asia, jota olen varta vasten omiin työvuoroihini toivonut: että vuorot menisi ristiin, mutta kaikkia toiveita ei tietenkään voi toteuttaa...)
To-la Salossa oli syysmarkkinat.
Kohtuullisen hauska tapahtuma, jossa vähän niin kuin kuuluu käydä. Taisin olla viime vuonna töissä niin, etten päässyt.
Tosin: miksi, oi miksi, joka torikorttelissa olevassa
pakollisessa lelukojussa pitää olla sellainen narun nokassa oleva lelukoira, joka räksyttää?? Ja ennen kaikkea miksi se lelu pitää vääntää käyntiin räksyttämään??
Kun sitä meteliä on muutenkin, tuo oli ehkä yhden numeron verran liikaa.
Tänä vuonna minun oli tarkoitus tehdä oikein ostoksiakin: kauppakori nimittäin on tullut tiensä päähän, koska kahvan rottingit alkaa olla niin monesta kohtaa poikki, ettei siihen uskalla lastata enää ostoksia. Jää pian kahva käteen...
Myytävä tavara nyt oli vähän sitä samaa mitä aina:
itämaista tuotua rättiä, roittia ja rompetta, ilmapalloja ja muuta muovikrääsää,
metrilakuja varmasti kilometreittäin,
ja sitten Tivoli Sariola.
Olen tästä niin tyytyväinen ja onnellinen.
Tukeva suora pohja, johon kelpaa laittaa purkkinsa riviin.
Palvelee taas vuosia.
Ja ennen kaikkea: tinkasin hinnasta hyvin!!
Moni sanoi, että
"menisit metsään ja poimisit itse, mitä noista maksaa"
mutta minäpä mieluusti maksan, koska aikani ei riitä.
Kummitytön isä tuli perjantaina ja lähtivät miehen kanssa mökille viikonlopuksi.
Miehen työpaikalla on tuossa lähistöllä iso mökki meren rannalla ja vuokraavat/lainaavat sitä työntekijöille.
Miehet siis kalastivat viikonlopun. Minä taas olin töissä koko hela viikonlopun, kuten yleensäkin n. 2 viikonloppua kolmesta.
Perusarkea. Oikein hyvää sellaista, jos ei oteta huomioon niitä paria liskojen yötä. Tosin näillä älyttömillä työajoilla sitä oppii myös kuljemaan puolipöhnäisenä ja toimimaan silti. (Ei se siitä kyllä terveellistä tee....)
