Tiskirätit ja niiden syvempi sielunelämä

Satu nosti aiheen esiin jo joitain viikkoja sitten. Sittemmin myös Hesari osallistui keskusteluun, ja myönnettäköön, että oli ihan pakko laittaa jo otsikkoon tuo provosoiva sana "rätti", josta sekä Martat että muut tahot ovat kommentoineet, miten se jo kuulostaa niljaiselta.

Hesari la 27.3.2021

Silloin kun muutin omaan kotiin, ostin muistaakseni Chifonetteja. Ne kuivuvat äkkiä, ovat helposti repäistävissä rullasta ja näppäriä käyttää. Niiden imukyky on ihmeellinen (hyvä!) ottaen huomioon liinan materiaalin (ohuuden). 
Sittemmin testasin myös Wettex-liinaa, joka mielestäni imee tosi hyvin eli sillä on erittäin kätevä kuivata vaikka pöydälle kaatuneet mehut, mutta se kuivui nihkeästi ja tuppasi nopeasti haiskahtamaan.

Joitain vuosia (-kymmeniä?) sitten ostin syysmarkkinoilta sellaista keltaista pesuainetta, jännää kuivaa hankausjauheen tapaista (en saa millään nimeä mieleen....)  ja samalta kauppiaalta isoja oransseja liinoja paketin. Leikkasin liinoista sopivia paloja ja käytin niitä itse asiassa tosi monta vuotta. Kun riepuja on kaapissa pinoittain, niitä pystyi heittämään pyykkiin vähintään joka toinen päivä ja ottamaan aina uuden. Pesin ne pikkupyykin (sukat + alushousut) kanssa 60 asteessa ja niiden imuteho sen kuin parani kun niitä pesi. 

Aivan hirveä kuva ja hirveä roskiin joutuva riepu... 
Oudosti haalistunut, tosin saattaa olla, että

pyykkäsin näitä myös kloriitilla

Nyt ihan viiden vuoden aikana ostin uuden setin liinoja, ja kas, nehän eivät olleetkaan enää yhtään hyviä. Ne tuntuivat heti alkuun metkan kovapintaisilta ja niiden imuteho oli huono. Pesin liinat jo ennen leikkaamista kertaalleen ja vaikka niitä oli käytössä, ne ei ikään kuin pehmenneet ollenkaan. 
Mikä lie materiaalin muuttanut vuosien varrella, mutta olin pettynyt. 

Tässä melko hiljattain muutama käsitöitä harrastava ystäväni alkoi jakaa someen kivoja kuvia värikkäistä itsevirkatuista liinoista. Bambu tuntui olevan päivän sana, sen nimeen vannottiin.

Minäkin sain muutaman ja nehän olivat toimivia. 

Viime syksynä sitten parikin eri ystävääni virkkasi erilaisia liinoja, ihan puuvillalangasta. Näistä käytössä kätevimmäksi on osoittautunut melko tiuhaan isoäidin neliöön virkatut. Ne on ilmavia ja kuivuvat äkkiä. Toisaalta puuvillalanka tuntuu olevan ominaisuuksiltaan sellainen, että se paranee käytössä. Käytän näitäkin nyt korkeintaan pari päivää ja paiskaan pyykkiin. 

Lisäksi huvittelen sillä, että voin valikoida pinosta sesongin väriin sopivimman.... 😂

Pääsiäisen aikaan keltaista, jouluksi punaista. 

Ihanaa kun ihmiset osaa noita erilaisia silmukoita.

(En edes tiedä miksi niitä kutsutaan, siis tuota

käsialaa, kun tulee erinäköistä pintaa.)

Siinä on väriä ja kuosia.

Nätti pitää olla, vaikka puhutaankin tiskirätistä. 😁

Töissä käytetään "kertakäyttöisiä". Tosin kertakäyttöisyys tarkoittaa tässä tapauksessa päivä kerrallaan-mallia. Ne on jotain kuitukangaliinoja. Itse asiassa vahvasti Chifonetin kaltaisia, ohuita ja nopeasti kuivuvia. Tosi miellyttäviä käyttää. 

Voi olla, että sairaalaoloista johtuen myös keittiössä liinat vaihdetaan päivittäin eli heitetään roskiin. Aika ajoin laitoshuoltajat saa hetken rauhassa istua ja viikkailee niitä liinoja pinkkoihin.