Pikkuloma + vapaa viikonloppu

Tavallaan otsikossa ei ole mitään järkeä. Jos ihmisellä on loma, TOTTA KAI sillä on myös viikonloppu vapaa. Jopa tällaisessa ammatissa, minkä työajoissa ei muuten ole järjen häivääkään.

Noukin tosiaan Ipanan kentältä kyytiin viime tiistaina. Äitinsä tytär: toinen laukku oli tägätty lapulla "heavy" ja ylipainosta oli maksettu.... (maksettu oli myös siitä, että yhdellä matkustajalla oli niitä laukkuja kaksin kappalein... huooh!! Tulipa käytettyä sitä korttia sitten.)
Ehkä, varmuuden vuoksi vain ehkä, tämä oli viimeinen kerta tänä vuonna, kun ajan kentälle. On siellä sitten tullut jokunen hetki 2018 aikana vietettyäkin.

Kotiin tuli tyytyväinen lapsi, joka lähti jo ekana iltana suihkun jälkeen moikkaamaan kavereitaan kylälle. Toi tuliaisina naurettavat määrät tavaraa, kaksi toinen toistaan upeampaa vanhojentanssimekkoa ja lukuisia muita vaatteita, kielitaidon, ison hymyn ja iloisen mielen. Jet lagistä näytti toipuvan ihan vaan nukkumalla sen ensimmäisen yön 21-7 ja painui kouluun heti keskiviikkoaamuna kuin ei olisi pois ollutkaan.
Ja olipa hilpeää tulla koiralenkiltä kotiin, kun yläkerrasta kuului kikatus kun tyttöjä oli taas ihmettelemässä uusia meikkejä ja kamppeita. ♥

Koska itse lomailin loppuviikon, piipahdin Salossa syysmarkkinoilla pikaisesti torstaina ja perjantaina pakkasimme autoon yöpymisvermeet ja Bonon ja ajoimme Kemiönsaaren toiseen päähän Bonon siskon mökille.

Purunpää oli kauneimmillaan.
Tehtiin koirille harjoittelujäljet perjantaina iltapäivällä, juotiin kahvia ja punaviiniä ja parannettiin maailmaa. Mies pääsi vähän paiskomaan uistimia merenlahteen, ja vaikkei mitään saanutkaan, syötiin silti hyvin illalla saunan jälkeen.

Bono oli melkoinen pölkkypää siskonsa kanssa. Koska pervo-pertti näköjään sai hormonit hyrräämään, se piti kytkeä sisätiloissa remmiin, että Kira-parka sai edes hetken lepoa. 

Kira, jolla on ihan lampaan hermot, meinasi tyystin jo hikeentyä, kun yksi ei antanut sen siunaaman rauhaa.

Nuoret uroskoirat ja niiden höyryt.....  *silmien pyöritelyä*

Sekä Kira että "siskonsa" Dixie jäljestivät kivasti niille tehdyn avo-jäljen. Dixie eritoten on ihan loisto jäljestäjä, kun selvästi aikuisena malttaa jo haistella sille annettua tehtävää eikä höyryä kuin nämä mustavalkoiset häyriset....

Mutta Kirakin teki hienoa työtä. Saadaan olla tyytyväisiä näiden kahden suhteen ensi vuoden kokeissa kun vielä muutamat treenit pidetään.

Bono selvitti harvinaisen kurjaan paikkaan tehdyn katkokulman itsenäisesti pienellä rohkaisulla. (Jälkimaasto oli kaiken kaikkiaan vaikea eikä kulmalle oikein hyvää paikkaa löytynyt.) Itseluottamusta lisää ja hyvää seuraa. Myös sen työtä oli kiva seurata noin tuomarin ominaisuudessa.

Bono on niin älyttömän paljon suuremman oloinen kuin siskonsa.
Toisaalta 16kg vs 11kg niin onhan siinä noin pieneen koiraan kokoeroa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole vähääkään liian tukeva vaan ennemminkin saisi vähän jopa pyöristyä niin menestyisi näyttelyissäkin vielä paremmin.

Kotiin palattiin aivan väsähtäneen koiran kanssa, joka käytännössä nukkui loppuiltapäivästä sunnuntaiaamuun.
Lenkin jälkeen pitikin sitten ottaa vuokrattu pakettiauto alle ja porhaltaa Turkuun, missä keskimmäinen lapsi, vanhempi tytär muutettiin isompaan kämppään.

Oi, mikä suloinen valoisa ja kiva asunto! Tästä heidän ei ole kiire pois pitkään aikaan.
Ja vaikka etukäteen olin vähän hämmentynyt sijainnista (se on kaukana keskustasta), bussit kulkevat läheltä ja siellä on kuitenkin lähikauppa ihan vieressä.

Tuskin maltan odottaa, että saavat kaikki kamat paikalleen ja uuden sohvan vielä (huomenna), niin lähdetään käymään tervetuliaiskahvilla.
Voi miten helppoa onkaan tänä vuonna hoitaa joululahjaostokset, kun hakee lahjakortteja.....  =D

Hyvinvointia, fitnessiä, terveyttä

Liippaa edellistä juttua nyt vähän toisesta näkökulmasta.

Olen jo jonkun aikaa pohtinut otsikossa lueteltuja juttuja yhdessä ja erikseen.
Lähinnä siitä vinkkelistä, että tiedän pari melko aktiivista fitness-kisaajaa, joilla tuntuu koko ajan olevan päällä jonkunlainen treeni/dieetti/kausi ja siihen liittyviä juttuja.

Treenaamisen ymmärrän, punttisalilta saa hyvän endorfiiniryöpyn (kun sinne saa itsensä raahatuksi....) ja fiilis on reipas ja hyvä sen jälkeenkin. Dieetti taas. No, kokeilin itse sitä jonkun muun tekemää dieettiä joitain vuosia sitten yhden kymmenkunta viikkoa ja punnitsin ruokani, ja totuus on, että ei ole mun laji leipää se.

Ensinnäkään en pysty tässä ammatissa syömään kelloon tuijottaen, saati kiskomaan jotain välipalapirtelöitä huiviin aterioiden välissä. Se on siinä ja tässä aika ajoin ehtiikö pissalle työpäivän aikana.... ja joo, olen nopea työssäni ja silti joskus on sellainen määrä hommaa ettei ehdi.

Toisekseen se oli puuduttavaa. Samaa sapuskaa viikosta toiseen, ja mun mielestä syöminen on kuitenkin muuta kuin tankkaamista. Haluan saada nautintoa syömästäni ruuasta, haluan voida katsoa ja tuoksutella ja jo etukäteen herkutella ajatuksella hyvästä ruuasta. Ja proteiinipirtelöt... plah!

Kolmanneksi mulla oli dieetin aikana nälkä, kylmä, vilu ja ketutus..... ja vaikka söin varmasti terveellisesti ja paljon, en oikeasti jaksanut esim. siellä salilla repiä rautaa samoin kuin nyt, kun vedän lounaaksi lasagnen (rasvaa, jaiks!!) ja päivälliseksi esim. pari paistettua munaa (keltuaisineen!) ruisleivällä tai järjettömän kokoisen salaatin (tai molemmat).  NAM!!!

Asia, mitä oikeastaan lähdin pohtimaan on terveys. En sano, että on yksiselitteisesti epäterveellistä olla jatkuvasti jollain dieetillä. (Ja takuulla on!!!)
Uskon, että suurin osa noista "bodaajista" tajuaa rajansa ja pyrkii syömään normaalisti. Väitän kuitenkin, että laji on sellainen, joka takuulla altistaa syömishäiriöille. Asia, josta on paljon kirjoitettu myös muualla.

Terveyteen liittyvä juttu minusta on se, että nämä pari puolituttua, jotka ovat kuureilla, tuntuvat olevan jatkuvasti sairaana. Siis jotain perus-räkistä ja muuta. Pistää vaan miettimään.

Niin paljon kuin oma läski kropassa aika ajoin pänniikin, pidän kuitenkin melko mukavana sitä, että olin esim. 2015 aikana pois töistä ehkä kerran oksennustaudin vuoksi enkä muistaakseni kertaakaan flunssan, räkätaudin tai muun sellaisen, jonka lasken peruskunnon ja vastustuskyvyn ansiosta voivani välttää.

Oma poika (190cm/65kg) treenaa paljon. Ei tosin mitään erikoista tarkoitusta varten, se on sen tapa harrastaa liikuntaa. Lievä skolioosi ja toisen jalan puoli senttiä lyhyempi pituus aiheuttaa lieviä selkävaivoja, joita se torjuu hyvällä lihaskunnolla. Ammatikseen kun opiskelee tietokoneella istumista....

Hän oli käynyt salilla jossain kehonkoostumusmittauksessa ja samalla oli katsottu ravitsemusta ja kaloritarpeita yms. Kertoi huvittuneena, miten pitäisi vetää pelkkään peruskulutukseen 2500 kcal ja kun yhtään treenaa, ehkä vajaa tuhat päälle. Hänellä kun on hyvä ruokahalu, mutta vaikeuksia saada syötyä kaikki kalorit päivän aikana. (Samainen lapsi paistoi aikanaan yläasteella itselleen välipalaksi 8 munaa ja söi niiden alla 8 ruispalaa - ja reilun tunnin päästä söi ison päivällisen....)

Kuitenkin sanotaan, että nimenomaan nämä, jotka aktiivisesti treenaavat, ovat kovakuntoisia ja syövät huolella kaikki hivenaineet, vitamiinit ja muut oleelliset jutut, jotka omasta ruokavaliostani varmasti puuttuvat aika ajoin.
Toisaalta, voiko olla niin, että kun "korvaa" normaalin ruuan jollain pirtelöillä (joissa sanotaan olevan kaikki mitä kroppa tarvii....), ei kuitenkaan saakaan kaikkia tarvittavia aineita, tai ne eivät noista mössöistä imeydykään?

Kyllähän jokainen, joka treenaa tosissaan johonkin kisoihin, vetää lisäravinteita. Pelkällä perunalla ja kastikkella ei meinaan nuo dieetit pelaa....

Antioksidanteista ja muista syömistäni lisäravinteista ja vitamiineista olen kirjoittanut aiemmin. Kunhan talvi tästä taas alkaa, alkaa meillä purkit rapisemaan iltaisin, myös nuorison osalta. Eipä nimittäin ole tuolla yläkoululaisellakaan poissaoloja koulusta kuin ne lomat, joihin olen anonut vapaata.

Joten sovitaanko, että oikeastaan läski onkin hyvästä? Jos se nimittäin pitää terveenä, valitsen mielummin kuitenkin leveät lanteet ja ylimääräistä vatsalla kuin jatkuvan sairastelun ja tuollaisen purkkiarsenaalin/pirtelöpussit pöydillä...
Keittiövaaka on meillä käytössä päivittäin, tosin koirien ruuan punnitsemiseen. Siihen se onkin tosi oivallinen värkki.