Harrastuskausi korkattu, koirien terveystutkimuksia

Kevät on kiireistä aikaa. Vaikkei olisikaan maataloustöissä.

Katselin koekalenteria sillä silmällä jo heti alkuvuodesta ja laitoin sähköpostiin ajastuksella muutaman kokeen ilmoittautumisen valmiiksi. Nyt koekutsuja on sitten tippuillut siihen tahtiin, että taitaa koko toukokuu mennä harva se viikonloppu metsässä. Kivaa!

Boogie aloitti koekauden jäljestämällä AVO2 eli varsin hyvin ottaen huomioon, että sillä on startteja alla vasta kolme. Työskentely oli ollut kivaa. Tuomari tosin oli pitänyt haukkua pystyyn, koska normaalisti meillä ei ole ylimääräistä porukkaa jäljellä.... tästä siis yksi pahuksen hukka, mutta tottumalla tämäkin vain paranee.  

Minä häärin viikonlopun metsästysmajalla ruokkien joukkoja eli ne 25-30 ihmistä kahden päivän ajan. Maukasta lihasoppaa oli molempina päivinä tarjolla aamupalan lisäksi. Ensi vuodelle suunnittelin jo munkkien paistoa, jos saan jonkun kaverin keittiöön vahtimaan soppaa.

Lisäksi Boogie kävi virallisessa silmäpeilauksessa. Geneettisesti sillä on terveet silmät, mutta koskaanhan ei voi olla varma. No, nyt tiedetään, että kirkkaan katseen salaisuus on terveet silmät. ♥

Merlin puolestaan starttasi kauden ekassa kokeessa vappuviikonloppuna. Vakaa puksuttelija, työmyyrämäinen pilkkunokka. Tasainen VOI1 vaikka pisteillä ei juhlittukaan. Tuomarikin oli sanonut, että sääli, ettei se merkkaa tapahtumia, koska sen työinto on käsinkosketeltavaa. Meille uusi tuomari.

Merlin on myös menossa terveystutkimukseen. Cockerspanielit ovat valitettavasti aika pitkälle geneettisesti selkäsairaita. Niillä siis on geneettinen ominaisuus, minkä vuoksi välilevyt kalkkeutuvat. Koko rodusta ei taida tällä hetkellä löytyä koiraa, joka olisi ns. villityyppi eli puhdas. 
Melliksen selkä kuvataan, jotta nähdään onko sillä jo alkavia kalkkeumia. Kuvausikä tälle on 2-4 v ja koska meidän Blondi täyttää kesällä sen 3 v, on ikä aika ihanteellinen. 

Ihan parasta mahdollista tulosta ei kuvista saatu. Kennelliitto lausui kuvat ihanan nopeasti eli heti seuraavana päivänä oli käytettävissä lausunto ja siellä se näkyy myös herran jalostustietokannassa. Kasvattaja oli kohtuullisen tyytyväinen. Kevytrakenteinen koira, jonka kaikki luustolliset asiat ovat ihan ok, luonne puhdasta timanttia ja työmoti kohdallaan. Miksei tätä voisi jalostukseen käyttää. 
No, en ole itse tyrkyttämässä sitä minnekään. Jos joku kiinnostuu, sitten keskustellaan....

The nenä

Tämä on jotenkin niin ihana aika vuodesta. En tiedä onko siinä perää, että riippuen omasta syntymäkuukaudesta voi olla ikäänkuin tietyn ajanjakson lapsi, mutta itse keväällä syntyneenä koen aina keväisin herääväni henkiin pitkän talven jälkeen.

Mutta kyllä on ollut kylmä viikko. Oli pakko palauttaa ohjelmistoon pitkät kalsarit ja lapaset aamulenkeille. Lisäksi työmatkat olen toivonut sellaista lapsille tarkoitettua kypäräpipoa, koska korvat on tosi kylmät pyöräillessä. Sellaisen laitan toivelistaan, kun joskus päädyn vaatekaupoille.

Kevään harrastuskausi aloitettu

Meidän perheen henki ja elämähän on jo vuosia ollut tietyt koirakokeet kesäkaudella.

MEJÄstä olen kirjoittanut tarkemmin jo 2016.
Kyse on lyhyesti jälkikokeesta. Meillä sitä on treenattu vähemmän vakavasti vuodesta 2005. Vähemmän siksi, että emme ole koskaan harjoittaneet koiriamme pelkästään piirinmestaruus- tai muut mestaruudet silmissä välkkyen, vaan ennemmin käytäntöä ajatellen: jos jossain sattuu sorkkaeläinkolari, on kiva, jos lähistöltä löytyy koira, jonka avulla vahingoittunut eläin voidaan paikallistaa ja päästää kitumasta.

Koko, ikä ja järki järjestyksessä....

2019 keväällä yhdessä kokeessa suunniteltiin meidän seuraavan vuoden 10-vuotis "taiteilijajuhlaa" eli lähinnä kermakakkua osallistujille, koska olemme Niinijoella startanneet niin monesti peräkkäin. Siellä tapaamamme ystävät asuvat Keski-Suomessa ja näemme varsinaisesti ehkä vain pari kertaa vuoden aikana. He ovat kuitenkin ihania ihmisiä, osa meidän mejä-perhettä.

Jokainen tietää miten kevään 2020 kokeiden ja harrastusten kävi..... 
Taiteilijajuhla on siirtynyt parilla vuodella eteenpäin, mutta vihdoin on sen aika. ♥

Viime viikonloppuna starttasimme tämän kauden. Pääsin itse sihteeriköimään kokeeseen ja näin ollen, hyvin pientä (vaikkakin tärkeää) talkootyötä tehden, sain varman koepaikan. Sain myös etuoikeuden hehkuttaa henkisesti hiljaa jo etukäteen yhtä kokeessa valioituvaa sekä omalta jäljeltäni tullutta kokeen parasta tulosta. Ja sitten tietenkin: meidän Merlin starttasi voittaja-luokassa ensimmäistä kertaa ja otti ykköspalkinnon!

Pieni hieno poikakoira

Tuo koeviikonloppu, niin äärettömän ihana kuin onkin, on fyysisesti vähän raskas, koska herätykset ovat viiden jälkeen, ja koko viikonloppu on yhtä tukka putkella menoa. Näin aamuvuoroviikon jälkeen kyse on kuitenkin omasta valinnasta, joskin maanantaina toivoi aamulla, että olisi yksi ylimääräinen vapaa listassa niin ehtisi toipua.

Siitä huolimatta olen onnistunut varaamaan jälleen kauden alkuun startteja vähän sinne sun tänne, ja jouduin tuossa kalenteria tutkiessa toteamaan, että saatan saada vapaan viikonlopun viikko juhannuksen jälkeen. 

Tästä aasinsiltana ajatukseen, jonka sain, kun puhuin jonkun ei-harrastavan ihmisen kanssa näistä meidän menoista: se on jännä, miten kiva harrastus, tekeminen tai muu vastaava tuntuu olevan ihan ilmaista siksi, että se on itselle mielekästä. 

Selitän: ajan helposti viikonlopun aikana 400 km edestakaisia matkoja mejä-kokeen vuoksi, käyn näyttelyssä jossain toisella puolen Suomea, tai ajan tulevana viikonloppuna yhden koiran kanssa luonnekuvaukseen 300 km päähän, koska haluan vähän puolueetonta tietoa siitä, mitä sen päässä on. 
Peilikuva nauraa ääneen, kun totean, että kyllä polttoaine on sikakallista. kun pitää töihin ajaa. Kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, minne voisi kulkea fillarilla.
Ja samalla nämä täysin hukkaan ajetut kilometrit oman kiinnostuksen vuoksi. Kun samalla muistaa, että nuo koiraharrastukset eivät myöskään ole ilmaisia, kaikkea muuta.....
Tai kun lähden liian myöhään kotoa aamulla ja ajan moottoritiellä karvan yli sallitun. Ei ole bensan hinta vieläkään liian korkea, kun on varaa tuhlata sitä näin.

Ja bensan hintaan liittyen sain kunnon naurut, kun joku töissä ihmetteli miksen vaihda autoa sähköversioon. 
Niin.
Olisi se jännää toki löytää itsensä jostain korpikuusen kannon alta ihmettelemässä missä on lähin töpseli. Nämä harrastukset kun ovat siellä skutsissa.
Vaikka rehellisyyden nimissä hybridi olisi ehdottomasti viisas valinta. Harmi, ettei pakettiautoja tehdä sellaisena. (vielä)

Kesäkuulumisia

Kesä on ollut kyllä kuumin naismuistiin. Asia, joka on ollut vähän jokaisessa postauksessa ja lehtijutussa esillä. Olen tosi iloinen, että meillä on tässä pihassa kaivo, josta saa kasteluvettä, koska totisesti kasveja on saanut kastella. 

Öttiäisiä myös riittää. 
Osallistuin omalta osaltani Thermacell-keskusteluun siltä osin, että aion laitetta käyttää edelleen, koska viime kesänä en havainnut yhtään itikkaa putoilevan taivaalta kuolleena sillä alueella, jossa se kävi. Lisäksi muistan elävästi, kun kesken meidän reissun siitä loppui kaasupatruuna. Olimme juuri lopettaneet syömisen ja puhuimme, että juodaan vielä kahvit ennen kuin jatketaan reissua.

Ei muuten juotu. Kun laite naksahti sammumisen merkiksi, meni ehkä kolme sekuntia, kun ilmatila oli sääskeä täynnä ja juominen olisi ollut elävän ravinnon nauttimista joka hörpyllä. 
Minä uskon edelleen, että itikat tunnistavat myrkyn hajun ja välttelevät aluetta. Ei niinkään, että lentävät siihen kuolemaan. Vaikutus lienee vähän sama kuin niillä onnettomilla hyttyskiehkuroilla, joita ei pysty ikinä irrottamaan ehjänä poltettavaksi.

Lisäksi kyseenalaistan sen, että yhdestä laitteesta on julistettu nyt koko maailman tappaja kun samaan aikaan sallitaan niiden isojen laitteiden myynti, jotka hiilidioksidipatruunalla houkuttelevat itikat laitteeseen sisälle ja siellä tappavat. Eikö kuollut öttiäinen ole kuollut öttiäinen riippumatta kuolintavasta? (Joo joo, tiedostan kyllä myrkytyksen erot liittyen siihen, miten myrkky leviää lajista toiseen....)

Oli miten oli, minullakin on oikeus voida istua pihalla ilman, että syödään elävältä. Saa vapaasti olla eri mieltä, mutta se tuskin muuttaa omaa mielipidettäni.

Kesäkuulumiset muuten kuvien muodossa:

Kielot tuoksuivat niin taivaallisen ihanalle!!
Onneksi ihan tien toisella puolella on kuntorata, jonka varrella näitä riittää.

Tätä tyyppiä loikkasin vauhdilla karkuun,

vaikka tajusin väristä, ettei hätää ole...... 

Nam!!

Mansikoita en ole ehtinyt vielä edes ajatella,

ja se jo vähän jopa stressaa.....

Tämä tyyppi sen sijaan. Brrrrr!

Kammottavan ukkoskuuron jälkeen oli tullut kuivattelemaan tielle.

Hyvin maastoutuu tuohon asfalttiin.

Rentoutumista omalla pihalla. 

Eräänä aamuna mies oli lähtenyt töihin ja minä koirien kanssa kävelylle.

Tultiin takaisin ja kuistilla räpytteli paniikissa pieni talitiainen.

Avasin oven ja hyttysverkot selälleen ja suljin välioven.

Ruikkasi kakat seinälle ja lensi ulos....

Kiittämätön mokoma! 😂

Kuivia ovat, mutta kermassa haudutettuna varsin maukasta.

Meillä oli jälkikoe viikko sitten.

Koirat jäivät autoon meidän tehdessä jälkiä. Hirvitti siinä helteessä.

Onneksi olin ostanut tuon folioverkon, joka peittää koko auton.

Meille kävi vähän huonosti ja jälki meni pilalle (täysin eri tarina)

mutta palattuamme auto oli sisältä ihanan viileä, kun

olin käyttänyt ilmastointia täysillä kylmällä juuri edeltävästi.

Luut olivat aivan meidän suunnittelemalla kulmalla.

Alueella on runsaasti susia ja siinä oli peura pistelty poskeen joskus.

Kuuset tekevät valtavasti käpyjä.

Joku oli hiukan hyväntuulinen päivän päätteeksi.

Kerran iltalenkillä auringonpaisteessa nuo päiväkakkarat aivan loistivat kultaa!

Sattui olemaan 15 sekunnin tyhjä hetki ja näin itseni käytävän päästä peilissä.

Töissä menee tämäkin kesä.

Omasta puusta napattu siemen, istutettu vasta keväällä ja niin vain lähti kasvuun.

Kultasade. 

Näitä on kaksi ja laitoin molemmat maahan.

Maanantain retki Porin Prikaatin Niinisaloon.

Ipana lähti vapaaehtoiseen palvelukseen.

Tsemppiä ja hyviä treenejä! Ota kaikki irti hyvästä koulutuksesta!! ♥

Kesänaapurit ovat saapuneet ♥

Nämä lienee kyyttöjä. 

Hoitavat jokirannan biodiversiteettiä syömällä ja sontimalla.

Ihania!!

Viimevuotinen chili teki aika hyvin palkoja ja otin siitä tosi paljon siemeniä.

Jostain syystä vain yksi onneton iti, mutta sepä näyttää viihtyvän hyvin.

Chiliä tiedossa tällekin vuodelle.

Näitä tyyppejä eksyy meille sisälle nyt jatkuvasti.

Ovat niin pönttöjä, etteivät osaa ulos avoimista ikkunoista vaan jäävät

roikkumaan ikkunan karmeihin.... 

Mamman varsin harkitsematon ja hölmö ostos.

Mutta onpahan allas, josta ottaa kasteluvettä.

Toki koirat sinne myös menevät, mutta meidän kaivon vesi on sen verran savista, etten halua koirien uivan siinä, koska sitten niiden karvat jäävät siihen hienonhienoon saveen ja se taas kulkeutuu ihan joka paikkaan. No, on kyllä ehkä älyttömin idea ikinä kantaa koirille hanavettä plutattavaksi.... 
Hölmöläisten hommaa, mutta itsepä ostin. 

Kesä tähän asti on ollut hieno.

Jotain pikkuremonttiakin on tehty, mutta pääasiassa on siivottu sillä lailla jälkiä muuton jälkeen, että tavarat alkavat löytää paikalleen ja piha ei enää näytä lähinnä kaatopaikalta. 

11 kuutiota puuta on myös pilkottu (suurin osa oli valmiiksi pilkottua) ja pinottu puuvarastoon ja siellä käydessäni hykertelen aina. Joku hamsteri minussa nauttii, kun näkee tuollaisia "varastoja" pahan päivän varalle. Tiedänpä pystyväni kylpemään koko talven!

Remontti jatkunee seuraavaksi yläkerrassa, eli se makkari on pakko saada valmiiksi talveksi. Lisäksi vähän puuhastelin juhannuksena ja väkersin yhden terassin seitsemää (7) lautaa vajaa valmiiksi. (Tilasin siis 7 lautaa liian vähän, voi blondi....)

Lisäksi saunassa on tarkoitus leventää keskimmäistä laudetta, mutta sillä ei ole kiire. Voi odottaa syksyyn. 

Pikkuloma + vapaa viikonloppu

Tavallaan otsikossa ei ole mitään järkeä. Jos ihmisellä on loma, TOTTA KAI sillä on myös viikonloppu vapaa. Jopa tällaisessa ammatissa, minkä työajoissa ei muuten ole järjen häivääkään.

Noukin tosiaan Ipanan kentältä kyytiin viime tiistaina. Äitinsä tytär: toinen laukku oli tägätty lapulla "heavy" ja ylipainosta oli maksettu.... (maksettu oli myös siitä, että yhdellä matkustajalla oli niitä laukkuja kaksin kappalein... huooh!! Tulipa käytettyä sitä korttia sitten.)
Ehkä, varmuuden vuoksi vain ehkä, tämä oli viimeinen kerta tänä vuonna, kun ajan kentälle. On siellä sitten tullut jokunen hetki 2018 aikana vietettyäkin.

Kotiin tuli tyytyväinen lapsi, joka lähti jo ekana iltana suihkun jälkeen moikkaamaan kavereitaan kylälle. Toi tuliaisina naurettavat määrät tavaraa, kaksi toinen toistaan upeampaa vanhojentanssimekkoa ja lukuisia muita vaatteita, kielitaidon, ison hymyn ja iloisen mielen. Jet lagistä näytti toipuvan ihan vaan nukkumalla sen ensimmäisen yön 21-7 ja painui kouluun heti keskiviikkoaamuna kuin ei olisi pois ollutkaan.
Ja olipa hilpeää tulla koiralenkiltä kotiin, kun yläkerrasta kuului kikatus kun tyttöjä oli taas ihmettelemässä uusia meikkejä ja kamppeita. ♥

Koska itse lomailin loppuviikon, piipahdin Salossa syysmarkkinoilla pikaisesti torstaina ja perjantaina pakkasimme autoon yöpymisvermeet ja Bonon ja ajoimme Kemiönsaaren toiseen päähän Bonon siskon mökille.

Purunpää oli kauneimmillaan.
Tehtiin koirille harjoittelujäljet perjantaina iltapäivällä, juotiin kahvia ja punaviiniä ja parannettiin maailmaa. Mies pääsi vähän paiskomaan uistimia merenlahteen, ja vaikkei mitään saanutkaan, syötiin silti hyvin illalla saunan jälkeen.

Bono oli melkoinen pölkkypää siskonsa kanssa. Koska pervo-pertti näköjään sai hormonit hyrräämään, se piti kytkeä sisätiloissa remmiin, että Kira-parka sai edes hetken lepoa. 

Kira, jolla on ihan lampaan hermot, meinasi tyystin jo hikeentyä, kun yksi ei antanut sen siunaaman rauhaa.

Nuoret uroskoirat ja niiden höyryt.....  *silmien pyöritelyä*

Sekä Kira että "siskonsa" Dixie jäljestivät kivasti niille tehdyn avo-jäljen. Dixie eritoten on ihan loisto jäljestäjä, kun selvästi aikuisena malttaa jo haistella sille annettua tehtävää eikä höyryä kuin nämä mustavalkoiset häyriset....

Mutta Kirakin teki hienoa työtä. Saadaan olla tyytyväisiä näiden kahden suhteen ensi vuoden kokeissa kun vielä muutamat treenit pidetään.

Bono selvitti harvinaisen kurjaan paikkaan tehdyn katkokulman itsenäisesti pienellä rohkaisulla. (Jälkimaasto oli kaiken kaikkiaan vaikea eikä kulmalle oikein hyvää paikkaa löytynyt.) Itseluottamusta lisää ja hyvää seuraa. Myös sen työtä oli kiva seurata noin tuomarin ominaisuudessa.

Bono on niin älyttömän paljon suuremman oloinen kuin siskonsa.
Toisaalta 16kg vs 11kg niin onhan siinä noin pieneen koiraan kokoeroa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole vähääkään liian tukeva vaan ennemminkin saisi vähän jopa pyöristyä niin menestyisi näyttelyissäkin vielä paremmin.

Kotiin palattiin aivan väsähtäneen koiran kanssa, joka käytännössä nukkui loppuiltapäivästä sunnuntaiaamuun.
Lenkin jälkeen pitikin sitten ottaa vuokrattu pakettiauto alle ja porhaltaa Turkuun, missä keskimmäinen lapsi, vanhempi tytär muutettiin isompaan kämppään.

Oi, mikä suloinen valoisa ja kiva asunto! Tästä heidän ei ole kiire pois pitkään aikaan.
Ja vaikka etukäteen olin vähän hämmentynyt sijainnista (se on kaukana keskustasta), bussit kulkevat läheltä ja siellä on kuitenkin lähikauppa ihan vieressä.

Tuskin maltan odottaa, että saavat kaikki kamat paikalleen ja uuden sohvan vielä (huomenna), niin lähdetään käymään tervetuliaiskahvilla.
Voi miten helppoa onkaan tänä vuonna hoitaa joululahjaostokset, kun hakee lahjakortteja.....  =D

Pitkään kaivattu SPA1 ja säilömistä

Mies otti Bonon ja ajoivat viime perjantaina Elimäelle, metsästysmajalle viikonloppua viettämään.
Lauantaina tekivät jälkiä seuraavan päivän koetta varten, ja illalla sitten suorittivat taipumuskokeen hyväksytysti! Jee, huisia!

Sunnuntaina mejä-koe, jossa Bono korkkasi voittaja-luokan, ehkä odotetustikin nolla-tuloksella, koska emme ehtineet treenata kuin kerran ja siihen liittyy koukeroita, joita ei voi odottaa osaavan ilman opettamista. Arvostelu oli kuitenkin tosi kiva, Bono osaa jo monta juttua ja vain näitä koukeroita täytyy vielä hiota. Tuon lajin suola ja pippuri: tuomarit osaavat todella kivasti kannustaa eikä yhtään tule dissausmeininki mieleen!

Pojilla oli ollut huisi viikonloppu! Itse olin lauantain töissä ja sunnuntaina sitten säilöimme....

Eli ostin neljä laatikkoa mansikkaa. Ipana perkasi suurimman osan, minä survoin ja purkitin - ja ensi talvena voidaan taas hyvällä omallatunnolla syödä purkki viikossa -tahdilla. NAMI!

Koska pojat olivat tulossa kotiin, leivoin myös pikaisen sokerikakun. Ja koirille myös jotain....

Ykkösen ohjaajalle ykköskakku

Koirille vähän paremmin heille maistuvat kakut

Kotiintulo oli riemukas, vaikka Bono oli kyllä viikonlopusta täysin ryytynyt. Mutta kummasti se vuorokauden nukkuminen tutuissa oloissa virkistää pientä koiraa, ja niin vaan mentiin jo tänään lenkillä häntä pyörien ja kaikkia ihania hajuja ihmetellen.

Pikku Uuvatti kotiinpaluun jälkeen

Bonomainen viikonloppu

Oli taas vähän "kerrankos sitä ilmoituksia laitetaan sisään" -viikonloppu kun alkoi pukata kutsua erinäisiin kinkereihin....
Tuo työ haittaa harrastustoimintaa todella vakavasti!!!

Lauantaina herätys 5:20 ja startti kotoa 6:30, nokka kohti Pöytyän Raasia, jossa mm. armeijan ampumarata ja muita intin juttuja. Hivenen huolestutti, kun liikennemerkeissä melko tiukkaan sävyyn kiellettiin edes pysähtymästä.....

Bonolla tähtäimessä taipparit eli taipumuskoe.
Treenattiin sitä jonkin verran ja koska kyse on taiputuksesta, en treeniin mitenkään panostanut. Lähinnä varmistelin, että koiralle sopii uimiseen ranta kuin ranta, ja toisaalta tiedän, että sillä on nenä päässä ja se toimii.

Näillä eväillä.

Lyhyesti: ei taipunut meidän hurtta lauantaina. Taisin osittain itse sössiä jäljestysosuuden omalla toiminnalla, lisäksi järjestäjien puolesta oli kyllä pieni työtapaturma matkassa, ja tuo koirahan on nähnyt ja haistanut fasaania kerran, joten ei sovi ihmetellä, ettei se niin mieluinen ollut......  jäljestysosio, joka on siis meidän vahva alue, hylätyksi, ja sitä myöten tiesin heti aamusta, että hylky siitä tulee.

Muut osiot menikin sitten mallikkaasti ja päivä oli viihtyisä.  Koiraharrastusporukoissa on yleensä kivoja ihmisiä, joten nuo koepaikat on hauskoja!!

Poislukien fakta, että mua tietenkin pänni toi kämmi jäljellä, koska en kertakaikkiaan tiennyt miten siellä olisi saanut toimia (enkä tajunnut kysyä, koska ensimmäinen kerta) ja toimin siksi väärin. Lisäksi just kun tultiin metsästä hylättynä pois, saan mieheltä viestin, että sen auto on kuollut keskellä korpea toisella puolen Varsinais-Suomea, ja meidän pitäisi mahdollisesti noukkia äijä kotiin vielä illan tullen ja sen jälkeen pohtia miten seuraavan päivän logistiikka hoidetaan.....

No. Me ajeltiin kotiin tuon SPA0 tuloksen kanssa. Olin tietenkin äärettömän pettynyt ja rima mennä kokeilemaan uudestaan oli ainakin kolme metriä korkea.
Kotona ei ollut mitään ruokaa ja söin happamana hapankorppuja.....  (Joo joo, kun potkii, potkii kunnolla. Pieni marttyyrius tekee poikaa aika ajoin!!)

Sitten mies laittaa viestiä: auto on tekohengitetty pajalle (Motonetin pihaan), siihen vaihdettu akku ja se kehrää jälleen kuin kisu, joten hän ajaa tästä ohimennen kotiin. Pyysin tuomaan jotain sapuskaa tullessa ja mieliala kohosi samaa tahtia verensokerin kanssa kun mätin Perniön parasta kebabia huuleen.

Sunnuntaina sitten.
Itsellä 7-21 päivä töissä. Mies Bonon kanssa vaihteeksi jälkikokeeseen. Sitä se oli tekemässä lauantaina kun auto levisi urheilukentälle.

Töihin alkaa pukata viestiä, joka pistää hymyilemään jo päivän mittaan, ja sitten ihan viimemetreillä:
toinen AVO1 tulos, 48 pistettä ja kokeen paras AVO-koira.
Eioletotta, eioletotta!!!

Bono siis siirtyy jatkossa voittaja-luokkaan.....

Voi mitä tästä koirasta vielä tulee??

MEJÄ-koe Niinijoki

Vuotuiset treffit ihanien ihmisten kanssa metsässä on takana!
Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan paras tapa viettää loma olemalla ensin pari päivää kotona miehen nukkuessa yövuorojen väliä, joten oli loistava tekosyy viettää päivät pelkästään auringossa ilman huolta ja murhetta. Heh!!

En näytä teille rusketusraitoja, mutta niitä löytyy..... (juu, en ole vielä ottanut opikseni, ehkä sitten kun lääkäri sen melanooman toteaa....)

Isän(nän) nukkuessa on hyvä lähteä Ipanan kanssa paikalliseen

Papu-kahvilaan vähän välipalalle....  

Tulossa maailman paras tapa viettää viikonloppu!!!

Perjantaina mies nukkui puoleenpäivään ja sillä välin keräsin jo kamoja kasaan. Pakkasimme auton ja starttasimme iltapäivästä kohti Niinijokea.

Sattumilta ei säästytty: olimme jo Salossa asti (puoli tuntia) kun liikennevaloissa juolahti mieleen, että hitsinpimpula, koirien paperit jäi kotiin. Periaatteessa rekkareista olisi selvinnyt toimivalla netillä, mutta rokotustodistusten näyttäminen virtuaalisesti on hivenen haastavaa......
ja samoissa valoissa tajusimme, että myös koirien remmit roikkuu edelleen nätisti eteisen kaapissa......  joten auts ja pah, ja auto valoissa uukkarilla ympäri ja uusi startti. Sattuuhan näitä!

Pääsimme lopulta mallikkaasti metsästysmajalle, tapasimme suloiset ihmiset ja fiilis oli loistava. Majapaikkamme Wanha Kanala odotti jälleen ja meille oli varattu käytännössä koko talo. Vain yhdessä, eteisen huoneessa, olisi joku nukkumassa sen ensimmäisen yön.
(Edes koirat eivät kuulleet, että joku olisi tullut sinne yön tunteina ja kun heräsimme itse aikaisin ja lähdimme, emme koskaan nähneet ketään....)

Päivystäjä ikkunassa

Lämmin suositus jos vaan ikinä tarvitsette majapaikkaa Loimaan suunnalta!!! 

Suunnistimme ensimmäisen jäljen jo perjantaina illalla, kävelytimme koirat ja asetuimme taloksi. Lauantaina oli melkoinen hellepäivä viettää metsässä, ja teimme kaksi jälkeä, koska molemmat koirat oli pääsemässä kokeeseen.

Koirille päivä oli pitkä ja raskas: paljon odottelua ja ihmettelyä miksi lauma menee metsään ilman heitä. Illalla pitkä lenkki vielä tasoittamaan, mutta kyllä olivat voipuneita päivän tarkkailusta ja Bono piti ihan herättää vielä iltapissalle...

Sunnuntaina koeaamu oli onneksi vähän lauantaita viileämpi, mutta lämmin siitäkin tuli.

Oma aamuni alkoi jäljen opastuksella ja purkamisella, Bono meni heti kakkosena, sitten mies opasti omansa, ja viimeisenä oli Edun jälki. 

THE Nenä

Teimme vähän järjestelyjä, ettei kumpikaan koira päätynyt jäämään autoon yksin tai kaksin, koska ne alkavat haukkua nähdessään toisen menevän metsään. Oli helpompi tehdä niin, että logistiikka vei ja toi koiria aina tarvittaville paikoille.

Palkintojen jaossa odotin Bonolle jotain tulosta. Olin miehen ilmeestä (oli jäljellä ohjaajana) nähnyt, että junnukoira oli ollut ihan pätevä. Kokeen luonteeseen kuuluu, ettei mitään asioita puida etukäteen, joten edes minä en saanut kuulla mitään.

Yllätys oli aivan mieletön, kun kävi ilmi, että Bono oli kokeen paras avoimen-luokan koira ja otti ykköspalkinnon ja 45/50 pistettä. Ensimmäisestä kokeestaan!!! 

Jukravit, ei mikään turha nuuskuttelija tuo!! Että olen ylpeä ja onnellinen (vaikkei minulla periaatteessa ole osaa eikä arpaa tähän, itsehän se siihen on innostunut!)

Voittaja-luokan palkintojen jaossa olin levollinen. Edu on niin monesti todistanut olevansa vakaa ja varma jälkikoira, joten sinänsä ykköspalkinto ei yllättänyt. Mutta se, että Edukin oli kokeen voittaja-luokan paras, kyllä pysäytti!! Meidän perhe siis kirjaimellisesti tyhjensi pöydän kun palkintoja jaettiin!!

Huh huh!!! Niinijoen ihana karma on ollut jälleen kanssamme!

Kaikista mejä-paikoista se on rakkain ja suosikkimme. Ei näiden palkintosijojen vuoksi, vaan jälkimaasto, ihmiset, emännät, ruoka, majoitus ja ulkoilumaastot. Niistä koostuu ihmisen mahtavin kokemus tällä saralla.

Vaikkette tätä täysin pähkähullua lajia harrastakaan (töissä saa mielenkiintoisia katseita kun kertoo viettäneensä viikonlopun metsässä hyttysten syötävänä ja vetänyt perässään veristä pesusientä), suosittelen joskus ottamaan kotimaan matkan tuonne Virttaanharjun maastoihin joko patikalle tai hiihtämään. Siellä on uskomattoman kaunista!