Noukin tosiaan Ipanan kentältä kyytiin viime tiistaina. Äitinsä tytär: toinen laukku oli tägätty lapulla "heavy" ja ylipainosta oli maksettu.... (maksettu oli myös siitä, että yhdellä matkustajalla oli niitä laukkuja kaksin kappalein... huooh!! Tulipa käytettyä sitä korttia sitten.)
Ehkä, varmuuden vuoksi vain ehkä, tämä oli viimeinen kerta tänä vuonna, kun ajan kentälle. On siellä sitten tullut jokunen hetki 2018 aikana vietettyäkin.
Kotiin tuli tyytyväinen lapsi, joka lähti jo ekana iltana suihkun jälkeen moikkaamaan kavereitaan kylälle. Toi tuliaisina naurettavat määrät tavaraa, kaksi toinen toistaan upeampaa vanhojentanssimekkoa ja lukuisia muita vaatteita, kielitaidon, ison hymyn ja iloisen mielen. Jet lagistä näytti toipuvan ihan vaan nukkumalla sen ensimmäisen yön 21-7 ja painui kouluun heti keskiviikkoaamuna kuin ei olisi pois ollutkaan.
Ja olipa hilpeää tulla koiralenkiltä kotiin, kun yläkerrasta kuului kikatus kun tyttöjä oli taas ihmettelemässä uusia meikkejä ja kamppeita. ♥
Koska itse lomailin loppuviikon, piipahdin Salossa syysmarkkinoilla pikaisesti torstaina ja perjantaina pakkasimme autoon yöpymisvermeet ja Bonon ja ajoimme Kemiönsaaren toiseen päähän Bonon siskon mökille.
Purunpää oli kauneimmillaan.
Tehtiin koirille harjoittelujäljet perjantaina iltapäivällä, juotiin kahvia ja punaviiniä ja parannettiin maailmaa. Mies pääsi vähän paiskomaan uistimia merenlahteen, ja vaikkei mitään saanutkaan, syötiin silti hyvin illalla saunan jälkeen.
Bono oli melkoinen pölkkypää siskonsa kanssa. Koska pervo-pertti näköjään sai hormonit hyrräämään, se piti kytkeä sisätiloissa remmiin, että Kira-parka sai edes hetken lepoa.
Kira, jolla on ihan lampaan hermot, meinasi tyystin jo hikeentyä, kun yksi ei antanut sen siunaaman rauhaa.
Nuoret uroskoirat ja niiden höyryt..... *silmien pyöritelyä*
Sekä Kira että "siskonsa" Dixie jäljestivät kivasti niille tehdyn avo-jäljen. Dixie eritoten on ihan loisto jäljestäjä, kun selvästi aikuisena malttaa jo haistella sille annettua tehtävää eikä höyryä kuin nämä mustavalkoiset häyriset....
Mutta Kirakin teki hienoa työtä. Saadaan olla tyytyväisiä näiden kahden suhteen ensi vuoden kokeissa kun vielä muutamat treenit pidetään.
Bono selvitti harvinaisen kurjaan paikkaan tehdyn katkokulman itsenäisesti pienellä rohkaisulla. (Jälkimaasto oli kaiken kaikkiaan vaikea eikä kulmalle oikein hyvää paikkaa löytynyt.) Itseluottamusta lisää ja hyvää seuraa. Myös sen työtä oli kiva seurata noin tuomarin ominaisuudessa.
Bono on niin älyttömän paljon suuremman oloinen kuin siskonsa.
Toisaalta 16kg vs 11kg niin onhan siinä noin pieneen koiraan kokoeroa. Kumpikaan ei kuitenkaan ole vähääkään liian tukeva vaan ennemminkin saisi vähän jopa pyöristyä niin menestyisi näyttelyissäkin vielä paremmin.
Kotiin palattiin aivan väsähtäneen koiran kanssa, joka käytännössä nukkui loppuiltapäivästä sunnuntaiaamuun.
Lenkin jälkeen pitikin sitten ottaa vuokrattu pakettiauto alle ja porhaltaa Turkuun, missä keskimmäinen lapsi, vanhempi tytär muutettiin isompaan kämppään.
Oi, mikä suloinen valoisa ja kiva asunto! Tästä heidän ei ole kiire pois pitkään aikaan.
Ja vaikka etukäteen olin vähän hämmentynyt sijainnista (se on kaukana keskustasta), bussit kulkevat läheltä ja siellä on kuitenkin lähikauppa ihan vieressä.
Tuskin maltan odottaa, että saavat kaikki kamat paikalleen ja uuden sohvan vielä (huomenna), niin lähdetään käymään tervetuliaiskahvilla.
Voi miten helppoa onkaan tänä vuonna hoitaa joululahjaostokset, kun hakee lahjakortteja..... =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!