Kuoleman väsymys. Syyskuusta lähtien valvottuja öitä.
Illalla melatoniini huiviin ja punkkaan ennen klo 21. Uni on jo matkalla.
Muuten meni ihan putkeen, mutta kämppä on kuin helvetin keskusrautatieasema ja menoa riittää todellakin pitkälle yli 22. Nukkumatti ohitti.
Puoleenyöhön jaksoin maata, paikat särkee väkisinmakaamisesta, nousen. Vituttaa noin suomeksi sanottuna. Voisiko joku vaikka ampua päähän, että siellä hiljenisi?
Takaisin sänkyyn, jossa levotonta valvomista siihen asti että kolmen jälkeen makkarista katoaa sähköt enkä näe enää kellonaikaa. Kääntyilyä, tarkkailen koska alkaa valjeta....
Se rekan keula työmatkalla vaikuttaa TODELLA houkuttelevalta. Jospa mammografiasta tulisi rintasyöpädiagnoosi niin olisi syy joko vetää ilta toisensa jälkeen niin paljon viinaa että sammuisi tai sitten vaan pyytää kunnon lääkkeet....
Ymmärrän hyvin miksi typerässä TV-ohjelmassa hoitaja sortuu douppeihin. Ensi yö menee taas valvoessa, koska ilta-aamun välissä aika on niin lyhyt etten ehdi edes rauhoittua.
En tajua miksi edes yritän enää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitä sun tätä, ja mitä jos...
Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että ...
-
Varoituksen sana! On paljon mahdollista, että tämä teksti tullaan poistamaan. Stalkkaajat ja muut paskan levittäjät, älkää vaivautuko. Teidä... -
Kun se "talvi yllättää", eli autossa on kesäkumit alla (marraskuun lopulla....) ja luet aamulla lehdestä, miten lumisade valtaa ma...
-
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!