Yksilönvastuu

Meidän lapset on rokotettu normaalin rokoteohjelman mukaan, mutta mitä tulee näihin vapaaehtoisiin ja/tai suositeltuihin rokotteisiin, olen periaatteessa äärettömän rokotevastainen.
Ymmärrän kausi-influenssapiikin jollekin perussairautta sairastavalle lähipiireineen, mutta en perusterveelle.
Ja kyllä, meillähän on koko perhe rokotettu myös hepatiitti a/b:tä vastaan.

Pasi otti influenssapiikin vuosia vuosia sitten. Se pistetään syksyllä.
Keväällä hän sitten sairastui influenssaan, ja ihan tosissani pelkäsin, että minulta kuolee koko mies. En muista nähneeni ketään koskaan niin sairaana...

Mehän sairastimme possunuhan, minä ja lapset. Ja suureksi raivokseni ala-asteen kouluterveydenhoitaja tökkäsi molemmille tytöille käsivarteen Pandemrix-rokotteet silloin kun olivat ensimmäistä päivää koulussa taudin jälkeen (kolmen kuumeettoman päivän jälkeen, sairastimme viikon.) Vastalauseisiin terkkari totesi vaan, että "sinähän allekirjoitit sen luvan silloin elokuussa".
Joopa joo...
Jos jommallekummalle olisi tullut sittemmin surullisenkuuluisia seuraamuksia, olisin varmasti mennyt tuon terkkarin päälle jälkeenpäin....

 Töissä sain mm. viime syksynä ottaa koko korvallisen sontaa, kun ilmoitin heti, etten suostu ottamaan jokavuotista piikkiä. Onneksi en ollut ainoa.

Mainittakoon, että tiedostan tämän rokotevastaisuuteni. Pystyn silti lukemaan tutkimustuloksia objektiivisesti.

****

Jokainen tekee toki juuri niinkuin juuri itselle on hyväksi. Niin minäkin mielestäni teen.
Jos sairastun influenssaan, sittenpä tiedän kenen vika se on, kun en piikkiä anna pistää.

Nuorin lapsi olisi saanut sen kondylooma-piikin koulussa viime vuonna. Hän ilmoitti ettei halua sitä. Minä luin ja tutkin asiaa, ja selvisi, että rokotteesta on melko vähän luotettavia tutkimuksia, mutta kaikki eivät ole niin yksiselitteisin aurinkoisia mitä mm. THL antaa ymmärtää. Suostuin lapsen pyyntöön ettei rokotetta pistetä. Kun kävimme terkkarilla ennen yläasteelle siirtymistä, hän otti asian vielä puheeksi. Lotta kielsi heti mutta minua alettiin puhumaan ympäri. Kerroin mielipiteeni ja minut jotakuinkin leimattiin vastuuttomaksi vanhemmaksi....

Noh. Jää nähtäväksi. Riittävästi lisätietoa siitäkin rokotteesta on sittemmin tullut - sehän on mm. kielletty jo joissain Euroopankin maissa kunnes saadaan lisää tutkimustuloksia.

****
Tänä kesänä olen ensi kertaa todistanut itsessäni käveleviä punkkeja. Useitakin.
Taivaan kiitos yhtään ei ole ollut vielä kiinni. Niitä on riittävän ällöttävä irrottaa koiralta.....

Joten tämä rokotevastainen äiti pyysi ja sai osaston lääkäriltä reseptin punkkipiikkiin.
Ensimmäisen pisti työkaveri töissä, pikaisesti ja ohimennen. Vasempaan olkavarteen.
Iltavuoro meni kivasti mutta että käsi särki seuraavan päivän.....
Toisen annoin pistää menneellä viikolla ja jo valmiiksi jännitin tulevaa särkyä. Metkaa olikin se, että se särki sen yhden illan ja sitten ei mitään.
Vuoden päästä vielä viimeinen tehoste, sen jälkeen jollain harvemmalla aikataululla.

Pasille vein kakkospiikin tänään töihin. Apteekkarin kanssa juteltiin asiasta ja hän sanoi, että tätäkin pohditaan rokoteohjelmaan, mutta eihän valtiolla ole nyt rahaa.
Niin. Minusta yksilölläkin voi olla jokin vastuu. Ei valtion tarvitse tarjota kaikkea. Ehkä jotain voidaan jättää näin itse ostettavaksi. Jos asuu punkkialueella muttei koskaan liiku missään, missä on todennäköistä saada punkki iholleen, miksi rokottaa kaikki. Jos taas on todennäköistä, että punkkeja saa ja todennäköisesti TBE:n, mutta rahaa ei ole, ehkä silloin voidaan tulla vastaan.

****
Ymmärrän lasten rokotusohjelman, niillä rokotteilla ehkäistään tauteja, jotka ovat kuolemaksi tai vammauttavat.

Vaikka meillä on ollut ns. korvalapsi, en silti ensimmäisenä ymmärrä sitä korvatulehduspiikkiä, koska se ei kuitenkaan todistettavasti voi tehota kaikkiin korvatulehduksiin. Näen, että sen hyöty jää kuitenkin kyseenalaiseksi. Onko sen rokottaminen sitten sen väärtti?? Kukaan ei pysty etukäteen sanomaan.
Olisinko nyt onnellisempi jos Lotta ei olisi syönyt 14 ab-kuuria vuoden aikana ennen putkitusta? Silloinen pomo ehkä olisi ainakin ollut. Vähemmän töistä poissaoloja. Mutta tärkein, eli lapsi, ei kuitenkaan asiasta kärsinyt mitenkään ihan mielettömästi.

Toisaalta vesirokko. Meillä on sairastettu kolme kertaa, myönnän, että hyvin helposti. Kutinaa ja näppyjä oli miljoona. Kylpyjä, suihkuja, mentolispriitä, videoita, äidin lukemia satuja ja muuta mukavaa. Jäi arpiakin. Mutta kuoleeko siihen? Onko rokote todella tarpeen? En ole asiaa tutkinut sen enempää, en ota kantaa muuten kuin mutuna, että ehkä ei....

Vaikea aihe, paljon mielipiteitä, paljon tunteita, huomattavan paljon sitä, että "sinähän olet sairaanhoitaja"....  Eipä meitäkään siinä koulussa yhdestä muotista valettu joten yksilölliset mielipiteet saanevat painaa edelleen.