Eräs torstai

Elokuinen torstai.
Niitähän on kalenterissa useampiakin.... mutta vain yksi torstai tätä laatua.

Meillä sovittuna treffit pankissa. Muutaman asian sopiminen siellä ja tädäm: kiinteistönvälittäjälle lähti tarjous kesämökistä, jota olemme käyneet pariin kertaan katsomassa!!!  HUI!!  JÄNNÄÄ!!

Tämä mökkijuttu on sellainen, että meillä ei ole kummallakaan ollut koskaan mitään lapsuudenmökkiä. Vanhemmat eivät siis ole olleet mökkeilijöitä.
Joskus jonkun kaveriperheen mökillä piipahdettu tai vuokrattu oma viikoksi jostain.

Muttamutta.... ehkä se on tämä keski-ikäisyys kun vaivaa. Nyt on alkanut olla sellainen olo, että olisi kiva olla joku piilopaikka, jonne hautautua vapaapäivinä, pois kaiken keskeltä. Paikka, jossa ei ole työleiriä siinä mielessä, että kaikki isot hoidettavat pihat on heti poissuljettu.

En kaipaa edes sisävessaa tai suihkua. Vaan metsää, rauhaa ja hiljaisuutta.
Toisaalta mahdollisuus esim. käydä sieltä käsin töissä kesäaikaan on iso plussa, joten siitä syystä paikkakunnat on valikoitu alle tunnin matkan säteellä.

Kuvia mökkirannasta......

Toim.huom: tarjousta ei ole vielä hyväksytty!

Nyt vasta hehkutellaan.

****

Pankin jälkeen kotona pikaiset kahvit. Ja sitten toinen tädäm: Kiinteistönvälittäjä meille. 

Katselee ympärilleen, tekee tarjouksen ja päätämme tehdä paperit.

Villa Karoliina on myynnissä!!!!

Sitten stailattiin ja otettiin kuvia. Kiinteistönvälittäjä napsi itse joitain, jotka minusta (netistä katsottuna) olivat melko mitäänsanomattomia. Joten kun poika tuli käymään, pyysin ottamaan mukaan Dronen ja napatiin sitten vielä ilmakuviakin....

Yövuorossa piirsin pohjakuvia, joita tästä talosta ei ole. Yhtään eivät ole mittakaavassa, mutta näkee niistä sentään suunnilleen mitä mahdollisuuksia tässä talossa on. (Ja sittisontiainen sentään, olivat sitten laittaneet ne 1965 piirretyt kuvat julki. Ne, joissa esim. kellarin rakenteet on täysin väärin....)

En pidätä henkeä odotellessa, että joku tämän ostaa. 

Jollain tavoin on jopa kylmä rinki pyrstön alla, että pitäisi alkaa pakkaamaan ja siirtämään tätä roinamäärää jonnekin. Toisaalta on sellainen helpottunutkin olo, että päätös on uskallettu tehdä.

Meillä on etsinnässä helpompi (lue: vähemmän työleiriä) eli rivi- tai paritalo pienemmällä pihalla. Kuitenkaan emme tässä vaiheessa hylkää tätä kirkonkylää jo pelkästään lapsen lukion vuoksi. Mutta yksi vaihtoehto on myös jäädä jonnekin vuokralle.....

Katsotaan JOS siihen pisteeseen joudutaan/päästään.

****

Päivitys tilanteeseen tänään: joku riivattu on nyt sitten jo välittäjältä kämppää kysellyt ja tulevana viikonloppuna on näyttö.

NYT olen sitten paskahalvauksen partaalla, että mitä jos joku ostaa kumminkin mun kodin......