Hautajaiset

Saako omia hautajaisia suunnitella vai onko se perverssiä ja epätervettä suhtautumista elämään?
Tiian postaus oli niin houkutteleva, että oli pakko matkia.

Ja ennen kuin kukaan vetää sen isompia poroja nokkaansa:

En ajatellut kuolla vielä toviin.

Kun kesällä 2016 valkeni, että kannan rintasyöpägeeniä ja päädyin noihin jatkuviin kontrolleihin, ajattelin hetken, että "ei hitto, tässäkö tämä nyt on".
Onneksi sisuunnuin ja päätin tapella vastaan. Olen nimittäin ajatellut elää vielä pitkään. Tällä nauramisen määrällä sitäpaitsi en luultavasti kuole ennen 150-vuotispäivääni....
Sääli sinänsä kanssaihmisiä....

Vakavasti: toivon vain, että saan nähdä kaikki lapseni onnellisina ja elämässä pärjäävinä, ja viettää vielä useita onnellisia ja iloisia vuosia kaikkien rakkaitteni kanssa.

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan.
Pikku vinkki muillekin: siellä se olla nököttää mutta sitä ei pysty kukaan näkemään jollei se ole printattuna esillä siinä vaiheessa, kun päädyt hoitavaan laitokseen. Ainakin toistaiseksi se on siis yhtä tyhjän kanssa. Lääkäri ei sitä pysty näkemään vielä.

Toivon, että siinä tilanteessa, jos päädyn sairaalaan enkä pysty itse asioitani hoitamaan, omaiseni omaavat riittävästi rohkeutta mm. kieltää kytkemästä letkuihin ja putkiin jos tilanne näyttää siltä, ettei niistä enää eroon pääse. Se vaatii nykypäivänä paljon.

Omaisia kyllä kuunnellaan, mutta joitain asioita sairaalassa päätetään tehdä kysymättä - ja esim. jos hengityskoneeseen on kytketty, siitä irrottaminen ei välttämättä enää ole mahdollista!!  Omaisten on pystyttävä kauhun ja surun keskellä kirjaimellisesti lyömään nyrkkiä pöytään ja vaatimaan toimia minun tahtoni mukaan.

Mitä hautajaisiin tulee, en kestä minkäänlaisia pönöttäjäisiä. En adressien ääneenlukua ja surullisia muistoja. En halua edes niitä mustia vaatteita. Musta sopii oikeasti niin harvalle!! Pukeutukaa lempivaatteeseenne, minä laittaisin luultavasti itse tämän potkuhousuhaalarin...

Minun hautajaisissani haluan, että juodaan oikeaa shamppanjaa, skoolataan elämälle heti alkuun! Tarjoillaan iloa ja nauravia muistoja, saadaan porukka hihittämään kaikille typerille toilailuille, mitä olen jo ehtinyt tehdä ja ehdin hyvin tehdä toisen mokoman.
Haluan salmiakkia ja rokkia!!

Ei messuamista, ei itkuvirsiä. Pitäkää kunnon bileet!! Soittakaa Nightwishiä: Ghost Love Score on ollut voimabiisini aina....

Varsinaiset hautajaiset kaiketi menevät pakollisen kaavan mukaan, mutta kaikki sen jälkeen olkoon omaa suunnitelmaani.
Krematorio, ehdottomasti. Tuhkat saa sirotella jollekin lempipaikoistani: mereen, MEJÄ-maastoihin, vaelluspaikkoihin.... (Tiedän, että sitä rajoittaa laki ja asetukset!!)

Ja niin: ei mitään kiveä. En halua paikkaa, jonne on pakko kiikuttaa se kynttilä räntäsateessa ja käydä muistelemassa.
Soisin mielummin, että porukka käy kävelemässä Matildajärven ympäri ja Vicksbäckinlahden laavulla muistaa miten tykkään siitä paikasta ja miten hyvältä kahvi siellä maistuu. Tai ottakaa koira ja lähtekää metsään. Kerätkää sieniä ja hirvikärpäsiä päästä. Väistelkää heiluvia oksia ja harmitelkaa miten heinä on niin märkää, että housut kastuu....

Niin. Ehkä on pervoa näitä kirjoitella, mutta mielestäni vielä pervompaa olisi jättää kaikki päätäntävalta muille siinä tilanteessa kun eivät ole vahvimmillaan näitä päättämään.