keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Syömistä syksyllä

Syksy on selvästi täällä.
Aamulla herätessä on hämärää ja illalla jo klo 20 alkaa olla myös hämärää.....
Muuten en pistä hämäryyttä pahakseni (vielä!!), mutta huolestuttaa lähinnä nuo eläimet, jotka poukkoilevat tielle milloin mistäkin. Pimeässä kun vastaantulevan auton valot häikäisee, eikä hetkeen näe mitään.


Syksyssä parasta onkin kynttilät, takkatuli ja lämmin huopa, jonka alle käpertyä.

Syömisten suhteen huomaan muuttuvani.

Keväällä ja kesällä kevennän ihan luonnostaan. Salaatit ja raikkaat, raa'at kasvikset vaan on niin kertakaikkisen hyviä.
Näin syksyllä kun on viileää, haluan jotain lämmintä ja muhevaa. Pataruokia, pitkään haudutettuja juttuja, joiden tuoksu huumaa kun ruoka-aikaa odottaa....

Selvästi huomaan myös syksyllä, että meidän ruokalista muuttuu lihapainotteisemmaksi. Mehän olemme lihaaneja koko perhe. (Tykkään tuosta sanasta, kiitos lanseerauksesta Marketta!)

Olin käyttänyt viimeisen palan viimevuotista peuraa pakastimesta ja viime perjantaina pohdin ääneen tyttären kanssa, mitä ostaisin kaupasta. Hän sanoi haaveilleensa jo jonkun aikaa kermaisen pippurisesta (possun)lihapadasta kunnon rehellisen perunamuussin ja kasvisten kanssa. Sitä siis.

Kaupasta tosin käteen tarttui naudan pala, ei possua.
Sen jälkeen kun meillä on ollut sitä onnellista possua, en ole kaupasta sikaa ostanut. Minusta en maku vaan ei ole hyvä.
Ennen sitä ensimmäistä omaa nasua en juuri koskaan ostanut possua, koska pidin sen makua pahana. Harmi, ettei Vaahteranmäki kasvattanut nasuja tänä vuonna.

Meidän lihansyönti on toki erittäin broilerivoittoista, koska nauta on sikamaisen hintaista (sanaleikki tarkoituksella) ja aika vähän muuta on tarjolla.
Luulen, että saamme tänäkin vuonna peuraa pakastimeen, joten siitä sitten se varsinainen punainen liha.
Kalaa yritän tehdä edes joka toinen viikko. Senkin hinnat vaan huimaavat joka kerta kun kaupassa niitä katselen. Mies tykkää savustaa, joten jos en tee uunikalaa, syömme esim. savukalasalaattia, mikä maistuu aina kaikille.


Tein pari viikkoa sitten broilerikiusausta ja jotenkin onnistuin pilaamaan sen. Perhe väitti, että se oli ihan hyvää, mutta omaan suuhun siinä oli jotain liikaa... (soijaa? currya?)
Olin siis vilpittömän pahoillani, etten osannut tehdä ruokaa.

Tämä lihakastike sen sijaan. Enpä ole nähnyt noin isoa kattilallista katoavan tuohon tahtiin aiemmin.
Oli kyllä mielettömän hyvää ja kelpasi todella!!

Tämän kastikkeen "salaisuus":  haudutin sitä crock potissa ensin pari tuntia kun tein lenkin.
Sitten siirsin sen kattilaan liemineen päivineen, lisäsin yhden purkin ruuanvalmistus Koskenlaskija-juustoa ja purkin Mustapekka-ruokakermaa.
Lihan olin marinoinut edeltävästi pippurilla, chilillä ja soijalla.
Vähän lisäsin kastikkeeseen pippuria ja tietenkin sipulia! Ilman sipulia ei ole ruokaa!


Lisukkeeksi laitoin kesäkurpitsaa (omasta maasta) ja tomaatteja viipaleina ja väleihin feta-juustoa. Meidän kaikkien suosikki lämpimistä kasvislisukkeista.


Annoksen väri on tässä hassu, koska syksyn valo on jotenkin sininen. En kuitenkaan jaksanut alkaa leikkimään koneen valokuvanmuokkaus-toiminnoilla ja muuttaa sitä lämpimämmäksi.  Ja kyllä, tuon kastikkeen alla piilossa on myös sitä perunamuussia....

NAM!!

Tänään oli tuokin kastike syöty ja ohjelmassa taas aamulenkin jälkeen keskustelu aiheesta "mitä meillä syötäisiin".

Mies oli ottanut pakastimesta pienen pakkauksen broileria sulamaan. Siihen nopeasti vähän vihanneksia viereen ja meillä on keitto. Käytän muuten ihan surutta pakastevihanneksia näissä "on vähän hoppu" -tilanteissa. Miten helppoa ja nopeaa. Ei mene mitään hukkaan eikä nuo ole juurikaan hinnalla pilattu.


Toinen syksyn lempiruuistani on ihanat sakeat keitot.
Tästä tuli kuvattuna hyvin plassun värinen: perunaa, kukkakaalia ja maustamatonta broileria kun ei juuri voi kuvailla värikkääksi. Väriä antaa sitten porkkanat ja maissi. Liemeen yritin ripsuttaa vähän paprikaa ja chiliä, sekä maun että värin vuoksi.

Meillä sopan "salaisuus" on liemeen loppuvaiheessa lisätty Koskenlaskijan cheddar-juustokastike. (Mahdoinko juuri lukea tämän saman vinkin tuosta yläpuolelta liittyen lihakastikkeeseen?? KYLLÄ, luin...)
Se tuo makua ja sakeutta. Sipulin lisäksi juusto on aines, joka harvoin pystyy pilaamaan ruokaa.

Olin niin reipas tänään, että tuon keiton tekeytyessä uunissa oli myös pannari tuloillaan ja pesinpä pienen koiranpennunkin (mikä pentu muka!!) koska se oli aivan rapainen parin edellisen päivän peltolenkkien jäljiltä...




Olin NIIN otettu kun S-ryhmä otti näitä Tescon tuotteita myyntiin. Sekä Lime että Lemon Curdit on ihanan napakan happamia, siis sillä lailla oikein kunnolla kieleen puraisevia....  
Ovat takuulla yhtä sokerihöttöä siinä missä muutkin hillot, mutta maku ei ole sokerinen.

6 kommenttia:

  1. Mulle iskee aina näin syksyisin hirmu himo sosekeittoihin ja uunijuureksiin. Bataattisosekeittoa tulee itse tehtyä ehkä kaikkein useimmin. Siihen kesäkurpitsaa, porkkanoita ja sipulia kaveriksi. Ja tänään yllätyin iloisesti, kun lounasruokalassa oli aivan ihanan kauniin väristä ja -makuista punajuurisosekeittoa. Siihen kasa rucolaa ja kurpitsansiemeniä päälle, niin en melkein raskinut syödä, kun oli niin nätti, mutta pakko se oli, kun oli myös niin nälkä.

    Mulla ei riitä kärsivällisyys mihinkään tuntien haudutteluun, vaikka kaikki aina vakuuttaakin, että eihän siinä tarvi tehdä sillä välin mitään, jos ruoka itsekseen valmistuu uunissa. Mutta tiedän, että just silloin mulle iskis tarve lähteä johonkin, muttei voi, koska pitää vartioida uuninluukkua :).

    Että hatunnosto sun kokkauskärsivällisyydelle täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mähän hauduttelen nuo ruuat aina lenkin aikana. Joo, ei kestä pää, jos on kotona ja odottaa.
      Toi crock pot on siitä hyvä, että se on paloturvallinen. Jätän sen siis yksin hautumaan kotiin kun lähden lenkille. Muuten en useita hetkiä kyllä mitään hauduttelekaan. No jaa, joulukinkkua ehkä. =)

      Oi, sosekeitot, siitäpä seuraava ruoka kun tuo soppa on syöty. Ja siihenkin sitä ikuista juustokastiketta!

      Poista
  2. Ihan samanlaisilla syömisillä täälläkin mennään; keväällä ja kesällä salaattipainotteisesti ja syksyllä ja talvella patoja ja kastikkeita. Keitot muuttuvat runsaammiksi ja ruokaisemmiksi. Ja juusto... ei voi mennä vikaan, kun sitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko tämä sitten vähän sitä satokausikalenterin mukaan syömistä?? =)
      Ehkä kylmyys, pimeys ja talvilevolle asettuminen tekee sen, että kaipaa tuollaista tukevampaa purtavaa.

      Suuri heikkouteni on juustot. *huoh*

      Poista
  3. Siinä missä muu perhe mussuttaisi aina vain pastaa, niin minä olen keittoruokia ja perunaa rakastava :P <3 Meillä syötiin kesälläkin paljon keittoja, kesäkeitto (namm!) ja kasvissosekeitto sekä leivinuunissa yön yli haudutettu hernekeitto <3 Mutta nyt olen tehnyt mausteista jauhelihakeittoa tomaattisena ja chilitujauksella eli kyllä syksyllä maistuu jostain syystä erilainen ruoka! :) Kai mun pitää sitä makaronilaatikkoakin laittaa taas pitkästä aikaa kun lapset sitä tinkii ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huono omatunto tästä, koska meillä Ipana on tingannut kesäkeittoa noin kesäkuun alusta lähtien ja aina olen vastannut "joo, joo, varmasti sitten kohta...." ja vieläkään sitä ei ole tehty!! Kääk!
      Ehkä vielä saa sen verran tuoreita kasviksia, että sitä voisi tehdä.

      Uuuuh, tomaattinen jauhelihakeitto kuulostaa älyn namilta!! Pistän tuonkin idean korvan taakse ja testiin.

      Poista

Kolmen peruspäivän plussat ja miinukset

Onhan näitä haasteita, joihin on pakko tarttua. Tämä on viime viikolta. TIISTAI - erittäin huonosti valvottu yö Mies tulee iltavuorossa töis...