torstai 21. syyskuuta 2017

Mietteitä metsänhoidosta

Pari vuotta sitten olin hyvinkin suivaantunut, kun yksi lempilenkkini maasto raiskattiin täysin kahdessa päivässä. Osuin paikalle koirien kanssa kun moto teki työtään ja jälki oli kammottavaa: se oli yhtä multaista/kuraista kuoppaa kuopan vieressä, kannot poikittain osin revittynä irti, ihmeellisiä moto-ojia siellä ja täällä ja täysin kaljuksi hakattu plaani. Lähinnä siis tuli mieleen sanapari ryssän kaatopaikka tai Kosovon sota.

Luonnollisesti siinä ollut metsä oli ollut meidän vakipaikka, mistä löytyi ämpärikaupalla suppilovahveroita.
Ei löydy enää. Ehkä koskaan.

Kahden vuoden jälkeen siinä on edelleen surullisen näköinen likainen läntti, joka kasvaa heinää. Kenties sinne on jotain istutettu mutta niitä ei kyllä havaitse heinän keskeltä.


Meidän kunnan urheiluseura on saanut järjestettäväkseen maastojuoksun SM-kisat 2018 ja siitä syystä jo vajaan vuoden meidän pururataa (kuntorataa ennemminkin, eipä siellä juuri purua näy) on kunnostettu runsaasti.
Nyt parin viikon ajan ovat myös harventaneet puita tuon radan alueelta.


Bonon suuri rakkaus: jäkälä.
Siinä voi pyöriä, 
sitä voi kaivaa,
sitä on helppo repiä suullinen kerrallaan ja riepottaa.... 


Tuo vihreä sammal noiden kivien päällä näyttää NIIN pehmeältä...

Olin alkuun aivan kauhuissani kun luin varoituskyltit tien varrelta, että metsää alkaa kaatumaan.
Niinhän tuo nykyinen metsänhoito tahtoo mennä, että kaikki nurin ja sitten vielä revitään kannot pois ja maasto on kuin suoraan sotatanner: pelkkää kuraista monttua montun vieressä ja täysin käyttökelvotonta ja kulkukelvotonta pari vuotta, kunnes kasvaa täyteen raapivaa vadelmikkoa  - ja heinää.

Satuin kerran lenkillä koirien kanssa kohdalle, kun moto teki työtään, ja arvostan tuon kuskin reagointia: hän ensinnäkin piti huolta, että näki meidät jo aika kaukaa, ja laittoi koneen kouraosan maahan ja piti sen siinä paikallaan kun ohitettiin. Moikkasipa vielä.
Minä puolestani koetin mahdollistaa hänen työnsä kipittämällä oikein reippaasti ohi ja nostin myös tassua.

Mutta....


Onhan se kaunis. Upeat valkoiset rungot kuin suoraan Suomi-elokuvasta. On koivuille valoa ja tilaa kasvaa.
Mutta tuo maasto niiden juurella: kaikki on jäänyt siihen. Sellainenkin sanonta tästä vähän lipsahtaa suuhun, kuin "jättää kuin koira läjänsä".
Siinä on täysin mahdoton ihmisen kulkea enkä jaksa uskoa, että metsäneläimetkään kovin mieluusti sinne hakeutuvat.

Samanaikaisesti ainakin täällä kaukolämpöyksikössä poltetaan haketta talojen lämmikkeeksi. Mitä muuta tuo risukko on kuin mahdollista hakemateriaalia??
Tiedän, että jotain biodiverstiteettiä tällä lisätään, ja jokunen toukka ja muu ötökkä sieltä varmasti löytää pesäpaikan. Kyse on kuitenkin ns. virkistysmaastosta, jonka virkistysarvo esim. marjastukseen ja sienestykseen on nyt täysin tuhottu.

Omistaja saa maillaan tehdä mitä tykkää. Totta.
Tämä on vaan asia, jota on valtakunnan lehdissäkin puitu ilman lopullista vastausta. Ja itsekin sitä ihmettelen.

Ainoa tähän mennessä keksimäni hyvä puoli asiassa on, että nyt kun noissa maastoissa ei peurat enää viihdy, siellä ei ole hirvikärpäsiäkään.
Tosin turha sieltä on myöskään hakea sieniä tai marjoja, joten niiden vuoksi joutuu edelleen myös hirvareiden hyökkäyksen kohteeksi asettumaan.

3 kommenttia:

  1. Ihan olen kuule samoissa mietteissä omaa lähikuntorataa tässä viime päivinä kiertänyt ympäri. Tuli vähän shokkina, etteä ennen niin nätti metsä on täälläkin tällä haavaa lähinnä kuin joku puiden kaatopaikka (tai siis sitähän se kai kirjaimellisesti onkin :)) ja maahan jääneiden risujen ja puunrunkojen keskeltä sitten puskee sellasta rumaa sekalaista heinikkoa. Ei todellakaan mikään nautinto siellä enää kulkea. Harmimpi homma, mutta tiedän, ettei niille "jätteille" ikinä mitään tule tapahtumaan. Sinne ne jäävät sikinsokin maatumaan. Jotenkin vaan vois kuvitella, että jos sinne metsään pääsee koneilla kaatamaan puita, niin pitäis kai sinne päästä keräämään niitä jäännöksiäkin. Yhden naisen voimin ei ihmeitä tapahdu, vaikka harkitsinkin jo, että käärin hihat ja alan hommiin :)

    Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pohdin, että eikö sillä hakkeella ole mitään rahallista arvoa, koska ne koneet tosiaan siellä pyörii ja joskus niitä näkee läjitettynä matsäautoteiden varsilla.
      Olisiko sitten vaihteeksi kyse rahasta ja siitä kuka maksaa?

      Harmi kuitenkin.

      Mutta nautitaan me syksystä muuten!!! Iloista ja piristävää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Ei teillä sielläpäin ole ketään, kuka olisi kiinnostunut tekemään harvennuspuut polttopuiksi itselleen? Me ollaan monta kertaa otettu yhteyttä meidän kunnan puutarhuriin ja häneltä on heltinyt lupa. Ei ole mitään maksanut, muutakuin vaivan. Ollaan myös sitten siivottu jäljelle jäävät risut kasoille. Ne painuvat kasaan ja maatuvat näin ihan melkein silmissä.

    Yksi syysmyrsky iski salama tuohon epävirallisen lenkkipolun varressa kasvavaan, tosi isoon kuuseen. Se katkesi suoraan siihen polulle ja tukki sen. Beibe oli hetken kaikkien tän tienoon lenkkeilevien rouvien sankari, kun sen siitä suori meille polttopuiksi. Hänen teollaan oli kyllä ihan itsekkäät tavoitteet, mutta tekipähän palveluksen huomaamattaan muillekkin! ='D

    VastaaPoista

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto.  Omalta osaltani jälkimm...