Keväämpää

Tässä jo kertaalleen oli fiilis, että keväthän tuli ihanan ajoissa.... mutta toki tälle sateelle oli paikkansa myös. Olisin ehkä suonut sitä joskus toiste kuin pääsiäisviikonloppuun, mutta onhan meillä sentään katto pään päällä.

Yksi perunaerä piti istuttaa niin sanotusti ämpäriin.

Koska kypsää on saatava heinäkuun lopulla...

Onneksi koirille on hankittu kaksi ammetta. Toinen jouti hyvin.

Taloon tuli myös vene...

Tosiaan, viime kesänä mainitsin jossain sivulauseessa, että voisi olla hauskaa, jos pihassa olisi vene. Istutuksia varten, vanha ravistunut puuvene.

Minulta salaa mies ja sen työkaveri ovat talven aikana kytänneet Toria ja etsineet venettä huonolla menestyksellä. Sitten edellisviikolla mies istuu kahvilla ja älähtää jotain, säntää pihalle soittamaan ja tulee kohta myhäillen takaisin. Minä elävänä kysymysmerkkinä.

Lauantaina olin lähdössä koulutusristeilylle ja mies pakkasi itsensä ja työkaverinsa peräkärryineen autoon ja lähtivät ajamaan kohti Akaata, koska siellä oli myynnissä "salaattipaatti". 

Vitsi tässä on se, että olivat kumpikin etsineet Torista venettä osastolta "veneet" (mikä on jotenkin loogistakin....) mutta tämä löytyi osastolta "puutarha" ja oli tosiaan nimikkeellä Salaattipaatti. Ei ihme, ettei osunut hakuhaarukkaan aikaisemmin. Oli kuitenkin ollut myynnissä jo syksystä lähtien.

Kun minä sitten pääsin illalla kotiin, pihassa oli todentotta venho. Ja mikä paatti: siinä on salaojitus tehtynä pohjalle, oikein vartavasten tällaista tarkoitusta varten tehty. Ai että!!

Siirrettiin se vähän toiseen kohtaan, lapettiin pohjalle haketta salaojaa helpottamaan, lisättiin kuorma multaa, ja kuoppasin jo ensimmäiset perunat siihenkin. 

Oletan, ettei perennat kestä, multatila on kuitenkin niin matala. Mutta kasveille, kesäkukille jne. 

Samalla reissulla poikkesivat Bauhausissa, josta hakivat laudelankkua. Meillä siis nyt sauna vol 3. Ja tämä jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä saunaa tarvitsee rempata. 

Nuo lankut ei hötky eikä heilu, nyt on jalkatila sen 10 cm korkeammalla kuin alunperin, jotta varpailla ei ole kylmä talvellakaan, ja toisaalta kolmen lankun levyinen ylälaude on mahtavan kokoinen. Tällainen hukkapätkä, kuin allekirjoittanut, pystyy pitämään jalat suorana jopa tuossa keskellä. Päädyissä on kuitenkin molemmille vielä erilliset jatkeet ja koiratkin mahtuvat vaikka poikittain.

Miehen talviloma osui viikkoa ennen pääsiäistä, joten ehti viikon aikana purkaa ja rakentaa saunan uusiksi. 

Minun loma alkoi vasta pääsiäisen jälkeen. Emme saaneet yhteistä lomaa, koska työnantajat tekevät päätöksensä eri tahdissa, mutta ei tässä todennäköisesti olisi mihinkään mentykään vaikka loma olisi ollutkin samaan aikaan. Perjantaina kävi tyttären perhe syömässä ja viihtymässä. Se oli onneksi kaunis ja lämmin päivä, pystyttiin olemaan pihalla ja nauttimaan tenavien toheloinnista pitkin nurmikkoa. 

Pääsiäisjuustokakkua

Sovitusti olin oman TK:n vuodeosastolla keikalla lauantaina, sunnuntaina tuli sitten ystävät kylään. Ihanaa seurustelua, naurua, saunomista, syömistä, pelejä ja yhdessä viihtymistä. Edellisistä treffeistä oli jo taas hulahtanut kauan, mutta niin juttu jatkui, kuin välissä olisi ollut viikko.
Maanantaina tuli hälytyskutsu vielä vuodeosastolle, mutta lykkäsin aloitusta sen verran myöhään, etten lähtenyt kesken vieraiden olemisen. 

Hauska ilta töissä tuolloinkin: niitä alkuperäisiä hommia lääkkeineen kaikkineen, ja myönnettäköön, että kun eräs kanyyli oli pielessä, oli hetkellisesti sellainen olo, että huh huh.... tästä on kyllä aikaa.

Eilinen ja tänään sitten ihan vaan vapaalla. Eilen kävi vanha työkaveri puolisoineen kahvilla, koska heidän piti perata omasta pihastaan perennoja, ja meillä on aina vaan tilaa kasveille pihassa.

Lettukestit, koska olin hamstrannut hulluja määriä maitoa jonkun aivopierun seurauksena.

Huomenna ja perjantaina menen keikkahommiin aamuiksi, nämä sovittu jo monta viikkoa sitten. Ehdin kuitenkin koirat lenkittää normisti aamulla, samoin illalla... eipä täällä kukaan ihmisiä päivän aikana sinänsä kaipaa.

Merlin-Murmeli löysi viime viikolla jonkun kalmanhajuisen jutun kompostikasasta. Tyhjennettiin siis toista kompostoria saadaksemme levitettyä multaa sen pohjalta. No, osa päällimmäisistä ei ollut ihan niin kompostoitunut vielä, että ne jätettiin kottikärryyn. Ryökälehän kävi penkomassa ja kiisi sisälle, suoraan sohvalle (minne sitten?) ja sieltä sitten kannettiin se jokin takaisin ulos.... 

Koiralle olisin mieluusti syöttänyt vaikka Terva-Leijonaa, sen verran karmealle sen henki haisi episodin jälkeen... 😖

Apteekkireissukin tehty. Kontrollit otettiin ja tulokset miellyttivät: kokonaisrasvan taso on laskenut yli numeron, ne "huonot" ja "hyvät" vaihtaneet paikkaansa numeroissa, joten saan jatkaa pikkupikku pillerin kanssa. Elämäntavat tässä rinnalla niin mahdollisesti ei tarvitse siirtyä tuhdimpaan moneen aikaan.

Ystävämme on alkuperäiseltä koulutukseltaan ravintolakokki. (Sivulauseena: tiedän pari muutakin kokkia, jotka eivät ole sitä työtä tehneet koulutuksen jälkeen... mikähän senkin ammatin työajoissa ja -oloissa on sellaista, ettei napostele...)

Hän tekee aivan valtavan taivaallisen hyvää marinoitua sipulia. Pyysin tekemään meille pari purkkia, vien toisen isän jääkaappiin, kun palaavat Suomeen ensi viikolla ja toisen popsimme itse. Menee lähes minkä tahansa lisukkeena ja on pehmeää ja hyvää.

Ostin sipulit ja annoin purkit. Sen verran paljon sipulia oli, että saivat itselleenkin pari purkkia. 

Ensi viikonloppuna starttaa koirakokeet. Toukokuun viikonloput on yhtä vaille varattuja, kesäkuun eka viikko ollaan ihanasti lomalla.

Superkivaa, että kesä tulee!! 

Satunnaisia (talvi)kuvia ja ruokahöpötystä

Tämä on ollut mahdottoman hieno talvi!! Myös valokuvausta ajatellen...
Ainoa harmitus on, että pakkasessa sormet kylmenee turhan paljon kuvattaessa ja lisäksi laitan puhelimen aina välipaidan taskuun, jotta se pysyisi läpimänä ja akku kestäisi... joten sen kaivaminen edellyttää hetkellistä vetoketjujen avaamista ja kaivelua. Aika ajoin ehtii tulla vähän vilu. 

Joku tuntematon oli tampannut ihanan sydämen metsään meidän vakio-

karkkipaikalle, joten laitoin karkit sydämeen, että sain 

hauvat siihen kuvattavaksi.
Tämä ystävänpäivänä! ♥ 

Voisin seisokella täällä ja vaan katsella maisemaa kun 

se elää auringon siirtyessä.

Rakas nenä ♥

Vahva suositus tälle!!

Luin aiemmin sen edellisen kirjan ja tykkäsin.

Tämä oli tosiasioihin perustuva, kertoen ensimmäisestä presidenttikaudesta.

Arvostan miehen tekemää työtä ja suurisuuntaisia suunnitelmia ja haaveita.

Ainakin kirjasta saa käsityksen äärettömän selväjärkisestä ihmisestä, jolla ei ole liiallisia kuvitelmia omasta kaikkivoipaisuudestaan tai mahdollisuuksistaan. 

Tuossa maassa on pähkähullu puoluejärjestelmä ja täysin idioottimainen logiikka siinä, että kun saat jotain väkisin runnottua läpi, seuraava pressa voi yhdellä allekirjoituksella sen perua. (Mikä tuli todistettua jälkeenpäin....)

Pullavanukas, osa II

Ei ole kaunis, mutta oi jestas miten hyvää!

Silloin kun lapset oli pienempiä, luin jostain dekkarista, miten sankaritar teki pullavanukasta ja kiikutti vadillisen poliisiasemalle kiitoksena. Minä tein silloin sitä donitseista ja laitoin nesteeseen myös kondenssimaitoa. Ja huh huh miten imelää!!

Nyt tarkistin reseptiikkaa vähän aikuisempaan makuun.

Leipänä paahtoleipää (täysvilja), munamaito ihan maidosta (5 munaa / 6 dl maitoa),

väleihin mustikoita pakastimesta (4 dl, sokeroimaton) ja nokareita vaniljatuorejuustoa päälle.

Annetaan ensin 10 min hautua, että leipä imee kosteutta munamaidosta.

Paistetaan folion alla alkuun 30 min  175°C ja sitten otetaan pintaan väri.

JEEESSSS!! Todellakin toimii!

Meidän paikkakunnalle ilmestyi uusi burgeripaikka.

Pariskunta, jonka työt korona vei, halusi työllistää itsensä,

ja laittoivat ison tien varteen pienen kopperon, jonka luukusta myyvät.

Respect yritteliäisyydestä!!!

Mainittakoon heti alkuun, etten syö ikinä hampurilaisia. Halusin kuitenkin testata tuon paikan, ihan jo kannatusmielessä. Sunnuntaina kun ajoin kotiin, soitin etukäteen ja varasin miehelle naudanlihaburgerin ja ranut, itselleni tilasin juustopallot ja bataattiranut.

Voi veljet!!! Suositus tällekin, jos sattuisit syystä tai toisesta

ajamaan Salosta kohti Tammisaarta. Siinä se on, puolimatkassa.

Viki & Jack's

Vietän tällä viikolla talvilomaa. Taisin joskus aiemminkin jo mainita, että meillä työehtosopimuksen paras puoli on siinä, että kun varaan itselleni loman ke-su, käytän lomaa vain kolme päivää, mutta saan viisi. Olin lisäksi suunnitellut tälle viikolle maanantain ja tiistain vapaaksi, joten lomaa oli tiedossa koko viikko. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinenkin. 

Noh, tilanteet muuttuu.
Osastolla oli puute tekijöistä ja kollega keuhkopolilta tarvitsi vapaan lääkärikäyntiä varten, joten otin itselleni pari vuoroa tästä keskeltä viikkoa.
Niinhän ne sanoo, että halvat huvit hulluilla, mutta joskus lomalla voi jopa tienata! 😄

Marraskuu blues

Pieni keittiön kohennus on tehty ja uusittu keittiö on tällä hetkellä varsin raikas.
Mikään ei merkittävästi muuttunut, mutta yksi kaappisysteemi lähti, joten sellaista kahta huonetta katkaisevaa kohtaa ei ole ja kulkeminen on sujuvaa ja avaraa.

Pelkkä uusi maali seinissä kirkasti koko kämppää jännästi.

Tästä lähdettiin.

Yläkaapin vasemmalla puolella oli ennen 

pyökinvärinen irtohylly.

Yksi tolppajalka piti hankkia pöytätasoon. 

Hylly jäi seinältä pois.

Vitriinikaappia nostettiin ehkä 15 cm korkeammalle.

Ja koska maalia ostettiin (tarkoituksella) koko ämpärillinen, remontti jatkuu sen verran, että eteisen seinät käsitellään nyt samoin tein. Eteinen on koko huushollin murheenkryyni. Onneton läpijuoksupaikka, josta kaikki hiekka yms kulkeutuu pitkin muita huoneita.
Sokkeloinen ja kulmikas. Lisäksi edelleen täysin alkuperäisessä kuosissa.

Jospa valkoinen maali tekisi terää sillekin.....

Kun Kivet tuli pestyä, otin ne myös käyttöön.

Isäinpäivä.

Joku vuosi sitten joku oli päivittänyt facebookiin (minusta) hauskan (vitsikkään): 

"Koska olen mitä suuremmassa määrin syyllinen siihen, 

että oma isäni, samoin kuin tämä vierellä kulkeva henkilö on tullut isäksi,  

mielestäni tänään kuuluu lahjoa minua."

Meillä oli aivan valtavan ihana isäinpäivä! 

Omat isot lapset tulivat puolisoineen lauantaina illansuussa. Nuorin kävi heidät noukkimassa ja jo siihen tilanteeseen tuli sopivaa levotonta huumoria, kun minä aloin kotoa käsin neuvomaan, minne ajaa, vaikka olivat menossa täysin eri paikkaan....

Nuorison kanssa istuttiin ja syötiin pientä iltapalaa, skoolattiin kesällä hankitulla skumpalla ja naureskeltiin pitkästä aikaa koko iso lössi yhdessä.

Sauna lämmitettiin ja kaikessa rauhassa nautittiin.

Aamulla minä ja tuo vierellä kulkeva isä lähdimme käyttämään koirat lenkillä ja kun palasimme, keittiössä oli täysi hööki päällä. Nuoriso oli keittänyt kahvit ja laittanut aamupalan. ♥

Olin laittanut peuran muhimaan jo aamulla, joten ruoka oli ikäänkuin tulossa itsestään.

Siinä odotellessa, koska satoi eikä kukaan halunnut sen enempää lähteä ulkoilemaan, otimme muutaman tiukan erän Rummikubia.

Ei kyllä voittoa heru näillä korteilla....

Pelin taktikointia.....

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 

Oh dear, it's a deer - peuraa siis, muusipedillä, vierellä vähän tomaatteja sekä fetaa uunin kautta ja Waldorfin salaattia (onks nyt joulu, kysyi Ipana) ja kokonainen lohifile jääkellarin lohena. Isomman tyttären lempiruokaa, eivät raaski itse ostaa lohta, joten pyrin tekemään sitä aina kun käyvät. 

Oikein kovaan joulufiilikseen en ole vielä päässyt.

Lonkeronharmaa keli vie mehut, vaikka samanaikaisesti jollain kieroutuneella tavalla nautin siitä, että kun iltalenkit tekee aina pimeässä, otsavalo paljastaa myös vastaantulijat (joita täällä ei kyllä näy). 

Pariin kertaan on peura tai pari säikäyttänyt, kun otsavalon kiilteessä joku katsookin takaisin.
Vaikka niitä näkee joka vuosi, joka kerta se sykähdyttää.

Kyllä tämä tästä. Syksy siis.

"... läpi syyskuun,

läpi repaleisen lokakuun,

kaipuun kaljakori kilisee,

mua oottaa,

ikävistä ikävin,

marraskuu...."

Joulunrauhaa

"....niityillä lunta,

hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn mahdottomuus...."

♪♫♫♪♪♫

Päivä on jo pidempi!! Jippii!! 

Olkoon mielikuvitusta (tai luminen metsä), mutta lauantaina 22.12. aamulla kävellessä jo kahdeksan aikaan tuli metsässä fiilis, että ilman otsalamppuakin voisi pärjätä eikä kompuroisi nilkkojaan murteille. 

Joulu tuli vietettyä erilaisin kokoonpanoin.
Lauantaina isoimmat pidot, vanhempi tytär poikaystävineen, appivanhemmat ja me kolme.

Noudatan periaatetta: jouluna syödään herkkuruokia, ei perinneherkkuja, paitsi jos ne kuuluvat jonkun herkkuruokiin.

Tässä taloudessa tarjolla oli: palvattua hirvenpaistia, savukalkkunaa, vähän palvattua possua, kermabataatteja, waldorfin salaattia, perunasalaattia ja hyvin niukanlaisesti rosollia. Tietenkin taivaallisen hyvää jääkellarin lohta sekä pororullaa...

Ateria aloitettiin skoolaamalla imelääkin imelämmällä skumpalla, jota toin Tallinnasta. Diva Cosmopolitan oli toki hupaisaa, mutta kerrassaan kammottavan makeaa....  =)

Jälkiruokina vaniljapannacottaa (isossa kulhossa), Ipanan tekemää karpalo-kinuskifudgea, piparkakkujuustokakkua (rumalla peltivadilla) ja pikku kannuissa glögisiirappia molempien päälle.

Koska meillä on niin järjetön määrä karkkeja, nostettiin myös niitä pöytään....

Tämä saateltiin alas todella erinomaisella kahvilla. Mies sai joululahjaksi työpaikaltaan joulukahvia, jota miksasin tavalliseen vastajauhettuun kahviin.

Aattona olin itse iltavuorossa. Ipana ajoi lentokentälle (miehen vahtiessa, ajetaan siis nyt ajotunteja korttia varten) noukkimaan pojan tyttöystävineen illansuussa ja olivat meillä kun saavuin kotiin.
Poika oli ollut Irlannissa avulias ja tuupannut jonkun miehen autoa mäkilähtöä varten. Auto vaan lähti vähän rivakammin ja poika päätyi polvilleen maahan rautaisen viemärikannen päälle....  Loukkasi polvensa siinä ja hakeutui sairaalaan jo Irlannissa.
Siellä annettiin klinikalta kyynärsauvat ja lähetettiin kotiin.

Minä katselin polvea joulupäivän aamuna ja tuumasin, että konsultoin asiasta lääkäriä. Päivystyksessä ei ollut suurempaa ruuhkaa kun kävelin sen läpi töihin mennessä. Jututin päivystävää ja hän kehotti kutsumaan pojan käymään, laittoi passituksen röntgenkuville ja katsoi kintun.
Patellamurtumahan siinä. Hyvä siis, että äidin vaisto soitti kelloa. Nyt on koivessa tukeva ortoosi kuutisen viikkoa ja jatkot ortopedialle.

Tapaninpäivä aloitettiin ihanalla pitkällä metsälenkillä.
Ateriana makaronilaatikkoa juustotvistillä!! NAM!! Illalla todennäköisesti leffaan koko porukalla!

Huisin ihanaa joulun jatkoa kaikille!!

Juhannustaikoja

Päivityksiä tulee hitaanlaisesti.
Työt uuvuttaa, tekemättömiä töitä olisi kotona ja töissä....  mutta jos taas välillä.

Minä kun olen luonteeltani sellainen "se tapahtuu nyt tai ei tapahdu".... joskus en oikein pysy itseni perässä itsekään.

Sain päähäni, että NYT pitää korjata altaan ympäristö. Se kasvoi kaikenlaista ällöttävää heinää kivien väleistä, oli jotenkin ruokoton ja epäsiisti, ja tehdään siis HETI.
Kivet pois, alta vanha katematto pois, siitä olikin juuret jo kasvaneet niin paljon läpi, että oli ihan riekaleina. Hetken asettelua ja sitten uusi matto, kivet paikalleen ja....

.... päästiin sekoittamaan kuraa.
Päätin siis betonoida ne välit. Luulisi, ettei hirveän hyvin ainakaan kasva, ja keväällä voisi puhaltimella puhaltaa irtoroskat pois.

Luonnollisesti on maailman älyttömin idea aloittaa tällainen viikolla, jolloin mies on yövuorossa ja toisaalta itse töissä koko viikonlopun. Noooooh, minä en ole kuuluisa hyvästä maltista ja harkinnasta muutenkaan, ja tähän asti hommat on hoituneet.
Pari metriä saatiin kurattua kiviä paikalleen. Täytyy vielä huomenna aattona hakea viitisen säkkiä lisää betonia ja hoidella tässä pyhien aikana loppuun. Meille juhannus on näemmä yhtä paljon työn juhlaa kuin vappu.

Koska voin, kuvasin pikaisesti myös tyttären vanhan leikkimökin (lienee vuosimallia 1995 tai jotain, koska ostettu meillekin käytettynä) ja laitoin sen muutamalle facebookin kirpparisivulle viestillä, että annetaan ilmaiseksi, kunhan haetaan vielä viikonlopun aikana.

Siinä omien pihapuuhien välissä se sitten haettiin. Olen tosi iloinen, että mökki saa uudet asukkaat ja siitä tulee kuulemma uusien keppihevosten talli. ♥
Tosi kiva, ettei tarvinnut jäädä meidän pihaa turhanpantiksi.

Muuten juhannustaiat pitivät sisällään vähän parempaa syömistä:

Tein siis Key Lime Pien, johon väkersin päälle tuon marengin, koska en keksinyt valkuaisille muutakaan käyttöä.
Ateriana taas pulled peuraa, joka tarjoiltiin tällä kertaa salaatin ja jogurttikastikkeen kera pita-leivästä. Ah, namia!!

Bonon siskon omistaja taas poikkesi meillä portin takana sen verran, että toi ostamani pelargoniat.

Näiden tuotto siis yhdelle Espoolaiselle käsipalloseuralle.

Minusta aivan huikean väriset!!

Niin. Huomenna olen jo aamuvuorossa kun muu Suomi valmistautuu vetämään per   juhlimaan hillitysti  iloitsemaan ihanasta keskikesän juhlasta.

Kaikille suloista suvea ja mahtavaa juhannusta!! Unohtakaa puheet siitä, miten kesä on jo ohi, vaikka päivä muka piteneekin!! Vielä on kesää jäljellä!

Ihanaa juhannusta! Olkaa ihmisiksi ja turvallisesti!

Syömistä syksyllä

Syksy on selvästi täällä.
Aamulla herätessä on hämärää ja illalla jo klo 20 alkaa olla myös hämärää.....
Muuten en pistä hämäryyttä pahakseni (vielä!!), mutta huolestuttaa lähinnä nuo eläimet, jotka poukkoilevat tielle milloin mistäkin. Pimeässä kun vastaantulevan auton valot häikäisee, eikä hetkeen näe mitään.

Syksyssä parasta onkin kynttilät, takkatuli ja lämmin huopa, jonka alle käpertyä.

Syömisten suhteen huomaan muuttuvani.

Keväällä ja kesällä kevennän ihan luonnostaan. Salaatit ja raikkaat, raa'at kasvikset vaan on niin kertakaikkisen hyviä.
Näin syksyllä kun on viileää, haluan jotain lämmintä ja muhevaa. Pataruokia, pitkään haudutettuja juttuja, joiden tuoksu huumaa kun ruoka-aikaa odottaa....

Selvästi huomaan myös syksyllä, että meidän ruokalista muuttuu lihapainotteisemmaksi. Mehän olemme lihaaneja koko perhe. (Tykkään tuosta sanasta, kiitos lanseerauksesta Marketta!)

Olin käyttänyt viimeisen palan viimevuotista peuraa pakastimesta ja viime perjantaina pohdin ääneen tyttären kanssa, mitä ostaisin kaupasta. Hän sanoi haaveilleensa jo jonkun aikaa kermaisen pippurisesta (possun)lihapadasta kunnon rehellisen perunamuussin ja kasvisten kanssa. Sitä siis.

Kaupasta tosin käteen tarttui naudan pala, ei possua.
Sen jälkeen kun meillä on ollut sitä onnellista possua, en ole kaupasta sikaa ostanut. Minusta en maku vaan ei ole hyvä.
Ennen sitä ensimmäistä omaa nasua en juuri koskaan ostanut possua, koska pidin sen makua pahana. Harmi, ettei Vaahteranmäki kasvattanut nasuja tänä vuonna.

Meidän lihansyönti on toki erittäin broilerivoittoista, koska nauta on sikamaisen hintaista (sanaleikki tarkoituksella) ja aika vähän muuta on tarjolla.
Luulen, että saamme tänäkin vuonna peuraa pakastimeen, joten siitä sitten se varsinainen punainen liha.
Kalaa yritän tehdä edes joka toinen viikko. Senkin hinnat vaan huimaavat joka kerta kun kaupassa niitä katselen. Mies tykkää savustaa, joten jos en tee uunikalaa, syömme esim. savukalasalaattia, mikä maistuu aina kaikille.

Tein pari viikkoa sitten broilerikiusausta ja jotenkin onnistuin pilaamaan sen. Perhe väitti, että se oli ihan hyvää, mutta omaan suuhun siinä oli jotain liikaa... (soijaa? currya?)

Olin siis vilpittömän pahoillani, etten osannut tehdä ruokaa.

Tämä lihakastike sen sijaan. Enpä ole nähnyt noin isoa kattilallista katoavan tuohon tahtiin aiemmin.

Oli kyllä mielettömän hyvää ja kelpasi todella!!

Tämän kastikkeen "salaisuus":  haudutin sitä crock potissa ensin pari tuntia kun tein lenkin.

Sitten siirsin sen kattilaan liemineen päivineen, lisäsin yhden purkin ruuanvalmistus Koskenlaskija-juustoa ja purkin Mustapekka-ruokakermaa.

Lihan olin marinoinut edeltävästi pippurilla, chilillä ja soijalla.

Vähän lisäsin kastikkeeseen pippuria ja tietenkin sipulia! Ilman sipulia ei ole ruokaa!

Lisukkeeksi laitoin kesäkurpitsaa (omasta maasta) ja tomaatteja viipaleina ja väleihin feta-juustoa. Meidän kaikkien suosikki lämpimistä kasvislisukkeista.

Annoksen väri on tässä hassu, koska syksyn valo on jotenkin sininen. En kuitenkaan jaksanut alkaa leikkimään koneen valokuvanmuokkaus-toiminnoilla ja muuttaa sitä lämpimämmäksi.  Ja kyllä, tuon kastikkeen alla piilossa on myös sitä perunamuussia....

NAM!!

Tänään oli tuokin kastike syöty ja ohjelmassa taas aamulenkin jälkeen keskustelu aiheesta "mitä meillä syötäisiin".

Mies oli ottanut pakastimesta pienen pakkauksen broileria sulamaan. Siihen nopeasti vähän vihanneksia viereen ja meillä on keitto. Käytän muuten ihan surutta pakastevihanneksia näissä "on vähän hoppu" -tilanteissa. Miten helppoa ja nopeaa. Ei mene mitään hukkaan eikä nuo ole juurikaan hinnalla pilattu.

Toinen syksyn lempiruuistani on ihanat sakeat keitot.
Tästä tuli kuvattuna hyvin plassun värinen: perunaa, kukkakaalia ja maustamatonta broileria kun ei juuri voi kuvailla värikkääksi. Väriä antaa sitten porkkanat ja maissi. Liemeen yritin ripsuttaa vähän paprikaa ja chiliä, sekä maun että värin vuoksi.

Meillä sopan "salaisuus" on liemeen loppuvaiheessa lisätty Koskenlaskijan cheddar-juustokastike. (Mahdoinko juuri lukea tämän saman vinkin tuosta yläpuolelta liittyen lihakastikkeeseen?? KYLLÄ, luin...)
Se tuo makua ja sakeutta. Sipulin lisäksi juusto on aines, joka harvoin pystyy pilaamaan ruokaa.

Olin niin reipas tänään, että tuon keiton tekeytyessä uunissa oli myös pannari tuloillaan ja pesinpä pienen koiranpennunkin (mikä pentu muka!!) koska se oli aivan rapainen parin edellisen päivän peltolenkkien jäljiltä...

Olin NIIN otettu kun S-ryhmä otti näitä Tescon tuotteita myyntiin. Sekä Lime että Lemon Curdit on ihanan napakan happamia, siis sillä lailla oikein kunnolla kieleen puraisevia....  

Ovat takuulla yhtä sokerihöttöä siinä missä muutkin hillot, mutta maku ei ole sokerinen.