Nettiongelmia ja tietoturvaa

Meillä ei ole (eikä tule) maksullisia TV-kanavia, ei ole kaapeli- tai valokuituyhteyttä myöskään netin käyttöön. Meillä netin käyttö on niin vähäistä, jokunen satunnainen lasku, harvoin muuta. TV:tä emme juurikaan katso. Lineaarinen televisio välttää silloin, kun aamuisin istun ryyppimässä teetä ja tuijotan Huomenta Suomen uutiset todetakseni, ettei maailmassa mikään ole menossa ainakaan parempaan suuntaan...

Paikallinen puhelinlaitos tyrkytti tuossa ilmaista (!!) kaapelia keväällä ja nyt kaikki lähinaapurit ovat valokuidun piirissä. Ilmaisessa oli sellainen tyrkky, että sen kk-maksu oli sitten puolet suurempi kuin meidän nykyinen purkki, ja siihen sitoutui 24-36 kk. Meillä on siis jokin puhelinfirman purkki pöydällä, joka nappaa kaiketi signaalin jostain avaruudesta ja siirtää sen näkymättömissä koneeseen, jos haluan päästä maksamaan laskuja - tai vaikka kirjoittamaan blogiin.

Kevään jälkeen netin käyttö on ollut meillä kotona jotenkin hankalaa. Olen useastikin lukenut blogeja ja halunnut kommentoida - vain todetakseni, että "sattui virhe". Kun kuusikin kertaa avaa ja sulkee ja yrittää, sitä väkisin lannistuu ja toteaa, ettei mun sanomiset niin tärkeitä olleet... että antaa olla.

Syy TV:n katsomattomuuteen....

Olen pohtinut onko jotain lähetintä käyty säätämässä sen jälkeen, kun naapurit ottivat valokuidun, koska ongelma on tosiaan kärjistynyt nimenomaan sen jälkeen. 

Koska ongelma ei ole merkittävä, en ole ollut viitseliäs ja alkaa selvittää sitä. (Helpompi marista itsekseen...)  Lisäksi 99% laskuista tulee nettipankkiin, joten voin helposti käydä töissä turvallisessa, palomuurein suojatussa netissä, ne hyväksymässä maksuun tarvittaessa. 

Tyrnit on poimittu,

suurin osa kuivattu rouheeksi, osa pakastettu kokonaisena.

Syksy tuli ja sitten palasi outo lämmin kesäinen aika. 

Huonosti nukkujalle ihan tuskaa. Yhtäkkiä on taas jatkuvasti liian kuuma, heräilee ja kääntyilee läpi yön ja aamulla on ihan tattis moro -fiilis. 

Ruotsin reissulla setäkoira-Bono ilmeisesti loukkasi taas selkänsä. Se oli vähän ontuva jo Ruotsissa, mutta siellä sekä mökissä että laivassa paljaat liukkaat lattiat ja koira ponnistamassa sänkyyn... noh, sillä se on ennenkin mennyt. Pahus!

Nyt siis kipulääkkeillä ja aamulenkit jätetty väliin.

Bono tosin tekee selväksi aamulenkittömyyden sillä, ettei tule edes alakertaan. Onneksi se on jo parempi ja toipumassa. Iltapäivällä lähtee mielellään kävelylle ja on aamuisinkin iloisena vastassa. 

Syksyyn virittäytymistä.

Aikaista koristeille, mutta asenteella: oma tupa, oma lupa.

Kasvihuone pitäisi tyhjentää. Tomaatteja tuntuu tulevan mahdottomasti. Olen kuivannut viipaleita suuret määrät, ja meillä on alakerran jääkaapissa varsinainen kylmäkellari mausteöljyyn upotettuja tomaatinviipaleita. Minusta ne on hyviä eväs-salaateissa töissä ja riittävät pitkään. Kun en ole salaatinkastike-ihminen ollenkaan, niistä tulee myös tilkka hyvää öljyä ruokaan päivittäin.

Tomaatit kuivurissa.

Jouduin ostamaan uuden kuivurin vanhan sanottua sopimuksen irti.

Kasvihuoneessa on kesää viettänyt oliivipuu, jonka multiin lentomuurahaiset tekivät ison pesän. Jossain vaiheessa elokuulla oli ihan tuskaa käydä kastelemassa, kun murkkuja pörräsi joka paikassa. 

Täytyy vaihtaa mullat oliiviin ennen kuin sen tuo takaisin sisälle syksyä ja talvea viettämään. 

Muutenkin muurahaisista oli tänä kesänä poikkeuksellisen paljon riesaa. Niitä oli vähän joka kukkapurkissa ja kukkapenkeissä. Ei siinä muuten, mutta en tiedä syövätkö kukkien juuret vai vaikuttaako niiden kaivaminen liian ilmastoituvasti kasveihin, mutta ei se tuntunut hyvää tekevän. Uhrasin heinäkuun lopulla pari purkkia kanelia niiden karkottamiseen ja olin iloinen, että moinen luonnontuote tuntui toimivan. Ainakin jatkuva pörrääminen väheni.

Ananaskirsikan toin jo kuistille. Ne ei ole meillä ehtineet koskaan kypsyttää hedelmiä edes kasvihuoneessa, koska syksyt kylmenevät nopeasti. Nyt näyttää hyvältä. Pohdin voisiko sitä myös talvettaa vaikka kellarin portaissa. 

Tomaatit roikkuvat lattialle asti.

Tämä on kiva vuodenaika. Syksyn kirpsakkuus yhdistettynä valoisiin päiviin on suloinen.

Hurjan monet aamut ovat olleet sumuisia, mutta jotain tosi kauniitakin aamuja on ollut. 

Vähän tummempaa maisemaa klo 5:45

Boogiella kävi vielä toinenkin naisvieras. Viime vuonna sovittu juttu, nartun juoksua odoteltiin vuosi - ja täytyy sanoa, että kävi kyllä uskomaton munkki ajoituksen suhteen. Narttu ja sen omistaja ovat Joensuusta. Se on kuitenkin jonkin matkaa meiltä, ja kuinka ollakaan omistaja oli menossa töihin suureen Maailmannäyttelyyn, joka pidettiin Hesan Messukeskuksessa. Juoksu oli juuri parhailla päivillään tuolloin, joten he olivat paikkakunnalla oikeaan aikaan useamman päivän. Täydellistä.

Eilen olivat käyneet ultrassa, ja tukevasti kantavana Kikka on. ♥

Koirista kun ei pysty sanomaan. Kikkakaan ei voinut yhtään pahoin, ei ole antanut mitään merkkejä, joten omistaja oli vähän huolissaan, että liekö mennyt pieleen.... 

Nuoripari

Meidän kesäloman jälkeen lokakuun alussa siis odotettavissa pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulee tasalaatuinen, terve pentue.

Boogien edellisen pentueen kohdalla kun meni suunnilleen kaikki mahdollinen pieleen: tulossa iso pentue, yksi pentu jäi jumiin synnytyksen aikana ja emä menehtyi sektion jälkeen. Kasvattajalle jäi 8 kpl vuorokauden ikäisiä käsiin. Onneksi löytyi varaemot, ja tällä hetkellä siellä on vilkas kakaralauma jo pakkaamassa reppujaan muuttakseen uusiin omiin koteihin.

Osa kakaroista putkessa päiväunilla.

On ne suloisia, kun ovat paikallaan ja purematta... 😄

Tämän pentueen jälkeen Boogie pitää kunnon tauon kaikista isyys-jutuista. Katsotaan mitä noista kakaroista kasvaa, minkälaiset luonteet ja terveystulokset saadaan - ja sitten harkitaan, josko sitä voi vielä käyttää (JOS joku haluaa). 

Minähän en koiriani missään myy, en kuulu yhdellekään "käyttöuros" listalle enkä sellaiseen liity. Omani ovat perheenjäseniä eikä niitä ole hankittu rahantekotarkoitusmielessä.

Ja ei, meille ei ole tulossa yhtään pentua. Ei jo olemassaolevista eikä tulevasta. 

Ihania ne oli. Viehättävä parituntinen meni pallutellessa ja nuuskiessa. Niistä kasvoi varaemojen kasvatettavana mainioita pentuja, rohkeita ja itsenäisiä. Uskon, että perheet tulevat olemaan tyytyväisiä uusiin perheenjäseniinsä. Plussana, ja meille naurun aiheena: minusta nuo päässä olevat valkoiset merkit on tosi kivat. Boogiella oli pentuna hyvin pieni raita, tämän pentueen emällä ei juurikaan, ja nauroinkin, että mitähän ruokkoja Boogie maksaa jonkun postinkantajan pennuista, kun näillä on niin voimakkaat kauniit merkit lähes kaikilla. Tuolla on pinossa päällimäisenä tuo yksi, joka on tumma kasvoiltaan. Silläkin oli upeat nilkkasukat ja hännäpää valkoinen.

Marraskuun mietteitä

Kohta marraskuun puoliväli. Tämä syksy on mennyt omalta kohdaltani yllättävän kevyesti, yleensä olen tässä kohtaa uupunut pimeyteen ja lähinnä voivottelen. (Otin tiukan parin-kolmen viikon kuuriin Beroccaa joka aamu, sekö toi virtaa näin?)
Tosin tänä aamuna töissä tuli työkavereiden kanssa puhetta, että nyt alkaa tuntua kropassa jatkuva pimeys. Eilen lenkille lähtiessä 17:20 oli tosiaan jo aivan pilkkopimeää. (Se kellojen siirto....)

Ystävien vessan ovesta. 

Tämä on ihana!!

Toisaalta muutaman tosi kylmänkin aamun jälkeen nyt on taas ollut lämmintä. Jopa niin lämmin, että pipo on ollut aamulenkillä liikaa ja pitänyt poistaa taskuun kesken kävelyn. Samoin teiden pinta on ihanasti uudelleen sula ja olen pystynyt sittenkin fillaroimaan vielä töihin.

Tuohon puoliläskiin en hanki nastarenkaita. Renkaiden hinta olisi melko kohtuuton siihen nähden miten vähän uskaltaisin kuitenkin ajaa talvella. Kun en ole kokenut talvipyöräilijä, tässä iässä ei uskalla alkaa opettelemaan. Kaatuminen sattuu...

Mutta nautin näistä selvästi plussalla olevista aamuista, jolloin pääsen vielä kahdella renkaalla töihin.

Vaihdoimme pörssisähköön keväällä. Olenkin ahkera sähkönhinnan seuraaja tätä nykyä. Muuten elämäntavat ei ole kovin muuttuneet, mutta toki tarkistan onko jokin hintapiikki juuri päällä, kun pitäisi tiski- tai pyykkikone vääntää käyntiin, jos tilanne on se, että pysty odottamaan sen tunnista muutamaan ennen käynnistystä. (Ja sitten kun hinta on jatkuvasti korkealla, pesen kun tarvitsee. Eipä siitä eroonkaan pääse.)

Mitään patterilämmitystä emme ole vielä laittaneet päälle. Suihkun lattialämmitys on päällä läpi vuoden, samoin vessan pikkupatteri. Kuistilla toki on öljypatteri tasaamassa yöajan viileyttä, ettei kasvit ihan jäädy, mutta muuten lämmitys hoituu toistaiseksi puulla. Kamiinapuhallin tasaa virtaavan lämmön ympäri kämppää. Yläkerta tosin pysyy miellyttävän vilpoisena +18-20 välillä.

Haamuperhe tyytyväisenä lämmöstä

Nuo kivilaatat oli kyllä ihan paras ostos puuhellan päälle. Parin pesällisen polttamisella pinta on illalla +50-60 asteinen ja aamuun "viilenee" +35-40 asteiseksi. Iltapäivällä kun palaamme kotiin ja aloitamme uudestaan lämmityksen, pintalämpö on jossain +30-35 välillä ja lähtee siitä taas nousuun.

Tilasin vastaavan kiven olohuoneen kamiinan päälle. Siinä on tähän saakka pidetty pizzakiveä, joka myös varasi sen verran, että päälle asetettu kamiinatuuletin pyöri varsin pitkään tulen jo sammuttua. Muutenhan peltikamiina jäähtyy nopeasti tulen sammuttua.

Havaintoja tästä uudesta kivestä: tarvitsee polttaa enemmän saadakseen propelin pyörimään, mutta sitten kivi onkin niin kuuma, että se pyöri polton jälkeen 4 tuntia vielä, eli kiven varaus on tosiaan melkoinen.

Keittiössä ei hellanpäälliskivet koskaan lämpene niin kuumaksi, se olisi vaarallistakin, mutta tuo suora lämpö pellin läpi näköjään toimii.

Onnellinen fillaristi marraskuussa

Kuistin lämmitystä pyritään tänä talvena järkeistämään vaihtamalla uusi ulko-ovi. Meillä on vanha talo, joka on vino vähän joka suuntaan, ja kuistille on aikanaan hankittu jonkinlainen halvin mahdollinen ovimalli, joka vielä repsottaa sen verran, että viittä vaille varpuset mahtuu raoista sisälle. (Tässä oikeasti liian vähän liioittelua...) Mies, joka talon kunnosti, ei tehnyt itselleen vaan myyntiin, ja se tulee tällaisessa näkyviin.

Päätimme tilata uuden oven, ja koska ammattilaiset asentavat sen paikalleen, korjaavat vinouden samalla. Uudet tiivisteet, tukeva kunnon ovi ja toki sen ympäristön uusi eristys yms todennäköisesti muuttavat kuistin lämpötaloutta huomattavasti, vaikka se onkin suurelta osin ikkunaa. Se olkoon meidän perheen joululahja tänä vuonna. Onpahan moneksi vuodeksi iloittavaa.

Jouluhalko

Isänpäiväviikonloppu meni kaksin. Lauantaina mies oli kalassa päivän ja toi mahtavan määrän raitapaitoja kotiin. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (7:20) ja lapsilta tuli hauskoja viestejä pitkin päivää. Ennustavasta tekstinsyötöstä saa joskus todella hauskoja "virheitä". 

Aamulla tehtiin ihana pitkä lenkki pitkästä aikaa eri maisemassa ja metsässä. Koirat saivat rallata sydämen kyllyydestä ja olivat tosi tyytyväisiä kotiin päästyään. Otettiin hyvät kahvit, minä aloitin laittamaan ruokia ja mies lähti ripustamaan ulos valosarjaa.
Ruuan jälkeen hetken lepo, ja tuo Ismo Leikolasta tehty leffa kiinnosti ja meni paikallisessa, joten sinne. Varsin hauska, sai nauraa ja toisaalta sai hyvällä tavalla myös ajattelemaan. Leffan jälkeen koirille lenkki ja löysäilyä ilta. Rento viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Halloweenista kohti pikkujouluja

Tämä lienee se raskain aika Suomen syksyssä. Kun lähtee töihin, on pimeää. Kun palaa töistä, hetken päästä on pimeää.
Toistaiseksi on kuitenkin ollut melko kuivaa ja sikäli kivoja ulkoiluilmoja pimeässäkin.

Meillä ei sen kummemmin Halloweenia, jos toki ei pyhäinpäivääkään, juhlita. Naapurit oli laittaneet hauskoja juttuja pihalleen, samoin pari kiinnostavaa Halloween-kävelyä tähän kaupunkiin on tehty, mutta itsellä koristeet jää muutamaan hassuun kynttilään ja pariin muovi- ja keramiikkakurpitsaan.

Eniten taisin ilahtua tuon oranssikukkaisen lyhtykoison kasvuunlähdöstä, kun siirsin sen uuteen kohtaan keväällä. Nyt meillä vihdoin tulee noita oransseja "kukkia", joista voi esim. valosarjan kanssa saada hauskan koristeen pöytään.

Paimion kaupungilla on kyseenalainen kunnia olla paikallisen S-ketjun eniten robottikuljetuksia käyttävä kaupunki. (Tästä oli ihan juttu lehdessä.) Täällä on siis kaupalla tällä hetkellä 7 robottia, jotka ovat jatkuvasti tien päällä. Minusta ne on tosi hauskoja ja nyt kun kulkevat meillekin portille saakka, tilaan melko usein puolen viikon - viikon ostokset robolla, jotta vältän kaupassa retkeilyn, joka ei kuulu suosikki-kotitöihin.

Kävin aamulla hakemassa kaupalta jotain evästä töihin ja kieltämättä tulin heti hurjan hyvälle tuulelle, kun näin ne parkissa vilkuttelemassa valojaan. Ihan kuin juttelisivat siinä muina robotteina.

Yhteen robottiin mahtuu kaksi ISOA muovikassillista ruokaa. Kun mietin omaa toimintaani, tuo on jopa ekologisempaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää, kuin että lähtisin autolla täältä ajamaan kauppaan, kiertäisin ja tekisin samalla heräteostoksia, ja ajaisin takaisin. Sen sijaan samassa ajassa kaupan henkilökunta pakkaa tavarat ja passittaa robon retkelle. 35 min ja se pysäköi meidän portille, josta noukin ostokset. Voin suunnitella kauppalistaa valmiiksi ja sitten vaan painaa "tilaa". Robo-kuljetuksen hinta on ihan mitätön 1,90 eur. Sillä hinnalla ei paljon kannata autoa käynnistää. (Lisäksi, koska ne heräteostot jää tekemättä, meiltä säästyy pitkä penni turhina kaloreina....)

Meillä on naapurustossa kolme pienten lasten taloutta ja me kaksi taloutta aikuisten voimin. Taidamme olla yhdet suurimmista kuljetusten käyttäjistä. Ainakin robotti vierailee tällä kadulla viidessä talossa joka viikko ja parhaana useamman kerran. 😂

Halloween-Robo

Viime viikonloppuna mies oli kavereilla talkoissa tekemässä maansiirtohommia tulevan pihasaunan tieltä. Minä tilasin keittojuureksia, maidot, piimät jne viikoksi, nappasin kassit portilta ja valmistin meille sopan, ja lähdin myös kavereille kahville kutsusta. 

Ihanaa, kun kotiinpalatessa oli puolen viikon ruuat valmiina ilman kaupassakäynnin tarvetta. Kun töihin joutuu kuljettamaan eväitä (kummallakaan ei ole minkäänlaista työpaikkaruokalaa), on ruokapolitiikka mietittävä aina valmiiksi.

Samoilla maansiirtourakoilla miehet kuljettivat meidänkin pihalle joutomaata yhden pienen kukkapenkin verran. Tosin se näyttää tällä hetkellä lähinnä hautakummulta (mikä sopii ajankohtaan ja tilanteeseen...) Jospa saan siihen keväämmällä kunnon multaa kerroksen ja joitain kukkia. Tällaista pihatietä rajaavaa penkkiä olen havitellut jo pitkään, mutta jäänyt tekemättä, lähinnä siitä syystä, että tuollaista maata ei ihan pussitavarana viitsi lähteä ostamaan...

Jos ei heilaa helluntaina niin

ei hautaa Halloweenina....

Nyt kun kärvistellään marraskuu, alkaakin vihdoin pikkujoulusesonki. Vähän laitoin pihavaloja, koska pimeys on sitä luokkaa, ettei eteensä näe kun kotiin tulee.

Ihan vielä ei viitsi alkaa muita virittelemään, mutta toki kaikenlaisia jouluvirityksiä on jo mielessä. 😃

Työpaikan pikkujoulut on juuri ennen itsenäisyyspäivää. Sitten kutsuimme ystävät syömään 8.12. joten silloin julistan virallisesti joulusesongin meillä avatuksi ja laitan täysillä kaikki koristeet esille. Olemme joulun pois kotoa suunnitellusti, mutta toisaalta meillä on siihenkin totuttu. Joulu on enemmän mieletila kuin tietty päivä kalenterissa. Juhlimme joulua lasten kanssa todennäköisesti joko ennen tai jälkeen.... 

Oletko koskaan?

Kristiinalla oli taas kiva kysely. Jotkut asiat pistivät oikein miettimään. Jotkut myös siltä kantilta, että "mitä jos" ja toisaalta myös niin, että ihan kaikkea ei julkisesti voi eikä kannata kirjoittaa.

Halunnut palata ajassa taaksenpäin?

Hmmm. Joitain asioita olisin voinut varmasti tehdä toisin. 
Toisaalta, minkälainen tämä hetki olisi, jos olisin voinut palata ja muuttaa tuolloin? 
Ehdottoman mielenkiintoista olisi voida palata ajassa taaksepäin niin paljon, että näkisi todella kaukaisia asioita. Tämä tietenkin edellyttäen, että olisi nykyisen kaltaiset mahdollisuudet esim. matkailuun (mikä ei tietenkään ole mahdollista, koska lentokoneita yms ei välttämättä tuolloin ollut....)

Miettinyt ulkomaille muuttamista?

Useinkin. Tämäkin on asia, jota jossain määrin harmittelen, etten ole ollut aktiivisempi asian suhteen.
Olen nuoruudessa saanut asua ulkomailla vanhempien työstä johtuen ja koin sen ehdottomasti erinomaisena tapana oppia vieraasta kulttuurista, kielitaidosta puhumattakaan.....

Tällä hetkellä olen lasteni puolesta ikionnellinen, että heillä on mahdollisuus vielä tehdä päätöksiä loppuelämäänsä varten. Vaikka poika onkin järisyttävän kaukana Vietnamissa, on se kuitenkin mahdollisuus, jota jokainen ei saa.

Eksynyt kauppakeskukseen?

En ehkä kauppakeskukseen, mutta sellaisen parkkihalliin. Olen siis kadottanut autoni useammankin kerran....   Samoin lentokentän parkkihalliin lomalta palattuani. Talvella sandaaleissa lumessa ei niin miellyttävä kokemus.

Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin?

Kyllä. Talvella 2018 olimme varanneet matkan Thaimaahan appivanhempien ja oman nuorimman tyttären ja hänen kaverinsa kanssa. Olimme juuri tammikuussa hakeneet kotiin Bonon, joka oli lähtöhetkellä asunut kotona nelisen viikkoa. Vanhempi tytär ja poikaystävineen silloin koiran- ja talonvahdiksi.

Paitsi että olimme olleet tuossa kohteessa liian monta kertaa aiemmin, reissun aikana kaikki ei mennyt meistä riippumattomista syistä ihan putkeen. Oli muutama päivä, jolloin suorastaan tympi tietää, että vielä on viikko jäljellä. Kymmenentänä päivänä (kahden viikon reissu) sanoin ääneen, että toivoisin olevani matkalla kotiin jo tänään.

Aloittanut terveellisen elämäntavan, laihdutuksen tms?

En pysty laskemaan miten monesti. En ihan joka maanantai, mutta ei paljon puutu.
Olen (tässä kohtaa onneksi) niin patalaiska, etten ole pystynyt kehittämään syömishäiriötä, mutta olen ollut tyytymätön vartalooni suunnilleen siitä lähtien kun täytin 12 vuotta.... 

Tuossa kolmenkympin kieppeillä oli jakso, jolloin treenasin kolmesti viikossa isoilla painoilla ja olin ehkä joitain kuukausia jollain tavoin tyytyväinen olemukseeni. Mutta olen ehdottomasti aina ollut liian lyhyt ja paksu.

Nykyään olen siinä määrin antanut periksi, että haistatan pitkät ehdotuksille pudottaa painoa (putoaa vääristä paikoista) mutta toki lähes viikottain edelleen mietin ja toivon olevani ahkerampi ja että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lähtisin jälleen salille.

Miettinyt miten elämäsi voisi olla erilaista, jos olisit ollut ahkerampi koulussa?

Enpä oikeastaan. Takuulla olisin voinut olla ahkerampi. 

Toisaalta olen opiskellut kaksi erilaista ammattia, joissa molemmissa menestyin töissä. 
En edelleenkään haaveile lääkärin ammatista enkä toisaalta missään vaiheessa halunnut toimitusjohtajaksi, joten eipä omalla laiskuudellani ollut siinä mielessä väliä.

Laulanut karaokea?

En ikinä.
Laulan mukana keikoilla korkealta ja kovaa, mutta en ole ikinä laulanut julkisesti yksin.

Ajanut autolla kolarin?

Tulee heti mieleen eräs kesäloma. Olin todennäköisesti täyttänyt 18 tai 19 edellisenä talvena, asuimme Englannissa, missä olen siis ajanut korttini (kyllä, vaihdekepillä ja ns. väärällä puolen tietä....)

Olin serkkulikan kanssa lähdössä kaupunkiin ja valoristeyksessä olin kääntymässä vasemmalle. En yksinkertaisesti tajunnut, että suoraan tulevat saavat tulla yhtä aikaa kuin minulla on vihreä ja kolautin jonkun auton perääkulmaan.... 

Auh miten noloa!!

Tehnyt huonon ostoksen?

Voiko tähän joku muka vastata rehellisesti, että ei. 
Erinäisiäkin ostoksia on tehty, jotka kaduttaa jo siinä vaiheessa kun niistä leikkaa laput irti. Olen vaan liian laiska palauttamaan tai lähtemään kinastelemaan jostain palautuksesta.

Jäänyt luokallesi koulussa?

En. 
En ollut koulussa loistava, mutta pärjäsin lukematta 8,5 arvoisesti ja olin/olen laiskimus. 

Katunut syvästi jotain tekemääsi?

Syvästi ja syvästi.... 

Joitain asioita varmasti on, joita kadun, mutta ei mitään sellaista, millä olisi mitään merkitystä enää näin runsaasti jälkeenpäin. 

Toki olen päästellyt sammakoita suustani jne, mutta epäilen, että niistäkään ei ole jäänyt kellekään juuri mitään hampaankoloon. Olisin varmasti voinut kasvattaa lapseni ja koirani paremmin, olisin voinut pyrkiä parempaan, tehdä enemmän jne. 

Näitä vakiintuneita "olisin voinut".... 

Syksy saapuu

Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä.

Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti....

Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....)

Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä ja siitä suivaantuneena kilpailutin yhtiöt keväällä. Silloin mietin vielä, että jättäisin koko homman loppukesään, mutta asia oli koko ajan mielessä ja uutisointi sähkön hinnoista sellaista, että lopulta sitten kesäkuun alussa pistin yhden firman kanssa hommat kimppaan. Näin jälkiviisaana, onneksi! Erityisesti tuossa elokuulla kiittelin onneani, etten jättänyt hommaa loppukesälle, koska eipä nuo hinnat näytä tästä rauhoittuvan. Ja se kusettanut firma sattui olemaan niitä, jotka sittemmin kaatuivat..... 
Mutta olen toiveikas, että vaikka sähkön hinta moninkertaistui aiempaan, nyt pystyn jotenkuten vähän suunnittelemaan kuluja seuraamalla kulutusta. Kesän ajan paneelit on tuottaneet kivasti ja olen nyt saanut tuolta uudelta yhtiöltä pelkästään miinus-merkkisiä laskuja. Asia, joka toki kääntyy toisinpäin tässä syksyn edetessä, mutta kiitettävän paljon paneelit tuottavat vielä näin syyskuussakin kun aurinko vaan paistaa. 

Sähkölämmitteisessä talossa täytyy vaan huolehtia siitä, että ei tuuleta turhaan vaan tarpeeseen ja reippaassa tahdissa. Onneksi meillä on pihasauna, joka lämpiää puilla, koska saunominen on asia, josta luopuminen olisi vaikeaa. 
Näin kaksin asuessa pyykkiä tulee melko niukasti, tiskikone sen sijaan käy joka päivä, koska kuljetamme eväät töihin molemmat ja tiskaamme astiat kotona työpäivän jälkeen. 
Sen verran olen nyt jo satsannut, että pesin ajastuksella pyykkiä kahtena yönä siten, että pystyin siirtämään pestyt pikkuhousut ja sukat kuivausrumpuun heti herättyäni ja sain ne siis pois rummusta vielä ennen kuin lähdin töihin.

Toinen asia, jonka kanssa aloimme painia vasta liian myöhään on olohuoneen takka. Huhtikuussa ollessamme reissussa poika asui meillä tyttöystävineen ja lämmitti tietenkin taloa. No, takan sisäpuolelta oli pudonnut yksi tiili tulipesään (onneksi vasta meidän jo tullessa kotiin) ja tästä syystä takan lämmittäminen jäi loppukevään ajalta. Nuohooja oli todennut, että sen voi helposti (?) muurata takaisin, mutta samalla tutkimme vähän asiaa ja kävi ilmi, ettei takka ole sinänsä mitenkään varaava vaan kerää polttolämmön itseensä ja kiviinsä mutta ei sinänsä kestä kauan lämpimänä. No, näillä sähkön hinnoilla ja takan lämpöä rakastavana aloitimme kysellä sitten uuden tulisijan perään. 

Tämä asia onkin nyt sitten rempallaan. Sehän olisi pitänyt aloittaa heti keväällä, nythän kaikki haluavat uusia takkoja yms ja muurarit ja asentajat ovat kovilla ja varsin työllistettyjä. Lisäksi meidän tapauksessa vanha pitää tietenkin purkaa pois ja koska se on paikalla muurattu, kukaan ei tiedä mitä sieltä paljastuu....

Asia, joka painaa mieltä nyt kun yöt on jo kylmiä. Odottelen joka päivä viestiä takkafirmasta, että tulisivat katsomaan kohdetta.
Onneksi puuhellaa voi lämmittää ja tänä syksynä en edes savustanut taloa ensilämmityksessä, koska valikoin varta vasten pari sellaista päivää, jolloin ei sinänsä olisi tarvinnut lämmittää, mutta korkeapaine sai piipun vetämään hyvin ja nyt se on lämmennyt ja voi polttaa huonompanakin päivänä.

Aivan käsittämättömiä auringonlaskuja ollut tässä syksyllä. Ei tarvita filtteriä. Yhtenä iltana seisoin terassilla viitisen minuuttia ja kuvasin noin viisi kuvaa eli kerran minuutissa. Värit vaihtuivat niin paljon. Tavallaan vähän kauhistuttavaakin, koska tulee sellainen olo, että onko tämä normaalia vai jotain maailmanloppua.

Koska sähkön hinnat tosiaan loikkasivat aimo loikan ylöspäin, kaikesta muusta tarvitsee nyt koettaa nipistellä. Onneksi sain luottotoimittajalta 8 kuutiota puita talven varalle edelleen sopuhintaan. SitäKIN uutisointia seuranneena ja aivan liian myöhään liikkeelle lähteneenä tässä olisi voinut käydä kehnosti. Koska klapit kumottiin puuvaraston eteen sovitusti, ne oli pinottava aika reippaaseen tahtiin, jotta autolla pääsi liikkeelle. Hyvää hyötyliikuntaa.

Shoppailu ei ole ollut harrastukseni muutenkaan merkittävästi. Toki sorrun liian usein ruokakaupoissa kaikenlaiseen turhaan herkkuun, mutta esim. vaatekaupoissa en kierrä. 
No, syyskuun alussa oli pari vilpoisempaa aamua ja töihin fillaroidessa pohdin vakavissani "tätäkö tämä sitten on, aina palelee ja nenä vuotaa". 
Veronpalautukset tulivat ja sallin itselleni pientä luksusta kolmen uuden kahvimukin hankkimisella. Iittalan Taika-sarjasta ilmestyi siis jokin rajoitettu erä minusta valtavan kaunista mukia, ja kävin ne sovitusti hakemassa Prismasta kun olin muutenkin kulmilla. Siinä Primassa kävellessäni keksin sitten mennä myös naistenvaate-osastolle, ajatuksella tarvitsen muutamat sukat.... ja päädyin koettamaan kevyttoppatakkia, jonka sitten nappasin mukaan muina Sulo Vileneinä, koska se oli edullinen. Havaitakseni siis seuraavana aamuna, ettei pyöräilyn tarvitse olla aina jäätävää ja pukemalla riittävän tukevat sormikkaat myös näpit pysyvät lämpimänä. Ihan blondina siis jälleen.

Kyllä, kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä seuraavana päivänä tästä uudesta mukista.
Ja itse myönnän ihan ensimmäisenä, että on silkkaa hulluutta hankkia se määrä kahvimukeja, mitä meillä on, koska asumme kaksistaan. Hyvä, että ehtii käyttää jokaista edes kuukauden aikana.
Mutta toiset kerää Muumi-mukeja, toiset postimerkkejä, toisilla on enemmän kuin yksi koira ja toisilla aivan naurettava määrä kahvimukeja. Elämä on. 

Jos kaikki menee toiveideni mukaan, saatan mahdollisesti pystyä ensi vuoden alusta tekemään säännöllisesti virka-aikaa töissä. Näin kun siitä on saanut esimakua, tuntuu kieltämättä aika makealta voida viikonloppuna viettää aikaa rauhassa kuten niin sanotut normaalit ihmiset. 
Jään itsekin kuulolle sen suhteen. 

Tuntuu jotenkin hyvältä "palata" tännekin. Kaikenlaisia asioita olisi kerrottavana. En edes muista mistä olen jo kirjoittanut ja voisi olla syytä palata omiin teksteihin.

Sisustuksellisia juttuja, syksy tulee

Meillähän ei ole vielä keittiössä valoja. 👀
Muutto oli keväällä ja kesän valoisat ajat edessä. Sitten sähkömies kävi asentamassa kaikenlaista muuta ja ledilistojen laittaminen vaan jäi. (Totuuden nimissä sähkäri jäi pohtimaan jotain ja minua alkoi tympimään se, ettei homma etene vaan aika käytettiin kahvin juomiseen enkä pyytänyt häntä enää tulemaan....  joten ihan peiliin katsomisen paikka.)

No, tässä eräänä aamuna heräsinkin jälleen aamuun varhain (työaamu) ja kas: viideltä ei ole ihan niin valoisaa kuin koko kesän on ollut. Pirskatti. Valot olisi saatava.
Olisikin niin yksinkertaista. Mikä olisi ja milloin? 😁

Tiedostan hyvin, että meillä minulla on ärsyttävä tapa aloittaa jostain, jättää kesken ja aloittaa sitten uudesta paikasta. (Kun remonttia pitäisi tehdä kolmessa kerroksessa ja tekijöitä on yksi tai kaksi, tuntuu olevan tuhoon tuomittu juttu.) Olen itse lyhytjännitteinen ja idearikas, ja koska vain niin paljon ehtii tekemään, aika ajoin jotain on aloitettu ja sitten jää kesken. 
Niinkuin nyt vaikka keittiö.

Meillä siis jäi keväällä/alkukesästä loput sähköjutut (eli ne valot) tekemättä ja sähköjohdot roikkumaan rumasti katonrajaan ja tuonne kulmaan. Sitten tuli kaikenlaista muuta..... 
Mutta tilasin Espanjasta netin kautta mielestäni hirveän hauskaa Portugalilaista kaakelia imitoivaa tapettia ja se istui meidän mielestä tuohon hellan taakse kuin nenä päähän. Lisää vähän tätä musta-valkoista tunnelmaa ja tuo särmää muuten hyvin pelkistettyyn keittiöön. Tuohon hellan taakse tulee vielä lasilevy tapetin peitoksi, jotta se on helppo pyyhkiä esim. rasvaroiskeista. Se saadaan jo ensi viikolla.

Kun keittiötä alettiin laittamaan, "hoksattiin" (lue: otettiin silmä käteen ja tajuttiin, että ne on levällään) nuo tyhmät johdot. No, rautakaupasta listaa, jonka sisälle johdot piiloon, sitten vielä koristelista ja voila. En edes sano, että helppo nakki, koska en työtä tehnyt. Lopputulos kuitenkin kiittää. Erityisen innoissani olen tuosta mustasta kattolistasta. (En olisi nähnyt tämän tulevan saati itseni sanovan näin....)

Lattiasokkelit on sentään valkoiset (niistä ei kuvaa), mutta jossain vaiheessa tuonne kaapin taakse (näkyy kuvassa huonosti, ihan oikea reuna), tulee mustasta levystä hylly vaikka viinipulloille tai tyhjille mehupulloille, koska kolo on juuri sen levyinen.

Koska syksyn sateet tuntuivat alkavan, oli pakko pelastaa kaktukset sisälle hukkumasta. Jätin ne nyt alkuun tuohon kuistin ikkunalaudoille, koska todennäköisesti nauttivat vielä valosta ja viileistä öistä. 

Salon ja Suomusjärven välillä Kiikalassa on arboretum, jossa mies on istuttanut näitä tavallisia kaktuksia ihan maahan ja ovat selvinneet siis hyvin Suomen talvista ja kosteudesta. Pidin asiaa tosi ihmeellisenä. 

Toki hiekkamaa ja hyvin kallistettu paikka, ettei juuret mätäne, mutta en ollut edes ajatellut, että kestäisivät moista. 

(Ei tarvitse kokeilla meidän vanhassa merenpohjassa. Maa on sinistä savea kun pintamullan kaivaa pois....)

Koska valoja ei vielä ole. Tai on, tylsä kattolamppu.... 
Polttelen sitten kynttilöitä. Olen vähän levitellyt erilaisia tuikkukippoja pitkin ja nautiskelen tuosta lämpimästä valosta iltojen pimeydessä. 

Aika ihanaa loppujen lopuksi, että tulee syksy ja tunnelmalliset (sateiset) illat....

Piti laittaa tuikut itse asiassa puuhellalle.
Mutta.

Jos nostan sytykekorin ja nuo pikku-polttopuut lattialle puuhellan viereen,

meillä asuu sellainen tyyppi, joka nakertaa noita keppejä. 

En jaksa juuri nyt sitä puusilpettä koko kämpän täydeltä....

Saimme isältä tällaisen tarjoilukärryn.

Se on ollut heillä vuosia pihan sivupöytänä, ja meilläkin se vietti kesän kahden riipputuolin välissä apupöytänä. Siihen oli hyvä laittaa vaikka kahvikuppi. En vaan raaskinut jättää sitä pihalle talveksi, joten toin sisälle. (Isällä oli lämmin varastotila, meillä ei.)
Toistaiseksi istuu ihan kivasti tähän olkkariin, vaikka onkin vähän reilun kokoinen.

Päällä on nyt miehen vuosia vuosia sitten saama hieno shakkilauta, josta toinen kuningas on katkennut ja makaa kuolleena aina. 😁   Pysyvä shakki matti.

Alahyllyllä oli viini/pulloteline, johon tuuppasin nuo pari punaviiniä, jotka ovat olleet jossain kaapin nurkassa keväästä saakka. Ehkä syksyn tullen tulee avattua taas punkkupullokin.

Syksyn tuloa

Syksy pääsi tänä vuonna yllättämään.
Se vain putkahti tähän. Hups!

Sateisehkon viikon päätteeksi viikonloppu oli nätti. Onneksi, koska meillä oli paljon vielä puuhaa. Lauantaina aamulenkin jälkeen kuitenkin ihan ensin kirpputorikierrokselle. Tunsin olevani aivan luopio kulkemalla ilman maskia. Toisella kirpparilla 99% ihmisistä oli maskilla, vain me ilman. Luikin häntä koipien välissä aika äkkiä ulos.....

Kiitos ihmiset, kun pidätte maskia!! Pitäkää kuitenkin ensisijaisesti huoli käsihygieniasta ja etäisyyksistä. Niillä tämä ratkaistaan jos jollain. Erityisesti joillain oli ties mistä lakanasta revitty kangassuikale naamalla, ja mietin, että luo valheellisen turvallisuudentunteen vaan suotta....

Tein kuitenkin muutaman kivan löydön. Ison ihanan piparipurkin tiiviillä kannella, lisäksi kirkkaan Aalto-maljakon (halvalla!!). Saimme valkoisen joskus häälahjaksi ja tykkään siitä tosi paljon. Tuo kirkas on hieno lisä ja siihen sopii risut, oksat ja tulppaanit valtavan hyvin. Ja jompikumpi tytöistä voi sen saada halutessaan, jos satun kyllästymään. 

Olemme keränneet vanhoja Asterixeja sekä Lucky Lukeja jo vuosia. 

Mies kerää myös Tex Willereitä ja muita "poikien juttuja"

joista minä en ymmärrä mitään.....

Melli sai Ihaan. 

Toistaiseksi Ihaa on isompi kuin se itse, mutta tämä oli rakkautta heti.

Toinen omenapuu noista kahdesta 60-luvulla istutetusta oli huonossa hapessa. Lisäksi sen omenat oli yli 90% täynnä muumiotautia ja ikävän makuisia muutenkin. Mies katkoi siitä oksat ja kaatoi viimeiseksi rungon. Hyvä on, että tehtiin tämä päätös, nimittäin runko oli keskeltä jo ihan muhjua. Olisi todennäköisesti kaatunut talvella tai seuraavan pahemman myrskyn aikana. Nyt pystyttiin vaikuttamaan mihin kaatuu eikä vahinkoja sattunut. 

Mutta kylläpä piha on autio!!!

Samaan kohtaan ei voi laittaa uutta omenapuuta, joten pitää pohtia mitä siihen voisi sijoittaa.

Haikailen vielä paria kasvatuslavaa, joihin tulee kuitenkin suojakangas alle. Ehkäpä jo tulevana keväänä.... vaikka jää ne valkosipulit taas istuttamatta, jos ei heti toimita.

Repesin nauruun lukiessani yhtä Asterixia. 

Meidän molemmat spanielit on selkeästi Idefixin sukua. 

Muita pihan puuhia. Yllätys oli melkoinen kun kertaalleen tyhjennetystä altaasta katsoi takaisin konna. Sateet ovat tuoneet vettä ja tämä rupikonna ilmeisesti haluaa talvehtia altaassa, joten olkoon. 

Hätkähdytti kyllä, kun se eräänä iltana loiskutti ja menin valon kanssa katsomaan mikä siellä ui. Kellutteli siinä ja tuijotti takaisin.

Nostin sen kertaalleen haavilla varovasti ylemmälle tasolle, mistä olisi päässyt ryömimään maalle, mutta oli mennä loikannut takaisin. Joten uikoon ja horrostakoon sitten täällä.

Kasvatin yhden kultasateen taimen siemenestä. 

Siemen siis omasta puusta.

Katsotaan jaksaako se talvehtia.

Päätin, että sisätiloissa se ei ainakaan selviä.

Myös terassihortensian siirsin ulos yhteen tyhjentyneeseen kasvatuslaatikkoon.

Jos talvehtii, pääsee ensi kesänä takaisin ruukkuun.

Jos ei, siitä tulee hyvää multaa kompostiin. 

Kultasade on muuten tuo pieni vihreä lehti sen edessä.

Tänään sunnuntaina keksin sitten aamulenkin ja kahvin jälkeen, etten ole laittanut mitään sipuleita maahan ainakaan tänä syksynä. (Taisin väittää miehelle, että useampaan vuoteen, mutta muistan kyllä nyt jälkeenpäin muutamat sipulit viime vuodelta....)

Ajelin sitten pikaisesti puutarhalle ja ostin ensin Callunoita. 

Koska niitä sai 5 kpl 15 eurolla, ostin tietenkin viisi. Kappalehinta oli 4,20 eur. 

(Tähän ehkä vähän silmien pyörittelyä, koska olisin tarvinnut kaksi ja tiettävästi 8,40 eur on vähemmän kuin 15 eur mutta näin sitä itselleen perustelee säästön.....)

Sitten muutamia sipuleita, niitä ei ollut kovin kaksisesti jäljellä, koska ihmiset hamstraa niitä jo elokuussa ja meikäläinen on ihan jälkijunassa aikataulun kanssa.

Totta puhuen meillä on nyt ehkä parhaat kelit istuttaa eli sikäli kerrankin oikeassa. Sain kuitenkin muutaman pussin.

Ja koska kompostiherätettä ei ollut, ostin jonkinlaista herätekuiviketta. Meillä siis kompostoidaan ruokajäte ihan tavallisessa muovikompostorissa, ei mikään lämpökompostori, vaan se jäätyy jos talvi on kylmä. Olen pyrkinyt sinne laittamaan vähän kerrosten väliin kuivikkeeksi jotain puutarhahaketta ja herätettä niin lähtee käyntiin hyvin varhain keväällä. No, joku firma on keksinyt yhdistää nämä joten sitä testiin.

Tuossa omenapuun juurella näkyy (huonosti) vähän kaivettua maata.

Siihen on kuopattu krookusta, scillaa ja helmihyasinttia.

Toivomme kukkasatoa keväälle!

Lisäksi nappasin vielä viisi säkkiä puutarhamultaa, sellaista aika turvepitoista, koska vaihdoin parille sisäkasville mullat. Ne kun ovat viettäneet kesän terassilla ja kokemuksesta tiedän, että multaan on voinut pesiytyä mielenkiintoisia öttiäisiä......

Tässä muutama vuosi sitten yhdestä marraskuun kaktuksesta nimittäin kömpi useampi turilas tms koppakuoriainen saaden aikaan kohtuullista kirkunaa ja hysteriaa.... yyyyhhh!

Samalla siirsin muutamia, viileästä nauttivia huonekasveja työhuoneeseen, koska se on meidän huoneista ainoa, jossa ei ole mitään lämmitystä. (Voit katsoa 2013 tekstin siitä, miten patterin putki jäätyi meidän ollessa reissussa ja sitten tulikin remonttia.....)

Totuushan on, että ihan kaikki kasvit (orkideat ehkä poikkeuksena) nauttisivat päästessään viileään ja valoisaan.

Nyt kun nukumme jälleen vintissä, tämä huone vapautui työhuoneeksi ja siellä on tuo ihana iso pöytä, jonka vieressä nytkin naputtelen... Siihen mahtuu vähän joku kasvikin. Tuleepahan niitä hoivattua kun silmäilee tässä satunnaisesti istuessaan. 

Instaan laitoinkin jo, ja ISO KIITOS MARKETTA, vinkistä, että tuo kannattaa peittää. Ei tullut mieleenkään. 

Kuvasarja siis siitä, miten useamman vuoden jo kasvanut hevoskastanja teki tänä vuonna ensimmäisen... noh, kastanjan. Se oli pudonneena ja noukin sen ylös, koska koirat häsläsivät jotain ja ajattelin niiden voivan satuttaa tassunsa piikkeihin.

Huomasin sitten kuoren jo haljenneen ja kun noukin sen ylös, kuori lähtikin kaikkineen pois. 

Koska kokeilu ei maksa mitään, tökkäsin siemenen multaan purkkiin ja tovin pohtimisen jälkeen kuoppasin purkin yhteen kasvulavaan, koska se voisi olla parempi, tiedä häntä. 

Ja Marketan vinkillä siis tuo verkko siihen päälle, ettei hiiret popsi!!!

Tykkään hevoskastanjasta ihan valtavasti ja olisi aivan mieletöntä, jos tästä saisi toisen puun pihaan! ♥

Työputken päässä siintää aurinko

Otsikko on harhaanjohtava sikäli, että tasaisen harmaa lonkerokeli täällä on, mutta henkinen aurinko kyllä paistelee.

Ihan tällaisesta ruskasta ei ole enää tietoa.

Muutama pakkasyö ja lehdet putoilivat..... 

Jotenkin näiden värit on herkulliset auringossa.

Jokunen kerta on ehditty vähän sienestämäänkin. Henkilökohtaisesti en pidä mitenkään valtavasti suppilovahveron mausta. Olen ehkä kyllästynyt. Meillä on sitä syöty 15 vuotta ämpärikaupalla....
Mutta kiva sieni siitä, että niitä tulee tasaisen varmasti joka vuosi, ja ne kuivuvat äkkiä. Tänäkin syksynä laitoin isälleni mukaan ison säkillisen kuivattua, kun lähtivät etelän lämpöön talveksi. Siellä on kiva paistaa munakas tai jotain ja maustaa kotimaan herkuilla. Samoin jouluna tekevät sienimuhennuksen "jouluaterialle". Minähän teen vastaavan täällä kanttarelleista.  Hih!

Kun siitä keittiöremontista kirjoitin.....
No, olipa kerran sunnuntai. Oltiin juuri tuotu ämpärillinen suppiksia kotiin aamulenkiltä, juotiin rauhassa kahvia, ja sanoin: "voi että kun tää keittiö pitäis edes maalata ennen lakkiaisia...."
(Sivuhuomautus: meillä on keittiössä ollut sellainen boordinauha ehkä reilut 10 vuotta ja sen värit eivät ole enää sopineet verhoihin moneen vuoteen....)
Mieheni, joka on onneksi tyyppiä innostuu kohtuullisen äkkiä (kun on siis kuunnellut tätä puhetta aiheesta jo eräänkin tovin), totesi "no, jos juon tän kahvin ensin pois...." Ihana ominaisuus ihmisessä muuten! ♥

Joten kahvin jälkeen aloin tyhjentää kaappeja astioista, nostettiin ruokapöytä olkkariin ja sen päälle kaikki särkyvät. Viimeisenä sitten kaappitasot ja kylmälaitteet sivuun.
Tässä vaiheessa itsellä oli vielä mielessä, että no, jos ei remonttia niin ainakin kunnon siivous saadaan tehtyä.....

Tässä näkyy tuo vihreänsävyinen boordi vielä.

Mikä sen parempi, kuin aloittaa sunnuntaina, jolloin kaikki kaupat on kiinni. Mistään ei saa mitään tarvikkeita, mies on lähdössä yövuoroon illalla, minä taas päivätöissä kaikki päivät. Juuri meidän tapaista, ilman järjen häivääkään.... *nauraa*

Työnjohto tarkkana.

Onhan maalarinvalkoinen sentään oikeaa sävyä.

(Lattiassa olevat tahrat ovat tahroja...)

Maanantaina rautakauppa oli yhden maaliämpärin verran auki. Muutenhan meillä on kotona olemassa remonttitarvikkeet, niin ei se vaatinut kuin kaman siirtämistä ja pakkelia. Voi hyvä maailma mikä määrä reikiä olikin tuohon seinään ehditty näiden vuosien aikana iskeä.......
Mies oli nukkunut päivän, ja kun minä saavuin kotiin, oli jo ehtinyt repiä suurimman osan boordia pois. Käytin koirat lenkillä, hän otti loput boordista, ja sitten pakkeloitiin reikiä.

Tähän saumaan oli tietenkin hirveän huvittavaa saada viesti isoilta lapsilta, että "tulisimme isäinpäivänä syömään, oletteko kotona".... koska ruokapöytä ei varsinaisesti palvellut 8 ruokailijaa juuri tässä mallissa.

Jatkokertomuksen omaisesti: lisää seuraa.....