Voittoja ja menetyksiä

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun on toisaalta aivan ihanaa, että jotain muuttuu ja samalla on tosi haikeaa ja kurjaa, kun se muuttuu?

Meillä oli kolmisen viikkoa Jenkkityttö asumassa, ja vaikka aika ajoin koin raskaaksi, että piti vähän miettiä miten olla ja tehdä ja aikatauluttaa, nyt kun hän ei ole täällä enää, talo on jotenkin tosi tyhjä.
Omalla tavallaan palataan normiarkeen, kun voi vaikka kulkea alasti (vaikken kyllä vielä ole sitä tehnyt....) Toisaalta se extra käsipari puuttuu.

Lainateini Brynna jatkoi tänään matkaa Itävaltaan, jossa puuhastelee au pairina tulevan vuoden.
Oli yllättävän viihtyisää, kun talossa oli teini. Istuttiin iltaisin keittiönpöydän äärellä ja puitiin kaiken maailman asioita. Toisaalta käsiparin sai avuksi, kun jotain piti tehdä. Puoli sanaa, ja hän oli tyhjentämässä tiskikonetta tai kantamassa pyykkejä.

Se, mikä kuitenkin vaikutti itseeni eniten, oli se arvostus ja kunnioitus, millä Jenkeistä tullut nuori katsoo tätä meidän kotimaata. Miten mielettömän hienona se piti asioita, jotka itselle on täysin jokapäiväistä kauraa: sieniä, marjoja, sadetta, maisemia....

Jotenkin se, kun näkee vierestä, miten toinen ihmettelee näitä asioita, laittaa omankin pään raksuttamaan, että toden totta: meillä ON ihan mielettömän hieno maa ja upeat oikeudet! Asiat, joita pitää itsestäänselvyytenä eikä itse asiassa edes vaivaudu ajattelemaan.

Aivan mielettömän hienoa saada olla se luottamuksellinen aikuinen, jolle kerrottiin asioita, ja toisaalta se, jonka luokse uskalsi noin vain tulla toiselta puolen maapalloa.

Parasta tässä on toki myös se, että meille on jatkossa tiedossa paikka, jos haluamme mennä tietyille alueille. Tiedän myös, että kuka tahansa omista lapsistani haluaisi lähteä seikkailemaan toiselle mantereelle, aina löytyy yösija.

Aika ihanaa, että omaa perhekäsitystä voi laajentaa näin. Brynna nauroi, että minä olen tavallaan hänen isotäti (tähän sellainen kauhistunut naama!!), koska hänen isoäitinsä on itse asiassa yksi omista jenkkisiskoistani.... ja kuitenkin hänen äitinsä on enemmän samaa ikäluokkaa itseni kanssa.