Syyspäivä

Vihdoin piha alkaa saada jotain muotoa.
Alkukeväällä jo uhosin asiasta, mutta kesä oli paitsi ihanan lämmin ja siksi ei hirveästi huvittanut puuhastella, saati siirrellä mitään kasveja... myös ihan vähän turhan vauhdikas lukuisten vieraiden kanssa, joten kaikki on jäänyt.

Satokauden viimeiset.

Jötkäleet!

Talviomena tosiaan oli pakko kaataa kokonaan kun toinenkin iso oksa murtui irti. Loppu puu olisi kaatunut ensimmäisen syysmyrskyn (Mauri 2018?) tullen enkä halunnut ottaa riskiä, että menee jotain muuta siinä mukana.
Juuri tänä vuonna, kun omenaa vielä tuli aivan määrättömästi....  Simpura, että harmitti kun niitä meni hukkaan monta sataa kiloa.

Lavakaulukset saatiin vihdoin paikoilleen ja multakuormakin tilattiin. Nyt enää toivotaan, että vadelmat eivät tykkää kyttyrää näin myöhäisestä siirtelystä.

Toivon mukaan Ipana ostaa vielä Amsterdamin kentältä kukkasipuleita ja pääsen ne kuoppaamaan tuohon juurelle. Olisi sitten keväällä jo värikäs ja silmienilo. Kukkasipulien päälle laitan haketta.
Pohdin pitkään olisiko vadelmat kuulunut leikata ennen siirtoa ja lopulta leikkasin niitä tämänvuotisia sato-oksia ja jätin tämän kesän kasvun pitkäksi.
Ihan henkeä pidätellen en uskalla toivoa, että ensi vuonna tulee marjan marjaa.

Tykkään kyllä noista lavoista. Ensinnäkin ne tuo osan kasvusta vähän älykkäämmälle korkeudelle (näin pitkänhuiskealle puolitoistametriselle, hahahah!!) ja toisekseen helpottavat pihan hoitoa siten, että ruoho on ympäriltä helpohko ajaa.

Kasvihuoneen taakse on nyt laitettu kaksi lavaa. Tarkoitus on saada yhteensä vähintään kolme (avomaankurkku, valkosipuli, kesäkurpitsa), neljättäkin harkitsen (ehkä salaatti, retiisi, muut yrtit...), mutta katsotaan miten tila riittää. Haluan noista vihannesten kasvatuslaatikoista mielellään ainakin kaksi tai kolme kaulusta korkeita. Siten multatila on kookas eikä kastelua tarvitse huolehtia ihan joka käänteessä, kun isompi määrä pitää vähän paremmin kosteutta.

Yhden herukkapensaan ympärille on myös viritetty lava, ja ensi kesänä toivon mukaan saadaan sitten vielä muutama muiden pensaiden ympärille. Ne tukevat myös pensaiden oksia painumasta ihan maata vasten - asia, joka aina harmittaa ruohoa leikatessa kun ei haluaisi oksien päältä jyrätä.

Tänä vuonna meillä oli pienimuotoisena paniikkiratkaisuna yksi lava, jonne kaivoin kolme yllättäen saamaani kurpitsan tainta. (Se on tuosta herukkapensaasta katsottuna vielä enemmän vasemmalla, hyvin lähellä naapurin pensasaitaa.)
Se on täysin hölmössä paikassa ja kaipaa siirtoa (mikä riesa!!) joten sen kanssa saadaan vielä tuhertaa. Mutta toistaiseksi kesäkurpitsa tuntuu jaksavan tehdä satoa niin en lähde niitä repimään pois maasta.

Syy, miksi se päätyi tuohon älyttömään paikkaan on yksinkertainen: siitä kaivettiin kaksi pensasmustikkaa keväällä ja siirrettiin ne vanhoihin kasvimaalaatikoihin (joissa oli aiemmin mm. avomaankurkkua ja perunaa.) Koska siinä oli "multava" paikka kohdalla, kuvittelin, ettei se kasvaisi törkyheinää niin herkästi.

Siihen laitettiin sitten multaa omasta kompostista, joka valitettavasti on hyvin täynnä valkokukkaista karhunköynnöstä tai miksi itse kukin haluaa sitä tappajakasvia nimittää. Multa on kuitenkin sellaista, ettei siihen voi missään nimessä istuttaa mitään siemenestä kasvatettavaa, vaan valmiit taimet. Lisäksi multaa on hädintuskin 10cm kerros.
Se multa, mitä siihen sitten jää, haravoidaan vaikka nurmikkoon. Aivan takuulla kasvaa vesiheinää ja vuohenputkea nopeammin kuin ehdin selkäni kääntää.....

Vielä tänä syksynä en saanut aikaiseksi haaveilemaani valkosipulia istutetuksi. Marketta toki sanoisi, että vielä ei ole myöhäistä, vai mitä?  =D   Katsotaan. Vähän kyllä huvittaisi, mutta en saanut oikean kokoisia lavoja, joten kauluksen korkeus on niin matala, etten välttämättä halua sitä vielä tänä syksynä ottaa käyttöön.