Pienimuotoinen identiteettikriisi tai jotain päällä. Pohdin blogin pitämisen järkevyyttä ja tapaa.
Aikanaan, edellisen blogin aikana, mielestäni profiloiduin koirabloggaajaksi. Kirjoitin omista koiristani, niiden harrastuksista ja tekemisistä ja pohdin mahdollista kasvattamista.
Verkot vesillä ei ole elämäntaitoblogi, ei sisustus- tai puutarhasellainen, en pysty näkemään blogille tarkoitusta tai kohderyhmää.
Blogi alkoikin vähän vahingossa, edellisen poltetuilta raunioilta.
Siis: mitä, kenelle, miksi ja miten?
Joulu tulee kuitenkin! ♥
Ensimmäiset uudet koristeet, enkä raaskinut jättää niitä laatikkoon vaan otin esille.
Hullu nainen iskee jälleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitä sun tätä, ja mitä jos...
Joulukuu on ollut vauhdikas ja siinäkin on pikkasen vähättelyn tuntua. On ollut viikkoja, jolloin olen havahtunut perjantaina töissä, että ...
-
Varoituksen sana! On paljon mahdollista, että tämä teksti tullaan poistamaan. Stalkkaajat ja muut paskan levittäjät, älkää vaivautuko. Teidä...
-
Meillä oli sairaalan kesäjuhlat, joissa oma osastoni oli vetovastuussa "kesäolympialaisista", ja ennen ruokailua ja muuta hauskaa ...
-
Tutustuin sivustoon feelia.fi , joka myy kotiruokaa vakuumiin pakattuna. Jostain syystä olen tullut saamattomaksi tai muuten vaan hidastunut...
Mulle ainakin pliis <3. Tykkään just tällaisista "ei erityisesti minkään tietyn, vaan fiilispohjalta milloin minkäkin"-aiheen blogeista. Pelkistä yhden tietyn aihealueen ympärille rakennetuista en jaksa innostua, koska niistä katoaa niin helposti se ihminen tekstien takana ja ainakin mulle se ihminen on just se tärkein. Esim. sinä <3
VastaaPoistaOmaa blogiani en edes blogiksi miellä, vaan se on vaan joku, mille en parempaakaan sanaa ole keksinyt. Mulle tärkeä kuitenkin. Lifestyleä ilman styleä eli sitä ihan pelkkää lifea vaan.
Just äskeisessä tekstissäni mainitsin, kuinka mua surettaa, kun blogimaailma tuntuu pikkuhiljaa kuivuvan käsiin. Surullista, koska tää on mun mielestä kaikessa hidastempoisuudessaan niin paras paikka, kun saa rauhassa lukea ja kirjoittaa, eikä julkaisut katoa sekunneissa.
Että älä vaan hetkeäkään harkitse lopettavasi tai tuun vielä surullisemmaksi. Ettäs tiät.
Hei kiitos!! ♥
PoistaToi olikin hyvä: lifestyleä ilman tyyliä. Sitäpä sitä.
En lopeta. Ainakaan vielä.
Enkä pelkästään tämän tekstin vuoksi, vaan muutenkin.
Täytyyhän ne ajatukset jonnekin päiväkirjamaisesti kirjoittaa. Mistä sitä muuten tarkistaisi vuosien päästä mitä milloinkin tapahtui. Kun toi dementia tuntuu vaanivan ihan nurkan takana...
Juuri näin; elämää ilman tyyliä! Minulla oli ainakaan ajatus pelkästä omavaraisuusblogista. Mutta sitten aloin miettimään, millaisia blogeja itse tykkään lukea. Pidän sellaisista blogeista, missä on vähän kaikkea. Meikkejä, vaatteita, matkustelua, taidetta, kultturia, ruokaa, eläimiä, kasveja, elokuvia, musiikkia .... Ja sitä paitsi, elämässä on ja tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että pitäisi kirjoittaa montaa blogia, jos kaikella pitäisi olla oma väylä tuoda julki.
VastaaPoistaMinä kirjoitan muille, mutta aikas paljon myös itselleni. Allekirjoitan myös tuon alkavan dementian! ='D
Dementiabloggaajat ry pitäisi pistää pystyyn. =D
PoistaTäällä ollaan kovin samanlaisissa mietteissä. En oikein tiedä mitä blogini edustaa ja aikaakin se söisi enemmän kuin sille nyt on antaa :( Instagram on vienyt ihan mukanaan helppoudellaan.
VastaaPoistaSun kuulumisia kyllä jäisin kaipaamaan, joten toivon todella että jatkat päivittämistä :) Aina ei ehdi kommentoimaan, mutta väittäisin lukeneeni liki jokaisen postauksesi vuoden aikana! Ihanaa syksyä sulle Vivi! <3
Kiitos ihanainen!! ♥
PoistaItsellä Insta on ihan eri "kohderyhmälle" sikäli, että siellä mun seuraajat on esim. noita jenkkisiskoja joten päivitykset on hyvinkin yleismaailmallisia ja itse asiassa muutenkin aika vähän henkilökohtaisia siinä mielessä.
Joo, en kai osaa lopettaa!
Aika ajoin pitää vaan pohtia kaikenlaisia... =)