Rehellisyyden nimissä minä olen monesti se, joka huomaan mutta en viitsi... ja se se vasta tympeää on.
Erityisesti nyt kun tunnun koko ajan saavan vain yhden päivän vapaita, on niin järjettömän tylsää käyttää se ainoa vapaa johonkin muuhun kuin itsen relaamiseen. Aivan tosissaan raivostuttaa, kun ei koskaan tunnu olevan sitä päivää, jolloin minä saan vaan olla ja nauttia. Jos joskus joku muu tekisi kaikki päätökset, kuljetukset, pohtimiset ja toimet. Niin varmaan, sitten täydellisessä maailmassa... *huoh*
Tänään ohjelmassa Ipanan hammaslääkärikeikka. Koska periferiasta ei bussit kulje, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa. Mitenhän tämäkin olisi järjestetty, jos mulle olisi laitettu tähän työvuoro?
Hain Ipanalle bussikortin harrastuksia varten ja tuli siinä yhteydessä puhe Matkahuollon virkailijan kanssa näistä naurettavista bussiaikatauluista. Hän ei uskonut, kun sanoin, että meiltä lähtee viimeinen bussi kaupunkiin 15:45 ja sieltä takaisin tänne viimeinen 17:15. Että harrasta siinä välissä sitten, saati käytä noita vuoroja mihinkään työmatkaliikenteeseen.
Ja jukoliste, maksetaan sitä niitä veroja täällä landellakin!!!
Tänään kuitenkin aamulenkin jälkeen päätin, että jos minä en siivoa, todennäköisesti kukaan muukaan ei sitä tee, joten kahvin jälkeen hommiin.
Olen joskus maininnut, että silittäminen on kotitöistä kaikkein raivostuttavinta. Ei ole.
Pölyjen pyyhkiminen se vasta saa niskakarvat pystyyn. Voi luoja, miksi ihmisellä PITÄÄ olla tällaisia tasoja, joille kertyy naurettava määrä erilaisia hilavitkuttimia ja töröttimiä, ja kaiken sen kruunaa ällöttävä harmaa pöly??
No, tuli jokatapauksessa pyyhittyä. Ja jokainen kapine myös erikseen. Yyyyhhhhh.....
Jos ei hetkeen tarvitsisi. (Lue: esim. ennen joulua uudestaan?)
Kukat tiputtelevat kuivuneita lehtiään. Koirankarvoista kertyy pölypalloja. Meillä ei tunnusteta villakoiria, ne on sitä kokoluokkaa, että on puhuttava villanorsuista.
Ja kuten kaikilla muillakin, ne kerääntyvät paikkoihin, joihin on ikävä yrittää ylettää imurilla ja/tai ainakaan niin, että suulake on paikallaan vaan pitää irrottaa suulake ja törkkiä uudestaan pelkällä putkella.
Keittiön ja työhuoneen virkatut matot paiskasin terassin kaiteelle tuulettumaan. Sen verran ponteva olin, että taputtelin molempia myös pattopiiskalla.
Keittiön matto on aivan hirveän tunkkainen jo taas. Se kaipaisi pikimmiten pesua, mutta pesukoneessa siitä ei tule hullua hurskaampaa. Kesällä jo todettiin, että ainoa tapa saada siitä valkoinen päiväksi on harjata se mäntysuovalla ja vetää kevyesti painepesurilla.
Sivumennen, tuli kuvasta mieleen, pelargonit on vielä terassilla ja tekevät uutta nuppua!!!
En oikein tiedä missä vaiheessa ne täytyy ottaa sisälle. Ehkä vasta kun todella on yöpakkasia?
Kun työ oli tehty, siirsin imurin vielä yläkertaan.
Jostain syystä en jaksa uskoa, että kukaan ottaa vihjeestä vaarin..... eiköhän imuri siellä roiku odottelemassa käyttövuoroaan siihen saakka, että haluan taas imuroida keskellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!