Ruskaa

Meillä on ollut joitain aika rapsakoita öitä. Ainakin satunnaisesti aamulla lehteä hakiessa on havaittu lievää säärikarvojen pystyynnousua, kun pakkanen on puraissut...  =)
Siitäpä sitten on seurannut sitä, että puiden lehtien väri on jälleen tosi hienoa!

En löytänyt RUSKAa tarkoittavaa sanaa muulla kielellä. Tai siis pystyyhän sen selittämään, mutta siis yksi sana.
Hauskaa, miten meillä on tuollainen sana. Eikös eskimoilla ole tusina sanaa tarkoittamaan lumen eri muotoja?

Vähän harmittaa, ettei esim. tuo Brynna ole nyt Suomessa, koska hän oli äärettömän taitava kameran kanssa, ja olisi pystynyt vangitsemaan mielettömiä kuvia näistä väreistä.
Minä kun pikaisesti lenkillä napsin jotain kännykällä (jossa sivumennen on ihan hyvä kamera), ei niistä vaan tule sellaisia, kuin haluaisin....  (ja toki kannattaisi keskittää se kuvaaminen aikaan, jolloin paistaa eikä ole pilvistä...)

Sain aika mielettömän otoksen taannoin sairaalan parvekkeelta. Meillä on siinä välittömästi toisella puolen tietä vaahterareunus, jonka värit todella häikäisevät. Yläilmoista kun vielä kuvaa, näkyy koko asuinalueen kirkkaat värit todella hienosti. 

Otin videonpätkän siitä loistosta aurinkoisena päivänä.... ja törppö talletin sen Instan storeihin, joten sehän katosi 24 tunnin kuluttua. Höh!

Tammi on metka puu. Tuossa oman lenkkireissuni varrella on vaikka kuinka monta tosi suurta tammea, ja niiden lehdet on edelleen aivan vihreät. Joskus muinoin meidänkin pihan reunalla kasvoi järkälemäinen, siis todella aivan mielettömän suuri, tammi, joka kaadettiin pyörätien tieltä. Palokunnan miehet kävivät sitä pilkkomassa ja muistan, miten yksi miehistä sanoi "siinä on kyllä yks hirviä puu".

Tammessa oli (ja on) se perustavanlaatuinen vika, että sen lehdet putosivat yleensä vasta lumen päälle. Että se oli rasittavaa. Kun muutenkin oli haravoitavaa, suorastaan otti pannuun päätyä haravoimaan noita kovia lehtieä viime töikseen lumella tai sitten vasta keväällä.

Plus että ne lehdet ei kyllä maadu miksikään alle sadan vuoden. 

Sitä puuta en jäänyt ikävöimään ja se lämmitti hyvin takassa. Khihih!

Nämä punaiset sävyt on mielettömän hienoja tuolla keltaisuuden keskellä. 

Ilmeisesti ihan joka paikassa pakkanen ei ole puraissut, koska vaahterat eivät ole tänä vuonna mitenkään monivärisiä, kuten joskus.

Punainen kai tarkoittaa sitä pakkasenpuremaa, näin olen antanut itselleni kertoa.

Koirapojat tykkää jostain syystä hurjasti kävellä vaahteranlehdissä nurmikolla ja kahistella niitä. Joku pikkupoika kai elää noissakin molemmissa?

Omat seppelvarvut vaihtaa väriä reippaasti.

Kohta on piha taas pelkkää ruskeaa ja pudonneita lehtiä. Täytyy valmistautua talveen....

Kuivuri on käynyt: suppilovahveroita ja milloin mitäkin. Viimeisin kokeilu piti sisällään porkkanasuikaleiden kuivattamisen ja niistä jauhoin porkkanajauhetta. Ajatus on laittaa sitä joko tyyliin sämpylätaikinaan, tai sitten keittoihin ihan vaan liemeen....