keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin!
Kaipaan niin jo valoisia päiviä! Ja pahin on vasta edessä. Voi kamala!

Onneksi olen jouluihminen, niin sen puuhaaminen ja ennakointi tuo hyvää mieltä, mikä piristää synkkyyden keskellä.


Kotiintullessa myöhään sentään katos on valaistu. Se on mielestäni tosi viehättävä pimeällä. Tässä kuva otettu vielä valoisaan niin ihan samaa käsitystä ei tietenkään saa. Muutenkin pihavaloja on saanut laittaa ja kynttilöitä polttelen harva se ilta.

Pimeys tekee hiilihydraattinälkäiseksi. Niinpä meillä menee aivan naurettavia määriä lettuja ja leivonnaisia....



Isänpäivää vietettiin päivää aiemmin, koska olin menossa töihin sunnuntaina. Samoin mieskin joutui ylitöihin juuri sinä viikonloppuna. Kahden vuorotyöläisen perheessä tämä on niin tavallista, ettei se oikeastaan ollut edes erikoista.

Vanhempi tytärkin tuli poikaystävineen, syötiin hyvin ja nuorempi tytär leipoi meille kivoja uudenmallisia joulutorttuja. Noista lumihiutaleista oli kuva jommassakummassa iltapäivälehdessä. Tuolla lailla sokerikuorrutteella ne oli aika juhlallisiakin. Ja hyviä, tietenkin!!

Iltalenkeille saa virittää kaikki mahdolliset otsalamput nähdäkseen mitään. Koirilla on valopannat ja niissä vielä Lidlin ledit kiinni. 
Kävipä vaan eilen iltalenkillä, että jossain kohtaa hoksasin Bonon kulkevan pimeänä. Aika Houdini se on ollut, että on pannan pujottanut pois, mietin itsekseni.

Palattiin omia jälkiämme takaisin muutama sata metriä, mutta en silti erottanut punaista valoa.... 
Aamulenkki mentiin samaa reittiä, ja siellähän se. 
Jos olisin palannut ehkä vielä yhden sata metriä, oltaisiin oltu suunnilleen kohdalla. Tosin en ole varma olisinko sitä nähnyt, tuo kirkas punainen oli suoraan kohti sammalta. Oman kirkkaan otsavalon valossa on vielä hankalampi mitään erottaa....


Houdini ei ollutkaan syyllinen. Pannassa on tuollainen muovinen/kuminen kiristys patterin suojana ja se on löystynyt ja auennut. Valo paloi edelleen ja poimin sen mukaan.
Täytynee jollain eristysteipillä tai jesarilla vähän paikata liitoskohtaa, ettei aukea uudelleen. 


6 kommenttia:

  1. Onpa ihana tähtitaivas teidän katoksessa! Kelpaa tulla kotiin.

    Mua ei ole pimeys ihan hirveästi ehtinyt vielä haitata (lihottaa kylläkin), mutta jatkuva sade ärsyttää. Tänään oli ihan luksusta, kun olikin yllättäin kuivaa ja pääsi taas pyörällä töihin. Ja pääseehän sitä sateessakin, muttei kiinnosta.

    Sensijaan ilahduin, kun tajusin, että enää reilu kuukausi, niin alkaa päivät taas pidentyä. Älä nyt ammu viestin tuojaa, mutta mun mielestä yllättävän lyhyt aika siihen enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä se on enemmän tuo kosteus mikä pännii. Ja toden totta, kohta ON joulu!! ♥
      En minä ihan niin angstinen tämän suhteen ole.... kunhan ruikutin. =)

      Löytyi muuten ihan mahtava nettisaitti aiheeseen liittyen: luontohaaste.wordpress.com ja varsinkin sata syytä rakastua marraskuuhun. Kolahti!

      Poista
  2. Wau, upea tähtitaivas! <3

    Eräs ravitsemusterapeutti sanoi Aamu-tv:ssä viime viikolla, että on ihan normaalia himoita makeaa pimeällä. Koska pimeys ja valon puute tekee ihmisen väsyneeksi, elimistö yrittää hakea piristystä ja energiaa makeanhimolla. Että antaa mennä vaan hiilareita nassuun!

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva toi tähtitaivas! Ja kiva linkki oli tuonne marraskuun ihanuuksiin. =)

    Mä itse tykkään kulkea pimeässä, en ota koskaan edes lamppua mukaan lenkille. Tosin en missään metsässä kuljekaan vaan avoimilla peltojen välisillä teillä jne, joissa näkyy kuitenkin jotain edes, vaikka ei valoja olekaan. On ihana esimerkiksi katsella tähtiä, tosin ei ne viime aikoina oo suuremmin näkyneet ton pilvipeiton takaa. Ja kyllähän nämä tällaiset kokoaikaiset harmaat päivät on kieltämättä vähän väsyttäviä (tai paljonkin), mutta minkäs tälle voi, pakko kestää vaan. Sumut ja sateet on ihan ihania, ainoastaan välillä on koiralenkille vähän potkittava itseään... mut yleensä on sit kuitenkin ihan hyvä fiilis, kun sinne vaan menee.

    Ei muuta ku kynttilöitä, teetä/glögiä ja hyvä kirja, tai telkkarin ääreen nauttimaan pimeydestä ja rauhallisuudesta ja pysähtyneisyydestä... (Hah! Opintojen vuoksi sata asiaa just nyt tekeillä... mut noin niinku periaatteessa! =D) Kyllä me tästä selvitään, taas, ku on pakko eikä muukaan auta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi meidän katos on nyt kyllä kiva.
      Meillä on tievalot ja asfaltti, joten siksi metsä. Ja siellä taas juurakot yms jalkoja katkovat ominaisuudet. Tosin puolihimmeän otsavalon kanssa liikkuessa tunnelma on kyllä myös ihan omaa luokkaansa, sellainen hämyisä ja rauhallinen.
      Pari talvea sitten vaan valoon osui peuran silmät enkä tiedä kumpi meistä säikähti enemmän....

      Kynttilät, takkatuli, kuumat juotavat ja piparit + Aurajuusto.
      Näin me tästäkin pimeästä ajasta taas selvitään.
      (Ja esim. tänään paistaa jo kivasti ja on niin kaunista....=) )

      Poista

Elämänmuutoksia

Arkipäivien plussapostauksessa vähän vihjailinkin jo kertoneeni lääkärille ikäviä uutisia. Olen irtisanoutunut. Päätöstä en tehnyt kevyin pe...