Marraskuun mietteitä

Kohta marraskuun puoliväli. Tämä syksy on mennyt omalta kohdaltani yllättävän kevyesti, yleensä olen tässä kohtaa uupunut pimeyteen ja lähinnä voivottelen. (Otin tiukan parin-kolmen viikon kuuriin Beroccaa joka aamu, sekö toi virtaa näin?)
Tosin tänä aamuna töissä tuli työkavereiden kanssa puhetta, että nyt alkaa tuntua kropassa jatkuva pimeys. Eilen lenkille lähtiessä 17:20 oli tosiaan jo aivan pilkkopimeää. (Se kellojen siirto....)

Ystävien vessan ovesta. 

Tämä on ihana!!

Toisaalta muutaman tosi kylmänkin aamun jälkeen nyt on taas ollut lämmintä. Jopa niin lämmin, että pipo on ollut aamulenkillä liikaa ja pitänyt poistaa taskuun kesken kävelyn. Samoin teiden pinta on ihanasti uudelleen sula ja olen pystynyt sittenkin fillaroimaan vielä töihin.

Tuohon puoliläskiin en hanki nastarenkaita. Renkaiden hinta olisi melko kohtuuton siihen nähden miten vähän uskaltaisin kuitenkin ajaa talvella. Kun en ole kokenut talvipyöräilijä, tässä iässä ei uskalla alkaa opettelemaan. Kaatuminen sattuu...

Mutta nautin näistä selvästi plussalla olevista aamuista, jolloin pääsen vielä kahdella renkaalla töihin.

Vaihdoimme pörssisähköön keväällä. Olenkin ahkera sähkönhinnan seuraaja tätä nykyä. Muuten elämäntavat ei ole kovin muuttuneet, mutta toki tarkistan onko jokin hintapiikki juuri päällä, kun pitäisi tiski- tai pyykkikone vääntää käyntiin, jos tilanne on se, että pysty odottamaan sen tunnista muutamaan ennen käynnistystä. (Ja sitten kun hinta on jatkuvasti korkealla, pesen kun tarvitsee. Eipä siitä eroonkaan pääse.)

Mitään patterilämmitystä emme ole vielä laittaneet päälle. Suihkun lattialämmitys on päällä läpi vuoden, samoin vessan pikkupatteri. Kuistilla toki on öljypatteri tasaamassa yöajan viileyttä, ettei kasvit ihan jäädy, mutta muuten lämmitys hoituu toistaiseksi puulla. Kamiinapuhallin tasaa virtaavan lämmön ympäri kämppää. Yläkerta tosin pysyy miellyttävän vilpoisena +18-20 välillä.

Haamuperhe tyytyväisenä lämmöstä

Nuo kivilaatat oli kyllä ihan paras ostos puuhellan päälle. Parin pesällisen polttamisella pinta on illalla +50-60 asteinen ja aamuun "viilenee" +35-40 asteiseksi. Iltapäivällä kun palaamme kotiin ja aloitamme uudestaan lämmityksen, pintalämpö on jossain +30-35 välillä ja lähtee siitä taas nousuun.

Tilasin vastaavan kiven olohuoneen kamiinan päälle. Siinä on tähän saakka pidetty pizzakiveä, joka myös varasi sen verran, että päälle asetettu kamiinatuuletin pyöri varsin pitkään tulen jo sammuttua. Muutenhan peltikamiina jäähtyy nopeasti tulen sammuttua.

Havaintoja tästä uudesta kivestä: tarvitsee polttaa enemmän saadakseen propelin pyörimään, mutta sitten kivi onkin niin kuuma, että se pyöri polton jälkeen 4 tuntia vielä, eli kiven varaus on tosiaan melkoinen.

Keittiössä ei hellanpäälliskivet koskaan lämpene niin kuumaksi, se olisi vaarallistakin, mutta tuo suora lämpö pellin läpi näköjään toimii.

Onnellinen fillaristi marraskuussa

Kuistin lämmitystä pyritään tänä talvena järkeistämään vaihtamalla uusi ulko-ovi. Meillä on vanha talo, joka on vino vähän joka suuntaan, ja kuistille on aikanaan hankittu jonkinlainen halvin mahdollinen ovimalli, joka vielä repsottaa sen verran, että viittä vaille varpuset mahtuu raoista sisälle. (Tässä oikeasti liian vähän liioittelua...) Mies, joka talon kunnosti, ei tehnyt itselleen vaan myyntiin, ja se tulee tällaisessa näkyviin.

Päätimme tilata uuden oven, ja koska ammattilaiset asentavat sen paikalleen, korjaavat vinouden samalla. Uudet tiivisteet, tukeva kunnon ovi ja toki sen ympäristön uusi eristys yms todennäköisesti muuttavat kuistin lämpötaloutta huomattavasti, vaikka se onkin suurelta osin ikkunaa. Se olkoon meidän perheen joululahja tänä vuonna. Onpahan moneksi vuodeksi iloittavaa.

Jouluhalko

Isänpäiväviikonloppu meni kaksin. Lauantaina mies oli kalassa päivän ja toi mahtavan määrän raitapaitoja kotiin. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (7:20) ja lapsilta tuli hauskoja viestejä pitkin päivää. Ennustavasta tekstinsyötöstä saa joskus todella hauskoja "virheitä". 

Aamulla tehtiin ihana pitkä lenkki pitkästä aikaa eri maisemassa ja metsässä. Koirat saivat rallata sydämen kyllyydestä ja olivat tosi tyytyväisiä kotiin päästyään. Otettiin hyvät kahvit, minä aloitin laittamaan ruokia ja mies lähti ripustamaan ulos valosarjaa.
Ruuan jälkeen hetken lepo, ja tuo Ismo Leikolasta tehty leffa kiinnosti ja meni paikallisessa, joten sinne. Varsin hauska, sai nauraa ja toisaalta sai hyvällä tavalla myös ajattelemaan. Leffan jälkeen koirille lenkki ja löysäilyä ilta. Rento viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Halloweenista kohti pikkujouluja

Tämä lienee se raskain aika Suomen syksyssä. Kun lähtee töihin, on pimeää. Kun palaa töistä, hetken päästä on pimeää.
Toistaiseksi on kuitenkin ollut melko kuivaa ja sikäli kivoja ulkoiluilmoja pimeässäkin.

Meillä ei sen kummemmin Halloweenia, jos toki ei pyhäinpäivääkään, juhlita. Naapurit oli laittaneet hauskoja juttuja pihalleen, samoin pari kiinnostavaa Halloween-kävelyä tähän kaupunkiin on tehty, mutta itsellä koristeet jää muutamaan hassuun kynttilään ja pariin muovi- ja keramiikkakurpitsaan.

Eniten taisin ilahtua tuon oranssikukkaisen lyhtykoison kasvuunlähdöstä, kun siirsin sen uuteen kohtaan keväällä. Nyt meillä vihdoin tulee noita oransseja "kukkia", joista voi esim. valosarjan kanssa saada hauskan koristeen pöytään.

Paimion kaupungilla on kyseenalainen kunnia olla paikallisen S-ketjun eniten robottikuljetuksia käyttävä kaupunki. (Tästä oli ihan juttu lehdessä.) Täällä on siis kaupalla tällä hetkellä 7 robottia, jotka ovat jatkuvasti tien päällä. Minusta ne on tosi hauskoja ja nyt kun kulkevat meillekin portille saakka, tilaan melko usein puolen viikon - viikon ostokset robolla, jotta vältän kaupassa retkeilyn, joka ei kuulu suosikki-kotitöihin.

Kävin aamulla hakemassa kaupalta jotain evästä töihin ja kieltämättä tulin heti hurjan hyvälle tuulelle, kun näin ne parkissa vilkuttelemassa valojaan. Ihan kuin juttelisivat siinä muina robotteina.

Yhteen robottiin mahtuu kaksi ISOA muovikassillista ruokaa. Kun mietin omaa toimintaani, tuo on jopa ekologisempaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää, kuin että lähtisin autolla täältä ajamaan kauppaan, kiertäisin ja tekisin samalla heräteostoksia, ja ajaisin takaisin. Sen sijaan samassa ajassa kaupan henkilökunta pakkaa tavarat ja passittaa robon retkelle. 35 min ja se pysäköi meidän portille, josta noukin ostokset. Voin suunnitella kauppalistaa valmiiksi ja sitten vaan painaa "tilaa". Robo-kuljetuksen hinta on ihan mitätön 1,90 eur. Sillä hinnalla ei paljon kannata autoa käynnistää. (Lisäksi, koska ne heräteostot jää tekemättä, meiltä säästyy pitkä penni turhina kaloreina....)

Meillä on naapurustossa kolme pienten lasten taloutta ja me kaksi taloutta aikuisten voimin. Taidamme olla yhdet suurimmista kuljetusten käyttäjistä. Ainakin robotti vierailee tällä kadulla viidessä talossa joka viikko ja parhaana useamman kerran. 😂

Halloween-Robo

Viime viikonloppuna mies oli kavereilla talkoissa tekemässä maansiirtohommia tulevan pihasaunan tieltä. Minä tilasin keittojuureksia, maidot, piimät jne viikoksi, nappasin kassit portilta ja valmistin meille sopan, ja lähdin myös kavereille kahville kutsusta. 

Ihanaa, kun kotiinpalatessa oli puolen viikon ruuat valmiina ilman kaupassakäynnin tarvetta. Kun töihin joutuu kuljettamaan eväitä (kummallakaan ei ole minkäänlaista työpaikkaruokalaa), on ruokapolitiikka mietittävä aina valmiiksi.

Samoilla maansiirtourakoilla miehet kuljettivat meidänkin pihalle joutomaata yhden pienen kukkapenkin verran. Tosin se näyttää tällä hetkellä lähinnä hautakummulta (mikä sopii ajankohtaan ja tilanteeseen...) Jospa saan siihen keväämmällä kunnon multaa kerroksen ja joitain kukkia. Tällaista pihatietä rajaavaa penkkiä olen havitellut jo pitkään, mutta jäänyt tekemättä, lähinnä siitä syystä, että tuollaista maata ei ihan pussitavarana viitsi lähteä ostamaan...

Jos ei heilaa helluntaina niin

ei hautaa Halloweenina....

Nyt kun kärvistellään marraskuu, alkaakin vihdoin pikkujoulusesonki. Vähän laitoin pihavaloja, koska pimeys on sitä luokkaa, ettei eteensä näe kun kotiin tulee.

Ihan vielä ei viitsi alkaa muita virittelemään, mutta toki kaikenlaisia jouluvirityksiä on jo mielessä. 😃

Työpaikan pikkujoulut on juuri ennen itsenäisyyspäivää. Sitten kutsuimme ystävät syömään 8.12. joten silloin julistan virallisesti joulusesongin meillä avatuksi ja laitan täysillä kaikki koristeet esille. Olemme joulun pois kotoa suunnitellusti, mutta toisaalta meillä on siihenkin totuttu. Joulu on enemmän mieletila kuin tietty päivä kalenterissa. Juhlimme joulua lasten kanssa todennäköisesti joko ennen tai jälkeen.... 

Kuukausikuva: marraskuu

On kelejä, on pukeutumista ja sitten om marraskuu.
Kuukausista julmin, ikävin, synkin... se, jonka loppumista vain odottaa, että tulisi joulukuu.

Marraskuuta kaipaa joka vuosi kuin kipeää peräpukamaa.

Kun aamuisin lähtee kävelylle sen kuukauden alussa, jolloin niin sanottu ensilumi satoi - paitsi meillä, jossa tuli räntää ja jäätyi tiehen, tehden kaikesta peilijäätä, sitä pohtii aamuisin järkeään ja miettii voisiko koirat ulkoiluttaa mitenkään helpommin. 

Kuukausi, jolloin aamun ensimmäinen ajatus on: loppukuun aikana ei tarvitsekaan taas nukkua yhtään, kun lonkat ja selkä särkee lääkkeistä huolimatta. Liukastelu kun tekee allekirjoittaneen ruodon jäykäksi kuin rottinkikeppi, ja aiheuttaa jäätävää särkyä liukastellessa.

Päivän päätteeksi otettu kuva ei paljon aamusta valostu.

Sosiaalisen median tilit, oikeastaan ne vanhat muistot, kertovat, että viimekin vuonna olen ollut aivan järjettömän väsynyt nimenomaan marraskuussa. Selkeä kaamosoire. 
Herään liian aikaisin liian vähän nukutun yön jälkeen, käyn lenkillä ja käytän kirkasvaloa. En tunne itseäni varsinaisesti väsyneeksi herättyäni, mutta herääminen varsinkin loppuviikkoa kohti on ihan hirveää.... Eikä nämä synkät harmaat päivät ainakaan siihen auta.

Voihan marina ja valitus.

Marraskuun huvit

Aloitin kansalaisopiston savityökurssilla syksyn aluksi. Olen vähän outolintuna siellä, tuntematta ketään ennestään - ja myönnettäköön, että alkuun oli myös vähän tunnelma, että  "joku vei paikan siltä ja siltä, joka on aina ollut tällä kurssilla..." Muu porukka on siis käynyt samaa kurssia jo useita vuosia. En kuitenkaan suostu kantamaan mitään syyllisyttä siitä, että ehdin varata itselleni paikan kurssilta. Se on ensi syksynä sitten tapeltava uudestaan paikasta, samalla viivalla ollaan. Toki on kovin harmi, ettei kursseja voida järjestää niin montaa kuin halukkaita olisi tulossa.

Minähän olen täysin lahjaton taiteellisesti, ja nähtävästi myös varsin mielikuvitukseton, kun pohdin mitä seuraavaksi alkaisin tehdä. Kun koko homma oli alkuun vielä sellaista, etten oikein tiennyt aikatauluista ja muista, päätin aloittaa joulujuttujen valmistelun hyvissä ajoin. Siihen sitten joukkoon vähän jotain syksyistä... 

Ensimmäisellä kerralla käteen lyötiin pala savea ja ohje oli pelkästään omin käsin tehdä "voimahahmo". Kuten sanottua, mikään hahmo ei eityisemmin tullut mieleen, joten päädyin tekemään kolme pientä "kivikasaa". Juuri niitä, joista joka paikassa sanotaan, ettei esim. luonnonpuistoihin enää saa kasata. Omasta mielestäni niistä tuli ihan lystikkäät, vaikka olisin jälkiviisaana voinut painaa ne litteämmäksi vähän Pyhä-Nattanen-tyyliin. Mutta siellä ne nyt seisovat saunan eteisen ikkunalla ja sopivat hyvin maisemaan.

Voimahahmo-kivet takana, tontut ja yksi

Halloweenin lehdistä

Kivet käsiteltiin patinoimalla, ei lasittamalla. Patinointi on enemmän mattapintainen. Valitsin tarkoituksella ruskeanmustan värin. Idea oli levittää väri poltettuun saveen ja pestä osa pois. Koloihin ja taitteisiin jäi sitten väriä enemmän ja pinnasta tuli miellyttävän elävä. Itse asiassa ihastuin tuohon patinointiin aika tavalla.

Pari syksyn lehteä tein, toisen kuivatin kuppimaiseksi ja yllätin itsenikin sillä, miten kiva siitä tuli oranssiksi lasitettuna. Lasitteen väri nimittäin ei paljastu vielä levitysvaiheessa vaan vasta poltossa...

Toinen lehti on vielä tuloillaan, kaikkea ei ole ehditty vielä lasituspolttaa. Ajattelin tehdä lehtiäkin lisää, koska niistä saa ihan kivat pöytäkoristeet syksyn kattauksiin. Kuppimaiseen voi vaikka laittaa tuikkukynttilän.

Myös pikkutontut on kohtuullisen kivat, niitä teen vielä lisää, että saan koko perheen.

Tontut takan päällä

Muuten marraskuu yrittää taas heti alusta lähtien tapppaa. Liukasta siis. Ja selkäongelmia. 
Aamun lenkit meni muutamana päivänä niin tönkkönä, että seuraavat yöt sitten iloisesti Buranan voimin valvoen... 

Tuohon peilijäiseen liukkauteen kun ei pure mikään nastakenkä, se on vaan liukasteltava. Onneksi toistaiseksi on taas plussalla. 

Muita marraskuisia juttuja on jokaviikkoinen rokotus eli rokotamme massatilaisuuksina ja ylitöinä joka sunnuntai. Omissa töissäni käyn vielä rokottamassa erikseen mm. eri vanhusten asumisyksiköt. 

Piikkejä riittää..... 

Hoitajat työssään....

Jospa tämä vuoden synkin kuukausi tästä sujuisi. Joka vuosi tähän aikaan mietin miksen varannut jotain lomaa ainakin viikoksi, että pääsisi pois tästä synkkyydestä. 

Kyllä se tämäkin kuukausi tästä. Kohta on ns. vuoden harmain päivä ja ehkäpä pikkuhiljaa joulufiilistä kohti. Takka on toiminnassa ja poltetaan joka ilta ainakin vähän. Elävä tuli tuo niin kivaa tunnelmaa kotiin.

Marraskuu blues

Pieni keittiön kohennus on tehty ja uusittu keittiö on tällä hetkellä varsin raikas.
Mikään ei merkittävästi muuttunut, mutta yksi kaappisysteemi lähti, joten sellaista kahta huonetta katkaisevaa kohtaa ei ole ja kulkeminen on sujuvaa ja avaraa.

Pelkkä uusi maali seinissä kirkasti koko kämppää jännästi.

Tästä lähdettiin.

Yläkaapin vasemmalla puolella oli ennen 

pyökinvärinen irtohylly.

Yksi tolppajalka piti hankkia pöytätasoon. 

Hylly jäi seinältä pois.

Vitriinikaappia nostettiin ehkä 15 cm korkeammalle.

Ja koska maalia ostettiin (tarkoituksella) koko ämpärillinen, remontti jatkuu sen verran, että eteisen seinät käsitellään nyt samoin tein. Eteinen on koko huushollin murheenkryyni. Onneton läpijuoksupaikka, josta kaikki hiekka yms kulkeutuu pitkin muita huoneita.
Sokkeloinen ja kulmikas. Lisäksi edelleen täysin alkuperäisessä kuosissa.

Jospa valkoinen maali tekisi terää sillekin.....

Kun Kivet tuli pestyä, otin ne myös käyttöön.

Isäinpäivä.

Joku vuosi sitten joku oli päivittänyt facebookiin (minusta) hauskan (vitsikkään): 

"Koska olen mitä suuremmassa määrin syyllinen siihen, 

että oma isäni, samoin kuin tämä vierellä kulkeva henkilö on tullut isäksi,  

mielestäni tänään kuuluu lahjoa minua."

Meillä oli aivan valtavan ihana isäinpäivä! 

Omat isot lapset tulivat puolisoineen lauantaina illansuussa. Nuorin kävi heidät noukkimassa ja jo siihen tilanteeseen tuli sopivaa levotonta huumoria, kun minä aloin kotoa käsin neuvomaan, minne ajaa, vaikka olivat menossa täysin eri paikkaan....

Nuorison kanssa istuttiin ja syötiin pientä iltapalaa, skoolattiin kesällä hankitulla skumpalla ja naureskeltiin pitkästä aikaa koko iso lössi yhdessä.

Sauna lämmitettiin ja kaikessa rauhassa nautittiin.

Aamulla minä ja tuo vierellä kulkeva isä lähdimme käyttämään koirat lenkillä ja kun palasimme, keittiössä oli täysi hööki päällä. Nuoriso oli keittänyt kahvit ja laittanut aamupalan. ♥

Olin laittanut peuran muhimaan jo aamulla, joten ruoka oli ikäänkuin tulossa itsestään.

Siinä odotellessa, koska satoi eikä kukaan halunnut sen enempää lähteä ulkoilemaan, otimme muutaman tiukan erän Rummikubia.

Ei kyllä voittoa heru näillä korteilla....

Pelin taktikointia.....

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. 

Oh dear, it's a deer - peuraa siis, muusipedillä, vierellä vähän tomaatteja sekä fetaa uunin kautta ja Waldorfin salaattia (onks nyt joulu, kysyi Ipana) ja kokonainen lohifile jääkellarin lohena. Isomman tyttären lempiruokaa, eivät raaski itse ostaa lohta, joten pyrin tekemään sitä aina kun käyvät. 

Oikein kovaan joulufiilikseen en ole vielä päässyt.

Lonkeronharmaa keli vie mehut, vaikka samanaikaisesti jollain kieroutuneella tavalla nautin siitä, että kun iltalenkit tekee aina pimeässä, otsavalo paljastaa myös vastaantulijat (joita täällä ei kyllä näy). 

Pariin kertaan on peura tai pari säikäyttänyt, kun otsavalon kiilteessä joku katsookin takaisin.
Vaikka niitä näkee joka vuosi, joka kerta se sykähdyttää.

Kyllä tämä tästä. Syksy siis.

"... läpi syyskuun,

läpi repaleisen lokakuun,

kaipuun kaljakori kilisee,

mua oottaa,

ikävistä ikävin,

marraskuu...."

Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin!
Kaipaan niin jo valoisia päiviä! Ja pahin on vasta edessä. Voi kamala!

Onneksi olen jouluihminen, niin sen puuhaaminen ja ennakointi tuo hyvää mieltä, mikä piristää synkkyyden keskellä.

Kotiintullessa myöhään sentään katos on valaistu. Se on mielestäni tosi viehättävä pimeällä. Tässä kuva otettu vielä valoisaan niin ihan samaa käsitystä ei tietenkään saa. Muutenkin pihavaloja on saanut laittaa ja kynttilöitä polttelen harva se ilta.

Pimeys tekee hiilihydraattinälkäiseksi. Niinpä meillä menee aivan naurettavia määriä lettuja ja leivonnaisia....

Isänpäivää vietettiin päivää aiemmin, koska olin menossa töihin sunnuntaina. Samoin mieskin joutui ylitöihin juuri sinä viikonloppuna. Kahden vuorotyöläisen perheessä tämä on niin tavallista, ettei se oikeastaan ollut edes erikoista.

Vanhempi tytärkin tuli poikaystävineen, syötiin hyvin ja nuorempi tytär leipoi meille kivoja uudenmallisia joulutorttuja. Noista lumihiutaleista oli kuva jommassakummassa iltapäivälehdessä. Tuolla lailla sokerikuorrutteella ne oli aika juhlallisiakin. Ja hyviä, tietenkin!!

Iltalenkeille saa virittää kaikki mahdolliset otsalamput nähdäkseen mitään. Koirilla on valopannat ja niissä vielä Lidlin ledit kiinni. 

Kävipä vaan eilen iltalenkillä, että jossain kohtaa hoksasin Bonon kulkevan pimeänä. Aika Houdini se on ollut, että on pannan pujottanut pois, mietin itsekseni.

Palattiin omia jälkiämme takaisin muutama sata metriä, mutta en silti erottanut punaista valoa.... 

Aamulenkki mentiin samaa reittiä, ja siellähän se. 

Jos olisin palannut ehkä vielä yhden sata metriä, oltaisiin oltu suunnilleen kohdalla. Tosin en ole varma olisinko sitä nähnyt, tuo kirkas punainen oli suoraan kohti sammalta. Oman kirkkaan otsavalon valossa on vielä hankalampi mitään erottaa....

Houdini ei ollutkaan syyllinen. Pannassa on tuollainen muovinen/kuminen kiristys patterin suojana ja se on löystynyt ja auennut. Valo paloi edelleen ja poimin sen mukaan.

Täytynee jollain eristysteipillä tai jesarilla vähän paikata liitoskohtaa, ettei aukea uudelleen. 

Melko masentava marraskuu (normikauraa)

Tämä on se aika vuodesta, kun on vaikea keksiä paljonkaan positiivista sanottavaa. Siis marraskuusta.
Keksin kyllä ison liudan kaikenlaista valitettavaa, mutta ei lähdetä siihen.....

Kuvia kaivamalla käy kuitenkin ilmi, että mm. joskus on ollut kauniitakin päiviä. Olennainen tieto päivänä, jolloin vettä tulee kuin aisaa eikä auton tuulilasin pyyhkijät meinaa pärjätä kotimatkalla. (Miehen auto, oma oli huollossa...)

Mitäs siinä makailet kesken lenkin??

Mun parhaat ♥ pojat ♥

ONNEKSI olen oppinut pukeutumaan sään vaatimalla tavalla.

Onneksi ostin uuden, oikeasti sateenpitävän, puvun.

Koetan pilkkopimeässä metsässä tallustaessani muistaa, miten kosteus ja sade tekee hyvää iholle.... kasvoille siis.  =)

Tykkään kyllä, jollain perverssillä tavalla. Metsä saa minut heräämään henkiin ja ilman päivittäistä lenkkiä en varmasti selviäisi marraskuustakaan.

Kerran roikkutuolissa olkkarissa.

Bono ei ihan mahtunut kuvaan, tai käsi oli liian lyhyt.

Olen käynyt kirjastossa pitkästä aikaa.

Olen lukenut omasta kirjastosta (lue: makkarin hyllystä) kaikki Jarkko Sipilän Takatalo-dekkarit jälleen kerran. Tykkään aika ajoin aloittaa tuollaisen "sarjan", missä kirjat ei suoraan liity toisiinsa, mutta jotain juttuja edellisistä aina kulkee mukana.

Edeltävästi plarasin nuo kuvassakin näkyvät Läckbergit.

Kahvihetki

Sammiollinen koiranruokaa.

Sis. bataattia, myskikurpitsaa, puuroa, kurkkua, banaania, porkkanaa ja salaattia.

Olen kyllä aika ajoin niin blondi. Tähän asti on kestänyt hoksata, että koiratkin voisi hyötyä mm. bataatista ja puurosta. Mummokoira-Karollehan keitettiin pitkään puuro aina aamuisin, koska maksasairaana se hyötyi siitä. 

Näin syksyllä kun kurpitsa on halpaa, paahdoin sen uunissa kypsäksi samalla kun kiehautin bataatit ja puuron. Muut vihannekset menee aina raakana.

Tämä on harvinainen näky:

enpä muista milloin olisivat näin vierekkäin maanneet.

Pojilla on ollut harva se ilta nyt jonkunmoiset painijaiset. Siis selkeästi leikkivät keskenään ja hirmuinen tohina ja kolina on pitkin kämppää.

Joko Edu alkaa dementoitua (se ei ole ikinä leikkinyt!) tai sitten se vaan herää johonkin omaan maailmaansa iltaisin. Sitä on kuitenkin kiva katsoa.

Erään iltalenkin auringonlasku.

Vähän harmitti kuvaa valaisevat katulamput.

Joitain auringonlaskuja on ollut, joissa todellakin tajuaa, että filttereitä tai kuvankäsittelyä ei tarvita! 

Liittyykö meidän pohjoiseen sijaintiin vai mihin, mutta kieltämättä noita joitain etelän nousuja ja laskuja nähneenä Suomessa on ehkä hienoimmat värit ikinä!