Joulun puuhia

Se lähestyy taas suurin harppauksin.
Parasta kaikessa on tosiaan tieto, että saan kuin saankin kaikki lapset tänä vuonna kotiin!! ♥
Ja toisena se, että päivä alkaa pitenemään kun nämä pyhät on vietetty. Jee!!

Isäntä viritteli meidän pihamajakkaan pihavalon. Vähän majakkaa piti korottaa, että valo ei paistaisi suoraan lasin läpi, vaan vähän sieltä kaulan korkeudelta loimottaisi.
Ihanan tunnelmallista!!!

Meidän uusi jouluperinne lienee aloitettu vuosi sitten: keikka kuuntelemaan, miten hevilettiset miehet (ja nainen/naiset) kiekuvat perinteisiä joululauluja vähän reippaamman säestyksen tahtiin.

Mielettömän hieno keikka! 

Salossa paikalla Marco Hietala, Ville Tuomi, Tommi Salmela, Pasi Rantanen ja Elize Ryd.

Mainittakoon, että paikallinen lehti kirjoitti kohtuullisen ylistävän jutun aiheesta ja salolainen yleisö kehuttiin siinä sitten samalla. Röyhistelin kyllä vähän.  *heko*  (Olisin linkittänyt jutun, mutta nykyään lehdet ei julkaise juuri mitään ilman rahaa, joten juttua ei ole näkyvissä (ilmaisessa) nettilehdessä.)

Itse tanssin pöydillä. No, en ihan. Mutta penkeille kiipesin seisomaan ja vetelin viimeisen puoli tuntia siinä, koska porukka seisoi ja tällainen hukkapätkä ei nähnyt mitään jengin takaa. Yhteislauluja ja kunnon tanssit. Vähän hermostutti, että tipahdan, joten piti tyytyä ketkuttelemaan jalat tukevasti kahdella eri jakkaralla.

Joululaulut iskee aina muutenkin, ja tuo on konseptina niin hullu, ettei siitä voi olla tykkäämättä. Totta puhuen en kuitenkaan mielelläni kuuntele RJ levyjä esim. autossa. Sama tunnelma ei vaan välity. Levyltä haluan kuunnella ne perinteiset perinteisenä.

Kotia laitoin sen verran jouluasuun, että ostin Ikeasta pari punaista tyynyliinaa ja nuo harmaat huovat sohvalle. Alunperin olisin halunnut punaiset, mutta sellaisia ei ollut. Tuo harmaa on rauhallinen ja kiva, ja koska tuolien päälliset on punaiset, joulufiilistä on tekstiileissä näin riittämiin.

Jouluvalmistelut on muuten menneet rauhassa ja hyvin. 

Parina iltana otin asiakseni oikein tehdä jotain, ja nyt jääkaapeissa näyttää jo varsin namilta....

Tässä tulossa pororulla.

Leikkele kylmäsavuporoa folion päälle limittäin, päälle mautonsa Philadelphia-juustoa ja napakalle rullalle. Tämä pakkaseen, ja jäisestä pötköstä leikataan viipaleita tarjolle.

Viime vuonna laitoin jotain maustettua juustoa ja se oli todella vahvan suolaista. Tästä syystä tänä vuonna tuo "mauton".

Ai että sieppaa toi keittiön valon keltainen väri!!!

Joulun hyökkäys

Tilannehan on meidän perheessä ollut tämän syksyn sellainen, että pojan tyttöystävineen piti olla Irlannissa uudenvuoden yli, koska lopputenttien aikataulu oli yliopistolla hassu ja toisekseen ajattelivat, että kun sinne kerran on menty, voi yhtä hyvin katsoa maan perinteet kunnolla.

Vanhemman tyttären poikaystävä taas tietää jo olevansa kiinni joulunpyhinä töissä, kuten allekirjoittanutkin. Näin ollen olin jo alustavasti suunnitellut, että vietämme joulua vähän ennakoiden jo lauantaina 22.12. kun näyttäisi kaikkien (Suomessa olevien) osalta onnistuvan.

No, sitten kävikin niin, että vajaa pari viikkoa sitten sain Irlannista viestin, että tulevat Suomeen jouluaattona!! JIPII!!
Saan siis kuitenkin kaikki lapset jossain vaiheessa joulupöytään....  tosin edelleen näistä työjouluista johtuen vietämme joulun jonain muuna päivänä kuin 24.12., mutta se nyt on ihan sama!!

Todennäköisesti vietämme itse asiassa useamman joulun: ensin lauantaina ennen varsinaista vanhemman tytön kanssa, sitten pienemmällä porukalla vielä aattoaamuna, todennäköisesti joko joulupäivänä pojan kanssa ja toivon mukaan välipäivinä vielä ihan koko iso konkkaronkka!!

Olen aivan innoissani, tohkeissani ja in löööve tämän ajatuksen kanssa!!

Siitä kun intoilin ja kirjoittelin listoja (koska rakastan listoja...), Ipana totesi lakonisesti: Äiti, tais vähän lähteä taas laukalle......
Nooo, saatoin toki hippasen innostua!   Hih!!

Tehtiin pikainen joulutervehdys-reissu ja tsekattiin Porvoon joulumarkkinat sunnuntaina. Harmillisen harmaa sää ei varsinaisesti houkutellut enempiin kävelyihin, mutta kivalta näytti silti. Näin kun mitään hankittavaa ei enempää ollut, ennemminkin tuli nautittua tunnelmasta ja fiiliksestä.

Mainittakoon, että Brunbergin myymälässä oli pakko pistäytyä, koska kaikkia tuotteita ei myydä muualla. Sinne antaisin palautetta, että Vanhankaupungin myymälän järjestys on todella sekava ja toimimaton. Meinasi pakokauhu iskeä, kun ei päässyt eteen eikä taakse ja porukka joutuu jämähtämään hyllyn eteen, jolloin kukaan muukaan ei sieltä pysty mitään ostamaan.
Tehtaanmyymälässä järjestys on sellainen, että siellä tavallaan jonotetaan ovelta asti ja noukitaan matkan varrelta hyllystä mitä halutaan ja päädytään kassalle. Se toimii!!

Siihen on pari tippaa kuumaliimaa tarvittu!

Ihmettelin kovasti, kun mies ei heti luvannut samanlaista askarrella!

Kotona sen sijaan on valmiina listat tarjottavista ruuista, itselleni lista asioista, jotka täytyy hoitaa ennen joulua (kuten nyt esimerkiksi saunan ja pesuhuoneen pesu) ja sitten olen ihan vähän vaan aloitellut joulun tunnelmointia.

Karkkihylly on toisella hyllyllä, mutta

vähintään yhtä muhkeana kuin aiempina vuosina!

Edelleen toki himoitsen sellaista jälkiruokakaappia

Jovelan Johannan tapaan.... 

Innostuin koristelemaan pipareita!!

Minähän siis EN ASKARTELE!!

Pikeerin tipluttelu on jo siinä ja siinä, että

meneekö hermot vai ei.

Mutta huomaa toki, että jokaiselle joulunviettäjälle, 

koirat included, on ikioma nimikkopipari!! ♥

Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin!
Kaipaan niin jo valoisia päiviä! Ja pahin on vasta edessä. Voi kamala!

Onneksi olen jouluihminen, niin sen puuhaaminen ja ennakointi tuo hyvää mieltä, mikä piristää synkkyyden keskellä.

Kotiintullessa myöhään sentään katos on valaistu. Se on mielestäni tosi viehättävä pimeällä. Tässä kuva otettu vielä valoisaan niin ihan samaa käsitystä ei tietenkään saa. Muutenkin pihavaloja on saanut laittaa ja kynttilöitä polttelen harva se ilta.

Pimeys tekee hiilihydraattinälkäiseksi. Niinpä meillä menee aivan naurettavia määriä lettuja ja leivonnaisia....

Isänpäivää vietettiin päivää aiemmin, koska olin menossa töihin sunnuntaina. Samoin mieskin joutui ylitöihin juuri sinä viikonloppuna. Kahden vuorotyöläisen perheessä tämä on niin tavallista, ettei se oikeastaan ollut edes erikoista.

Vanhempi tytärkin tuli poikaystävineen, syötiin hyvin ja nuorempi tytär leipoi meille kivoja uudenmallisia joulutorttuja. Noista lumihiutaleista oli kuva jommassakummassa iltapäivälehdessä. Tuolla lailla sokerikuorrutteella ne oli aika juhlallisiakin. Ja hyviä, tietenkin!!

Iltalenkeille saa virittää kaikki mahdolliset otsalamput nähdäkseen mitään. Koirilla on valopannat ja niissä vielä Lidlin ledit kiinni. 

Kävipä vaan eilen iltalenkillä, että jossain kohtaa hoksasin Bonon kulkevan pimeänä. Aika Houdini se on ollut, että on pannan pujottanut pois, mietin itsekseni.

Palattiin omia jälkiämme takaisin muutama sata metriä, mutta en silti erottanut punaista valoa.... 

Aamulenkki mentiin samaa reittiä, ja siellähän se. 

Jos olisin palannut ehkä vielä yhden sata metriä, oltaisiin oltu suunnilleen kohdalla. Tosin en ole varma olisinko sitä nähnyt, tuo kirkas punainen oli suoraan kohti sammalta. Oman kirkkaan otsavalon valossa on vielä hankalampi mitään erottaa....

Houdini ei ollutkaan syyllinen. Pannassa on tuollainen muovinen/kuminen kiristys patterin suojana ja se on löystynyt ja auennut. Valo paloi edelleen ja poimin sen mukaan.

Täytynee jollain eristysteipillä tai jesarilla vähän paikata liitoskohtaa, ettei aukea uudelleen. 

Arkihaaste 51/52

Rehellisesti ehkä jopa vähän harmittaa, että hauska haaste on tulossa loppuaan kohti.
Tämä ON ollut kiva tapa käydä läpi edellistä viikkoa.
(Mikäänhän ei minua estä tätä jatkamasta.... hmmmmm.... )

Maanantaina totesin, että äiti on enemmän kuin vähän väsynyt.
Sorruin sarkasmiin (potilaalle) töissä, mikä ei ole itselleni tavallista. (Kollegoille olen kyllä sarkastinen, mutta sekin niin, että kollega hoksaa sarkasmin, enkä tee sitä pahalla.) Onneksi potilas ei asiaa tajunnut.
Hän pyysi katsomaan jalkaansa kun vein aamulääkkeitä. Katsoin ja hän kysyi "onkohan siinä veritulppa" ja minulta lipsahti "paha sanoa, oma röntgenkatseeni on vielä pois päältä"....

Hävetti.

No. Huilasin muutaman minuutin töiden jälkeen, käytin pojat lenkillä ja sitten Mama's Taxi kuskasi taas.

Tiistaina keskustelin esimiehen kanssa pitkään.
Harkinnan jälkeen pyysin, että saisin tehdä tammikuussa yhden listan (3 viikkoa) lyhyempää työaikaa, koska on mahdollista, että tuon kylppärishow'n tiimoilta päädytään raastupaan. Olisi sitten peliaikaa puuhata.....  ja minulle myönnettiin 80 % työaika. JESH!!! Sanotaanko, että olo keveni välittömästi useita kiloja.

Keskiviikkona aamulla oli ensin poikien lenkki, sitten Bonon parturi.

Olin ihan vilpittömän kauhuissani, kun sanoivat, että "meillä yleensä pyydetään omistajaa lähtemään kun ne sählää vähemmän niin".....
Siis mun vauva yksin??? Meinaako ne katkaista napanuoran vasta vuosikkaalta??

(Minähän olisin halunnut seurata, että sitä kohdellaan kauniisti eikä varsinkaan hirtetä siihen trimmipöytään....)

*huokaus*

Lähdin siis Prismaan tekemään muutaman jouluruokaostoksen ja kävin kahvilla.
Ja voi mikä nuorimies sieltä Mammalle tuotiinkaan....
Ei se aivan traumatisoitunut ole. (Mamma on!)

Kotiintultua tuli vielä laattamies, joka tekee nyt sitten tarjouksen, että saadaan homma pakettiin. Jääkellarin lohi piti laittaa jo tulemaan, kestää kolmisen päivää ja meillä siis syödään jouluateria jo lauantaina töiden vuoksi.

Tein myös Marikan mainiota piparminttujäätelöä ison purkillisen pakkaseen.  Teen sen hivenen eri tavoin, eli lisään siihen vielä vähän rahkaa, koska se on muuten niin ätäkän makeaa. Mutta periaatteessa ohje on sama ja sopii jouluun kuin nenä päähän.

Ke-to yön valvoin töissä. Rauhallista.

Torstaina hääräsin.
Pojat lenkille heti herättyäni ja sitten kauppaan. Ipana lähti kuormajuhdaksi, mikä olikin hyvä idea.
Sitten puuhasin. Veisasin joululauluja korkealta ja kovaa. Annoin vatkaimen hurista. Onnellista!!

♪♪ "... Niityillä lunta, hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt, on syksyn mahdottomuus...." ♪♪

Perjantaina heräsin aikaisin ja käytin pojat pimeällä lenkillä. Lenkin aikana taatelikakku paistui uunissa, ja kun sain peseydyttyä, lähdin pikaisesti kahvittelemaan kaverin synttäreitä. Kotimatkalla noukin vielä pojan kyytiin. Mies oli tehnyt edellisen yön töitä ja nukkui.
Kun tulimme kotiin, hän oli herännyt ja puuhailu jatkui.

Illalla Teijolla oli metsähartaus, jonne halusin. Karvaiset kaverit sai ottaa mukaan ja teimme vielä lenkin otsavalojen kanssa. Ihanan tunnelmallista.

Haluaisin silti kysyä: miksi iloiseen juhlaan, kuten joulu, pitää liittyä sellainen virsutus?? Eli miksi kaikki joululaulut pitää olla mollivoittoisia ja vetää laahaavalla, virsuttavalla nuotilla??

Nimim. säikähdin, kun Pappakoira alkoi ulvoa ihmisten aloittaessa virsuamisen....

Lauantaina karvavekkarit herättivät, kuten yleensä. Tunnin lenkki rapsakassa pikkupakkasessa. Kotiinpäästyä alkoikin sitten luvattu vaakaräntä, joten hyvä aika lenkkeillä...

Viimeisiä valmisteluja, pöydän kattaus ja sitten odoteltiin kaikessa rauhassa ruokavieraita.
Ruoka oli odotetusti hyvää ja sitä oli......  yllättäen, liikaa.

Ruuan jälkeen istuttiin hetki ja keiteltiin kahvit. Jälkiruokiakin oli älytön määrä. Myös joulupukki itse saapui paikalle, tosin vähän toisenlaisena kuin yleensä mielletään.....

Naapurin ihana pastori tuli sovitusti heittämään keikan "pukkina" ja joi meidän kanssa kahvit.
Pakettejakin oli kiitettävä määrä.

Minäkin olin ollut ainakin ihan vähän kiltti....

Sitten havaittiinkin jotain hassua, mistä syystä meidän JouluRÄYHÄ alkoi jo 23. päivä eikä vasta aattona....
Tiskikone nimittäin ei poistanut vettä. Pesi kyllä, mutta koska ei poistanut pesuvettä, huuhteli tietenkin sillä saippuaisella ja likaisella.

Kaiken tämän syksyn jälkeen tämä oli ihan viimeinen niitti: naurettiin aivan vedet silmissä kun huuhtelin pestyjä astioita lavuaarissa. Ei tällaista voi sattua.
Mies ja poika ropasivat sitten iltapuhteina konetta..... ja hei, se on taas kunnossa!!!  =D 

(Saatan silti suksia lähimpään tiskikonekauppaan kun alennusmyynnit alkaa.... ihan vaan varmuuden vuoksi.)

Sunnuntaina minä lähdin töihin aamulla 6:15, tonttulakki päässä.
Kotona alkoi se oikea räyhä kun joulurauha oli julistettu: pojat siis alkoivat piestä kylppärin seinää piikkaimilla.
Onneksi ruokaa jäi, koska nälkähän tuossa tuli.

Minä palasin kotiin 15 jälkeen ja olin suorastaan järkyttyneen yllättynyt: suurin osa seinistä on piikattu valmiiksi. Lattiaan tarvitaan laulavaa putkimiestä (sulkemaan vesikiertoisen lattialämmityksen putket) ja sitä emme tee, että hätyyttelisimme ketään pyhinä. Mahtavaa, että tuo tulee nyt oikeasti kuntoon!!!

Tämä on ollut ehkä hiljattain muistetuista viikoista paras! Enpä muista hetkeen kikattaneeni ihan yhtä paljon.

♥ JOULU ♥

Raskasta Joulua

Tällainen keski-ikäinen täti-ihminen fanittamassa hevibändiä on tietenkin aivan hillittömän huvittavaa ja aiheuttaa kanssaihmisissä lähinnä myötähäpeän tunteita.
Antaa mennä vaan.  =)

Sen jälkeen kun reilu vuosi sitten törmäsin noihin idoleihini livenä ja höpötin heidän kanssaan useamman minuutin selfien ottamisen jälkeen, päätin, että seuraavalle Raskasta Joulua -kiertueen keikalle hankin liput vaikka mikä olisi. Toukokuussa siis varasin Turun Logomoon liput.
Periaatteessa olisin halunnut ne vasta ns. pääkonserttiin 15.12., mutta koska joulukuun aikana on joitain muitakin menoja, pelkäsin, etten saa kaikkia toivomiani vapaita enkä ehkä pääse.... joten tähän alkuun sitten.

Eikä haitannut penninkään vertaa!! Päinvastoin.
Keskellä kylppärikatastrofia, ihanaa, että oli jotain iloista ajateltavaa!!!

Musiikki oli fantastista. Perinteisiä joululauluja, joten mukana sai vetää äänen koko massalla.....

Floor ehti sittenkin Turkuun!

Uskomatonta kuulla Hollantilaisen Jätin vetävän ruotsiksi ja suomeksi joulumusiikkia.....

Toi ääniala on uskomaton. Kylmät väreet vaan kulki.....

Ja jotkut sitten kiekuu jonkun Turusen perään....  (makuasioita, sano!)

JP Leppäluoto, Marco Hietala, Antony Parviainen ja bändi tässä.

Aamulla muutaman hullun tunnin unien jälkeen lähdössä tavanomaista reippaampana töihin.

Menen tuossa mustassa RJ tonttulakissa töihin jouluaattona!

(Se on kyllä älyttömän kuuma joten jää nähtäväksi pystyykö koko vuoroa vetämään....)

Arkihaaste 45/52

Kun ajoissa aloittaa, on ihan hyvä jo Tapaninpäivänä korjata kaikki pois....

Minä siis en kestä tätä pimeää aikaa vaan haluan valoa, lämpöä ja joulumieltä. Joulunodotus on parasta.
Joten meidän arki on tällä hetkellä tätä:

Eteisessä siis vähän jotain.....

Pihalle laitettiin valopallot. Raahasin tuollaiset isot rottinkipallot Tallinnasta joitain vuosia sitten. Ne oli siellä kaupan koristeena ja oltiin joulun välipäivinä reissussa. Myivät siis mulle koristeet suoraan katosta. Niihin säänkestävät valot ja se on siinä.

Ne on hauskat lumipallot tuolla omenapuussa. Halkaisija joku 30 cm.

Muina rikkoina rokassa eli valoina on luonnollisesti nykyään joka ilta otsalamppu sekä koirilla valopannat. Tilasin netistä monta vuotta sitten Leuchtien pannat koirille ja tänä vuonna niihin vasta tarvitsee vaihtaa paristot. Sanoisin, että kohtuullisen kestävää tavaraa!! 

Joku taannoin kommentoi iltalenkillä "hauska idea laittaa koiralle jouluvalot" ja joku toinen melko närkästyneenä "en tajua miksi koirallekin pitää laittaa valot", mutta nämä kommentit jätän omaan arvoonsa.

Kun eläimet on metsässä täysin vapaana, pystyn noista värivaloista päättelemään kumpi on missä (eri väriset pannat) ja pitämään silmällä, että pysyvät mukana. Pimeässä ei nimittäin otsavalolla kyllä koiraa löydä, jollei sen silmät juuri satu valon säteeseen.  Pannat on meidän koirien mieleen enemmän kuin heijastinliivit.

Muuten, tuli tuosta mieleeni: joskus yli 10 vuotta sitten kun meidän Mummokoira-Karo oli vielä hyvin pieni, kävelin sen kanssa lumisessa metsässä ja yhtäkkiä tajusin tuijottavani keltaisiin silmiin lähes omieni korkeudella (luultavasti ne oli korkeammalla....). 

Peura seisoi aivan polun vieressä jähmettyneenä....  en tiedä kumpi meistä säikähti enemmän.  =)  Joten otsavalosta on tällä lailla haittaakin....

Kuka minua tuijottaa keltaisin silmin??? 

Terveisiä sairastuvalta

Pikkulikka-ressukka meni ja sai jostain karmean flunssan.
Ei influenssaa, ei mitään varsinaista infektiota, mutta räkää ja yskää reunustettuna oikein miehekkäällä kuumeella, joka ei tunnu laskevan edes lääkkeillä.  HÖH!! Hus, pois!!!

Karhunpoika sairastaa.... ♪♪♫

Koulusta on nyt oltu pois neljä päivää ja huominenkin menee takuulla kotona. Koko viikko siis.

Tänään käytiin terkkarissa sen verran, että hoitaja nappasi pika-CRP:n. Onneksi ei ollut kuin 15 mikä selittyy tuolla hevosyskällä, selvä bronkiittihan tuo on. Kuume tosin vähän hämmästytti: 39 ja siitä oli sentään tunti kun oli heittanut 1g Panadolin ja 600mg Buranan huiviin. Korvalämpö, mutta ei se nyt ole kuin puolisen astetta kainaloa korkeampi laskennallisesti.

Minä olen ollut valvomisvapailla ja ollaan koirien kanssa nautittu melko messevästä säästä ulkoilulenkeillä. 

You are the ray of sunshine of my life! ♥ 

Minä olen hötissyt joulua. Kaikenlaisia salaisuuksia pakettien muodossa on ilmaantunut olohuoneen koriin. Mysteerisiä muovikasseja piilottelen keittiön kaappeihin, kunnes on oikea hetki paketoida....

Kaikenlaisia asetelmia olen puuhastellut ja lähinnä niiden osalta pohtinut missä on turvallista pitää, ettei huiskaava häntä tiputtele...

Piparkakkutalo on työn alla.

Sitähän sanotaan, että parisuhteessa kriisi yleensä tulee talonrakennusprojektista. Olen päättänyt ulkoistaa tämän projektin  tuolle parantuvalle lapselle ja joko miehelle tai itselleni, yhdessä emme tee. Ehkäpä kriisikin jää väliin?  Hih.

Sain tosi kivoja uutisia jouluun liittyen: poika tyttöystävineen tulee meille jouluaattona, koska tyttis on töissä 25.12. aamusta lähtien. Mahtavaa!!!

Lisäksi isän avokin poika lentää Saksasta Suomeen, joten kun laitamme kaikki tuolit järjestykseen, saan pöydän ympärille yhteensä 9 henkeä! Olen riemuissani!!!

Pahasti jouluttaa

♥ Olen oppinut jotain. Olen siis kehityskelpoinen: On hyvästä olla itselleen armollinen!!

(Kärsivä ilme kertoo vaan jäätävästä (lue: kylmästä sekä kovasta) viimasta....)

♥  Aina ei tarvitse höseltää täysillä. On lupa relata.

♥ Jos lihakset jumittaa valmiiksi ja on olevinaan vähän hoppukin, on täysin mahdollista tehdä lyhyempi lenkki koirien kanssa, jotta ehtii juoda teetä ennen kuin taas lähtee....

(Mitä siitä sitten, että lenkki oli loppujen lopuksi vain 300m lyhyempi? Mieli oli parempi kun tämän itselleen mahdollisti ja sitäpaitsi reitti oli pilkkopimeässä metsässä vähintäänkin mielenkiintoinen.)

♥ Joulun odotus on aivan ihanaa!! Suloista glögin tuoksua, pipareita ja torttuja... vähän takkatulta...

♥ Voi muka salaa paketoida lahjoja, piilottaa niitä olohuoneen isoon pärekoriin ja suunnitella kuuselle paikkaa...

♥ Kurren voi ruokkia siinä samalla kun pähkinöitä hankkii linnuille. Ei senkään suu tuohesta ole ja kärsii sekin nälkää.

♥ Voi tehdä hyviä tekoja, vapaaehtoistoimintaa.

Etukäteen voi olla tunne, ettei juuri tänään millään jaksaisi, yöt on mitä on, mutta toiminta itsessään palkitsee!!

Päivä Palokunnassa -tempaus viime viikonloppuna. Puuroa, kahvia ja mehua, lapsille erilaista toimintaa ja saatiinpa haastettua jälleen yksi ihminen naisosaston toimintaan mukaan.

♥ Voi käpertyä hyvän dekkarin kanssa huovan alle sohvalle, kuunnella takkatulen rapinaa, juoda teetä ja toisella korvalla nauraa tyttöjen kikatukselle yläkerrassa...

Juuri tänään, juuri nyt, naisosaston joulukokouksen jälkeen, mieli on tyyni, olo on hyvä vaikkakin väsynyt. Juuri nyt olen onnellinen. ♥ 

****

PS. Tajusin juuri, etten ole marraskuun ajalta kerännyt paskin haaste -haastetta. En pysty palauttamaan mitään erityistä mieleen, joten joudun sen skippaamaan....  =)