Marraskuun mietteitä

Kohta marraskuun puoliväli. Tämä syksy on mennyt omalta kohdaltani yllättävän kevyesti, yleensä olen tässä kohtaa uupunut pimeyteen ja lähinnä voivottelen. (Otin tiukan parin-kolmen viikon kuuriin Beroccaa joka aamu, sekö toi virtaa näin?)
Tosin tänä aamuna töissä tuli työkavereiden kanssa puhetta, että nyt alkaa tuntua kropassa jatkuva pimeys. Eilen lenkille lähtiessä 17:20 oli tosiaan jo aivan pilkkopimeää. (Se kellojen siirto....)

Ystävien vessan ovesta. 

Tämä on ihana!!

Toisaalta muutaman tosi kylmänkin aamun jälkeen nyt on taas ollut lämmintä. Jopa niin lämmin, että pipo on ollut aamulenkillä liikaa ja pitänyt poistaa taskuun kesken kävelyn. Samoin teiden pinta on ihanasti uudelleen sula ja olen pystynyt sittenkin fillaroimaan vielä töihin.

Tuohon puoliläskiin en hanki nastarenkaita. Renkaiden hinta olisi melko kohtuuton siihen nähden miten vähän uskaltaisin kuitenkin ajaa talvella. Kun en ole kokenut talvipyöräilijä, tässä iässä ei uskalla alkaa opettelemaan. Kaatuminen sattuu...

Mutta nautin näistä selvästi plussalla olevista aamuista, jolloin pääsen vielä kahdella renkaalla töihin.

Vaihdoimme pörssisähköön keväällä. Olenkin ahkera sähkönhinnan seuraaja tätä nykyä. Muuten elämäntavat ei ole kovin muuttuneet, mutta toki tarkistan onko jokin hintapiikki juuri päällä, kun pitäisi tiski- tai pyykkikone vääntää käyntiin, jos tilanne on se, että pysty odottamaan sen tunnista muutamaan ennen käynnistystä. (Ja sitten kun hinta on jatkuvasti korkealla, pesen kun tarvitsee. Eipä siitä eroonkaan pääse.)

Mitään patterilämmitystä emme ole vielä laittaneet päälle. Suihkun lattialämmitys on päällä läpi vuoden, samoin vessan pikkupatteri. Kuistilla toki on öljypatteri tasaamassa yöajan viileyttä, ettei kasvit ihan jäädy, mutta muuten lämmitys hoituu toistaiseksi puulla. Kamiinapuhallin tasaa virtaavan lämmön ympäri kämppää. Yläkerta tosin pysyy miellyttävän vilpoisena +18-20 välillä.

Haamuperhe tyytyväisenä lämmöstä

Nuo kivilaatat oli kyllä ihan paras ostos puuhellan päälle. Parin pesällisen polttamisella pinta on illalla +50-60 asteinen ja aamuun "viilenee" +35-40 asteiseksi. Iltapäivällä kun palaamme kotiin ja aloitamme uudestaan lämmityksen, pintalämpö on jossain +30-35 välillä ja lähtee siitä taas nousuun.

Tilasin vastaavan kiven olohuoneen kamiinan päälle. Siinä on tähän saakka pidetty pizzakiveä, joka myös varasi sen verran, että päälle asetettu kamiinatuuletin pyöri varsin pitkään tulen jo sammuttua. Muutenhan peltikamiina jäähtyy nopeasti tulen sammuttua.

Havaintoja tästä uudesta kivestä: tarvitsee polttaa enemmän saadakseen propelin pyörimään, mutta sitten kivi onkin niin kuuma, että se pyöri polton jälkeen 4 tuntia vielä, eli kiven varaus on tosiaan melkoinen.

Keittiössä ei hellanpäälliskivet koskaan lämpene niin kuumaksi, se olisi vaarallistakin, mutta tuo suora lämpö pellin läpi näköjään toimii.

Onnellinen fillaristi marraskuussa

Kuistin lämmitystä pyritään tänä talvena järkeistämään vaihtamalla uusi ulko-ovi. Meillä on vanha talo, joka on vino vähän joka suuntaan, ja kuistille on aikanaan hankittu jonkinlainen halvin mahdollinen ovimalli, joka vielä repsottaa sen verran, että viittä vaille varpuset mahtuu raoista sisälle. (Tässä oikeasti liian vähän liioittelua...) Mies, joka talon kunnosti, ei tehnyt itselleen vaan myyntiin, ja se tulee tällaisessa näkyviin.

Päätimme tilata uuden oven, ja koska ammattilaiset asentavat sen paikalleen, korjaavat vinouden samalla. Uudet tiivisteet, tukeva kunnon ovi ja toki sen ympäristön uusi eristys yms todennäköisesti muuttavat kuistin lämpötaloutta huomattavasti, vaikka se onkin suurelta osin ikkunaa. Se olkoon meidän perheen joululahja tänä vuonna. Onpahan moneksi vuodeksi iloittavaa.

Jouluhalko

Isänpäiväviikonloppu meni kaksin. Lauantaina mies oli kalassa päivän ja toi mahtavan määrän raitapaitoja kotiin. Sunnuntaina nukuttiin pitkään (7:20) ja lapsilta tuli hauskoja viestejä pitkin päivää. Ennustavasta tekstinsyötöstä saa joskus todella hauskoja "virheitä". 

Aamulla tehtiin ihana pitkä lenkki pitkästä aikaa eri maisemassa ja metsässä. Koirat saivat rallata sydämen kyllyydestä ja olivat tosi tyytyväisiä kotiin päästyään. Otettiin hyvät kahvit, minä aloitin laittamaan ruokia ja mies lähti ripustamaan ulos valosarjaa.
Ruuan jälkeen hetken lepo, ja tuo Ismo Leikolasta tehty leffa kiinnosti ja meni paikallisessa, joten sinne. Varsin hauska, sai nauraa ja toisaalta sai hyvällä tavalla myös ajattelemaan. Leffan jälkeen koirille lenkki ja löysäilyä ilta. Rento viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Halloweenista kohti pikkujouluja

Tämä lienee se raskain aika Suomen syksyssä. Kun lähtee töihin, on pimeää. Kun palaa töistä, hetken päästä on pimeää.
Toistaiseksi on kuitenkin ollut melko kuivaa ja sikäli kivoja ulkoiluilmoja pimeässäkin.

Meillä ei sen kummemmin Halloweenia, jos toki ei pyhäinpäivääkään, juhlita. Naapurit oli laittaneet hauskoja juttuja pihalleen, samoin pari kiinnostavaa Halloween-kävelyä tähän kaupunkiin on tehty, mutta itsellä koristeet jää muutamaan hassuun kynttilään ja pariin muovi- ja keramiikkakurpitsaan.

Eniten taisin ilahtua tuon oranssikukkaisen lyhtykoison kasvuunlähdöstä, kun siirsin sen uuteen kohtaan keväällä. Nyt meillä vihdoin tulee noita oransseja "kukkia", joista voi esim. valosarjan kanssa saada hauskan koristeen pöytään.

Paimion kaupungilla on kyseenalainen kunnia olla paikallisen S-ketjun eniten robottikuljetuksia käyttävä kaupunki. (Tästä oli ihan juttu lehdessä.) Täällä on siis kaupalla tällä hetkellä 7 robottia, jotka ovat jatkuvasti tien päällä. Minusta ne on tosi hauskoja ja nyt kun kulkevat meillekin portille saakka, tilaan melko usein puolen viikon - viikon ostokset robolla, jotta vältän kaupassa retkeilyn, joka ei kuulu suosikki-kotitöihin.

Kävin aamulla hakemassa kaupalta jotain evästä töihin ja kieltämättä tulin heti hurjan hyvälle tuulelle, kun näin ne parkissa vilkuttelemassa valojaan. Ihan kuin juttelisivat siinä muina robotteina.

Yhteen robottiin mahtuu kaksi ISOA muovikassillista ruokaa. Kun mietin omaa toimintaani, tuo on jopa ekologisempaa ja ajankäytöllisesti järkevämpää, kuin että lähtisin autolla täältä ajamaan kauppaan, kiertäisin ja tekisin samalla heräteostoksia, ja ajaisin takaisin. Sen sijaan samassa ajassa kaupan henkilökunta pakkaa tavarat ja passittaa robon retkelle. 35 min ja se pysäköi meidän portille, josta noukin ostokset. Voin suunnitella kauppalistaa valmiiksi ja sitten vaan painaa "tilaa". Robo-kuljetuksen hinta on ihan mitätön 1,90 eur. Sillä hinnalla ei paljon kannata autoa käynnistää. (Lisäksi, koska ne heräteostot jää tekemättä, meiltä säästyy pitkä penni turhina kaloreina....)

Meillä on naapurustossa kolme pienten lasten taloutta ja me kaksi taloutta aikuisten voimin. Taidamme olla yhdet suurimmista kuljetusten käyttäjistä. Ainakin robotti vierailee tällä kadulla viidessä talossa joka viikko ja parhaana useamman kerran. 😂

Halloween-Robo

Viime viikonloppuna mies oli kavereilla talkoissa tekemässä maansiirtohommia tulevan pihasaunan tieltä. Minä tilasin keittojuureksia, maidot, piimät jne viikoksi, nappasin kassit portilta ja valmistin meille sopan, ja lähdin myös kavereille kahville kutsusta. 

Ihanaa, kun kotiinpalatessa oli puolen viikon ruuat valmiina ilman kaupassakäynnin tarvetta. Kun töihin joutuu kuljettamaan eväitä (kummallakaan ei ole minkäänlaista työpaikkaruokalaa), on ruokapolitiikka mietittävä aina valmiiksi.

Samoilla maansiirtourakoilla miehet kuljettivat meidänkin pihalle joutomaata yhden pienen kukkapenkin verran. Tosin se näyttää tällä hetkellä lähinnä hautakummulta (mikä sopii ajankohtaan ja tilanteeseen...) Jospa saan siihen keväämmällä kunnon multaa kerroksen ja joitain kukkia. Tällaista pihatietä rajaavaa penkkiä olen havitellut jo pitkään, mutta jäänyt tekemättä, lähinnä siitä syystä, että tuollaista maata ei ihan pussitavarana viitsi lähteä ostamaan...

Jos ei heilaa helluntaina niin

ei hautaa Halloweenina....

Nyt kun kärvistellään marraskuu, alkaakin vihdoin pikkujoulusesonki. Vähän laitoin pihavaloja, koska pimeys on sitä luokkaa, ettei eteensä näe kun kotiin tulee.

Ihan vielä ei viitsi alkaa muita virittelemään, mutta toki kaikenlaisia jouluvirityksiä on jo mielessä. 😃

Työpaikan pikkujoulut on juuri ennen itsenäisyyspäivää. Sitten kutsuimme ystävät syömään 8.12. joten silloin julistan virallisesti joulusesongin meillä avatuksi ja laitan täysillä kaikki koristeet esille. Olemme joulun pois kotoa suunnitellusti, mutta toisaalta meillä on siihenkin totuttu. Joulu on enemmän mieletila kuin tietty päivä kalenterissa. Juhlimme joulua lasten kanssa todennäköisesti joko ennen tai jälkeen.... 

Kaipaan valoa!!

Vaikka kesä olikin kuuma ja ihana, harmi kyllä sen ajattelu ei yhtään auta näihin sateisiin ja synkkiin marraskuun päiviin!
Kaipaan niin jo valoisia päiviä! Ja pahin on vasta edessä. Voi kamala!

Onneksi olen jouluihminen, niin sen puuhaaminen ja ennakointi tuo hyvää mieltä, mikä piristää synkkyyden keskellä.

Kotiintullessa myöhään sentään katos on valaistu. Se on mielestäni tosi viehättävä pimeällä. Tässä kuva otettu vielä valoisaan niin ihan samaa käsitystä ei tietenkään saa. Muutenkin pihavaloja on saanut laittaa ja kynttilöitä polttelen harva se ilta.

Pimeys tekee hiilihydraattinälkäiseksi. Niinpä meillä menee aivan naurettavia määriä lettuja ja leivonnaisia....

Isänpäivää vietettiin päivää aiemmin, koska olin menossa töihin sunnuntaina. Samoin mieskin joutui ylitöihin juuri sinä viikonloppuna. Kahden vuorotyöläisen perheessä tämä on niin tavallista, ettei se oikeastaan ollut edes erikoista.

Vanhempi tytärkin tuli poikaystävineen, syötiin hyvin ja nuorempi tytär leipoi meille kivoja uudenmallisia joulutorttuja. Noista lumihiutaleista oli kuva jommassakummassa iltapäivälehdessä. Tuolla lailla sokerikuorrutteella ne oli aika juhlallisiakin. Ja hyviä, tietenkin!!

Iltalenkeille saa virittää kaikki mahdolliset otsalamput nähdäkseen mitään. Koirilla on valopannat ja niissä vielä Lidlin ledit kiinni. 

Kävipä vaan eilen iltalenkillä, että jossain kohtaa hoksasin Bonon kulkevan pimeänä. Aika Houdini se on ollut, että on pannan pujottanut pois, mietin itsekseni.

Palattiin omia jälkiämme takaisin muutama sata metriä, mutta en silti erottanut punaista valoa.... 

Aamulenkki mentiin samaa reittiä, ja siellähän se. 

Jos olisin palannut ehkä vielä yhden sata metriä, oltaisiin oltu suunnilleen kohdalla. Tosin en ole varma olisinko sitä nähnyt, tuo kirkas punainen oli suoraan kohti sammalta. Oman kirkkaan otsavalon valossa on vielä hankalampi mitään erottaa....

Houdini ei ollutkaan syyllinen. Pannassa on tuollainen muovinen/kuminen kiristys patterin suojana ja se on löystynyt ja auennut. Valo paloi edelleen ja poimin sen mukaan.

Täytynee jollain eristysteipillä tai jesarilla vähän paikata liitoskohtaa, ettei aukea uudelleen.