Autoiluja

Meillähän nykyään aikuiset (lue: vanhemmat) istuvat pelkääjän paikalla ja antavat korkeintaan huonoja vinkkejä, kun Ipana ajaa näitä autokoulutuntejansa. Hän siis kävi pakollisen teoriatunnin autokoulussa ja kaikki ajotunnit hoidetaan itse.

Aloitimme tosi varhain eli marraskuussa jo ajattamaan. Nyt tuo onkin niin reipas ja tunnollinen, että aika ajoin vähän harmittaa, ettei voi pyytää sitä hoitamaan jotain asioita puolesta. Kuten vaikka pikaruuan hakemista kun äitiä oikein laiskottaa.....

Koska asumme maalla, suurin osa ajoista on maantieajoa. Toki esim. tallille meno on yhden sortin seikkailu, vaikka kyse on maantieajosta, maantien koko on kuitenkin melko pieni ja kiemurainen. Täytyykin erikseen hankkiutua aina kaupungin keskustaan, kun haluaa treenata kaupunkiajoa.

Kun olin aivan ensimmäistä kertaa kyydissä, suuntasimme tallille. Se oli varmasti jotain joulukuun alkuaikaa ja maailma oli tietenkin jo ihan pimeä kun lähdimme. Rauhallisesti Ipana kurvaili ja ja jossain kohtaa nosti jalan kaasulta ja painoi varovasti jarrua. Silloin minäkin näin valoissa, miten kaksi isoa peuraa ylitti tien hyvän matkan päässä. Ipana oli nähnyt hahmot tien vierellä aiemmin.

Pisimmän retken teimme sairasloman aikana kun Ipana ajoi meiltä Uuteenkaupunkiin ja takaisin. Matkaa tulee pari tuntia suuntaansa ja siinä on vaikka minkälaista liikennettä ja tapahtumaa.

Moottoritie oli tosi liukas. Nopeusrajoitukset oli laskettu 80, mikä kertoo siitä, että tie oli tosi huonossa kunnossa. Olin itse tullut pari iltaa aiemmin kotiin samaa reittiä ja todellakin oli kurja ajokeli.
Koska meillä ei ollut kiire, kuuntelimme poppia ja tulimme rauhassa. Turku ohitettiin tyylikkäästi ja Ohikulkutiellä ohitettiin muutama rekkakin, kun se tie oli hyvässä kunnossa ja uskalsi nostaa vauhdin liki satasta.

Vain yhdessä kohtaa arvio petti ja tilannenopeus oli liian suuri. Risteys/liittymä, jossa pitää kääntyä lähes 300 astetta eli melkein koko ympyrä. Auton perä lähti heittämään sivukautta..... Minä katsoin peileistä, että takana tuleva jätti väliä siltä varalta, että pyörähdetään kokonaan ympäri, Ipana ohjasi hellästi sentti kerrallaan ja koskematta jarruun (mikä olisi takuulla sitten heittänyt ympäri) rauhallisesti takaisin oikealle kaistalle. Liittymässä menee kaksi samansuuntaista kaistaa ylöspäin ja käytimme toki molempia, mutta niin vaan päädyimme oikeaan!
(Ja tämän jälkeen Ipana sanoi, että "Nyt tiedän miltä se tuntuu, otetaan seuraavat aika paljon rauhallisemmin"....)

Sitten eilen lähtivät miehen kanssa ajamaan tallille. Täällä on ollut todella järkyttävä keli nyt muutaman päivän: uutta räntää, vettä ja loskaa. Asteet plussalla ja toisaalta yöllä sitten pakkasta....
No, eivät päässeet tallille asti. Matkalta tuli mieheltä viesti, että "ojassa ollaan". Hitaassa vauhdissa loska oli lähtenyt viemään. Sehän menee kuin pulkka. 360° ympäri ja perä edellä vääränpuolen ojaan....

Onneksi kukaan ei loukannut. Ja toivon, ettei tämä tarkoita sitä, että ei kahta kolmannetta. Ainakin se kolmas kertakin saa olla tätä lajia, että vaan vähän pyörii.

Täällä on tiet näin "hoidettu".

Olen enemmän kuin suivaantunut kaupungin touhuun.

Tarviiko niitä liipata peiliksi ja jättää siihen?

Nuo hoitamattomat paikat on paljon helpommat kulkea.

Saa nähdä onko minulla autoa enää maaliskuun lopun jälkeen käytettävissä? Täältä periferiasta kun ei pääse minnekään julkisilla ja kavereita on muualla.
Miehen auto on myynnissä ja tilalle havitellaan pientä farmaria tai vastaavaa. Joka tapauksessa autoa, jossa on kaikki turvallisuusvermeet eli tyynyt ja edes jotain ajonvakauslaitteita. En halua ajella itse, enkä varsinkaan halua, että kokematon kuski ajelee autolla, jonka turvallisuus on kysymysmerkki.