Elämänmuutoksia

Arkipäivien plussapostauksessa vähän vihjailinkin jo kertoneeni lääkärille ikäviä uutisia. Olen irtisanoutunut.

Päätöstä en tehnyt kevyin perustein. Onhan tämä muhinut ilmassa jo reilun vuoden. Ilmapiiriongelma töissä on ollut paikka paikoin käsinkosketeltava ja olen ollut onnellinen töissä vain polilla. Pärstäperusteinen johtaminen ei vaan sovi itselleni.
Kyselin mahdollisuutta erilaisiin "vaihtoihin". Olisin toivonut työnkiertoa kasvattaakseni osaamistani, halusin kouluttautua ja kokea uutta. Kysyin vuorotteluvapaata. Kaikkeen vastattiin yksiselitteisesti, ilman perusteluita "ei".  En nähnyt hirveästi vaihtoehtoja.

Muuton jälkeen palikat alkoivat loksahdella paikalleen: sain soiton itselleni täysin uudesta paikasta ja tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Joten jo kesäkuun alussa puhaltavat uudet tuulet. Katsotaan. 

En lähde ovet paukkuen, en polta siltoja takanani.
Olen aidosti pahoillani, että en saa kouluttaa kollegaa polityöhön ja lääkäri jää yksin. 
Ja jännittää aivan hitokseen.

Ehkä ihmisen kuuluu vaihtaa noin 10 vuoden välein?

Silmät laitettu kuosiin: ripsien ja kulmien kestoväri.

Olen käynyt tekemässä yhden vuoron uudessa paikassa. Porukka otti todella avoimen iloisesti vastaan. Sain kysellä tyhmiä, sain kyseenalaistaa, sain vastauksia.

Osastonhoitajan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Nauroin tekeväni nyt isoja muutoksia, olkoon viiskymppisen villitystä. Vaihdoin osoitetta ja nyt työpaikkaa. Jospa pidän miehen, lapset ja koirat vielä. 😂

Kuisti on kuin kasvihuone. 

Vielä en uskalla laittaa maisseja ja sisäkasveja pihalle,

yöt ovat olleet sen verran viileitä.

Jossain kohtaa koti alkaa olla remontin osalta tehty. Keittiöstä puuttuu vielä joitain etusarjoja, laatikostot ovat paikallaan ja toivon mukaan tällä viikolla saadaan sähköt ja sitä myöten liesi ja uuni käyttöön. 

Viikonloppuna tehtiin myös pikkuremppaa vessaan. Mies laittoi sinne uuden pöytätason ja vielä pari pienempää hyllyä, joten sain tavarat paikoilleen eikä lattialla ole enää mitään. JEE! (Miten helppo siivota kun imurin saa joka koloon!)

Tilasin Torista pitkän harkinnan jälkeen 325 cm pitkän pitsiverhon. Se ei ollut kallis, mutta aina arveluttaa ostaa sokkona. No, kävi tuuri ja sain mielestäni aivan ihanan pitsikapan kuistille. Käsinvirkattu. Ihastelen noita ihmisiä, jotka osaavat tehdä tällaisia käsitöitä. Itse neulon kyllä sukat pakon edessä, mutta minusta ei ole näpräämään.... 

Kuistilla vihdoin verhot

Halusin jatkaa vanhan VPK:n naisosastossa muutosta huolimatta. Huhtikuun alussa en päässyt kokoukseen, koska kaikki oli kotona vielä sekaisin. Nyt päätin ottaa ajan itselleni ja lähdin pontevana liikkeelle. Varasin ylimääräisen 30 min ehtiäkseni käydä Kukkatalossa ja olin sopinut nappaavani yhden ystävän kyytiin. Joten hyvin poikkeuksellisesti moottoritielle. (Koska reitti Kukkataloon olisi siitä "suorempi".)

VIRHE!!!

Puolimatkassa ensin asfaltointityömaa, ja tuntemattomasta syystä letka pysähtyi viideksi minuutiksi täysin paikalleen, vaikka vain toista kaistaa tehtiin.

Muutama sata metriä sen jälkeen, vauhti oli juuri noussut n. 100 km/h, säikähdin kun salama iski näkökentässä taivaan poikki ja samantien alkoi tulla rakeita ikkunaan. 

Siitä pari sataa metriä ja tiellä olikin jo 10 cm raekerros:

Suvikelit

Vauhti putosi 40 km/h ja mentiin kieli keskellä suuta.
Vastaantulevien kaistalla oli jo kolme autoa pois tieltä: yksi nokka minua kohti keskikaistaleella, toinen perä pystyssä rinteessä tien toisella puolen ja kolmas nokka samaan suuntaan kuin itselläni.... 
Yksi ensihoitoyksikkö oli paikalla ja matkan aikana vastaan tuli vielä viisi lisää siniset vilkkuen. Lopulta tuli vielä Pelastuslaitoksen paloautokin.... 

Toivottavasti ihmiset selvisivät loukkaantumatta!

Minä EN ehtinyt Kukkataloon. en lopulta edes yrittänyt. Noukin kaverin ja ajettiin suoraan kokoukseen. Illalla kotiinpalatessa aurinko paistoi, (vanha) tie oli kuiva ja oli epätodellinen olo, että lumiset kuvat olivat edes totta.