Koronasta (olisiko viimeinen osa?)

En olisi itsekään reilu vuosi sitten uskonut, että edelleen tänä vuonna ollaan tässä tilanteessa moisen taudin suhteen. Vähättelin ja kutsuin sitä vähän tavanomaista tiukemmaksi influenssaksi. Paljonpa tiesin.

Ihmiset käyttävät tosi hienosti maskeja. Jos viime vuonna oli kummajainen mennessään kauppaan kuonokoppa päässä, tänään sitä kiinnittää huomiota niihin, joilta se puuttuu. 
Henkilökohtaisesti en niistä millään tavoin tykkää, minusta ne ahdistaa pidemmän päälle ja ilmeisesti en ole vielä löytänyt oikeaa mallia, koska jotkut ovat niin isoja, että tunkevat silmille ja toisaalta toiset tahtovat mennä suuhun puhuessa..... (Epäilemättä vika on naamassa eikä maskissa...)

Pahaa pelkään, että ainakin töissä tullaan vielä pari vuotta kulkemaan jatkuvasti maski naamalla. Toivon vaan, ettei jää pysyväksi tavaksi. Jotkut tietyt kiinalaismerkit aiheuttavat hillitöntä ihottumaa kasvoihin, toiset haisevat rotanraadolle, kun muovipakkauksen avaa....  Mutta niin vaan on meilläkin kuistilla pari pakkausta maskeja ja siitä otetaan mukaan kauppaan lähtiessä yms.

Kävin rokotuksella, kun vuoro tuli. Ikävuoro, työnantaja ei edelleenkään pysty näitä henkilökunnalle tarjoamaan, koska jossain valtiotaholla on tehty päätös, ettei terveydenhuollon henkilökuntaa tarvitse mitenkään priorisoida rokotusten suhteen. Se on mukavaa tietää olevansa tarpeellinen valtiovallankin mielestä. 

Lähipiiristä ei onneksi ole sairastunut kuin jenkkisisko perheineen. Siellä siskon mies käytti 2 kk happipulloa joutuessaan kulkemaan portaat yläkertaan, koska ei pystynyt muuten liikkumaan.  Tämä siis niin sanotun toipumisen jälkeen....  Edelleen ovat jonkin verran rajoittuneita rasittavamman liikunnan suhteen ja sairastivat siis viime kesänä!

Olen tässä vuoden varrella paitsi hoitanut koronapotilaita (tosin vain sen aikaa, että heidät on siirretty varsinaiseen koronayksikköön), nähnyt muutamien "toipuneiden" keuhkokuvia, keuhkopolilla kun töitäni olen tehnyt. Melko karua katsottavaa. En olisi uskonut minkälaista jälkeä se tosiaan jättää perusterveenkin ihmisen elimistöön ja mitä tuhoa tekee keuhkoissa, kun taudin kunnolla sairastaa. Keuhkokudoksesta tulee juustomaista, sellaista pienireikäistä Oltermannia. Näin mielellään liikkuvana ihmisenä sitä arvostaa kummasti toimivia keuhkoja....

Sanotaan, että jos tupakoitsijalle näyttää kuvan tervakeuhkoista, se ilmeisesti harvemmin motivoi tupakoinnin lopettamiseen. Noiden koronakeuhkojen näkeminen taas minusta olisi ihan terveellistä niille, jotka vähättelevät tautia edelleen ja toteavat voivansa sen tuossa ohimennen sairastaa. Toki jokainen päättää itse, mutta tekisin vastuuttomasti, jos en toisaalta kertoisi tässä mielessä omakohtaista kokemusta. Lisäksi on epäreilua ottaa riski, että sairastuu ja samalla tartuttaa muita. Kaikki kun eivät ole perusterveitä.  Tuo tauti tappaa ihan oikeasti!

Rokotuskokemus: onnistuin eksymään uuden paikkakunnan terkkarissa. Pysäköin auton juuri sille parkkikselle, joka oli osoitettu rokotukseen tulijoille, näin siinä ihmisiä ja ajattelin tyytyväisenä, että seuraan heitä ja päädyn oikeaan paikkaan. Ja kun seuraavassa hetkessä katseeni nostin, olivat kadonneet. Pufff!

No, otin jalat alleni ja päätin, että kyllä moinen ovi jostain löytyy. Kiersin ja ihmettelin, kokeilin ovia.... 
Lopulta päädyin ilmeisesti normaalin lääkärivastaanoton tiloihin, josta ystävällinen hoitaja saattoi oikeaan paikkaan. Sen oven edessä, mistä mentiin sisälle, oli pysäköity pakettiauto ja se blokkasi näkyvyyden oveen, jossa toden totta oli iso kyltti: rokotukset. 😁
Odottelin vuoroani viitisen minuuttia, nimellä kutsuttiin, Kela-kortti tarkistettiin, hiha ylös, neula käteen, laastari ja kiitos. 
Vartin istuskelu odotustilassa ja kiitokset. Ainakin täällä oli järjestetty tosi asiallisesti, että yhdestä ovesta sisään (miinus allekirjoittanut...) ja toisesta ulos. Sellainen läpijuoksu-politiikka. Toimi erinomaisesti. Paikalla oli SPR:n vapaaehtoisia jutustelemassa ihmisten kanssa. Tarjosivat vettä ja mehua iäkkäimmille ihmisille ja kysyivät tasaisin väliajoin jokaiselta onko vointi ok. 

No, pisto nyt ei kummasti tuntunut. Mutta iltapäivästä olo oli outo, vetämätön. Lisäksi hillitön päänsärky iski päälle ja totta puhuen seuraavana aamuna olo oli jokseenkin kammottava. Töihin päädyin vain näkemään sahalaitoja silmissä ja lopulta oksentamaan. Passittivat migreenicocktailin jälkeen kotiin....
Jos tämä ensimmäisestä, kieltämättä nyt jännittää melkoisesti se toinen. Kuuleman mukaan nimenomaan Pfizerista on porukka ollut tosi kipeää jälkimmäisen jälkeen. Noh.... jos tämä paskiainen saadaan maailmasta torpattua tällä, on se sen arvoista.