Remonttia ja jouluhössöttämistä

Ei vuotta ettei jotain uusittavaa. Tänä vuonna siis ulko-ovi mutta myös vihdoin nuo olohuoneen tapetit. Löysin jo viime vuonna mielestäni sopivan Boråstapeterin tapetin, mutta asia on jäänyt. 
Nyt tilasin vihdoin näytepalan, ja olimmekin tovin hyvin ihmeissämme sen suhteen. Näytti kovin hailakalta mainoskuviin nähden, olin odottanut kirkkaampaa, keltaisempaa.

No, tämä vuodenaika on mitä mahdottomin tehdä vertailua valoisuuden suhteen, koska ei ollut kirkkaita päiviä, jolloin olisi nähnyt käyttäytyykö värit auringossa siten kuin kuvittelin, että näyttävät keltaisemmalta. Huoh!
Lopulta päädyttiin tilaamaan mainoskuvien perusteella juuri tämän koepalan mukaan, menee sitten syteen tai saveen. Olohuone toisaalta saa olla yleisesti rauhallisempi tapetin suhteen. Ehkä kirkkaampi keltainen olisi häiritsevä aurinkoisena päivänä. Pääasia, että pääsen eroon tuosta kylmänsävyisestä ihmeellisestä männyn runko -mallista, jota olen pitkin hampain sietänyt tässä vuosia.

Ennen repimistä

En sano, etteikö tämä voisi olla ihan kiva. Mutta ei omaan makuuni. 

Enkä pääse yli siitä, että noita samanlaisia kimaltelevia "latvoja/oksistoa" on joka metrillä....

Eikä ole ollenkaan "runkoa" vaan koko matkan tätä latvustoa.

Mies oli iltavuoroviikolla ja irrotti aamulla nopeasti olkkarin tietyt pikkuhyllyt, jotta sain kerätä vaan irtokamat muovilaatikkoon ja "toteuttaa itseäni" repimällä tapetteja. 

Uudet tapetit on tilattu, mutta ei tietoakaan missä menevät. Tuohon pohjatyöhön menee kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin varsinaiseen tapetointiin, joten kiva aloittaa sotkeminen ajoissa.

Tapettien saapumisen kanssa oli outoja ongelmia. Tai no, ongelmia ja ongelmia. Tilauksen tekemistä seuraavana päivänä sain asianmukaisen viestin paketin lähettämisestä. Siinä oli seurantanumero, joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään. (Koska yleensä esim. Postin tai Matkahuollon numero avaa heidän oman sivuston ja kertoo missä paketti kulkee.)

Odottelin kuitenkin rauhassa, kunnes jossain kohtaa tajusin, että 5-6 päivän sijaan nyt on mennyt 12 päivää tilauksesta ja mitään ei kuulu. Lähdin etsimään sivustolta aspan yhteystietoja, ja päädyin lukemaan myös arvosteluja, joista selvisi, että käyttävät kuriiripalvelua toimituksiin. No, kuriirin sivuilta tuo numerosarjakin paljasti paketin olemassaolon, olisi lähtenyt palautukseen seuraavana päivänä....  Mitään tietoa sen saapumisesta ei siis tullut ja ilman satunnaista vahinkoa arvostelusivustolle en edes tietäisi millä kuljettivat. 

Pääasia kuitenkin, että tapetit löytyivät.

Huoneen ilme muuttui heti lämpimämmäksi.

Hyvin tavallinen, ehkä jopa vähän tylsä kuosi, 

mutta lämpimänä sävynä tuli ihan erilainen fiilis olkkarissa.

Oven kanssa kävikin sitten niin uskomaton munkki. Itse asiassa minulle tehtiin pieni sievä källi asian tiimoilta. 😃 Oven toimitus oli siis sovittu vk 49 ja asennus myöhemmin samalla viikolla. Olivat kuitenkin soittaneet miehelle, että sopiiko tuoda aikaisemmin ja sehän sopi. Se, mitä mies ei myöskään tiennyt luvatessaan, oli, että asennusporukka tuli samalla. Mies taas oli pekkasilla sattumalta, eli kotona.... eikä ryökäle kertonut mitään.

Minä siis kävelin työpäivän jälkeen kotiin ja pääsin parvekkeelle asti ennen kuin tajusin: siis ovi on vaihdettu. Hihkuin siinä "MITÄ IHMETTÄ?" ja "EI VOI OLLA TOTTA!!" ennen kuin menin sisään. Ai että!!

Näkymä ulkoa

Kuistilta sisältä

Lauantaina siis aamulenkin jälkeen operaatio "kuisti kuntoon". 
Se olikin aika luokattomassa kunnossa; kaikenlaista säilytettävää kun tuppaa kertymään kaikille pinnoille, joten syvä huokaus. Jospa taas vaikka kuukauden verran pysyisi kurissa.

Kun ei ole koolla pilattu kuisti, ja runsaasti toimintoja, on kaiken säilyttelyn kanssa aina hommaa.

Ainakin hetken siisti.

Aamulenkillä oli satumaisen kaunista!

Jouluvalojahan piti tietenkin viritellä. Lisäksi törmäsin Pinterestissä (oi, kieltäkää moinen appi minulta tyystin....) pariin hauskaan askartelu-juttuun, joita lähdin toteuttamaan. No, jotain sain aikaan ja hauskaa oli (ja tervaiset kynsinauhat puolen viikkoa....), mutta ei kiitos askartelua taas enempää. 😂

Narusta veivattu tähti, johon levitetty runsaasti tervaa.

Tuoksuu ihanalle saunassa.

Eteistä

Löysin itseni myös pohtimasta pitäisikö joulun ajaksi vaihtaa olohuoneen verhot jouluisiin. APUA!! Olin kuvitellut päässeeni näistä hapatuksista. Joskus lasten ollessa pieniä vaihtelin tekstiileitä sesongin mukaan, mutta viimeiset 15 vuotta ollaan menty ihan niillä, mitkä on valittu ja korkeintaan laitettu vähän pöytäliinaa tms pientä valojen lisäksi. Takuulla ensimmäinen dementian oire! 😀

Siihen se sitten lähti....

Jotenkin sytyn joululle vuosi vuodelta enemmän. Varsinkin nyt tullut ensilumi (21.11.) oli aamulla niin älyttömän kaunista. Olin ihan haltioissani koirien lyhyellä aamulenkillä, kun maailma oli puhdas ja valot kimmelsi lumen joukosta kauniisti.

Tietä aamulenkillä

Pihan tuija

Valosarjoina tuhannen kirjava sekä valkoinen

Pihalla on ihanaa, kun on valoja. Pystymme tulppaamaan nuo liiketunnistinvalot siten, että aamulla, kun menee autotalliin, syttyy valo, jolloin ei tarvitse kompastella, mutta esim saunasta vilvoittelemassa ollessa pihavalot pysyvät pois. On kivempi istua saunan kuistilla pimeässä ja noiden kausivalojen kanssa, kuin täysin kirkkaassa loisteessa....   meillä kun on suora näkymä kadulle saunan kuistilta ja saunomme usein sillä lailla aikaisin, että lenkkeilijöitä yms menee vielä ohi.

Joulukalenteriksi tänä vuonna kahvia. 25 erilaista pussia, kuulostaa aivan ihanalta! En muista enää missä tähän törmäsin, mutta tiesin samantien, että tämä on kalenteri meidän makuun. Juomme yleensä kupilliset työpäivän jälkeen ennen koiralenkkiä ja muuta päivän askaretta. Nyt siis päästään maistelemaan ja ajattelin laittaa vähän muistiin, jos jokin tietty on meistä parempaa kuin joku toinen, ja mahdollisesti tilata vaikka puolen kilon pussillisen jouluksi. 

Remonttireiska päivää

Se alkoi jo vuoden viimeisenä päivänä jatkuakseen heti aamusta.... nimittäin WC-remppa.
Siellä oli vanhastaan kellertävät, kutsuin niitä nikotiininkeltaisiksi, tapetit, joissa kukkia ja bling blingiä. Ei minun makuun. Varsinkin se jotenkin tunkkainen keltainen teki naamankin ihan valjuksi aamuisin kun joutui itseään peilistä katsomaan.

Ei tästä ehkä suoraan näe tapetin keltaisuutta...

Kukkakuvio kyllä näkyy.

Aloitin uudenvuoden aattona ja jatkoin yöllä ja seuraavana päivänä. Tapetti oli onneksi kiinnitetty niin, että se irtosi kiitettävän helposti vähän kostuttamalla ja tausta oli kerrassaan mainiossa kunnossa eli pohjatöitä ei tarvittu.

Kuka ikinä WC:n oli aikanaan tehnyt, oli tehnyt hyvää jälkeä. Olihan sotku tietenkin mieletön kun tapetinriekaleita oli kaikkialla ja kamat säilössä mikä missäkin... 

Meillä kuitenkin oli ylimääräinen valkoinen tapettirulla, joten kustannukset olivat työaika ja vaiva. Edes listoja ei tarvinnut hankkia uusia, kun mies otti vanhat kauniisti pois ja pystyi käyttämään ne uudestaan.

Raikas ja valkoinen.

Vessassa tarvitaan kuitenkin aina säilytystilaa. Ihmeellisiä asioita ihmiset joutuvat hilloamaan ja jos jotain olen oppinut vuosien varrella, sen, etten ihan kaikkea heitä heti pois. (Nyt heitin aika tavalla sitä kohta 3 vuotta hillottua....)

Valitettavasti huoneen minimaalisen koon vuoksi lavuaari on mitättömän pieni ja takuulla vanha kuin Mooses. Eivätkä nuo näkyvissä olevat putket nyt mitenkään koristeelliset ole...
Siihen ei saanut mitään kivaa tai järkevää alakaapistoa, joten sen verran hassasin, että tilasin lopulta Netraudasta uuden lavuaarin ja siihen kiinteän alalaatikoston. 

No, se ei tietenkään mennyt kuin Strömsössä. Tilasin laatikoston+altaan 30.12. Netrauta lupasi toimituksen 4-7 päivän sisällä. 
Kun tilauksesta oli 10 päivää eli reilun viikon päästä maanantaina, laitoin viestin, että mikähän juttu, kun edes seurantakoodia ei olla lähetetty... 
No, siinä vaiheessa ilmeisesti kaupassa huomattiin, että "kas, joku on jotain oikein ostanut" ja alettiin puuhata sille kuljetusta. Lopulta, 13 päivää tilauksen jälkeen (perjantaina), sain viestin, että kuljetusyritys tulisi tuomaan sen kotiin seuraavana maanantaina. Soitin Schenkerille, josta älyttömän ystävällinen ja hyväntuulinen nuori mies selvitti asiaa ja kertoi, että laittavat laatikon Helsinkiin lähtevän auton kyytiin ja se tulisi vielä samana iltana. Ja niin tuli, kotiin asti. ♥  Uskomatonta palvelua!

Onpahan laatikosto.

Ja nyt silmään ottaa nuo oven viereiset hyllyt, kun on sahattu eri tavoin. 😞

Levyä vielä on, joten voi olla, että menee siltä osin uusiksi.

Toinen onnenkantamoinen kävi peilin suhteen. Minähän olen varsin aktiivinen torin ja muiden kirpparipalstojen seuraaja. Jostain syystä en kuitenkaan ollut edes hoksannut ajatella moista ennen kuin mies kysyi olinko katsonut peilejä sieltä. Ja simsalabim: Turussa oli juuri Ikeasta havittelemani peili puoleen hintaan. 

Ei silti, peilinhakureissu ei tullut kuitenkaan halvaksi, koska pysähdyin lisäksi Mustin & Mirrin myymälässä. Meillä on yksi koiran talvitakki liian vähän ja nuo kovat pakkaset tekivät ulkoilusta hankalaa. Joten kävin ostamassa toppatakin kokoa 55cm. Se ei valitettavasti ollut halpa, eikä niitä käytettynä oikein mistään löydy, mutta toisaalta meille tuskin tarvitsee ikinä ostaa uutta takkia enää.

Kiinalaisen kaupan hyllyt.

Kuvaavaa, että näiden toimitusaika oli lyhyempi kuin laatikon ja lavuaarin.

Remonttivauhtiin päässeenä aloitettiin myös eteisen maalaus. Lattia on harmaa. En todennäköisesti olisi itse valinnut tätä nimenomaista laminaattia, mutta en halunnut missään nimessä lähteä myöskään lattioiden vaihtoon. Sen sijaan edellisellä asukkaalla on ollut tapa, jossa keittiön kaappien ovet oli "kerman keltaista" (tämä on se nikotiinisävy minusta) ja samoin seinät oli maalattu samalla sävyllä. Jotenkin tunkkainen ja likaisen oloinen. Kaappit olisi menneet hyvin valkoisten seinien kanssa, yhdistelmänä aika tappava. No, eteisessä on valittu se harmaa lattia ja viereen sitten saman harmaa seinä. 

Harmaata harmaalla.

Tosin kirkkaudesta johtuen sitä tummuutta ei kuvasta erota.

Näin Skandinaavisen "joka paikassa pelkkää valkoista ja harmaata" tyylin tykkäjänä jopa minä olin hämmentynyt, että nyt on ehkä vähän liikaa. Mutta kuten sanottua, koska talo oli muuten täysin muuttovalmis aikanaan, tässä on ehtinyt katsella ja miettiä.

Koska valkoista maaliakin löytyi iso purkillinen, ei ollut homma eikä mikään viettää pakkaspäivää tyhjentämällä kaikki ja vetämällä iloiset Suomen-siniset maalarinteipit suojaksi ja aloittamalla homma.

Kun ovi on valkoinen, erottaa, että harmaa seinä

oli oikeastaan aika tummaa harmaata

Vaaleasta ilmeestään huolimatta maali olikin yllättävän tummaa ja vaadittiin useampi kerros, että se peittyi kokonaan. Mieshän totesi toista kerrosta vetäessään, ettei aio jatkossa ostaa jotain halpismaalia Tokmannilta, koska työnmäärä on infernaalinen. Hän hakikin sitten pikkupurkin maalia rautakaupasta ja laittoi kolmannen kierroksen vielä.

Raidallisuus näkyy hyvin. =( 

Ja siniset "listat" on kyllä hauskat. Väliaikaisena.

Maalarinteippi on siis nykyään sinistä.

Lopputulos oli iloinen. Tavarat paikalleen ja kunnon siivous. 

Tosin vähän olmi eteinen kuitenkin on. Kaipaisi väriä. Jos olisin tajunnut hankkia tuon peilin edes mustilla kehyksillä, olisi jotain särmää.... 

Kovin on valkoista. 

Suorastaan häikäisee...

Onneksi teetin suuren määrän valokuvia, eri kokoisia, perheestä. Hankin myös mustia valokuvakehyksiä, joten taidan luoda jonkinlaisen kollaasin yhdelle eteisen seinälle värin vuoksi. Yläkertaan menevät portaathan on jo valjastettu valokuville ja siitä seinästä tykkään valtavasti. 

*****

Seuraavaa remonttikohdetta ehdottelin jo. Meiltähän jäi viime talvena tapetoimatta olohuone, vaikka siitä puhuttiin. Nytkään asialla ei ole kiire, mutta lähinnä ajatuksena, että tapettia voisi alkaa katsella ja laskea menekkiä. Meillä on olkkarissa kahdella seinällä rauhallinen valkoinen tapetti ja kahdella kuviollinen, minusta hyvin outo "männynrunko"tapetti, vaihdeeksi kunnon bling blingillä...

Oikeastaan tarkoitus on laittaa vain tehostetapetti noiden puunrunkojen sijaan. Värimaailma on vähän hakusessa. En haluaisi olla pelkästään valkoinen-harmaa-musta -tyyppi, vaan vähän väriä, kuten yläkerran TV-olkkarissa. Keltainen/valkoinen leveä raitatapetti kiinnostaisi. Kaunis hento keltainen tekisi lämpimän ilmeen.

Mutta toistaiseksi pidetään pieni tauko. Remontin suhteen. Kaikkea muuta kivaa voi suunnitella.

Takkaprojekti

Vanha takka tuli tiensä päähän ja kesän projekti oli purkaa vanha ja syksyllä pohtia sitten uutta.

No, mikäänhän ei koskaan mene kuin kuuluisassa Strömsössä, ei tämäkään. Ensinnäkin havahduttiin mielettömään menneeseen paloriskiin takkaa purkaessa, kun selvisi, että se oli luvattoman heikkoa tekoa. Onni onnettomuudessa, ettei mitään sattunut. Purku sinänsä oli helppoa, tiilethän oli lähinnä purkalla liimattu toisiinsa.....

Pinta kuorittu.

Tästä eteenpäin piti oleman rankkaa työtä, 

irtosi 1,5 tunnissa suunnilleen potkimalla.

Siivo kaiken keskellä oli tosiaan järkyttävä. Se pölyn määrä on jotain sanoinkuvaamatonta. Onneksi oli rakennettu muovitunneli suoraan ikkunaan, joten suurin pöly meni ulos ja tiilien poisheittämisen jälkeen muovin siivoaminen oli kohtuullisen helppoa.

Melko kiva pohja jäi jäljelle.

Vanhaa reikää hyödynnetään jatkossa nuohousluukkuna.

Sitten oli lattia betonoitu siistiksi ja seinä maalattu useaan kertaan. Piti vain ohimennen käydä hakemassa valitsemamme takka ja laittaa se paikalleen. Eikös juuri silloin alkanut jotkin Bauhausin hullut päivät ja haluamamme takka oli kokonaisen satasen halvempi - ja nehän myytiin loppuun päivässä. 😠

Yritin tilata takan nettikaupasta, mutta liikkeet eivät toimita liikkeestä toiseen, vain keskusvarastolta. Joten lähin olisi ollut Tampereella. 

Ihan ei rahkeet riittäneet siihen, että olisi lähtenyt sieltä hakemaan, joten homma jäi syysloman alle hautumaan. Onneksi takkamalli, jonka halusimme, on sellainen, ettei sen kohdalla tarvitse odotella betonin/laastin kuivumisia tms. vaan sitten kun se on paikalleen laitettu, sen voi ottaa käyttöön saman tien.

Sitten olikin yhtäkkiä jo lokakuu ja parina iltana oli lenkin jälkeen olevinaan vilpoisaa. Harmi kyllä oli myös sen verran matalapainetta, etten halunnut alkaa keittiön liettä lämmittämään, joten poltin kynttilöitä - ja kävin tilaamassa vihdoin takan. 

Miehet sen lopulta raahasivat sisään, omani ja kaverin. Pikkasen toista sataa kiloa painoa, sen kaksi miestä kantoi, todetakseen sisällä, että se olisi ollut kevyempi ilman sitä kuljetusta varten tehtyä puukehikkoa, jonka myös toivat olkkariin. 😅  Vaan sattuuhan näitä. 

Seuraavaksi odoteltiinkin nuohoojaa tekemään reikää piippuun. Polttelin sen aikana kynttilöitä, mikä itse asiassa lämmitti yllättävän paljon peltikuorta. Ei niitä turhaan lämpökynttilöiksi mainosteta.
(Nuohooja tulee vasta marraskuun alussa, mutta toistaiseksi pärjätään näin.)

Ei ihan vielä asennossaan.

Eikä nuo tötterötkään tule jäämään siihen päälle....  *huoh*

Harmi, että muurissa on piipun reikä nimenomaan tuossa, missä on. Eli kuvasta katsoen jotakuinkin suoraan takan takana, keskellä tuota kulmasta oikeanpuoleista seinää. Muuten takka olisi asetettu kulmittain, mutta S-mallinen mutka piippuun olisi ollut paitsi hölmöyttä, myös fyysisen tilan vuoksi älytön, joten siinä se sitten seisoo. 

Keittiön hellaa polttelin varovaisesti ja se kuivatti mukavasti talon sisäilman, jolloin lämmön tunne tuli pelkästään kuivumisesta. Puuhella on ihan parasta. Muutama vilpoisa yö tuossa oli, mutta osuivat viikonloppuun, jolloin ehti poltella yhden kierroksen aamulla ja toisen myöhemmin, niin pinta jäi lämpimäksi. Näin arkisin ei muuta ehdi, kuin pari pesällistä laittaa, mutta lämpenee se silläkin. 

Hei hei takka

Takka olohuoneessa käyttäytyi kummallisesti jo parina talvena.
Hormista putosi puolikas tiili ensimmäisenä talvena tulipesään, viime talvena sain liki varpailleni pari tiiltä....

Tähän vaiheeseen ei mennyt kuin reilu tunti.

Jälkikäteen ajateltuna tuo pinta varmasti piti koko takkaa kasassa.....

Luulemme, koska vahvistusta asiaan ei ole saatu. Mutta tässä talossa on ilmeisesti sen valmistumisesta lähtien eli 40-luvulta, asunut Rauha-rouva (en muista sukunimeä), joka sittemmin myi maitaan grynderille, joka mm. rakensi nuo kolme taloa tähän meidän naapuriin. Niillä rahoilla kertoman mukaan Rauha uusi taloon ja ulkorakennuksiin katot ja sen jälkeen pisti tontin rakennuksineen myyntiin. 

Ilmeisesti talon osti mies, joka remontoi sen nykyaikaiseen kuosiin, uusi mm. vesiputket, sähköt, salaojat jne, eli niitä todella kalliita juttuja, minkä jälkeen pisti taas talon myyntiin. Kaikesta päätellen mm. takka on tuolta ajalta. Se on paikallaan muurattu ja sitten slammattu pinta laitettu päälle.

Mehän ostimme talon mieheltä, joka oli asunut tässä perheineen, kunnes tuli ero ja sen sellaista.

Tämä mies oli laivalla töissä eli tuskin ikinä paikalla. Hän ei kertomansa mukaan esim. juurikaan koskaan polttanut takassa tai puuhellassakaan tulta, koska koki sen epäkäytännölliseksi, joutuessaan pitämään jonkinlaisen peruslämmön kuitenkin päällä sähköllä.

No, siihen aikaan sähkökin saattoi olla halpaa......

Piipun tiilet olivat suunnilleen kiinni purukumilla, siten, että ne pystyi nostamaan irti rapsuttelematta sen enempää. Näin nähtynä aivan hirveä ajatus.

Jos tuli olisi päässyt noihin poskikanaviin ja leimahtanut, se olisi voinut leimahtaa myös huoneen puolella. Kiitin tässä kohtaa onneani, että pyysin piipun massausta heti ensimmäisenä keväänä. Näin ollen pystyn jatkossakin luottamaan siihen, että ainakaan välipohjaan ei tuli pääse karkaamaan huonosti tehdyn muurauksen vuoksi.

Kahdelta mieheltä kesti 1,5 tuntia purkaa koko roska.

Sitten omalta mieheltä kesti vähän enemmän siivota jäljet. Huonehan oli huputettu muovilla katosta lattiaan ja pölyn määrä oli mahtava.

Nyt olkkarin seinässä on reikä ja ankara pohdinta mitä siihen tulee tilalle.

Pahaa pelkään, että jonkinverran laminaattia joutuu purkamaan ja täytynee valaa tuohon joku yksittäinen betonitaso pohjaksi. Nyt siinä on kierros samoista tiilistä, joista takkakin oli tehty. Tila on varsin ahdas ja koska polttopuut olisi kiva saada mahtumaan viereen, mistään isosta pöntöstä ei aleta edes keskustella. Pönttöuuni olisi ihana ja meillä kävi keväällä jo myyjä sellaista esittelemässäkin. MUTTA. Ja se on aika iso mutta. Kokeilin matolla, jonka ympärys on sama kuin pöntön, ja se tulisi tosi paljon ulos seinästä, ollen sitten tuon ruokahuoneen oviaukon tiellä.

Huone on pieni eikä lämmin ilma kierrä sillä lailla, että järin isosta varaavasta takasta olisi hyötyä yleisesti lämmitykseen. Lähinnä toivoisimme kamiina-tyyppistä ratkaisua, jolla tämän huoneen ja ehkä ihan hiukan eteistä (kuvassa vasemmalla) saisi lämmitettyä. Taustalla näkyvä ruokahuone ei lämmennyt edellisinäkään talvina erityisemmin, vaikka keittiössä puuhella ja tässä takka olivat kädelle lämpimiä. 

Tosi kauniita kamiinoita on myynnissä. Pitänee ottaa joku päivä ja ajella niitä katselemaan.

Tapettihommia

Miten paljon ihminen voikaan iloita siitä, että se saa repiä tapettia irti seinästä?
Joku alkukantainen ihana tuhoaminen, ihan luvan kanssa.

En ollut kovin paljon tämän yläkerran tapetin fani alunalkaenkaan, mutta pakko myöntää, että mikään iso remontti ei houkutellut silloin heti muuton jälkeen. Lisäksi silmä tottuu kummasti eikä se lopulta NIIN pahalta näyttänyt.....

Mutta sitten tuli eräs ruskea pikkukoira, joka pureskeli kolmelta eri seinältä tapettiin melkoiset vekit ja repi seinät aika karmeiksi. 

Joten eräänä lauantaina aamulenkin jälkeen käsi vaan sattui osumaan, ja kas, se lähti itse asiassa tosi helposti lähes koko vuotana pois. Oli taidettu liisterissä säästellä, mikä oli oikein kiva juttu.

Koska oltiin ostettu melko tavallista valkoista tapettia pari rullaa, laitettiin sitten tuohon kulmaan sitä. Idea oli tehdä toiselle seinälle tehoste, koska tällainen tehoste-tyyppinen tapetti voisi olla turhankin railakas jos sitä olisi koko huoneen mitalta...

Muutama hauska ilta oli, kun poistettiin tapettia myös muualta. Sillä lailla hankalaa, kun huonekaluja ei saanut toiseen huoneeseen, niin aina oli joku sohvan kulma tiellä.

Mies kuitenkin löysi TV:stä kanavan, jolta tulee pelkkiä musiikkivideoita, oikein kasarin MTV-tyyppinen juttu, ja mehän luukutettiin 80-90-lukujen hittejä siinä repiessä. Oli oikein hyvä fiilis.

Jostain syystä tälle isolle seinälle liisteriä oli riittänyt, mutta sitten keksittiin, että kastelemalla pinta oikein märällä rätillä irtoaa hyvin isoina laattoina. Sotku oli toki miehekäs ja nuo märät tapetinriekaleet tahtoi takertua lattiaan, joten joka ilta sai huolella siivota tekemänsä sotkun.

Jossain kohtaa seinä oli sitten tapetista puhdas ja mies paklasi kolot. Siinä vaiheessa tuli ikävä deja vu siitä katastrofaalisesta kylppäriremontista. Huh! Oikein kylmät väreet meni, kun muistan miten lattiakaivo valettiin umpeen ja muuta. Sehän oli kunnon camo-kuosi siinä kohtaa kun remppareiska vakuutteli sen olevan ihan sen näköinen kuin oli tilattu.

(Aasinsiltana muuten: jälkeenpäin olen lukenut lisää tuosta mikrosementistä ja se pitää ehdottomasti kosteissa tiloissa lakata pinnalta useaan kertaan, että on sitten vedenkestävä. Ja kertoman mukaan ei kestä kuin viitisen vuotta ja alkaa kaivata uutta lakkaa, erityisesti lattiassa. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei siitä tullut valmista, koska tästähän meille ei puhuttu mitään. Siinä talossa olisi ollut miehekäs kosteusongelma, jos homma olisi mennyt putkeen...)

Amazon toimitti tapettipaketin ajallaan, itse asiassa etuajassa.

Miehen pelottelut siitä, että olen tilannut vahingossa jotain nukkekoti-kokoa todistettiin vääräksi ja niin vaan uutta paperia alkoi siirtyä seinään.

Ei, keskeneräistä työtä ei saisi koskaan julkistaa, mutten vaan malta.

Tadaa:

Viinikellari-ilme vintissä

Huoneesta tulee siis kellarimainen TV-olohuone. Vähän tässä kuvassa värit vääristyy kylmän luonnonvalon ansiosta. Toisaalta meille tulee yläkertaan tarkoituksella ihan vähän kellertävät lamput, siis väriltään. Lisäksi, jos raaskin, tuohon seinälle tulee muutama hylly, ainakin viinipullotelineeksi, ehkä laseillekin, ja toki haaveilen jostain huonekasvistakin, jolla olisi oma kohde-kasvivalo.

Sohvalle hankitaan ruskeansävyinen peite (nykyään sininen), matoksi tilasin ihanan keltaisen käsinvirkatun ja mahdollisesti sitten jotain muutakin....

Puuta, mustaa takorautaa, kettinkikiinnityksiä, sellaista rouheaa rustiikkista. Katsotaan mitä kaikkea. Kaiken kun ei tarvitse olla valmista ensi viikolla. Minulla on selkeä visio ja en ajatellyt tyytyä vähempään, joten joidenkin juttujen hankinta saattaa kestää, jollei oikeannäköistä osu kohdalle.

Tähän liittyy sellainen tietty kyllästyminen näihin perus-Skandinaavisiin "laitetaan pelkkää valkoista ja peräti räikeää harmaata tehosteeksi" juttuihin, joista toki itsekin tykkään edelleen ja esim. meidän alakertahan on hyvin pitkälle sellainen. Jotenkin kaipaan sellaista toisenlaista. En välttämättä värikästä siinä mielessä, että esitellään koko värikartta, mutta nimenomaan maanläheisiä kauniita värejä ja sellaista pehmeyttä ja lämpöä noiden kylmien ja kalseiden jälkeen.

Näin jo itseni hetkellisesti tekemässä käsivarsi-neulomista, mutta onneksi käsitöitä harrastava ystävä herätti haaveunista muistuttamalla, etten ole käsityöihme. Mutta lämpimästä ja pehmeydestä puheenollen, siis huopa/torkkupeitto.... omin pikku kätösin tehty. Joo. Ja kuten kaveri kertoi; langat maksaa ihan järjettömästi ja sitten joku koira syö sen seuraavana päivänä, koska on mamman hajuinen ja ihanan pehmeä....

Lisäksi vitsillä koirieni kasvattajille: koska alakerta on valko-harmaa-musta, sehän on kuin meidän Bono, niin yläkertaan tulee tuo valkoinen ja kaunis konjakinruskea, mikä on meidän pikkupojat. 😀

Nämä sain liisteröidä ihan itse.

(Takana se valkoinen perustapetti)

Koska itse osallistuin tapetointiin vain avustavana käsiparina, oli siinä sohvalla istuessa liikaakin aikaa. Olen tietoisesti vältellyt jo vuosia menemästä Pinterestiin, koska herkästi koukuttuvana voin vaan kuvitella.
No, sorruin sitten. Olen plärännyt puhelinta AIVAN LIIKAA! 

Mies-parka. Hikoili jo tapetoidessaan, puhumattakaan kun aloin luettelemaan ideoita, joita Pinterestistä sain. Toisaalta hän tykkäsi myös monesta ja innostui aika tavalla parista jutusta, koska osaa itse näitä asioita myös tehdä. 

Katsotaan mihin tämä menee.

Kunhan huone saadaan kokonaan valmiiksi ja siivottua, ehkäpä uutta kuvasarjaa siitä...

Yllätys yllätys: vähän remonttia.....

Meille tulee kaksi vuotta tässä talossa aprillipäivänä.
Ensimmäisenä syksynä teetettiin makkari, mitä nyt sitäkin oli vähän itse aloitettu jo eristämään...
Viime vuonna tehtiin terassit, parveke yms pihajuttuja. Johan tässä olikin taas remontin aika.

Surullisen kuuluisa koiransyömä tapetti yläkerran aulassa. 

En ole järin paljon pitänyt tuosta kukkakedosta alunperinkään, osin siksi, että siinä on jotain bling blingiä, mitä vierastan moisessa kuviossa. Lisäksi kukkien vaaleanpunaisuus ja huonosti valkolakattu katto saa huoneesta jotenkin vaaleanpunaisen. (Katto pitänee lakata uudestaan/toiseen kertaan, jotta päästää tuosta pinkistä efektistä eroon...)

Olin toki ajatellut, että jossain vaiheessa ehkä tapetoidaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus tehdä millään aikataululla. Sittemmin pentukoira nakersi useammasta kohtaa seinään reikää, joten huone on kovin epäsiisti.

Noh. Oltiin katsomassa tapetteja tuossa reilu viikko sitten. Olin bongannut yhden mielestäni hauskan ja K-Raudan piti sitä kaupata.... Aloitettiin Bauhausista ja siellä sama tapetti oli tosiaan tapettikirjassa nähtävillä, mutta olikin pettymys. Tapetti oli ikäänkuin vanha lautaseinä, osa laudoista jo vähän sinistynyt. Hain siis nimenomaan tätä sinistä sävyä.

Olisin halunnut tämän vaakatasoon, jotta olisi näyttänyt

vanhalta seinältä, mutta nuo oikeanpuolimmaiset laudat.... 

Huooh!

Jostain syystä tämä näyttää taas tässä kuvassa minunkin silmään kivalta. Oikeassa elämässä nuo kaksi lautaa erottui tosi hyvin kuin olisivat jostain toisesta kuvasta.

No, siinä oli kuitenkin jostain syystä kaksi lautaa täysin eriväriset ja kun ihan jo tapettikirjan sivut laittoi vierekkäin ja katsoi matkan päästä, vaikutelmasta tuli tosi raidallinen. Mies jo ehdotti, että olisi leikannut ne "laudat" aina vuodasta pois, mutta leikkaa nyt 3,5 metrin pätkää suoraan ja toivo, että siitä tulee vielä jotain.....   Ja kun sitten tämän kivan jälkeen katsottiin niitä muita, kaikki oli tosi plassuja ja haileita. 

Olin niin pettynyt. Käytiin kuitenkin nuuskimassa myös K-Raudan mallikansio läpi, ja sieltä löysin ale-korista muutaman rullan melko tavallista valkoista tapettia, mikä on hyvä tuollaisen tehosteseinän vieressä. Nappasin siis kolme rullaa tätä mukaan ja jäin pohtimaan.

Oltiin molemmat asetuttu jo ajattelemaan, että tehosteseinästä tulee jollain tavoin tosi poikkeava eli mikään kukkakuosi ei kävisi. Jotain rustiikkista, jotain erilaista. Makuuhuoneessa on tiiliseinä, ei samaa.

Monessa paikassa oli älyttömän kauniita kuvia, joita mietin, mutta valokuvatapettina tuollainen 190 cm korkea tila, jossa kuitenkin on 3,5 m pituutta, on varsin epäkäytännöllinen. Esim. niistä kauniista rantamaisemista olisi ollut leikattava hiekkaranta tai taivas pois. Vähän menettää idean.

Tänään kun käveltiin aamulenkiltä kotiin, heitin sitten, että "pitäiskö sitä yläkerran vaaleaa seinää aloitella kuitenkin jo pikkuhiljaa".... ja mies on onneksi helposti innostuva, joten kun sain kahvit juotua, menin repimään.

Pelottavan kivaa olikin saada repiä tapettia pois seinältä!!! 😅

Onneksi edellinen remontoija oli käyttänyt tapettiin ilmeisesti vain tavallista liisteriä, koska se irtoili isoina, lähes vuodan levyisinä paloina. Paikka paikoin piti vähän kostuttaa, että sai pohjapaperinkin irti, mutta pääasiassa tuo oli nopea homma. Mies paklasi koiranpuremat reiät ja innostui sitten laittamaan jo valkoista seinään.

Niin, se tehoste.

Minähän bongasin Amazonilta meille sopivan kivan tehostetapetin, jota valitettavasti odotellaan nyt lähes kuukausi. Ei siitä vielä sen enempää, remppa tulee jatkumaan. Ja yläkerran sisustusta pitää pohtia tarkasti! 

Jatkoa siis seuraa. 😀

Remppa vai muutto?

Oli vähän vauhdikas viikonloppu, yllättäen.
Alunperin olin kutsunut naapurit lasilliselle lauantaina ja tarkoitus oli vain leipoa ja siivota. Mutta heillä alkoi vatsatauti ja laitoin vähän koemielessä ruokapöydän tuoleineen kirpputorille myyntiin ja siitä se lähti.

Tuo vanha ruokapöytähän oli vanhassa talossa hyvin toimiva 8-paikkaisena. Tänne se ei mahtunut mitenkään noin suurena, tästä syystä myöskään sen päälle teetetty lasi ei koskaan mahtunut taloon. Lisäksi ilman lasia en ollut tajunnut, että pinta on niin arka. Heti muuton jälkeen meille tuli ystäväpariskunta kylään ja tein jotain uuniruokaa. Käytän pannunalustoina kaakeleita, joissa on tukevat huopatassut alla. Nostin tuon uunivuuan pöytään ja söimme. Vasta jälkeenpäin huomasimme, että pöydän pintaan oli tullut vaalea jälki juuri sen kuuman kohdalle. Pinta siis otti nokkiinsa.... 

Yhtä kaikki, kirpputorille setti lähti ja olin todella yllättynyt, kun kysely siitä tuli samantien. Joku olisi tulossa sen ostamaan jo seuraavana päivänä. No mutta. Meillä siis on itse kirpputorilta hankitut pöydänjalat jo valmiina, vain pöytälevy puuttui. 

Tästä seurasi pyhäinpäivän retki Bauhausiin, jossa mies ei osoittanut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa päästäessään minut haahuilemaan vapaasti... koska ideoitahan riittää. 

Ruokahuoneen lattia peiteltiin ah-niin-kauniilla kevytpeitteellä, nostettiin uudet jalat paikalleen ja testattiin ostettuja liimapuulevyjä. Jipii, olipa vaalea ja kaunis. 

Halusin vahata pinnat Osmo-colorilla, joten urakka venyi samantien vähintään 4 vuorokauden mittaiseksi. Sain lauantaina vahattua pinnat kuultovalkoisella, mutta päälle tulisi kaksi kerrosta kirkasta öljyvahaa, joiden väliin hionta.....
Muistatteko, että olen tyyppiä hetivalmiiksi....? Saattoi joutua hillitsemään itseään ihan tosissaan.

Levyt vain laitettu malliksi jalkojen päälle.

Tähän käsittely ja siivous...

Kämppä oli sekaisin kuin mikä, siivoaminen tuntui turhalta, joten annoin koirankarvojenkin vain olla. Koska vahdin nykyään Fingridin appsin kautta sähkön spottihintaa, totesin viikonlopun olevan ainoa aika maailmassa, jolloin kannattaa pestä pyykkiä. Pistin siis kaikki virkatut matot pyykkiin ja katselin ympärilleni "kirpputorisilmillä".

Samaan syssyyn sitten keittiön lamppu vaihtoon, löysin sattumalta pari hauskaa lamppua jälleen kirpputorilta tästä omalta kylältä.
Sunnuntaiaamuna ajelin siis ympäri kaupunkia noutamassa ja tähtäsin itseni kotiin tiettyyn aikaan, jotta meiltä hakeva ihminen löytäisi hakemansa.

Vietimme aikanaan hääyön Naantalin kylpylässä ja viime jouluna poika tyttöystävineen osti meille joululahjaksi lahjakortin, jolla sai 3 tunnin uimiset ja pizzat kylpylässä. Koska vihdoin meillä on yhteistä vapaa-aikaa viikonloppuisin, tämäkin ympättiin tähän vauhdikkaaseen viikonloppuun.

Kylpylä oli kiva. Tein kaksi 30 minuutin ohjattua vesijumppaa ja lilluin sitten venyttelemässä lämpimissä poreissa. Kaikessa rauhassa pesut ja sauna, siihen päälle varsin erinomaiset pizzat. Täydellinen päivä sen suhteen, että keittiövuoron sai jättää iltaan ja keskittyä vain arkiruokaan. 

Remppaa, retkeilyä, isänpäivä 2021

Niinhän siinä kävi, että koska työ vaan haittaa pahasti harrastustoimintaa, ja lisäksi yksin puurtaminen on puuduttavaa, otettiin lopulta remppaporukka tekemään tuo yläkerran makkari loppuun.
Pääasiallinen syy siihen oli ehdottomasti se, että sellaisenaan huone oli kylmä ja viereinen huone luonnollisesti kylmeni myös. Tuntuu hölmöltä lämmittää kun lämpö menee suoraan harakoille.

(Ja voi olla, että allekirjoittanut alkoi stressata tulevasta joulusta, kun yläkerta ei tuntunut tulevan valmiiksi.....)

Muistaapa taas hetken miksi käy töissä ja vähän extraakin.

Nättiä ei ole millään mittapuulla.

Tästä pystypalkit otettu pois ja tuohon paljaan seinän kohdalle tulee

pystyt, joiden päälle se hirvittävä palkki sitten tukemaan kattoa.

(Tässä kuvassa näkyy lattiassa oleva palkki, joka on

tulevassa kuvassa peitetty ja komero nostettu...)

Sieltä oli seinät kertaalleen finnfoamattu ja lisäksi mies oli pakertanut katon valmiiksi niin, että katossa oli finnfoamit ja päällä reilu kerros villaa ennen tuuletusrakoa. Hankittuna oli koolauspuut ja levyt ja lisäksi sellainen hirvittävä palkki, jonka rakennustarkastaja halusi kattoa tukemaan, kun poistimme sieltä pystypuut tulevan vaatekomeron tieltä. Kun remppaporukka tuli maanantaina aamulla, totesivat vaan, että "tämähän on paljon pidemämllä kuin silloin kun kävin ensi kertaa katsomassa". Heidän oli helppo jatkaa siitä.

Alkukeskustelussa käytiin läpi sitä, minkälaista materiaalia laitetaan. No, koska "pikkuolkkarissa" on minusta ihana puulattia, halusin samanlaisen. Kalliimpi toki kuin joku halpa laminaatti, mutta on kestänyt hirveän hyvin koirien kynnet ja lisäksi tykkään vaan puulattiasta vanhassa talossa. Sen maalaaminen tulee olemaan operaatio sinänsä, koska maali haisee ja se vaatii ainakin kaksi kerrosta. Toisaalta sitten kestää. Hajuton sisämaali ei ole vaihtoehto lattiassa juuri keston vuoksi vaan se on oltava Betoluxia.

Levytettyä seinää ja tulevan vaatekomeron lattia vähän koholla, 

koska alapuolella oleva palkki oli korkeampi kuin huoneen lattiataso

Yläreunassa vilahtaa niukalti sitä valtavaa palkkia,

joka kiinnitettiin kattoon.

****

Ystävän mies harrastaa epämiellyttävää pahetta nimeltä nuuskaaminen, joten lähdin kaveriksi piknik-risteilylle nuuskanhakua varten. Tekosyy juoruta päivä syöden hyvin.

Minullahan on vanhastaan melko vakava angsti sinivalkoista laivayhtiötä kohtaan, koska jättivät minut kolmen alaikäisen kanssa muutama vuosi sitten Tukholmaan vain yhden PMS-oireisen virkailijan takia.... (seikkailusta) mutta punaisilta laivoilta ei piknikillä voi ostaa nuuskaa, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Vähän parempi aamupala Steak Bar & Grillissä.

Aamupalan jälkiruokapöytä oli herkullinen

En ole itse suuri suklaan ystävä, mutta nuo konvehdit oli todella kauniita, ja maistoinkin pari. Vähän liian tryffelistä ja imelää itselleni, mutta edelleen: älyttömän hienoa käsityötä.

Skumppa-aamupala oli tietenkin kiva ja istuttiin ihan huolella ajan kanssa, koska matka Maarianhaminaan kestää sen kuutisen tuntia. 

Aamupalalla ainoa hassu juttu oli rikkoutunut kahvikone. Minä hain kupillisen cappucinoa ja se toimi hyvin. Hetken päästä näin, kun siinä vilkkui diskovalot, mutta tarjoilija sanoi sen kuuluvan asiaan.... ja olin hakemassa lisää kahvia, kun edellä ollut rouva totesi, että se antaa maidon, muttei kahvia ja toisaalta toisessa annoksessa espresson muttei maitoa....  (pikku vika tosiaan...)

Otin termarista Löfbergin liilaa, mikä on kammottavinta kuraa, mitä maa päällään kantaa. Mutta kofeiini.

Paluumatkalla otettiin buffet-ruokailu ja siellä angstasin uudestaan laivan järjestelyjä. 
Joka paikassa toitetettiin maskeista ja turvaväleistä. Samalla laivan oma henkilökunta kulki ilman maskeja ja seurasin ruokaa jonottaessani miten tarjoilija hiplasi omia hiuksiaan koko ajan, ja välittömästä sen jälkeen meni korjaamaan jotain ruokatarjoiluja samoilla käsillä. EI NÄIN!!!
Samoin buffassa oli toinen puoli suljettu kokonaan ja kaikki ihmiset plaseerattu vain keulaan yhteen klimppiin. Toden totta, varmasti helpompi plokkarille, mutta mites se koronaturvallisuus ja ne välit? Kun mekin istuttiin neljän hengen pöydässä, vieressä joku 30 cm korkea kukkahässäkkä ja sen takana toinen pöytä ja ventovieraat, väli oli ehkä 70 cm.

No, siitäkin selvittiin. Angsti ei sanottavasti helpottanut, enkä edelleenkään käytä ko. laivayhtiötä saadessani itse valita. Mutta pakko sanoa, että kaikki meni muuten ihan ok ja meillä oli kiva päivä.

Meille oli paluumatkalle varattu hytti, ja käytiin tekemässä ne pakolliset ostokset (ts. ostin kilon brie-juuston, vakio-ostokseni laivalta) ja sen jälkeen pälistiin hytissä.

Pitkä päivä se on. Sitä on jotenkin ihan valmis siihen mennessä kun vasta vaihdetaan laivaa. Siinä mielessä hytti on äärettömän kiva, koska on edes vähän omaa rauhaa ja voisi vaikka ottaa päiväunet, jos väsyttäisi. 

****

Isänpäivää vietettiin hyvässä hengessä ja mainiossa kelissä.

Aamulla koirille kunnon lenkki kaikessa rauhassa ja sää oli kuvien mukainen.

Lenkin jälkeen meidät oli haastettu pojan toimesta ärhäkkään nelinpeliin vetämään tunti sulkapalloa. Yksi hauskimmista tavoista viettää aikaa yhdessä!!!
Sen jälkeen noukittiin vielä tytär perheineen kyytiin ja ajettiin meille syömään isolla porukalla. Ipana oli valitettavasti joutunut siirtymään lomilta takaisin palvelukseen jo ennen, joten hän oli mukana omissa ajatuksissaan.

Oli jälleen niin rentoa ja mukavaa koko porukalla. Pieni Hilla oli vaunuissaan pöydän päässä tärkeimpänä osallistujana ja meidän koirat oli hirmuisen kiinnostuneita hänestä, kun nyt alkaa olla liikettä ja ääntä. Pientä Boogieta piti vähän toppuutella, kun olisi koko ajan ollut nuolemassa, ja varsinkin vaippaosasto oli niiiin kiinnostavan tuoksuinen..... 

Baby treffit

Parasta näissä päivissä on tosiaan yhdessäolo ja se rentous ilman pönöttämistä.