Lomakohde, jonne en enää mene

Tätä aihetta oli pakko vähän pureskella.
Tästä tulee myös täysin kuvaton postaus, pahoittelut.
Kaikista kohteista on ainakin joitain kuvia, mutta ne on ulkoisella kovalevyllä tallennettuna ja juuri nyt laiskottaa niin, etten jaksa alkaa niitä sieltä penkomaan, koska (meidän) Buffaloa ei ole rakennettu älykkäästi, että mitään löytäisi helposti.

Äkkiseltään en keksi kovinkaan montaa kohdetta, josta olisin ollut jotenkin valtavan pettynyt tai kokenut, että mua on huijattu. Toisekseen en koe olevani sillä lailla mikään maailmannainen, että olisin matkustellut äärilaidalta toiselle ja näin voisin olla jotain mieltä....
Ja koska matkustellessa on yleensä lomalla, se tuntuu vaan kivalta, vaikka jotkut asiat ei menisi ihan 100% hyvin. Mutta onhan niitä kohteita, joihin ei hingu uudestaan.

1. Intia Goa

Viikon matka matkatoimiston järjestämänä. Ensimmäistä kertaa ylipäänsä matkatoimiston reissulla, sitä edeltävästi 10 vuotta pelkkiä omatoimimatkoja eli reittilennot ja itse järjestetty majoitus. 
Noh, jo pelkkä lentomatka oli kammottava. En ollut tajunnut, että kotimaisen yhtiön koneessa ei tosiaan aina saa ilmaisia juotavia saati tyynyä ja peittoa edes yönyli lennolla, jos kyse ei ole reittilennosta. (Tämän olisi kuka tahansa osannut kertoa, mutta koska edelliset kokemukset oli all inclusive, en tosiaan osannut moista edes ajatella. Siksi olikin järkytys, etteivät varaa 200 hengen koneeseen kuin suunnilleen 20 peittoa ja tyynyä yön yli lennolle....)

Kohteeseen saavuttaessa se paikallisten miesten riitely kuka viidestä saa kantaa sen ainokaisen matkalaukun (jonka olisimme voineet kantaa itse), bussin ulkopuolella "give me euro", "give me euro" hokeminen ja jokainen jätkä käsi ojossa, vaikka vain yksi kantoi sen laukun. (Taivaan kiitos joku kolikko oli ylipäänsä edes mukana.... En yleensä pidä kolikoita tai edes euroja välttämättä mukana reissussa mutta meille oli vinkattu, että on helpompi vaihtaa käteistä euroa paikalliseen siellä. Ja onneksi joku euron kolikko löytyi ettei pelkkiä 20 euron seteleitä.)

Hotellissa kivikova patja siinä levitettävässä vuoteessa, jossa nukuimme.... Tytöt saivat makuuhuoneen kaksiosta ja heidänkään patja ei ollut mikään pehmeä.

Rannalla rättikauppiaat, jotka tulivat tyrkyttämään jotain eivätkä ottaneet kohteliasta hymyillen sanottua "no thank you" mitenkään hyvin vaan jäivät viereen ruikuttamaan ja selittämään nälkää näkevästä lapsestaan.... joo, pakenin mereen. Kirjaimellisesti.

Toisaalta kadunvarren rättikaupassa lapsi halusi katsoa jotain T-paitaa. Idässä matkustelleena olin tottunut tinkaamiseen, joten kun hinnaksi sanottiin vaikka 100 rahaa, minä nauroin, että "ehei, korkeintaan 20 rahaa" ja kuvittelin, että tästä tämä lähtee ja päädymme johonkin 50-60 väliin ja molemmat on tyytyväisiä. 
Kuvittelin. Myyjä veti porot nokkaan omasta aloituksestani ja käveli pois. Siinä me seisoimme lapsen kanssa, että ei muuten sitten ostettu T-paitaa tästä kojusta.

Jottei pelkkää moitetta: ruoka oli hyvää, hinnat edulliset, hedelmät kadulta ostettuna lähes ilmaisia ja herkullisia, ilma kiva ja hotelli siisti ja hyvä. Loma oli kaikenkaikkiaan kiva, mutta pakko myöntää, että tuossa maassa valitettavasti negatiiviset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. 

Intia on maa, jonne pitäisi päästä paikallisen tai ainakin paikat hyvin tuntevan ihmisen kanssa. Jonkun, joka esittelisi ne ihanat puolet.

2. Dubai / UAE

Liittyy suoraan edelliseen: lento Goaan meni silloin Dubain kautta, jossa miehistön vaihto ja koneen tankkaus. Silloin asiaan liittyi tilanne, että Goan kenttä on sotilaslentokenttä ja sinne saa lentää vain arabimaiden (?) kautta. Siis jokin tällainen sopimus, ettei sinne noin vaan Hesasta mennä.
En ole siis käynyt maissa tuolla Emiraateissa, enkä kyllä koskaan menekään.

Lento yöllä, aavikon lämpimät ilmavirrat ravisteli konetta niin, että tytöt itkivät, että me kuollaan kohta kaikki ja itse harkitsin vakavasti viestittäväni pojalle Suomeen missä koirat on hoidossa ja missä pankkitunnukset ym salasanat.... koska olin tyttöjen kanssa pitkälle samaa mieltä.

Miehistön vaihto kesti ikuisuuden. Koneessa oli pakko istua, nukkua ei varsinaisesti pystynyt, koska ne tyynyt ja peitot.... 

3. New York / Manhattan

Jenkkivuoden aikana tehty reissu itään. Se oli vielä aikaa, kun olin kiinnostunut shoppailusta yms.
Pilvenpiirtäjät, asfalttiviidakko, pakokaasut, ihmismassat, kaikki matkojen päässä....

Ei jäänyt sellainen fiilis, että haluaisin uudestaan. Sori mm. se ihana ystäväni, joka pitää kaupunkia toisena kotinaan. Tosin käsittääkseni ei Manhattania, vaan mantereen puolta..... 
Ehkä muuttaisin mieleni, jos olisi tällainen "paikallinen opas", jonka seurassa näkisi muutakin kuin turistihommat.

3b. Lontoo

Niputan Lontoon jotenkin samaan kategoriaan New Yorkin kanssa.
Olin teininä yhden kesän tädilleni babysitterinä. Pikkuserkkupoika oli silloin joku 5-6 v ja tarvitsivat jonkun kuljettamaan kouluun yms. Silloin Lontoo oli huikea! Ja onhan se hieno kaupunki, mutta...

Sittemmin asuin muutaman vuoden Englannissa isän töiden vuoksi, tosin Manchesterin liepeillä. Mutta sukulaisia ja ystäviä kävi luonnollisesti rutkasti vuosien aikana vierailulla ja heidät käytiin tyypillisesti noukkimassa Heathrow'n kentältä. Junamatka pääkaupunkiin ja metro kentälle tuli varsin tutuksi...

Edelliskesän reissu sinne.... noooh!
En tiedä. Liian iso, kaikki liian kaukana. Englantilainen ruoka...  need I say more?

Nähtävyydet upeita, parin vuoden takaa ensimmäinen ajatus oli, että julkinen liikenne on nykyään tosi törkeän hintaista verrattuna siihen, kun olin edellisen kerran siellä ravannut. Pöyristyin totta puhuen siitä, miten kallista oli kulkea metrolla tai bussilla. Kun kaikki on lisäksi kaukana toisistaan, ei hirveästi vaihtoehtoja ollut. Mutta esim. sellaista sight seeing -tyyppistä hupibussiajelua ei tullut tehtyä, koska olisi tullut halvemmaksi hypätä ihan oikean turistibussin kyytiin (ja sitä taas mukana ollut teini ei halunnut). Pystyn hyvin käsittämään, miksi paikalliset fillaroivat joka paikkaan ja arvostin sitä, miten hienoja pyöräteitä oli joka paikkaan tehty.

4. Pariisi

Pariisia mietin pitkään. Mulla on ranskalaisista negatiivinen käsitys. (Mainittakoon, että tämä kattaa stereotyyppisesti ihmiset (miinus yhden tuttavan perheineen) ja lentoyhtiön erityisesti, lisäksi autot....)

Lisäksi niiden surullisen kuuluisa lentokenttä Charles de Gaulle on ehkä pahinta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut matkustamisen nimissä. Onkohan sieltä IKINÄ lähtenyt yhtään matkalaukkua yhtä aikaa matkustajan kanssa, jos sinne osuu koneen vaihto? Meidän Pariisiin jäänyt laukku matkusti Suomeen neljä päivää.

Eka kerta interrailaamassa jenkkisiskojen kanssa. Hankalasti käytettävä metro, jotenkin vaikeasti hahmotettava kaupunki muutenkin. Hienot nähtävyydet ehdottomasti, mutta en tiedä. Järjetön liikenne.

Jälkimmäisellä kerralla miehen kanssa. Edelleen hankala metro, silloin havaittu myös se, että siellä ei hissejä tai rullaportaita vaan matkalaukkua sai kantaa joka pirun kerroksen välin metroa vaihtaessa. 
Ihan jees silloin muuten, kivat nähtävyydet, mutta neljä päivää riitti. Hotelli ok. 

Ranska muuten: taivaallista juustoa (brie) ja tuoretta patonkia. Juu, uppoaa!! 
Ranskassa olisin kiinnostunut esim. Ranskan Alpeista ja maisemista siellä etelämmässä. En välttämättä missään Nizzan rannikolla, vaan etelämmässä, vuoristossa.

5. Saariselkä

Jengi oli ihan liekeissä, kun kerroin, että mennään Saariselälle viime kesänä. (Huono sanavalinta nyt hiljattain sattuneen tulipalon jäljiltä....)
Siellä olleena: miksi? 

Hiton hirveä keskus, oikea betonihelvetti, mitään muuta kuin hotellia hotellin vieressä. Järkyttävä ja sikamaisen kallis kauppa, seuraava sitten suunnilleen Ivalossa (40 km). 
Kävelyreitit Saariselällä liian isolta osin niitä valmiita latupohjia, joita kesäaikaan sanotaan hiekkateiksi. 

Kiilopäällä kauniita polkuja, rauhallista luontoa ja tunturia.
Onneksi asuimme useita kilometrejä sivussa varsinaisesta keskustasta. Ja onneksi autolla pääsi loitommalle, missä oli niitä upeita patikkamaastoja.