Lomakohde, jonne en enää mene

Tätä aihetta oli pakko vähän pureskella.
Tästä tulee myös täysin kuvaton postaus, pahoittelut.
Kaikista kohteista on ainakin joitain kuvia, mutta ne on ulkoisella kovalevyllä tallennettuna ja juuri nyt laiskottaa niin, etten jaksa alkaa niitä sieltä penkomaan, koska (meidän) Buffaloa ei ole rakennettu älykkäästi, että mitään löytäisi helposti.

Äkkiseltään en keksi kovinkaan montaa kohdetta, josta olisin ollut jotenkin valtavan pettynyt tai kokenut, että mua on huijattu. Toisekseen en koe olevani sillä lailla mikään maailmannainen, että olisin matkustellut äärilaidalta toiselle ja näin voisin olla jotain mieltä....
Ja koska matkustellessa on yleensä lomalla, se tuntuu vaan kivalta, vaikka jotkut asiat ei menisi ihan 100% hyvin. Mutta onhan niitä kohteita, joihin ei hingu uudestaan.

1. Intia Goa

Viikon matka matkatoimiston järjestämänä. Ensimmäistä kertaa ylipäänsä matkatoimiston reissulla, sitä edeltävästi 10 vuotta pelkkiä omatoimimatkoja eli reittilennot ja itse järjestetty majoitus. 
Noh, jo pelkkä lentomatka oli kammottava. En ollut tajunnut, että kotimaisen yhtiön koneessa ei tosiaan aina saa ilmaisia juotavia saati tyynyä ja peittoa edes yönyli lennolla, jos kyse ei ole reittilennosta. (Tämän olisi kuka tahansa osannut kertoa, mutta koska edelliset kokemukset oli all inclusive, en tosiaan osannut moista edes ajatella. Siksi olikin järkytys, etteivät varaa 200 hengen koneeseen kuin suunnilleen 20 peittoa ja tyynyä yön yli lennolle....)

Kohteeseen saavuttaessa se paikallisten miesten riitely kuka viidestä saa kantaa sen ainokaisen matkalaukun (jonka olisimme voineet kantaa itse), bussin ulkopuolella "give me euro", "give me euro" hokeminen ja jokainen jätkä käsi ojossa, vaikka vain yksi kantoi sen laukun. (Taivaan kiitos joku kolikko oli ylipäänsä edes mukana.... En yleensä pidä kolikoita tai edes euroja välttämättä mukana reissussa mutta meille oli vinkattu, että on helpompi vaihtaa käteistä euroa paikalliseen siellä. Ja onneksi joku euron kolikko löytyi ettei pelkkiä 20 euron seteleitä.)

Hotellissa kivikova patja siinä levitettävässä vuoteessa, jossa nukuimme.... Tytöt saivat makuuhuoneen kaksiosta ja heidänkään patja ei ollut mikään pehmeä.

Rannalla rättikauppiaat, jotka tulivat tyrkyttämään jotain eivätkä ottaneet kohteliasta hymyillen sanottua "no thank you" mitenkään hyvin vaan jäivät viereen ruikuttamaan ja selittämään nälkää näkevästä lapsestaan.... joo, pakenin mereen. Kirjaimellisesti.

Toisaalta kadunvarren rättikaupassa lapsi halusi katsoa jotain T-paitaa. Idässä matkustelleena olin tottunut tinkaamiseen, joten kun hinnaksi sanottiin vaikka 100 rahaa, minä nauroin, että "ehei, korkeintaan 20 rahaa" ja kuvittelin, että tästä tämä lähtee ja päädymme johonkin 50-60 väliin ja molemmat on tyytyväisiä. 
Kuvittelin. Myyjä veti porot nokkaan omasta aloituksestani ja käveli pois. Siinä me seisoimme lapsen kanssa, että ei muuten sitten ostettu T-paitaa tästä kojusta.

Jottei pelkkää moitetta: ruoka oli hyvää, hinnat edulliset, hedelmät kadulta ostettuna lähes ilmaisia ja herkullisia, ilma kiva ja hotelli siisti ja hyvä. Loma oli kaikenkaikkiaan kiva, mutta pakko myöntää, että tuossa maassa valitettavasti negatiiviset asiat jäi päällimmäisenä mieleen. 

Intia on maa, jonne pitäisi päästä paikallisen tai ainakin paikat hyvin tuntevan ihmisen kanssa. Jonkun, joka esittelisi ne ihanat puolet.

2. Dubai / UAE

Liittyy suoraan edelliseen: lento Goaan meni silloin Dubain kautta, jossa miehistön vaihto ja koneen tankkaus. Silloin asiaan liittyi tilanne, että Goan kenttä on sotilaslentokenttä ja sinne saa lentää vain arabimaiden (?) kautta. Siis jokin tällainen sopimus, ettei sinne noin vaan Hesasta mennä.
En ole siis käynyt maissa tuolla Emiraateissa, enkä kyllä koskaan menekään.

Lento yöllä, aavikon lämpimät ilmavirrat ravisteli konetta niin, että tytöt itkivät, että me kuollaan kohta kaikki ja itse harkitsin vakavasti viestittäväni pojalle Suomeen missä koirat on hoidossa ja missä pankkitunnukset ym salasanat.... koska olin tyttöjen kanssa pitkälle samaa mieltä.

Miehistön vaihto kesti ikuisuuden. Koneessa oli pakko istua, nukkua ei varsinaisesti pystynyt, koska ne tyynyt ja peitot.... 

3. New York / Manhattan

Jenkkivuoden aikana tehty reissu itään. Se oli vielä aikaa, kun olin kiinnostunut shoppailusta yms.
Pilvenpiirtäjät, asfalttiviidakko, pakokaasut, ihmismassat, kaikki matkojen päässä....

Ei jäänyt sellainen fiilis, että haluaisin uudestaan. Sori mm. se ihana ystäväni, joka pitää kaupunkia toisena kotinaan. Tosin käsittääkseni ei Manhattania, vaan mantereen puolta..... 
Ehkä muuttaisin mieleni, jos olisi tällainen "paikallinen opas", jonka seurassa näkisi muutakin kuin turistihommat.

3b. Lontoo

Niputan Lontoon jotenkin samaan kategoriaan New Yorkin kanssa.
Olin teininä yhden kesän tädilleni babysitterinä. Pikkuserkkupoika oli silloin joku 5-6 v ja tarvitsivat jonkun kuljettamaan kouluun yms. Silloin Lontoo oli huikea! Ja onhan se hieno kaupunki, mutta...

Sittemmin asuin muutaman vuoden Englannissa isän töiden vuoksi, tosin Manchesterin liepeillä. Mutta sukulaisia ja ystäviä kävi luonnollisesti rutkasti vuosien aikana vierailulla ja heidät käytiin tyypillisesti noukkimassa Heathrow'n kentältä. Junamatka pääkaupunkiin ja metro kentälle tuli varsin tutuksi...

Edelliskesän reissu sinne.... noooh!
En tiedä. Liian iso, kaikki liian kaukana. Englantilainen ruoka...  need I say more?

Nähtävyydet upeita, parin vuoden takaa ensimmäinen ajatus oli, että julkinen liikenne on nykyään tosi törkeän hintaista verrattuna siihen, kun olin edellisen kerran siellä ravannut. Pöyristyin totta puhuen siitä, miten kallista oli kulkea metrolla tai bussilla. Kun kaikki on lisäksi kaukana toisistaan, ei hirveästi vaihtoehtoja ollut. Mutta esim. sellaista sight seeing -tyyppistä hupibussiajelua ei tullut tehtyä, koska olisi tullut halvemmaksi hypätä ihan oikean turistibussin kyytiin (ja sitä taas mukana ollut teini ei halunnut). Pystyn hyvin käsittämään, miksi paikalliset fillaroivat joka paikkaan ja arvostin sitä, miten hienoja pyöräteitä oli joka paikkaan tehty.

4. Pariisi

Pariisia mietin pitkään. Mulla on ranskalaisista negatiivinen käsitys. (Mainittakoon, että tämä kattaa stereotyyppisesti ihmiset (miinus yhden tuttavan perheineen) ja lentoyhtiön erityisesti, lisäksi autot....)

Lisäksi niiden surullisen kuuluisa lentokenttä Charles de Gaulle on ehkä pahinta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut matkustamisen nimissä. Onkohan sieltä IKINÄ lähtenyt yhtään matkalaukkua yhtä aikaa matkustajan kanssa, jos sinne osuu koneen vaihto? Meidän Pariisiin jäänyt laukku matkusti Suomeen neljä päivää.

Eka kerta interrailaamassa jenkkisiskojen kanssa. Hankalasti käytettävä metro, jotenkin vaikeasti hahmotettava kaupunki muutenkin. Hienot nähtävyydet ehdottomasti, mutta en tiedä. Järjetön liikenne.

Jälkimmäisellä kerralla miehen kanssa. Edelleen hankala metro, silloin havaittu myös se, että siellä ei hissejä tai rullaportaita vaan matkalaukkua sai kantaa joka pirun kerroksen välin metroa vaihtaessa. 
Ihan jees silloin muuten, kivat nähtävyydet, mutta neljä päivää riitti. Hotelli ok. 

Ranska muuten: taivaallista juustoa (brie) ja tuoretta patonkia. Juu, uppoaa!! 
Ranskassa olisin kiinnostunut esim. Ranskan Alpeista ja maisemista siellä etelämmässä. En välttämättä missään Nizzan rannikolla, vaan etelämmässä, vuoristossa.

5. Saariselkä

Jengi oli ihan liekeissä, kun kerroin, että mennään Saariselälle viime kesänä. (Huono sanavalinta nyt hiljattain sattuneen tulipalon jäljiltä....)
Siellä olleena: miksi? 

Hiton hirveä keskus, oikea betonihelvetti, mitään muuta kuin hotellia hotellin vieressä. Järkyttävä ja sikamaisen kallis kauppa, seuraava sitten suunnilleen Ivalossa (40 km). 
Kävelyreitit Saariselällä liian isolta osin niitä valmiita latupohjia, joita kesäaikaan sanotaan hiekkateiksi. 

Kiilopäällä kauniita polkuja, rauhallista luontoa ja tunturia.
Onneksi asuimme useita kilometrejä sivussa varsinaisesta keskustasta. Ja onneksi autolla pääsi loitommalle, missä oli niitä upeita patikkamaastoja.

Kesäloma, kohteessa: Saariselkä

Matka jatkui. Olipa hassu juttu. Huomasimme Ivalossa kyltin "uimaranta" ja sinne oli pakko ajaa katsomaan. Tunnistin paikan siksi, josta kesäisin tulee "mainoskuvia", kun porot pötköttelevät hiekkarannalla. 

Kuva: MTV3 uutiset

Ihan mieletöntä, että näillä leveysasteilla on hiekkaranta. Ja silkinhienoa, upeaa hiekkaa!!

Saavuimme Saariselälle hyvissä ajoin iltapäivästä. Majoitus oli valmis joten pääsimme kantamaan lähinnä ruuat samantien sisälle ja jääkaappiin. Olimme käyneet tekemässä isot ruokaostokset Ivalossa matkalla.

Majoituksena paritalon puolikas. Sijainti 2,5 km Saariselän keskuksesta. Ihanan hiljaista ja rauhallista. Olkoonkin, että naapuritalon edessä porot kalistelivat sarviaan....
Teimme lyhyen lenkin ja pistimme saunan lämpiämään. Oli suorastaan ylellistä levittää tavarat vihdoin kaappeihin, pois kasseista. Melko ajoissa vaakatasoon ja unta kuulaan.

Aamu valkeni pilvisenä, mutta kauniina. Tutkimme aamuteen aikana karttaa, ja päädyimme Prospektorin lenkkiin, koska se tulisi ikään kuin takaovelle paluumatkalla. Rengasreitti olisi kiva kävellä.
Kahvitarpeet reppuun ja matkaan. 

Tykkään kovasti tästä tavasta, miten reitit merkataan. Täällä en puolestani tykkää vähääkään siitä, että "polut" on autolla ajettavan levyisiä sorateitä. Onhan niihin varmasti kiva ja helppo tehdä ladut, mutta patikoimista varten ovat kyllä enemmän kuin tylsiä. Esteettömyys on sinänsä tosi kiva asia, mutta ihan kaiken ei tarvitsisi olla esteetöntä. 

                                            

Tosiaan, täällä seudulla on aikanaan podettu vahvaa kultakuumetta ja näitä kultakaivantoja on ollut runsaasti siellä ja täällä. Prospektorin kaivos on 51,5 metriä syvä ja edelleen olemassa. Se sijaitsee paikalle rakennetun päivätuvan sisällä ja sitä suojaa luukut, joista ei ihmisen pitäisi mahtua, mutta kaivokseen pystyy kurkistamaan. Meillä ei ollut mukana riittävän tehokasta taskulamppua....

Tarina kertoo, että sieltä on kaivettu Suomen suurin yksittäinen kultahippu.

Tosin tarina kertoo myös, että tyyppi, joka kaivoksen louhintaoikeuden myi Prospektorille, olisi tuonut Jenkkilästä kultaa sinne houkuttelemaan.

Näitä tarinoita lienee kuin parhaita kalavaleita.

Vanhat kottikärryt edelleen paikalla.

Kivet hohtavat hienosti kullanväriä.

Täällä tuntuu maasto olevan hyvin pitkälle kauniin punertavan ruskeaa...

Olisihan se villiä ottaa tuosta muistoksi jokin kivi

ja myöhemmin tutkituttaa se, ja selvittää, että siinä olikin kultaa. 😁

Illemmalla teimme vielä toisen lenkin ensin Saariselän keskustaan ja sieltä kartan mukaan "Aurora"-lenkki. Ihan hauska iltahyppely, eritoten kun noin 45 sekuntia sen jälkeen kun pääsimme takaisin kotiin, alkoi mieletön rankkasade. Emme olleet nimittäin vähääkään varautuneet ja olisimme kastuneet pahasti kameraa ja kännyköitä myöten....  Keittiön ikkunasta oli ihan miellyttävää katsella valuvaa vettä ja siemailla teetä.

Seuraavan aamun suunnitelmat kartan ääressä päätyivät pitkään päiväreissuun (16 km), joten pakkasimme mukaan pussiruokaa kahvin lisäksi. Ja vähän smoothieita ja pussipuuroja, omia suosikkejani (Good 'n' Go), koska niistä saa nopeasti sokeria ja nestettä. Ja satun vain tykkäämään niistä, samoin kuin saksalaisen marketin vastaavista hedelmäsoseista imupusseissa. Hirveän käytännöllisiä tuolla lailla "tien päällä".

Ajattelimme lähteä reitille Kiilopäältä, joten autolla matkaan. Päästyämme ns. isolle tielle aloitimme kuitenkin keskustelun päivän säästä, joka oli aurinkoinen ja upea, että tänään, jos koska, olisi varmasti hieno päivä kiivetä myös Pyhä-Nattaselle. Joten talla tiskiin ja sittenkin 30 km eteenpäin kohti Sompion kansallispuistoa ja Vuotsoa.

Ikiaikaiset toorit

Kivi rapautuu raoista ja vain kovin kiviaines jää

Ja huh huh!!! Jäin kerrankin sanattomaksi.

Onneksi, oi onneksi, jarrutimme siinä kohdassa, missä oli täysin tyhjä parkkipaikka. Olimme jo päättäneet tehdä ympyrälenkin ja sama se mistä sinne lähtisi. Menimme siis myötäpäivään laavun kautta, päätyäksemme kiipeämään aivan järkyttävää rakkarinnettä ylös. Minun oli pakko laskea koirat irti, koska pelkäsin kiskovani ne johonkin rotkoon vahingossa, kun niiden vauhti oli luonnollisesti kovempi kuin omani. Ihan nelivedolla sai mennä osan matkaa, ja ylöspäästyään tiesimme totisesti kiivenneemme, mutta voi että oli hauskaa. 

On ne käsittämättömät. Uskomattomat. Ällistyttävät. Mielettömät. 

Ehdottomasti kannatti "uhrata" tämä kaunis päivä tähän kiipeämiseen. Ja tänne voi olla, että on pakko päästä joskus uudelleen. Siitä kiivettävästä rakasta kun ei tullut yhtään kuvaa.... 
Paluumatkalla pysähdyimme Kiilopäällä ja teimme "jäähdyttelynä" vielä Kiirunan-kierroksen, josta Mellis tosin kuuli vain alun ja piti kiirutta..... 

Muut päivät menivät omaa tuttua rataansa: aamulla aamupala, pohdintaa ja sitten reppujen pakkaus ja joko tossut tai auto johonkin suuntaan ja siitä kairaan. 

Tässä maassa on uskomaton määrä todella kauniita paikkoja! Valtavan hienoja maisemia ja koskematonta luontoa, olkoonkin, että ihminen on tunkenut joka paikkaan.... 

Saariselkä ei ehkä sinänsä jättänyt mitään kaipuuta takaisin (kuten vaikka Sallatunturi tähän saakka). Hieno paikka, mutta nyt on UKK-puisto nähty. Kuittaamme muutaman kansallispuiston 10-vuotis suunnitelmasta tehdyiksi ja alamme pohtia seuraavia kujeita.

Lokan allas Pyhä-Nattaselta

Tankavaaran kultakylää.

Ovat rakentaneet sinne aidoista rakennuksista kopiot.

Elämä ♥

Lähdemme valuttelemaan takaisin kohti etelää ja onneksi kesäloma jatkuu vielä hetken.