Retkiä

Koska mies vaihtoi työpaikkaa viime syksynä (vuokramieheksi) ja päätyi siis saman työnantajan vakkariksi keväällä, hän poltti lomansa tässä samalla. Toki vuokramies-ajoilta maksettiin lomat ihan sääntöjen mukaan pois, mutta vapaata ei tullut. 
Itse tein saman päätöksen ja poltin lomani jälleen, tosin sopimuksella, että saan pitää jotain palkattomia syksyllä ja lisää keväällä (jää nähtäväksi miten tuleva hyvinvointialue siihen sitten suhtautuu.....), mutta näin ollen me vaan olemme töissä.

No, nythän meillä toisaalta on viikonloput vapaana. (Miinus tämä alkusyksy, koska runsaasti kaikenlaista valmista suunnitelmaa on siihen kertynyt jo viime vuodelta....)

Joka tapauksessa päätimme viime sunnuntaina tehdä jonkun retken ja kohteeksi valikoitui itselle uusi paikka.

Kullaanvuori sijaitsee Suomen ainoassa kaupunkioikeudet saaneessa risteyksessä eli Raisiossa. Kartalta näkyi, että hauskan oloinen ympyrälenkki siitä tulisi, ja niin pakkasimme reput ja rensselit ja lähdimme aamulla matkaan.

Ihan alkumatkasta meinasi usko loppua, kun polku johti ABC:n pihaan.... 

Pikainen tarkistus kartasta kertoi, että tosiaan, sen poikki pitää mennä ja retki jatkuisi liikenneympyrän toisella puolen. Tässä kohtaa toivoin hiukan selkeämpää merkintää reitille.

Mutta kun kaupunkialueelta päästiin, maisema oli kaunista. 

Tauko pidettiin suunnitellusti reissun ainoalla laavulla. Ei sillä, että olisimme tarvinneet tulipaikkaa, koska kannamme kuuman veden noihin pussiruokiin mukana, mutta on kivempi istua jossain istumiseen suunnitellulla alustalla. Lisäbonuksena näillä paikoilla on yleensä siisti puucee, niin täälläkin. 

Jonkin matkaa laavun jälkeen oli näkötorni. Se tosin näytti sen verran huteralta, etten edes ajatellut kiipeäväni sinne. Mies kävi toteamassa, että sieltä näkyy kauas ja hyvin. Täällä ei puusto ollut kasvanut vielä näkökentän eteen.

Melko pian näkötornin jälkeen tuli useampi risteyskohta, jossa olisi totisesti toivonut jonkunlaista merkkiä mihin suuntaan on tarkoitus jatkaa. Alueella risteilee runsaasti hiihtolatujen pohjia, joten vaihtoehtoja oli paljon. Teimme pistoja vähän jokaiselle polulle, kunnes oikea löytyi.

Sitten jossain vaiheessa polku päättyi hiekkatiehen, joka lähti kulkemaan talojen ohi. Kyltti "Dobermanni vapaana pihalla" sai allekirjoittaneen ottamaan hiukan rivakampia askeleita sellaisen 100 metrin verran.... ei hirveästi kiinnostanut kokeilla onko lölleröstä spanielista vastusta tuollaiselle. Ja rehellisesti hirvitti kyllä, että onko se edes luvallista ja olimmeko enää oikealla reitillä.

Koko loppumatkan reitti kulki metkasti talojen ohi erilaisia hiekkateitä ja lopussa asfaltillakin. Emmekä päätyneet suunniteltuun loppupisteeseen, vaan päädyimme kävelemään toista kautta autolle.

Laitoin palautetta, että reittimerkinnät ovat pahasti puutteelliset, koska me kuitenkin kävelemme paljon ja päivittäin, ja silti tuo 11,5 km reitti muuttui meidän jaloissa yli 16 km mittaiseksi. Joku toinen ei ehkä pystyisi tuota ylimääräistä vitosta enää tekemään.

Joka tapauksessa oli kiva sunnuntai ja nelijalkaiset olivat kerrankin tyytyväisiä eivätkä heti kinunneet uutta lenkkiä kun kotiin päästiin.

****

Aloitan tulevana maanantaina itselleni uudessa toimipisteessä ja tästä syystä loppusyksyn aikataulu näyttää siltä, että vapaita ei arkena ole.

Miten ollakaan, mies oli kuitenkin varannut itselleen pari pekkaspäivää juuri kun itselläni oli se yksi vapaa, joten eilen illalla jo puhuttiin, että kyllähän sitä joku retki pitää suunnitella jälleen.

Helppo vaihtoehto: Kurjenrahkan kansallispuisto ja siellä Savojärven kierros. Matkaan mars!

Päivä oli upea. Onneksi järveltä kävi pieni vire, koska paikka paikoin metsän siimeksessä oli kovin hautova ilma, suorastaan tukalaa.

Luonnollisesti järvi houkutti eikä noita kolmea pitänyt mikään pois. Kuumissaan olivat ja uituaan jaksoivat tyytyväisenä jälleen eteenpäin.

Mukana oli kyllä taas retkimuonaa, mutta kumpikaan ei ollut nälkäinen vielä, joten juotiin vaan kahvit. 

Taukopaikka oli tosi kaunis.

Tuo kierros on kylttien mukaan 5,6 km. Muutama lisäkilometri tulee siitä, että jättää auton sille merkitylle paikalle ja lisäksi me poikkesimme paluumatkallakin vielä Kurjenpesällä, mutta luulemani rakennus ei ollutkaan kahvila/putiikki ja oli kiinni. 

Ai että. Tästä on hyvä jatkaa. Kesää on vielä jäljellä.