Syksy saapuu

Loppukesä oli yhtä haipakkaa. Töissä vaihdoin työpistettä neljän viikon jaksoksi ja uuden oppiminen oli antoisaa ja rankkaa. Siihen lisäksi lukuisat viikonlopuiksi jo viime vuonna sovitut kokeet ja tapahtumat niin kalenteri oli täynnä.

Edelleen hymyilen levästi polkiessani sekä töihin että palatessani kotiin. Miten ihminen voikin olla ikionnellinen pelkästä mahdollisuudesta käydä töissä fillarilla. Kun työ, työkaverit ja koko työyhteisö on vielä valtavan hieno, tuntuu välillä siltä, ettei kehtaa hehkuttaa liikaa. Perisuomalainen "piilota kynttiläsi vakan alle" mentaliteetti....


Olen viritellyt uutta uskoa Paimiolaiseen merenpohjasaveen ja uskaltauduin tilaamaan kukkasipuleita. Hitti vai huti, nähdään ensi keväänä. Jännittää kieltämättä, mutta samalla olen vakuuttunut, ettei samanlaista talvea kertakaikkiaan voi tulla kahta peräkkäin. (Toisaalta mikäs minä olen sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vastaan taistelemaan....)

Sähköyhtiöhän vedätti meitä ihan 6-0 viime vuonna syksyllä ja siitä suivaantuneena kilpailutin yhtiöt keväällä. Silloin mietin vielä, että jättäisin koko homman loppukesään, mutta asia oli koko ajan mielessä ja uutisointi sähkön hinnoista sellaista, että lopulta sitten kesäkuun alussa pistin yhden firman kanssa hommat kimppaan. Näin jälkiviisaana, onneksi! Erityisesti tuossa elokuulla kiittelin onneani, etten jättänyt hommaa loppukesälle, koska eipä nuo hinnat näytä tästä rauhoittuvan. Ja se kusettanut firma sattui olemaan niitä, jotka sittemmin kaatuivat..... 
Mutta olen toiveikas, että vaikka sähkön hinta moninkertaistui aiempaan, nyt pystyn jotenkuten vähän suunnittelemaan kuluja seuraamalla kulutusta. Kesän ajan paneelit on tuottaneet kivasti ja olen nyt saanut tuolta uudelta yhtiöltä pelkästään miinus-merkkisiä laskuja. Asia, joka toki kääntyy toisinpäin tässä syksyn edetessä, mutta kiitettävän paljon paneelit tuottavat vielä näin syyskuussakin kun aurinko vaan paistaa. 

Sähkölämmitteisessä talossa täytyy vaan huolehtia siitä, että ei tuuleta turhaan vaan tarpeeseen ja reippaassa tahdissa. Onneksi meillä on pihasauna, joka lämpiää puilla, koska saunominen on asia, josta luopuminen olisi vaikeaa. 
Näin kaksin asuessa pyykkiä tulee melko niukasti, tiskikone sen sijaan käy joka päivä, koska kuljetamme eväät töihin molemmat ja tiskaamme astiat kotona työpäivän jälkeen. 
Sen verran olen nyt jo satsannut, että pesin ajastuksella pyykkiä kahtena yönä siten, että pystyin siirtämään pestyt pikkuhousut ja sukat kuivausrumpuun heti herättyäni ja sain ne siis pois rummusta vielä ennen kuin lähdin töihin.


Toinen asia, jonka kanssa aloimme painia vasta liian myöhään on olohuoneen takka. Huhtikuussa ollessamme reissussa poika asui meillä tyttöystävineen ja lämmitti tietenkin taloa. No, takan sisäpuolelta oli pudonnut yksi tiili tulipesään (onneksi vasta meidän jo tullessa kotiin) ja tästä syystä takan lämmittäminen jäi loppukevään ajalta. Nuohooja oli todennut, että sen voi helposti (?) muurata takaisin, mutta samalla tutkimme vähän asiaa ja kävi ilmi, ettei takka ole sinänsä mitenkään varaava vaan kerää polttolämmön itseensä ja kiviinsä mutta ei sinänsä kestä kauan lämpimänä. No, näillä sähkön hinnoilla ja takan lämpöä rakastavana aloitimme kysellä sitten uuden tulisijan perään. 

Tämä asia onkin nyt sitten rempallaan. Sehän olisi pitänyt aloittaa heti keväällä, nythän kaikki haluavat uusia takkoja yms ja muurarit ja asentajat ovat kovilla ja varsin työllistettyjä. Lisäksi meidän tapauksessa vanha pitää tietenkin purkaa pois ja koska se on paikalla muurattu, kukaan ei tiedä mitä sieltä paljastuu....

Asia, joka painaa mieltä nyt kun yöt on jo kylmiä. Odottelen joka päivä viestiä takkafirmasta, että tulisivat katsomaan kohdetta.
Onneksi puuhellaa voi lämmittää ja tänä syksynä en edes savustanut taloa ensilämmityksessä, koska valikoin varta vasten pari sellaista päivää, jolloin ei sinänsä olisi tarvinnut lämmittää, mutta korkeapaine sai piipun vetämään hyvin ja nyt se on lämmennyt ja voi polttaa huonompanakin päivänä.


Aivan käsittämättömiä auringonlaskuja ollut tässä syksyllä. Ei tarvita filtteriä. Yhtenä iltana seisoin terassilla viitisen minuuttia ja kuvasin noin viisi kuvaa eli kerran minuutissa. Värit vaihtuivat niin paljon. Tavallaan vähän kauhistuttavaakin, koska tulee sellainen olo, että onko tämä normaalia vai jotain maailmanloppua.

Koska sähkön hinnat tosiaan loikkasivat aimo loikan ylöspäin, kaikesta muusta tarvitsee nyt koettaa nipistellä. Onneksi sain luottotoimittajalta 8 kuutiota puita talven varalle edelleen sopuhintaan. SitäKIN uutisointia seuranneena ja aivan liian myöhään liikkeelle lähteneenä tässä olisi voinut käydä kehnosti. Koska klapit kumottiin puuvaraston eteen sovitusti, ne oli pinottava aika reippaaseen tahtiin, jotta autolla pääsi liikkeelle. Hyvää hyötyliikuntaa.

Shoppailu ei ole ollut harrastukseni muutenkaan merkittävästi. Toki sorrun liian usein ruokakaupoissa kaikenlaiseen turhaan herkkuun, mutta esim. vaatekaupoissa en kierrä. 
No, syyskuun alussa oli pari vilpoisempaa aamua ja töihin fillaroidessa pohdin vakavissani "tätäkö tämä sitten on, aina palelee ja nenä vuotaa". 
Veronpalautukset tulivat ja sallin itselleni pientä luksusta kolmen uuden kahvimukin hankkimisella. Iittalan Taika-sarjasta ilmestyi siis jokin rajoitettu erä minusta valtavan kaunista mukia, ja kävin ne sovitusti hakemassa Prismasta kun olin muutenkin kulmilla. Siinä Primassa kävellessäni keksin sitten mennä myös naistenvaate-osastolle, ajatuksella tarvitsen muutamat sukat.... ja päädyin koettamaan kevyttoppatakkia, jonka sitten nappasin mukaan muina Sulo Vileneinä, koska se oli edullinen. Havaitakseni siis seuraavana aamuna, ettei pyöräilyn tarvitse olla aina jäätävää ja pukemalla riittävän tukevat sormikkaat myös näpit pysyvät lämpimänä. Ihan blondina siis jälleen.

Kyllä, kahvi maistui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä seuraavana päivänä tästä uudesta mukista.
Ja itse myönnän ihan ensimmäisenä, että on silkkaa hulluutta hankkia se määrä kahvimukeja, mitä meillä on, koska asumme kaksistaan. Hyvä, että ehtii käyttää jokaista edes kuukauden aikana.
Mutta toiset kerää Muumi-mukeja, toiset postimerkkejä, toisilla on enemmän kuin yksi koira ja toisilla aivan naurettava määrä kahvimukeja. Elämä on. 

Jos kaikki menee toiveideni mukaan, saatan mahdollisesti pystyä ensi vuoden alusta tekemään säännöllisesti virka-aikaa töissä. Näin kun siitä on saanut esimakua, tuntuu kieltämättä aika makealta voida viikonloppuna viettää aikaa rauhassa kuten niin sanotut normaalit ihmiset. 
Jään itsekin kuulolle sen suhteen. 

Tuntuu jotenkin hyvältä "palata" tännekin. Kaikenlaisia asioita olisi kerrottavana. En edes muista mistä olen jo kirjoittanut ja voisi olla syytä palata omiin teksteihin.

Kommentit

  1. Kiva kuulla sinusta! Ja voih, miten kadehdin fillaroitavaa työmatkaa! Itsellä on tunti suuntaansa autolla... no, hyödynnän matkat kuuntelemalla äänikirjoja, se on kyllä mukavaa.

    Jännittävää, millainen talvesta tulee. Meillä on kyllä ihan puulämmitys, ja puita on nyt varasto täynnä. Mutta kulmakunnan auraaja lopetti auraushommat ja saa nyt nähdä kuka saadaan tilalle. Mun ja miehen pitäisi päästä aamuisin lähtemään jo ennen seiskaa ja ollaan kyllä niin kusessa, jos ei saada satojen metrien peltotietä auki ennen sitä (peltotie + lumi + tuuli = katastrofi...).

    Toivottavasti saatte takkahommelit kuntoon ennen talvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että tuo työmatkan helpotus kelpaisi jopa huonommankin työyhteisön kanssa. Nykyisen aivan upean porukan kanssa se on rehellisesti arjen luksusta!
      Minäkin olen koko aikuisikäni ajanut töihin vähintään sen 25 km suunta, joten on tosi kiva saada vaihtelua tähän.
      Jaiks, nuo auraushommelit on kyllä rankkoja. Ja 100% välttämättömiä. Toivottavasti hyvä ja tunnollinen auraaja löytyy.

      Poista
  2. Olipa kiva lukea kuulumisiasi! <3 Hyvä homma, että sait sähköasiat järjestettyä ajoissa. Meiltä päättyi kahden vuoden määräaikainen sopimus keväällä, ja uusin sopimuksen taas määräaikaisena, mikä oli kyllä luojan lykky.

    Jäin oikein miettimään, että mitäköhän minä kerään... No, liikuntavälineitä varmaan. :-D Astiat ovat niin vanhoja, että oikein hävettää ottaa jotain ruokakuvia. Miten esim. uusien lautasten ostaminen voikin olla niin vaikeaa? Ja kuppejakin saisi olla todellakin enemmän. Pitää ehkä ottaa astiaston uusiminen agendalle.

    Kivaa ja kaunista syksyn jatkoa! Ja mukavia fillarointikelejä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui kivalta "palata". Ja tosiaan, nämä sähköuutiset on toinen toistaan kurjempia. Tulee jotenkin väkisin mieleen ne 90-luvun alun leipäjonot ja muut näistä uutisista. Tuntuu, ettei hallitus ja muut päättävät tahot ole oppineet mitään....

      Keräily on hauska harrastus, muttei välttämätön. =) Sitten allekirjoittanut vie senkin täysin omiin sfääreihinsä.... Lapset joutunevat joskus vielä riitelemään kuka ne kaikki (tässä kohtaa jouduin laskemaan...) 7 x 3 eli 21 Iittalan kuppia joskus perii. (Nyt kun mietin asiaa, ei toi 21 olekaan lopulta niin hirveä määrä. Monilla on seinien täydeltä Muumi-mukeja, kymmeniä siis....)

      Ihanaa syksyn jatkoa myös sinne! ♥

      Poista
  3. Ei aina tarvitse miettiä,että tarvitseeko jotain tavaraa. Jos harvoin ostaa ja ostoksesta saa hyvää mieltä, niin onhan se hoivaa mielelle.

    VastaaPoista
  4. Kiva työyhteisö ja sopivan fillaroitva matka kuulostaa todellakin arjen luksukselta (en sinällään tykkää sanonnasta, mutta sopii tähän). Olein iloinen sun puolesta.

    Sähkönsäästö on pinnalla täälläkin ja "tuoreessa" muistissa on vastaava energiakriisi 70-luvulta. Olisko ollut vuonan -73, kun itse olin tokaluokkalainen ja varmaan koulussa jaettiin kaikille sellaiset tarrar, jossa oli öljypisaran kuva ja kehotus säästää energiaa. Liimasin sen pöytälamppuuni, että muistan aina sammuttaa lampun, kun läksyt on tehty :). Ja muutenkin sähköt laitettiin poikki ainakin omassa kotikunnassani täsmälleen samalla kellon lyömällä joka ilta. Sinällään kätevää, kun aina tiesi tapahtumasta ennakkoon ja sytyteltiin valmiiksi kynttilät. Kylmää en sensijaan muista kokeneeni, vaikka oli sähkölämmitteinen talo. Varmaan tuplavillasukat ja ryijyt kaikilla päällä, että tarkeni. Sitä samaa täytyy nyt alkaa ehdottamaan ukkelille, joka tykkää olla kotona sortsit jalassa ja paljain jaloin. Nyt on pakko muuttaa käytäntöä, koska en aio laittaa esim. eteisen lattialämpöä päälle ennen kuin on (rakenteiden kannalta) pakko.

    Onni, että teillä on takka. Tai siis paikka sille ja toimiva takka toivottavasti tuloillaan. Meillä ei ole mitään varalämmitysjärjestelmää, joten jos/kun menee sähköt, menee myös lämpö.
    Toki meillä on ollut talossa pönttöuunit, mutta ennen meidän aikoja purettu pois. ja ajatus justiin siitä koko piipun uudelleen muuraamisesta on ollut jo ajatuksen tasolla niin työläs, että on jäänyt. Vaikken siis itse siinä muuraamassa olisikaan.

    Todella hieno auringonlasku kuvassa ja sekin teillä on niin mahtavaa, kun auringonlaskun edessä ei ole mitään, vaan saa ihailla esteetöntä näkymää. Kaikenkaikkiaan teillä tuntuu olevan asiat enemmän kuin hyvin ja se ilahduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan turha lisäys, mutta kyllä noi lukuisat kirjoitusvirheet näin jälkikäteen luettuna ainakin itseä häiritsee, mutta luotan sun lukutaitoon :). Sormet vaan oli nopeammat kuin ajatus.

      Poista
    2. Minä muuten puhuin jo vähän samaa täällä kotona, että eipä sitä olla ennenkään T-paidassa koetettu talvisin pärjätä kotona. Ei nyt toki Islantilaista villapaitaakaan ole tarvittu, mutta esm. itse kuljen villasukissa, koska lattiat on kylmät. Joten sikäli säästökampanja saa meidän osalta alkaa. Lisäksi itse nukun erittäin paljon paremmin (nytkin huonounisena) viileässä, joten makkarin viileys on jopa plussaa.

      Katsotaan minkälainen talvi tulee. Työn suhteen olen innoissani, toiveikas ja hyvällä tuulella. Muun suhteen lähinnä odottavalla mielialalla.

      Poista
  5. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos lämpimästi!! Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helpotusta arkeen

Kotiesittely

Kulkutaudin jälkeen