Harrastuskausi

Niin paljon kuin harrastuksistani tykkäänkin, liika on liikaa.
Tämä on ollut raskain kevät by far, ja ihan omasta syystäni. Menin varaamaan kaikenlaisia menoja harrastusten merkeissä huhtikuun lopulta lähtien joka viikonlopuksi ja sitten vielä vähän päälle. 

Lisäksi veivasin niitä pojalle lähetettäviä papereita eri ministeriöiden ja lähetystöjen välillä, ja käytiin ohessa vielä auttamassa tyttären perhettä muuton jälkeisissä hommissa, kun piti lamppuja ja hyllyjä yms kiinnittää. Menty siis on kuin viitapirut, pysähtymättä yhtään.

Nyt on takki aika tyhjä.

Sosiaalisena olentona huomaan, että sosiaalisuus käy voimille. Haluaisin käpertyä jonnekin piiloon viikoksi ihan vaan kirjojen kanssa. Olla hiljaa ja vaan hengittää. 

Loma alkaa reilun viikon päästä. 

Tässä iässä ei näköjään pitäisi vaihtaa työpaikkaa ja suostua samalla luopumaan lomista. Näin parin vuoden jälkeen huomaa, ettei satunnainen pitkä viikonloppu riitä, vaan lomaa pitäisi tosiaan olla sen verran, että toipuu.

Kuvat viittaavat viime viikonlopun kokeeseen, jossa olin keittiössä töissä kun jälkikoe vedettiin läpi. Pääsin onneksi myös metsään molempina päivinä vähän, se rentoutti kummasti. Mutta vieraassa paikassa nukkuminen, ensimmäinen yö vähän viluisena, kahisevassa makuupussissa.... noh, parempiakin öitä on koettu. 

Koeviikonloppu meni sinänsä oikein hyvin!
Onneksi olen nyt muutaman viime yön saanut nukuttua hyvin, sekin palauttaa.

Jaksaa, jaksaa......  Lomaa odotellessa!