Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.

Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 

Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.

Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.