Kesää kohti, harrastuskausi alkaa

Tästä se lähtee, jokavuotinen harrastuskausi. Aika ajoin toivon, etten olisi niin riivatun tohkeissani näistä kokeista aina keskitalvella ja innostuisi ilmoittamaan koiria joka kissanristiäisiin ja juhliin heti alkukeväästä.... Nimittäin juuri nyt ei ilmojen puolesta kyllä hirveästi houkuttele. 

TämäKIN kevät on ollut jollain tavoin poikkeuksellisen kylmä. Eipä silti, hiljattain muistelin yhtä metsäretkeä vanhalla paikkakunnalla vappuaattona ja metsässä oli joku pieni surullinen männyntaimi julmetun kinoksen alla. Ei ne harvinaisia ole, vappulumet, täälläkään. Sitä vaan jotenkin toivoo vuosittain, että juuri tänä vuonna kevät olisi kaunis ja lämmin. Niitäkin kun on ollut. Valokuvat todistaa vuosien takaa, kun esim. pääsiäisenä 2002 kaivoin kukkapenkkiä T-paidassa ja miehet maalasivat talon ulkoseinän lautoja.

Kotipiha 23.4.24

Jos jotain iloa sosiaalisesta mediasta on, ainakin se tuo näitä muistoja. Kolme vuotta sitten oltiin muutettu ja samana päivänä oli jotakuinkin saman näköistä. Ei siis mitään uutta...

Tämän kevään osalta, ja muistaakseni muuten silloinkin, yksi jälkikoe jouduttiin perumaan/siirtämään lumen vuoksi. Nytkin asiasta käytiin melko vilkasta whatsapp-keskustelua, ja lopulta todettiin vesisateen sulattavan sen verran, että uskalletaan järjestää viikonloppuna. (Meillä ei muuten lunta ole enää kuin satunnaisia pieniä kasoja, joihin lumiauran jäljiltä jäi isompi paakku...)

Vilpoisuudesta on toki se riemu, että hirvikärpäsiä on perin vähän eikä käärmeitäkään ole vielä näkynyt. 

Ja taimet viihtyy kyllä tuossa sopivassa viileydessä siten, että kasvavat näköjään tukevavartisiksi.

Tomaatit

Harrastuskausi siis alkamassa. Toivotaan hyviä säitä ja varsinkin vähän lämpimämpää.

Iloa vappuun ja aurinkoista toukokuuta!!

Virallisesti kevät

Eikös pääsiäinen ole se kevään taittumisen merkki? Ja ainakin, edelleen typerääkin typerämpi tapa, kellojen siirto. 
Omalta osaltani jälkimmäinen menee yleensä helposti, aamuvirkku kun olen. Ja nyt tuo sattui sopivaan kohtaan, kun oli näitä extra vapaita, jolloin sai aamulla nukkua muutenkin.

Vähän jo kulahtanut hajusintti

Löysin suureksi ilokseni keltaisen hyasintin. Tykkään niistä jouluna erityisesti tuoksun vuoksi, mutta minusta tämä oli värinä mahdottoman kiva. Ja jälleen kerran ajattelin kokeilla säilyisikö se hengissä, jos istutan pihalle. Olisi superkivaa saada joskus kukkapenkistä keltainen nousemaan.

Kuisti sai uudet asukkaat tomaatintaimista.

Talvetin kuistilla kahta bougainvilleaa ja ne saivat tulla nyt olkkariin. Tomaatit siirsin jälleen suurempaan ruukkuihin, nyt yksittäin, ja toivon, että jaksavat kasvaa kunnes on aika päästä jättiruukuissa kasvihuoneeseen. Harkinnassa tosin vielä on kasvusäkkien hankinta, koska niissä olisi lannoitteet valmiina ja tomaatti on ilmeisesti hyvinkin vaativa ja ahne lannoitteille. Pelkkää vihreää kun en haluaisi kasvattaa.

En yleensä hirveästi harrasta sesongin mukaisia koristeluja. Ulkovarastosta, niitä ruukkuja penkoessa, löytyi jostain kulkeutunut vanha pussi ohransiemeniä ja nakkasin ne pieneen multamäärään. Ilahduin aivan naurettavan paljon, kun itivät. (Täytynee jatkossa laittaa vuosittain kun niin paljon ilahdutti.)

Ja suunnittelin vappupirskeitä, joihin luonnollisesti liittyisi serpentiinit ja ilmapallot!!

Nyt ohraa on jo päädytty leikkaamaankin ja koirat saivat kuppeihinsa "salaatin" pääsiäisen iloksi.

Pitkäperjantaina tytöt tulivat perheineen syömään. Pikkuiset olivat niin tohkeissaan, meillä kun on heille uusia leluja.

Samassa yhteydessä vaihdettiin kuulumisia Vietnamin suuntaan. Poika on löytänyt itselleen isomman asunnon ja teki muuttoa kuun vaihteen. Kun tekee töitä kotoa käsin, on kiva, että löytyy työhuone erikseen. Lisäksi Hanoissa ei ole mitenkään lämmin talvisin ja edellisen asunnon kanssa joutui pukemaan ulkovaatteet sisällä ollessaan, kun sisälämpö tammikuussa oli +16 asteen luokkaa....

Nyt on tilaa ja toimivuutta. Lisänä oma pyykinpesukone. Tuolla kun asunnot vuokrataan kalustettuna eikä hän mitään erikoista aio hankkia, kun ei tiedä milloin siirtyy seuraavaan kohteeseen.

Syötiin rauhassa koko porukalla, juotiin kahvit ja syötiin juustokakkua, jonka väkersin kasaan torstaina fiiliksissä "mikään ei onnistu". Munat eivät nimittäin suostuneet vatkautumaan ja päädyin kaatamaan marenkitaikinan viemäriin.... 

Loppu hyvin kuitenkin.

Pääsiäisen pari pyhää teen ylitöitä vuodeosastolla. Vähän extravapaata niille kollegoille, jotka voivat viettää aikaa esim mökillä tai ihan vaan perheen kanssa, ja toisaalta vähän extraa meille, koska löysimme itsellemme uuden sängyn, kun piipahdimme reissuun lähtiessä Ikeassa syömässä. (Hyvä, etten sammunut lihapullien jälkeen sinne testipunkkaan, niin hyvä oli....)

Win-win tilanne siis.

Pirteää huhtikuuta!! Älkää aprillatko!

Talven kiroa ja taimikasvatusta osa II

Jos tästä talvesta jotain jää visusti mieleen, niin erinomaisen huonosti hoidetut tiet. Kaupunki taisi kilpailuttaa kunnossapidon uudestaan ja sai halvalla. Sen sitten arvaa miten loistavaa työtä tuli tilattua.

Olen kahtena talvena laittanut kaupungin teknisen työn johtajalle henkilökohtaisesti sähköpostia ja kiitellyt urakoitsijaa. Koska omat aamulenkkiaikani ovat täysin epäkristilliseen aikaan, oli ylellistä kun kadut oli suurelta osin aurattu jo lähtiessä. Muutaman kerran myös edellisinä talvina traktorikuski on raottanut ovea ja huikannut odottamaan hetken niin hän auraisi jalkakäytävän meidän edeltä - se kun olisi muutenkin vuorossa seuraavaksi. Ihan huippua!!
No, tänä talvena on ollut toisin. Vasta etätyöpäivänä pääsin havainnoimaan, että aura kulki meidän ohi 7:50 eikä ole tarvinnut huolestua, että hiekkaa kylvettäisiin jalankulkijoiden turvaksi..... 

Minä siis tilasin itselleni oikeat tappajat. On ollut sen verran heikossa hapessa tuo oma selkä, etten olisi pystynyt kovin kauan enää töihin ilman. Kenkien pyöreä nasta ei pidä jäällä mitään, siksi toisekseen omista kengistä on nastoja hävinnyt sen verran, että kahdessa kengässä lienee yhteensä enää 3 jäljellä. 
Näillä pysyi liikkumassa ilman huolia, varsin rennosti uskalsi askeltaa, koska kolmion mallinen terä pureutui tuohon peilijäähän kuin veitsi. Hirvittävän kovaääniset ne on ja hävetti aamuviideltä rouskuttaa ihmisten talojen ohi....  mutta pystyssä ollaan ihan kummankin ehjän ranteen ja lonkan kera. 

Onneksi mennään kevättä kohti.

Taimikasvatus sen sijaan. No, nakkasin huut hittoon ne turvepurkit, kuten lupasin. Siinäpä totisesti turhake! 

Sen sijaan virittelin talouspaperia pariin kerrokseen, muutama siemen sinne väliin ja vähän vettä perään. Lasipurkit minigrip-pusseihin ja ikkunalaudalle. Kas, tomaatit itivät viikossa ja siemenet on siis rapsutettu suoraan paikallisen viljelijän kirsikkatomaatista yhtenä aamuna....

Kävin siis hankkimassa muovisen minikasvihuoneen, jossa tuollaiset istutuskolot

ja läpinäkyvä kansi tasaisen kosteuden ylläpitoon.

Tomaatit jouduin jo koulimaan ensimmäistä kertaa paperista multaan. Nyt on sitten meinaan tomaatintaimia.... 😗

Chilit ovat hitaanlaisia ja on toki mahdollista, ettei viime vuonna kasvatettujen chilien siemenet ole itämiskelpoisia....  Myskikurpitsa oli vuodelta 2021 ja olin varma, ettei siitä mitään tule. Yllätys olikin melkoinen kun sekin iti 3/4 siemenestä viikossa. No, aivan liian aikaisin, joten saan vielä kiukutella niiden kanssa.

Vasemmalla takana lisää siemeniä talouspaperissa.

Edessä myskikurpitsa siirrettynä isompaan multaan, pullolla suojattuna.

Myskikurpitsaa....

Haluaisin muokata kasvihuoneen sisustan uusiksi tänä kesänä. Luulen, että haluaisin sinne vanhoista tiilistä tehdyn lattian ja vain isoja, siis todella isoja, ruukkuja, joissa kasvihuoneoloja tarvitsevat kasvit saisivat kasvaa. Tomaatit toki istutan luultavasti valmiiseen säkkiin, jossa on niiden tarvitsemat lannoitteet, mutta muut voisi olla kiva saada ruukuissa.

Tarvitsisi keksiä mistä saisi helposti ja edullisesti vanhoja tiiliä. Meillä on jonkin verran itsellä, mutta kun kasvihuoneen pohja on 9 neliötä, siihen uppoaa tiili poikineen. Voisin ostaa jonkun vanhan savupiipun. Heh!

Leivinuuniruokaa

Muita tämän talven juttuja on ollut uunipuuro. Jostain syystä en ole aiemmin leivinuunia käyttänyt mihinkään muuhun kuin lämmittämiseen. Olen jotenkin jänistänyt kun lämpötila ei ole vakio ja olen selitellyt itselleni, että siellä voi vaikka vahingossa pilata jotain ruokaa.... Tavallisen hölmöä selittelyä!

No, pistettiin ensin testiin joku edullinen liha, josta piti tekemän riivittyä lihaa. Yön yli se sai muhia aika pitkässä liemessä ja oli aamulla tosiaan neljän aikaan jo meidän kaikkien nenissä ilmoittelemassa olemassaolostaan.... ja oli hyvää. Revittiin ja pisteltiin ääntä kohti ilman ongelmia.
Sitten ostin ohraryynejä ja punaista maitoa ja laitoin ohrapuuron. Ja loppu on historiaa. 
Ohrapuurosta tuli meidän herkku. Sitä on nyt tehty jo muutamaan kertaan. Kumpikin syö sitä välipalana töistä tultuaan ja voi että on hyvää. 

T niinkuin taimikasvatus, niinkuin turhautuminen

Joku uskoo siihenkin, että siemenet pitää istuttaa jonkun tietyn kuun asennon mukaan. No, meillä nyt feng shui ja kuut on olleet nähtävästi suoraan syvällä ja poikittain kun mitään on istutettu.... niin aiemmin kuin tänäkin vuonna. Story of my life.

Kolme viikkoa kylvön jälkeen kasvaa:  EI YHTÄÄN MITÄÄN. 😠  Ja hiton hyysääminen näidenkin kanssa taas ollut.

Samoista siemenistä kuitenkin työkaverit on saaneet jo vihreää pilkistämään. Joten nakkaan koko hiton systeemin helkkariin ja painun toukokuussa taimikauppaan tai vielä mielummin pistän kasvihuoneen myyntiin ja asfaltoin koko pihan.

Kysyn vaan, että miksi edes yritän kun ei tule kuin sutta ja sekundaa.

UGH!

Hellää helmikuuta

Tammikuusta 2024 jäi päällimmäisenä mieleen jokseenkin hirvittävä liukkaus. Itse asiassa taisi olla ihan alkukuusta myös ne kovat pakkaset, joiden jälkeen föhn-tuuli kävi päälle ja sulatti suuren osan.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että maailma on käveltävissä varovasti, eikä yhtään ainutta nollan ylittävää päivää tarvittaisi, ennemminkin ihan muutama sentti kosteahkoa lunta tuohon päälle. Se tekisi pinnoista miellyttävän tahmeat kävellä rennosti.

Taimikasvatus ei varsinaisesti etene. Jouduin nauramaan itselleni, kun mies totesi, että viime vuonna oli ihan sama tilanne. Kylvin siemenet ja olin kahden viikon jälkeen aivan hermokimppu, kun homma ei lähtenyt vetämään. Huoh!
Luin Jovelan Johannan tekstin noista lämpimistä kasvualustoista, ja toden totta, sehän meillä tässä ongelma on. Nuo turvepotit ovat järjettömän kylmiä, joten ei ihme, ettei idä. Toisaalta ei saa unohtaa faktaa, että kaivoin kätköistä myös mm. myskikurpitsan siemenet vuosimallia 2021 joten itämättömyys lienee myös ihan omaa vikaa. Samoin viime kesänä noukitut ananaskirsikat, jotka eivät ehtineet edes kypsyä. Hulluko olen, kun kuvittelen niiden siemenien sitten jaksavan lähteä kasvamaan?

Missä vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin?

Tekeleet tältä viikolta

Savityöt jatkuivat tauon jälkeen ja ideaköyhänä varastin tämän ajatuksen suoraan Pinterestistä. Kuvittelen siis, että näistä voisi tulla kaikista vähän eri sävyisiä sinisiä, ja jos ripustaisin ne naruun puukeppiin, ne voisi ehkä laittaa koristeeksi seinälle. Jää nähtäväksi. 

Vähän ongelmallista on se, että lasittaa voi vain toiselta puolen. Uuniin ei voi laittaa mitään niin, että lasite on uunin pohjassa, joten pitäisi keksiä tuet, minkä varassa nämä voisi olla ja lasittaa edes suurelta osin. Kyselen tästä lisää ensi viikolla, kun pääsen viimeistelemään ja totean jäävätkö polttoon asti. 

Bono-koira oli reissussa kasvattajan luona viikon verran. Tähän lomaan liittyy myös tällainen "perästä kuuluu" viesti. Kovin hyvin se oli solahtanut kasvattajan perheeseen, sen jälkeen kun ensin 12v mummokoira teki selväksi, että hän on perheen matriarkka ja pomo, ja kaksi muuta tyttöä samoin selvittivät, että he itse asiassa määräävät myös sängyssä paikan, minne vieraan sopii päänsä painaa. 

Oli ilo tehdä lauantaina pitkä aamulenkki kaikkien koirien kanssa. Ilma oli suloinen ja lumi natisi kenkien alla. Bonolla oli valtavasti lukemattomia uutisia matkan varrella eikä kiire ollut kellään.

Nämä kaislat ovat itse asiassa yhden päätien varressa ja minusta tekevät jotenkin ihanasti sellaisen kevätfiiliksetn (vaikka helmikuussa siitä on vielä ihan turha puhua), erityisesti tuota sinistä taivasta vasten. Vähän myöhemmin keväällä aurinko alkaa laskea niin, että kaislat saa siihen punaiseen kiinni. 

Lauantain sauna oli Bonolle myös viikon kohokohta. Meillä Merlin tulee saunaan, se sammuu lähes samantien kyljelleen lauteelle, ottaa ensimmäisen kierroksen löylyt ja haluaa sitten sisälle nukkumaan. Beet sen sijaan jatkaa kierros kierroksen jälkeen. Ne käyvät piehtaroimassa hangessa ja juovat löylyvettä, makailevat lauteilla rentoina ja hiljaa. 

Yhtään koiraa meillä ei ole koskaan tuotu saunaan, kaikki ovat tulleet sinne itse. Ja jokainen on jäänyt nauttimaan. Saunaa ei meillä lämmitetä kovin kuumaksi, sellainen 60 astetta on meistä hyvä. Pystyy hyvin hengittämään ja istumaan pitkiäkin aikoja vaan rentoutumassa. Pata kuitenkin lähtee niissäkin lämmöissä jo kiehumaan hyvin, ja ilma on pehmeän kosteaa.

Meillä on meidän mielestä ihan paras pihasauna!! ♥ 

Pientä myrkynkeittoa

Tehtiin kirpputorikierros, mutta löytöjä ei ollut. Ennemminkin pisti erikseen silmään, että kahdella isolla kirppiksellä oli tosi runsaasti tyhjiä pöytiä ja hyllyjä - ja että ihmiset tuntuvat hinnottelevat kaiken mahdollisen niin, ettei sitä kukaan halua ostaa. 

Osa tavarasta tuntui olevan silkkaa roskiksen täytettä, kuten vanhoja viinapulloja. Jossain pöydässä pisti silmään, että sinne oli tuotu iso osa vähänkin kalliimman tapaisia astioita; oli Taika-mukit, ja -lautaset sekä Muumi-mukit ja vielä jotain muuta Iittalan keittiökamaa. Hinnat vaan oli Taika-mukeissakin samat kuin esim. Prismassa, joten vaikea kuvitella niiden menevän käytettynä kaupaksi. Toisaalta jäin sentimentaalisena pohtimaan, josko perheessä on rahat loppu ja ruokalaskun kattamiseksi kiikutettu kirpparille ne ns. paremmat astiat.

Toisen kirpparin yhteydessä on Minihinta-niminen market. Sen myynti oli sitten kaikkea mahdollista ja vielä vähän. Oli pesuaineita, kynttilöitä, paperitavaraa ja jotain vaatteita. Osa ihan älyttömän halpaa (kuten ostamani tuulilasin pesuneste....) ja osa sitten sellaista, mille ei nyt vaan meillä ollut käyttöä. Mutta kauppa oli hupaisa. Voin tehdä retken sinne toistekin ihan vain katselumielessä. 

Paluumatkalla pysäytin saksalaisen marketin kohdalla, koska niillä on parhaat ja suurimmat inkiväärit. Pari miehen käden kokoista palaa ja pari pussia sitruunoita. Myrkynkeittoon kotona. 

Sulattelin hunajaa lämpimään veteen ja mies päristeli noista hedelmistä mehulingolla varsin tiukkaa tavaraa. Sitä kun ottaa snapsilasillisen aamuisin, luulisi pysyvän tautien loitolla.

Toistaiseksi helmikuu on hellinyt ainakin sään puolesta. Toki se Norjalainen myrsky tuntui melko reippaana tuulena vielä tänään ja savupiipussa vihelteli kun poltettiin. Mutta kiitos, näin saa jatkua.

Etätyöpäivä

Harvoin, jos ikinä, tässä työssä on mahdollista tehdä töitä etänä. Niitä mummoja kun ei noin kuvaannollisesti voi tuoda omalle sohvalle.... 😁

Mutta meillä, jotka teemme hoidon tarpeen arviointia, on onneksi mahdollisuus aika ajoin ottaa kone kotiin ja tehdä puhelintyötä kotoa käsin. Toki tiettyjä rajoituksia siinäkin on. Esim. minä pystyn tekemään sellaista vain silloin, kun päivään on suunniteltu lyhennys, koska mies tulee kotiin ennen kolmea. En voi puhua kenenkään asioista niin, että talossa on toiset korvat. Eikä olisi reilua kertoa toiselle, että hänen pitää jäädä pihalle vielä lopuksi omaa työpäivääni...  En toisaalta halua lukittautua minnekään pimeään koppiin kotona, tokihan voisin olla vaikka makuuhuoneessa, kai? Helpompi toteutus näin, kun ei tarvitse moisia miettiä.

Kohdalle osui lyhennetty perjantai. Päivänä, jolloin täysikuu loimotti aamulenkillä tuntia normaalia myöhemmin ja auringon noustessa pellonreunalta taivaanranta värjäytyi metkan hattaran vaaleanpunaiseksi. Aamuja, joita ei yleensä koskaan näe.

Työkaverit otti aika rennosti.

Perjantai on tyypillisesti rauhallinen. Heti aamusta on jonkin verran tekemistä, sitten tulee seesteinen vaihe, ja iltapäivällä osa ihmisistä kömpii puhelimeen taas myöhemmin. 
Tilanteesta pystyy ottamaan hyödyn irti: pesin pari koneellista pyykkiä, koska sen koneen vieressä ei mitenkään tarvitse oleskella pesun aikana. Ripustaminen voitaneen katsoa vaikka taukojumpaksi. Ainakin siitä oli enemmän hyötyä kuin roikkumisesta puhelimella, mitä töissä tulee tehtyä....

Lounasaikaan keittelin itselleni pussista ranskalaisen sipulikeiton. Siinä on soppa, joka jakaa mielipiteitä: toiset inhoavat sydämensä pohjasta, meillä tykätään. 
Mutta jekku on pussikeitossakin siinä, että sen antaa muhia sen 10-15 minuuttia rauhassa. Kävin välillä vatkaamassa mutta hoidin pari puhelua ohessa. Ja olipa makoisaa!

Lounaan nautiskelun ohessa tuijottelin tuohon ruokapöydän päätyyn. 

Taimikasvatus on alkanut. Eikä ole siistiä.

Suihkuttelin multia ja mietin. Voisikohan tuohon ikkunan eteen rakentaa jonkinlaisen leveän laudan, vaikka roikkumaan, ja pitää taimilautasia siinä? Jos samaan telineeseen vielä tekisi jonkunlaiset pidikkeet tuolle kammottavalle vaaleanpunaiselle valolle, saisi nuo purkit viemästä tilaa pöydällä. Olisivat sitä paitsi ainakin 40cm lähempänä ikkunaa ja luonnonvaloakin.

Näin hukkapätkänä jäin vain pohtimaan yletänkö niitä siinä hoitamaan samalla tavalla. Eli pitääkö teline jättää niin alas, ettei se tavallaan säästä mitään?
Paitsi että siinä on pöydän ja ikkunan välissä kyllä tyhjä tila, joten....  hmmmm...

Seuraava mahdollinen puuhauskohde siis keksitty. Katsotaan.

Taimikasvatusta ja pahaa hajua

Istutin joskus maaliskuulla jo ensimmäiset siemenet turveruukkuihin ajatuksena, että ne voi siirtää suoraan isompiin ruukkuihin (tai maahan, kuten toiveikkaana ajattelin....) jatkamaan kasvuaan. Lähinnä chilit ja muutama (kaupan) suippopaprikan siemen päätyi purkkiin silloin varhain. Sittemmin jatkoin (kaupan) myskikurpitsalla ja (ostetuilla) kesäkurpitsan siemenillä....

No. Kovin hääviä ei kasvu ole ollut. En osaa sanoa miksi. Jotenkin kaikki paprikan sukuiset ovat tehneet lähinnä ne ensimmäiset sirkkalehdet ja jämähtäneet siihen. Eivät kuole, mutta eivät kasvakaan.
Kyllästyin vähän ja siirsin ne isompiin turveruukkuihin jatkamaan. Tämä siis myös chilien kohdalla ja sain noita siemeniä joululahjaksi, eivät ole chileistä kerättyjä. Sikäli kun asialla on merkitystä siihen, miten hyvin jaksavat kasvaa.
Revin siis ruukuista vähän reunoilta pois, koska ajattelin, että hentoiset taimet eivät jaksa kasvattaa juuriaan siitä turpeesta läpi. Sitten olin olevinaan hirveän nokkela ja laitoin muutaman kanankakkarakeen jokaisen ruukun pohjamultiin.

Ei ole häävi chilisato odotettavissa

Kesäkurpitsat on kasvaneet hyvin, myskikurpitsat taas kasvoivat hyvin ja alkavat jostain syystä nyt kellastuttaa lehtiään ja ovat kovin kitukasvuisia. Alkaa olla tunne, että allekirjoittaneen kannattaisi vaan tyytyä noihin ostotaimiin.... Ilmeisesti kurpitsat taas tarvitsisivat runsaasti lannoitteita, nehän kasvavat tyypillisesti esim. kompostissa. Mutta miten paljon tuollaista pikkutainta uskaltaa lannoittaa? Millä?

Lisäksi on niin pirskatin kylmä, ettei noita voi edes harkita vielä kuukauteen vievänsä pihalle. Ei sillä, ei kasvihuone ole edes pystyssä  vielä.

Etualalla myskikurpitsaa. Kellastuttaa lehtiään.

Takana kesäkurppa voi hyvin.

Taimia on keittiössä joka puolella. 

Lapset kysyivät onko meillä tänä vuonna isot pääsiäis-syöjäiset yhdessä. No, ei ole. Koska ensinnäkin äiti on töissä ja toisekseen puoli ruokapöytää on kuorrutettu erilaisilla taimiruukuilla ja purkeilla eikä siihen mahdu syömään kuin kaksi ihmistä ja nekin huonosti. Lapsiparat.

Eikä siinä mitään. Mutta me-parat. Nimittäin joka väitti, että nuo kanankakkarakeet ovat hajuttomia kun sekoitettuna multaan, valehteli. Ne haisee. Aivan hitokseen pahalle ja koko ajan. Mun ruokapöydällä. 😒
Huoh!
Tämähän meni niin, että siirtelin noita taimipurkkeja vähän edestakas. Sitten olin arkivapaalla ja istuin aamulenkin jälkeen kahville. Lueskelin siinä jotain ja jossain kohtaa nenä vähän värähti, että "öhhh, koirat piereskelee lenkin jälkeen pöydän alla". Tuuppasin yhtä koiraa vähän sivummalle ja jatkoin.... Kunnes haju jotenkin tulvahti taas sieraimiin.
Aikani sitä ihmeteltyäni tajusin, että kyse ei ole mamman pojista vaan noista kasveista.

Hyh hyh!!
Toivottavasti tekee oikein hyvää ja ihmeitä, 

koska käry on melkoinen.

Olin lisäksi tilannut jotain pikkutaimia ja nekin tulivat samaan syssyyn. Intiaanimintut olivat ilmeisesti päässeet paleltumaan matkan aikana ja viidestä vain yksi näyttää selviävän, muut ovat mustuneet aika huolella. Mainittakoon, että olivat välittömästi valmiit hyvittämään ostoksen eli iso kiitos siitä. Olen aina saanut hirveän hyvää palvelua ja apua tuolta Kodin Kukilta. 

Sieltä tuli joka tapauksessa kesäkukkia ja pari perennaa, joiden kasvusta olen häkeltynyt. Ja toivon enemmän kuin hartaasti, että pystyvät talvehtimaan tässä merenpohjan savessa, kun suojaan ne hyvin. Kyse on syyssyrikästä ja wistariasta. 

Takana kaksi kesäkurpitsaa,

edessä syyssyrikkä sekä wistaria.

Kasvihuoneen pystytys on nyt priorisoitu ykköseksi heti kun sellaista aikaa on, että ehdimme pihahommiin. Tilasin aikamoisen kasan lautoja ja harkkoja yms rakennustarviketta terassin laajennusta ja kukkalaatikoita varten, mutta nyt on pakko pistää jäitä hattuun sen suhteen, että kaikkea ei voi aloittaa kerralla. Viime kesä meni vähän poskelleen siksi, että yritin.

Kunhan kasvihuone on pystyssä, saan siirtää sinne kasveja ja sitten on hyvä aika myös miettiä sen ympärille tulevaa kukkapenkkiä (johon on hankittu pionin juurakot Hollannista, ja tekevät ruukuissa nekin jo kasvua....) ja vasta sitten loppuja. 

Tässä kohtaa sitä miettii miksi on buukannut itselleen menoja joka viikonlopulle tästä lähes juhannukseen. Jos ei ole koirajuttuja, on töitä.
Ehkä joku naapureista ehtii auttamaan miestä tuon pystyttämisessä. Se voisi olla muutenkin viisainta. Minä kun en malta odotella, vaan valmista on tultava tässä ja nyt. 

Kulkutaudin jälkeen

Palasin töihin 12 päivää sen jälkeen, kun kotitesti vilautti positiivista. Näiden päivien alle jäi onneksi vain viisi työvuoroa. Onni on tässä kohtaa 80 % työaika ja runsaat vapaapäivät. Ja onneksi tartuntatautipäivärahaa (mikä sanahirviö!) ei tarvitse hakea itse vaan työnantaja hakee sen puolesta ja maksaa ihan normaalin palkan lisineen, kuin olisin ollut töissä.

Tultiin iltalenkiltä tästä suunnasta kotiin.

(Yleensä toisesta suunnasta.)
Koti auringonlaskussa. Jotenkin niin hyvä mieli tästä kuvasta.

Oli tosi kiva palata töihin. Mieli oli korkealla. Työkaverit oli ilahtuneita kuultuaan, että olen toipunut ja oli helppo sujahtaa takaisin työmoodiin. Maski naamalla harmitti toki, mutta oli kiva tunnelma kun tulin kotiin ja lähdettiin koirien kanssa lenkille.
No, seuraavana päivänä ylityö- ja vuoronvaihtokielto oli päättynyt ja oli tarve paikata, joten lupauduin jäämään extraan vuoroon eli pitkään päivään.

Jo illan aikana huomasin, että oli vähän hankala olla kuonokopan takana, mutta kun oli mielekästä tekemistä niin siinähän se meni.....
Illalla sitten kotiinlähtiessä huomasin, että olen ihan poikki. Keuhkoihin sattui ja autolle päästyä yskin kuin viimeistä päivää. Olo oli aivan surkea kun ehdin kotiin. Huonompi kuin kertaakaan koko taudin aikana.

Vietävä, että harmitti! Oli pakko todeta esimiehelle seuraavana päivänä, että omalta osaltani pitkät päivät on nyt hetkeksi tauolla, koska sote-alalla tuskin päästään enää ikinä pois noista pakkoräteistä naamalla. Yöh!

Eli sellainen jäänne taudista jäi. Haluaisinpa nähdä keuhkokuvan itsestäni.... (tai ehkä en.)

Suurin osa saikkarista oli tällaista!
Ai vähänkö oli tuuria! Sai tuulettaa keuhkojaan kunnolla.

Ehdin tehdä muutaman työvuoron suunnitellusti, kun edessä oli talviloma. Alunperin olin ehkä jopa nolona, että se tuli niin äkkiä saikkarin jälkeen. En tosin tuolle taudille mitään voinut, joten turha sitä on nolostella. Mutta onhan se, kun ensin on kaksi viikkoa pois ja sitten käy kääntymässä jäädäkseen lomalle.... Sellainen perisuomalaisen luterilainen "otsa hiessä sinun on työsi tehtävä" -asenne.

Joten tämän viikon aloitin kammoamillani yövuoroilla. Mutta tällä kertaa ne meni helpommin: käytin koirat aamulla nopealla lenkillä, että ne malttaisivat vähän edes levätä. Torkuin nelisen tuntia ensimmäisen yön jälkeen. Nousin ylös, puuhastelin. Miehen tultua kotiin olin ajatellut lähteä seuraksi koiralenkille, mutta meninkin "pikku päikkäreille" ja kas, nukuin kolmisen tuntia. 
Ja jälkimmäinen yö oli miellyttävä kun en ollut kuolemanväsynyt kuten aiemmin. Eikä hirvittänyt ajaa kotiin, kun tällä kertaa ei ollut takana 48 valvottua tuntia.

Keskiviikkona torkuin muutaman tunnin ja nousin puuhastelemaan/pakkaamaan. 

Operaatio näin taimet selviävät lomasta: 

laitoin isoon vuokaan siihen kuuluvan ritilän, sen päälle pyyheliinan ja kunnolla vettä vuokaan. 

Pyyhe imee vettä. Nuo turveruukut tuntuvat imevän kosteuden pyyhkeestä 

ja näin kuvittelen, että taimet selviävät. 

(Elleivät sitten kylmety siksi, että ovat koko ajan märkinä.... pirskatti tällaista huolta.)

Isommat purkit sijoitan toisen ritilän päälle koirien kylpyammeeseen samalla idealla. 

Niissä on saviruukut ja vähän huolestuttaa. 

Mutta mies ei innostunut yhtään ajatuksesta raahata kasvit retkelle mukaan! 😆   OUTO!

Me emme ole koskaan olleet Lapissa talvella. Never.

Mutta jos nyt sitten.
Torstaina illalla auto junaan ja koirien kanssa makuuhyttiin puksuttelemaan kohti pohjoista. 
Laskin tätä useasti ja totesin, että junaliput vs hotelliyö matkan varrella on jotakuinkin saman arvoista. Talviaikaan ei kertarykäisyllä pystyisi 14 tuntia kiskomaan autossa pimeyden vuoksi.... 
Ja uusia kokemuksia. Ekologisuuttakin. Puhumattakaan itsensä säästämisestä.

(Ehei, en epäile hetkeäkään, että saisin nukutuksi silmällistäkään junassa, mutta pystyn lepäämään, mikä on enemmän kuin auton ratissa tai pelkääjän paikalla.)

Juna Rovaniemellä aamulla ja siitä parin tunnin ajo Sallatunturiin. Poika tyttiksineen lentää Rolloon, josta noukimme heidät vielä kyytiin.

Odotan lomaa mielettömällä fiiliksellä.

Talvikamppeiden lisäksi autoon on pakattu muutamat lautapelit koko porukan iltahuveiksi.
Luin Sallan turisti-infon sivuilta, että jo viikonloppuna paikallisessa Papana-pubissa on porokilpailujen jälkeen monotanssit ja kaikenlaisia kilpailuja. Taidan suunnata sinne ihan vaan, koska voin.

Patikointia, ehkäpä niiden liukulumisuksien vuokraamista ja kokeilu. Mahdollisesti kertaalleen vähän mutkamäkeä. Edellisestä kerrasta on rapiat 15 vuotta ja lupasin kyllä, etten katkaise mitään raajaa vaan palaan ehjänä töihin.

Kevättä ilmassa

Kevät on melkein täällä. Tai siis, voihan tammikuussa lähes jo sanoa, että on kevät? 
Ainakin tiettyjen istutusten suhteen voi. Kai?

Sain joululahjaksi ihania uusia chilin siemeniä. 
Sen lisäksi olen kuivattanut itselleni viime kesän chileistä siemenet ja lisäksi kuivatin myskikurpitsan siemeniä toiveikkaana.... Viime kerralla kurpitsa kyllä kasvoi ja kukki, muttei ehtinyt tehdä satoa. Tänä kesänä ajattelin tyrkätä sen kasvihuoneeseen....

Niin, ja saatoin käydä jollain nettisivullakin ja tilata vähän siemeniä.....

Makuuhuoneen ikkunalauta on kasvattamo.

Siellä on tasaisin lämpötila.

Ilmeisesti nuo Rainbow-chilit eivät ole välttämättä mitään herkkua.

Mutta kauniita.

Ja saa niistä chilin napakkuutta ruokaan joka tapauksessa.

Olen myös ottanut vinkkejä vastaan ja hankkinut mm. Epsom-suolaa sekä ottanut talteen puutuhkaa kasvien luonnonmukaista lannottamista varten. 

Tuo kuistilla talvehtinut sitruuna ryökäle meni ja teki kolme kukkaa mutta kaikki sillä lailla eri aikaan, ettei niitä pystynyt pölyttämään.... 😕
Mutta olen toiveikas, että lannoittamalla se ehkä saattaisi alkaa kukkia uudestaan keväämmällä ja onnistuisin.
Muuten tyyppi näyttää viihtyneen tuossa viileässä hyvin, sillä kun on koko talven ollut kasvilamppukin, joka tekee kuistista Hollantilaisen kannabis-kasvattamon näköisen ulospäin. 😀

****

Poika käy tyttöystävänsä kanssa pelaamassa sulkista lähes joka viikko. Me ollaan sitten satunnaisesti käyty heidän kanssaan lätkimässä ja se on hauskaa.
Tuollainen järkevä yhdessätekeminen on kivaa, siinä tulee samalla seurusteltua ja kuultua kuulumiset ja vähän saatua hikeä pintaan. 

Viime viikonloppuna pelattiin tunti ja sen jälkeen mentiin porukalla syömään. Olin kuullut (ja testannut) yhden uudehkon ravintolan, joten porukalla sinne.

Alkupalalankku Deliberissä

Ulkoiltu on sään mahdollistaessa. Ja vähän vaikkei se aina olisi niin mahdollistakaan.

Pirskatin sään herra kun pelleilee jälleen ja sulatti kaiken peilijääksi lyöden perään huolella pakkasta, että esim. meidän kotitie oli sellaisessa kunnossa, että hirvitti jopa ajaa autolla, jossa on nastat alla. Tien profiili kun on molempiin reunoihin kaatuva ja auto tuntui lähtevän lapasesta ihan hiljaisellakin vauhdilla.

Olen lämmöllä (sarkasmivaroitus!) muistellut kolmen vuoden takaista olkapää- ja kylkiluumurtumaa, joka tuli juuri näillä keleillä.
Metsässä pystyy kävelemään kun pysyy kanervikon puolella.

Mutta huomaan kyllä pelkääväni kaatumista ihan eri tavalla. Sitä on tullut niin jäykäksi ja kömpelöksi ja ikävä kyllä, vaikkei minua todellakaan tunneta siitä, että olisin hidas ja hiljainen, olen tullut hitaammaksi. Joten kaatuessa todennäköisesti sattuu.

Boogie on ottanut omakseen tuon nimenomaisen kulmaportaan.

Makuuhuoneen komero saatiin sillä lailla valmiiksi, että tuttu toimittaja toimitti myös tähän osoitteeseen liukuovet. Olemme kyllä tyytyväisiä! Edellisessä kodissa oli pantryn ja eteisen kaapin ovet täältä ja nekin olivat heti valmiit ja täydelliset niille suunniteltuun paikkaan, kun teki itse mittaamisen huolellisesti.

Kunhan vähän puhalletaan, otetaan toinen komero vielä auki ja tilataan siihenkin ovet. Pitää vaan ensin tarkistaa minkälainen pinta siinä on katossa, koska ovet pitää saada suoraan. Voi olla, että tarvii virittää jokin palkki siihen.

(Not to mention.... niin. Siis pikkuolkkarihan pitää tapetoida, ja jos aletaan seinää purkamaan jostain, ehkä sen tapetinkin voisi sitten samalla. Ja kun pihassakin on pari muuttujaa, jotka odottaa valmistumista... noh. En ehkä pidätä hengitystä.)

Vaatekaappi on valmis.
Älypäät peilissä.

Turun seudun cockerspanielit järjesti yhteisen kävelyn juuri ennen kuin uudet koronarajoitukset lyötiin päälle. Ehdittiin kuitenkin mukaan. 

Halistenkosken alueella menikin kaunis lenkki joen vartta pitkin ja oli rattoisa tunti jutella ihmisten kanssa samalla kun koirat saivat haistella ihan uusia uutisia.
Pistin mieleeni, että käydään tuolla uudestaan joskus kesäaikaan.

Halistenkosken rautaohrat

Omissa metsissä on ollut myös kaunista. Olkoonkin, että tuohon lempimetsään en tällä hetkellä pääse. Ojat on tulvineet niin paljon, että sinne suuntaan kulkeva hiekkatie on valtavan, sata metriä pitkän jääkannen alla. Luonnollisesti siihen ei mitään hiekoitusta ole mahdollista saada, koska siitä ei pysty kulkuneuvolla kulkemaan....

Tälle keväälle uutta on myös se, että aloitan jälleen tekemään satunnaisesti yövuoroja. 
Ei todellakaan lempipalani kakkua. Mutta kun työpaikalla ei ole sairaanhoitajia, jotka niitä tekevät, päätin kokeilla. Jos se ei onnistu, perutaan suunnitelma. 

Teen siis kerralla max kaksi yötä peräkkäin ja korkeintaan yhden setin per 3 viikon lista. Tuntuu vain, että siinäkin on jo liikaa. Olisin mieluusti jättänyt yöt esim. joka toiseen listaan.... 😖

Kevään kasvu

Laitoin viimevuotisista chileistä siemeniä talteen syksyllä. Nyt oli aika kaivaa ne kirjekuoresta ja sujauttaa multaan. Tein tämän siis jo tammikuun lopulla...

 
Samalla kaivauduin hangen läpi kultasadepuun viereen ja napsin siitä muutamia siemenpalkoja irti ja tuuppasin niitäkin siemeniä multaan. Minähän jo syksyllä istutin pari kultasateen siementä ja niistä yksi itikin hyvin. Se vaan oli hassu aika ja päädyin sen siirtämään ulos lavaan ja syksyllä.... Saa nähdä nouseeko sieltä mitään taimea tämän talven jäljiltä. Toisaalta, ulkokasvihan se on, että sikäli pitäisi kestää. Mutta pystyykö sitä siirtämään muualle kasvamaan, on sitten taas toinen tarina....

Ylempi kultasade, alempi chili

Hiukan olin yllättynyt, että chileistä vain yksi siemen iti. Se teki sen kyllä nopeasti, mutta muualta purkki on ihan tyhjä. Siemeniä oli hyvinkin 15-20...  (Kyse oli viime vuonna siemenestä istutetusta taimesta, jonka hedelmistä keräsin siemenet. Mahtaako niiden itävyys heiketä vuosi vuodelta?)

Eilen sitten iloitsin valtavasti, kun hoksasin, että kultasadekin oli itänyt yhden siemenen osalta.

Siirsin purkit (Ikean isossa muovipussissa "kasvihuoneessa") jo edellisviikolla työhuoneen pöydälle, koska työhuone on tällä hetkellä talon viileä huone ja kuvittelen viileyden tekevän hyvää sikäli, ettei taimet retkahda hassuun kasvuun ja jää honteloiksi. Saatan hyvin olla väärässä, eipä olisi ensimmäinen kerta. 😄

Koska talokauppaa nyt edelleen odotellaan, on kuitenkin ihanaa, minkä tekosyyn se antaa hankkia tulppaaneja joka viikko. Pitäähän talo olla esittelykuosissa. Thih!! 
Katselijoita on ollut joka viikko, tällä viikolla tulee kuukausi siitä, kun tehtiin sopimus myynnistä. Muutama ihan potentiaalinen ostaja siellä on käynyt, mutta vähän välillä ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että tullaan ihastumaan ja vasta jälkeen hoksataan, että pankillakin voi olla sanansa sanottavana ostopäätökseen. 

Eräs nuori perhe nimittäin kohnasi nurkkia tunnin ja 20 minuuttia ja olivat lähtiessä eteisessä todeneet "tää me halutaan". Siellä oli välittäjän mukaan jo mittailtu huonekalujen paikkoja ja verhoja..... mutta vasta jälkeenpäin kertoivat, etteivät ole edes käyneet kysymässä pankista voisiko saada lainaa ja miten paljon.   Huoh! 

Me löysimme uuden kodin.

Se oli meille rakkautta ensi silmäyksellä. Realiteetit kuitenkin mukana. 

Siellä on tehty kaikki 2010-luvulla: sähköt, vesiputket, katto, ikkunat, keittiö, pesutilat, salaojat. Talo oli minusta kauniisti tapetoitu ja pidetty siistinä. Se on samanlainen rintamamiestalo kuin nykyinen, mutta pienempi. Huomattavasti pienempi, mutta eipä meitäkään tässä ole kuin kaksi. 

Keväällä muutetaan. JEE!!  Esittelen talon sitten tarkemmin.... 

Toukokuu

Vappu sitten tuli, oli ja meni.
Omalta osaltani olin vappuaaton töissä ja päivän pitkässä päivässä töissä niin juhlimiset jäi melko vähälle.

Mutta hei: simasta tuli hyvää!!! Aika niukasti siihen kehittyi hiilihappoa, mutta maku oli mainio.

Ennen vappua teimme parin palokuntanaisen kanssa pienen vappuyllätyksen: paistoimme 7 litran taikinan munkeiksi, ja naisten pj sitten pussitti ne ja jakoi naisille, veteraaneille ja miehistölle kotiin. 

Hauskaa oli, vaikka olihan se 4,5 tunnin paistaminen melko urakka ja rasva haisi nenässä (ja hiuksisa!!!) vielä seuraavana päivänä....

Tämä siis keskiviikkona.

Munkkien suhteen en antanut periksi, vaan paistoin kotona vielä satsin lauantaina.

Pari ruokavinkkiä haluan jakaa.
Törmäsin Iltasanomissa perunasalaattiohjeeseen, joka kiinnosti, koska olen sitruunafani.
Testasimme tämän vähän muunneltuna, ja suositus on vahva. Tätä teen uudestaan.

Kirpeä sitruunainen perunasalaatti

kilon verran perunoita
lime

Harjaa perunat ja lime, laita kattilaan. Kaada vettä sen verran, että peittyvät. Lisää suolaa. Keitä napakaksi, ei yhtään liian kypsäksi etteivät hajoa. Valuta ja puolita perunat, poista lime.

Kastike
1 dl öljyä
1 rkl hunajaa
pari limeä
sitruuna
3 kynttä valkosipulia
salotti- tai punasipulia

Pese ja raasta kuoret sitruksista, purista mehu. Kuori ja murskaa valkosipulit, pilko sipuli pieneksi, sekoita kaikki ainekset ja kaada vielä lämpimien perunoiden päälle.

Sokerimaissit (meiltä jäi nämä vahingossa pois)
25 g voita
1,5 dl ruskeaa sokeria
4 dl maissia

Kuumenna voi ja sokeri paistinpannussa, paista maissia voi-sokeriseoksessa n. 5 min kunnes maissi on hieman karamellisoitunut. Kaada perunasalaatin päälle.

Koristele limeviipaleilla.

kuva Soppa365

Jälkiruokavinkkinä jaan tällä kertaa hauskan sitruunaisen juustopiirasohjeen. Yllätys, sitruunaa tässäkin.
Halusin tehdä piirakan/juustokakun, jossa ei olisi liivatetta, koska olin olevinaan niin kiireinen, etten ehtisi niin montaa työvaihetta...
Tästä tuli iso piiras, vuoka oli n. 35 cm halkaisijaltaan, tavallinen piirasvuoka.

Pohja
14 kpl Digestive-keksejä
valkosuklaata (Pandan levy 140 g)

Alunperin olin ajatellut sulattaa suklaan ja sekoittaa sen "voina" keksimuruihin, mutta päädyin vaan sekoittamaan ne kuivina ja taputtelemaan vuuan pohjalle. Vähän se ottaessa oli haitta, mutta toimi itse asiassa kiitettävän hyvin.

Täyte
sitruuna
lime
400 g Philadelphia-juustoa
1 prk vatkattavaa vaniljakastiketta
1 dl sokeria

Pese ja raasta sitrusten kuoret, purista mehu yhteen lasiin.
Vatkaa vaniljakastike paksuksi vaahdoksi, sekoita joukkoon juusto ja sokeri, lisää kuoriraasteet ja n. 0,5-0,75 dl mehua. Jatka vatkaamista, kunnes seos on paksua. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kaada pohjan päälle varovasti, jos pohja on muruisa. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään 4 tunniksi. Se tosiaan jähmettyi ihanan moussemaiseksi, lieneekö sitruksilla osuus tähän.

Suklainen pohja oli tosi hyvä vastapaino kirpakalle mousselle.

Kevät olisi siis virallisesti täällä.
Ilmojen puolesta onkin. Lisäksi mies oli nähnyt pääskysiä lentelemässä, joten pääskysestä ei päivääkään....

Pihan männyssä olevaan pönttöön on sinitiainen tehnyt ahkerasti pesää. Pienet näreet nokassa se lentää puuhun ja katselee tarkkaan ympärilleen ennen kuin menee sisälle petaamaan. Onneksi koirista irtoaa hyvin karvaa niin saavat pehmoisen pesän.

Katsotaan antaako tämä epidemia nyt vihdoin myöten ja kuivuu pois.
Eniten odotan itse sitä, että kirjastot vihdoin aukenisivat. Olen lukenut jo useamman viikon oman hyllyn kirjoja ja vaikka hyviä sieltäkin löytyy, on kova kaipuu uusien äärelle. Tein jo pari viikkoa sitten tilauksen/varauksen muutamista, joita näytti löytyvän hyllystä eli odottelen vain viestiä milloin ovat noudettavissa.

Jostain syystä kasvihuonekasvatus ei ole vielä ottanut hyvin tulta alleen. Tosin nyt on vasta toukokuun alku. (Koetan tästä itseäni muistutella..... että älä ole hätähousu.)
Perunat kuoppasin kyllä jo. Sama se palelevatko mullan alla vai missä, itävät kun itävät.

Chilit ovat kukkapöydällä sisällä ja ovat jämähtäneet nyt tuohon 10-15 cm mittaan eikä tunnu mitään tapahtuvan. Tiedä sitten.... ehkä tuollaisesta chilistä ei pitäisi ottaa siementä vaan ostaa aina uudet.

Mä taimi olen sun tarhassas...

Ostin Teneriffalta pari pikkupakkausta siemeniä, koska ihastuin vaan niin kovin niihin jättimäisiin kaktuksiin ja olen aina fanittanut aloe veraa. (Omistan muutamia pikkukaktuksia ja ne viihtyvät kohtuudella. Aloeta en ole saanut pidettyä hengissä, taidan kastella liikaa...)

Aika näyttää, oliko kannattava ostos, mutta eivät olleen hinnalla pilattuja, kun pakkauksen sai eurolla.

Jos kaktukset itävät (ja pysyvät elossa), voi olla, että lapsenlapsenlapset sitten saavat nähdä sen siinä koossa, missä minä moista havittelen.  =)

Olen kuitenkin kuullut, että moni on saanut nämä itämään, mikä on jo itsessään mielenkiintoista.

Kaktuksen siemenet eivät ole koolla pilattuja.

Mutta niitä oli varmasti sata...

Aloen siemenet taas olivat hauskan suojalehden peitossa.

Siinä ne sitten ovat.

En löytänyt kätköistäni yhtään pientä sievää taimiastiaa, joten askartelin ihan itse. Vessapaperirulla toimii aina, ja pääsiäisestä johtuen tuollainen Kinder-munien pahvikin löytyi, ja oli juuri oikeaa kokoluokkaa noille tötterön pätkille.

Nyt kun vielä tietäisin miten niitä hoivataan idätysvaiheessa.

Ainakin ne ovat nyt kostutetussa mullassa ja valossa, mutta pitäisikö ne pitää kuivana/kosteana/märkänä, pimeässä/valossa/lämpimässä/viileässä.... 

Jännää tämä ainakin on. =)

****

Ettei taimien kanssa puuhailu siihen sitten jäänyt, olin tilannut jo ennen lomareissua puutarhalta muutamia taimia kesäksi. Nehän saapuivat iloisesti postiin juuri kun tulimme kotiin.

Joitain vuosia sitten kasvatin kasvihuoneessa ananaskirsikkaa ja ne onnistuivat tosi hyvin. En vaan ole löytänyt taimia miltään myymälältä sen jälkeen, mutta tilasin sitten pikkutaimia itselle esikasvatettavaksi. Samaan syssyyn muutakin villiä: päärynämelonia.

Kasvihuoneeseen ei sitten paljon muuta mahdukaan, koska haluan sinne perinteiset kasvihuonekurkut ja -tomaatit kuitenkin.

Sen verran lähdin myös kesäkukkainnostukseen mukaan, että annoin houkutella itseni tilaamaan Heliotrooppia (en ole koskaan kokeillut, mutta kuulosti ihanalta tuoksuvana) sekä erikoisen väristä pinkkiä Mustasilmä-Susannaa. 

Tilauksen mukana sain lahjaksi litran verran kookosmultaa. Se oli sentin paksuinen litteä paketti, johon lisättiin 3,5 dl vettä ja se laajeni muutamissa minuuteissa litraksi kuohkeaa, vettä pidättävää multaa.

Tästä innostuneena minä sitten tein omia sekoituksia kuin mikäkin hullu kemisti.

(Olisittepa nähneet keittiön lattian tuon sohlaamisen jälkeen.....)

Toin joitain vuosia sitten Thaimaasta kookoskokkareita orkideoja varten, ja nyt sekoittelin niitä sitten mullan joukkoon, koska ne tosiaan pidättävät kosteutta ihan eri tavoin kuin taimimulta.

Kyllä, istutin toki kaikki suoraan tosi isoihin purkkeihin (lopulliselle kasvupaikalleen?) mutta sitä suuremmalla syyllä haluan, että pohja on sellainen, ettei hoitaminen käy ihan mahdottomaksi.

Seuraava googlattava asia on sitten lannoitus. 

Käytin hyvin perinteistä taimimultaa (kookoksen lisäksi), joten aika pian nuo ilmeisimmin tarvitsevat jo jotain lannoitusta. Koska en ole mikään omavaraispuutarhuri, täytyy selvitellä mitä niille sopii antaa.

Huonekasvit saavat meillä perinteistä Substralia, mutta nämä ehkä kaipaavat jotain muuta. Kanankakkarakeita??