maanantai 26. tammikuuta 2026

Sitten kun minä olen poissa....

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan jo vuosia sitten. Ei silti, sitä ei kukaan alan ammattilainen näe, että jos haluat sellaisen tehdä, ota siitä printti ja toimita hoitavaan sairaalaan ja muihin yksiköihin, jotta voidaan skannata papereihin. Toi Omakanta on vähän typerä palvelu sikäli, että siellä on vaikka mitä, ja se kaikki vain "omaan käyttöön". Harva meistä hoitotahdon kyseessä ollessa siinä kohtaa on kertomassa ja avaamassa sitä itse.... 


Jep, tämä on sellainen.
Trendijuttu: japanilainen juustokakku.
Yllätti sillä, miten hyvää oli.

Mutta tein siis viikonloppuna kuolinsiivouksen listauksen omia tulevia hautajaisia koskevista asioista. Ennenaikaista, toivottavasti, mutta pakko nämä asiat on hoitaa silloin, kun on vielä oikeustoimikelpoinen ja siihen pystyy. Rehellisyyden nimissä jokaisen pitäisi tämä tehdä ja vielä avoimesti keskustella lähiomaisten kanssa. Asia, joka ei ole ihan kevyt ottaa puheeksi päiväkahvilla....


Pojalle ostettu jo 1,5 vuotta sitten, koko 120 cm. 
Kehyksissä vihdoin heillä seinällä. 

Joka tapauksessa, aloitin kirjoittamaan ohjeita:
Sitten kun minua ei enää ole.....    .... juhlikaa ankarasti! 

Listasin toiveita ihmisten käytöksestä, pukeutumisesta, kukista, musiikista, tarjoilusta jne,
(Ei mustia vaatteita, haluan iloisia värejä ja juhlan tuntua, ei solmioita ja pukuja vaan rentoa vaatetta, yksi kukka, ei kukkalaitteita, ei pönöttämistä.... 
Haluan myös, että omissa hautajaisissani tarjoillaan skumppaa alusta loppuun, muistellaan iloisia asioita, nauretaan ja juhlitaan elämää!)

Vajaa viisi vuotta sitten muuttoa tehdessä pankissa tuli puheeksi edunvalvontavaltuutus. Tuolloin raha-asioita suorittaessa tehtiin myös edunvalvonnat meille kummallekin. Näistä tiedotettiin muksuille säällisessä järjestyksessä ja tietävät olevansa vastuussa, jos jotain sattuu. 
Voi olla, että nikottelivat vähän tahoillaan tästä kuullessaan, mutta aikuisina ymmärsivät, että valitettavasti joskus vaan on niin, että vastuu siirtyy seuraavalle sukupolvelle. 


Tästä meni niin iso herne nenään, ettei se heti sieltä irtoakaan.

Oma ehdotukseni vastapalloksi on:
Lopetetaan kaikenlaisten erektio-ongelmien hoitaminen,
koska ne ovat vähäisiä kohdistuessaan vain miehiin.

Tämä maailma on mennyt niin oudoksi, ettei vanha tahdo mukana pysyä. Jotenkin tekisi mieli pistää silmät kiinni, olla seuraamatta mitään uutisointia ja keskittyä vain elämään omaa elämäänsä. Mutta kun muiden päätökset vaikuttaa omien lähiomaisten elämään, jotenkin ei uskalla sitäkään.


Iltalukeminen....  ♥

Enää ei tiedä uskaltaako unelmoida mistään ja ylipäänsä suunnitella mitään tulevaisuuteen, koska jotenkin koko tulevaisuus on älyttömän epävarmaa. 
Näin jossain meemin, jossa sanottiin, että Suomi voisi "aloittaa sodan Norjaa vastaan ja antautua heti parin minuutin taistelun jälkeen siten, että Norja saisi haltuunsa maat ja kansalaiset...." 
Nauratti, mutta tajusin heti, mikä etu siitäkin voisi olla....   Minä voisin hyvin olla jatkossa norjalainen. No problem! 

perjantai 2. tammikuuta 2026

Vuoden 2025 liikutukset

Perinteisesti vuosittainen kooste, miten menikään (mitattavan) liikunnan suhteen:



Kävelyt / koiralenkit

KIITOS mun pojat, kun kuljetatte mammaa lenkillä! ♥♥♥
Ehkei ihan tällaisia kilometrejä tulisi ilman koiria. Varsinkin tässä syksyllä oli se parin kuukauden jakso kun satoi a-i-n-a!! Ilman noita en todellakaan olisi nokkaani pihalle laittanut. Varsinkaan aamulla.

Pyrin olemaan asettamatta itselleni mitään tavoitteita liikunnan suhteen. Olen liian kilpailuhenkinen itseni kanssa, ja jopa välttelen katsomasta lukemia vuoden aikana juuri tästä syystä. Jossain kohtaa aiemmin, vuosia sitten, muistan sellaisen pakkomielteen, miten "nyt on saatava vielä 25 km tälle kuukaudelle" ja elettiin tyyliin 30. päivää..... 




Pyöräilyt.
Takuulla ensimmäinen kerta ikinä, 
kun vuodessa tulee 10 kk ajalta kilometrejä renkailla.


Nautin edelleen kovasti työmatkapyöräilystä, ja onhan tuossa toki jokunen varta vasten tehty lenkkikin. Ja kauniilla säällä saatoin pidentää työ/kotimatkaa hyvinkin kympillä, koska "kaikki tiet vievät kotiin, vähintään jonkun mutkan kautta..." 
Marras-joulukuussa olisin voinut fillaroida enemmänkin, sää olisi sen periaatteessa sallinut, mutta marraskuun vesisateet vei innon miinukselle. Lisäksi pidän töissä sellaista omakustanne-kioskia, eli haen kaupasta juotavaa ja karkkia, josta kerätään sitten tyhy-rahaa, kun porukka maksaa 10 cnt enemmän esim. Tupla-patukasta. Niiden kuskaaminen fillarilla oli hankalaa, joten autokyytejä.  (Seliseli! Reppu selkään ja renkaille.)

Jos talvi pysyy rauhallisena, pystynen aloittamaan kauden jälleen ajoissa. Tuo läski on siitä ehdottoman kiva, että leveä rengas on tukevampi myös huonossa kelissä. 
Nyt toki lunta tulee miehekkäästi, ja povaavat pyryä jatkoonkin, joten ehkäpä tammikuulle ei saada pyöräkelejä. 

Kun vielä järjestäisivät meille töissä jonkinlaisen älykkään pyöräparkin.....  mutta sitähän ne eivät tee, koska ylihoitajan asenne oli "tulkaa töihin millä lystäätte, ei kiinnosta, mutta yhtään sähköpyörän akkua ei pukuhuoneeseen tuoda, niin!"  Sellaista kannustusta!

Sitten kun minä olen poissa....

Olen tehnyt hoitotahdon Omakantaan jo vuosia sitten. Ei silti, sitä ei kukaan alan ammattilainen näe, että jos haluat sellaisen tehdä, ota s...